Sivut

29. toukokuuta 2013

Marimekon kohukuosi


Ette varmaan ole voineet välttyä tämänpäiväiseltä Marimekko- kohulta. Kun luin aamulla otsikon jossa kerrottiin Marimekon plagioineen kuosin kankaaseensa, en ensin voinut uskoa. Ajattelin, että kyseessä on taas joku tekemällä tehty juttu, jossa kuosi muistuttaa etäisesti jonkun muun aiempaa tuotantoa, mutta ei ole kuitenkaan yhtään samanlainen. Ainahan joku on jo tehnyt jotain etäisesti samantapaista, joten ajattelin kyseessä olevan sellainen iltapäivälehtien kehittelemä "kohujuttu", jonka voi ohittaa ja tyrmätä naurahduksella.

Marimekko on mun silmissä yksi arvostetuimmista kotimaisista design- yrityksistä, ja varsinkin Marimekon kuoseja oon ihaillut aina. Kohukuosin "suunnittelija" (siis varastaja) Kristiina Isola on niin pitkänlinjan tekstiilisuunnittelija ja tehnyt niin paljon kuoseja Marimekolle, että ainakaan hänen en olisi ikinä uskonut tällaista idea-varkautta tekevän.

No, kun klikkasin jutun auki ja näin kuvan, niin eipä ollut enää epäilykselle sijaa. Ihan päivänselvä plagiaattihan tuossa on kyseessä.

Vai mitä sanotte?







Oikealla Maria Primatšenkon guassityö Rotta matkalla vuodelta 1963, ja vasemmalla Kristiina Isolan Marimekolle suunnittelema Metsänväki- kuosi vuodelta 2007.

Kuvathan ovat aivan yksi yhteen toistensa kanssa, Isolan kuosista on vain poistettu rotat keskeltä, ja lisätty niiden kohdalle muutama puu lisää. Muuten puut muotoineen ovat aivan tismalleen samat.

Hyllystäni löytyvästä Kuvioissa Marimekko -kirjastakin Metsänväki- kuosi löytyy. Kirjassa Kristiina Isola kertoo kyseisestä kuosista näin: "Tämä kuvio liittyy sellaiseen aikaan, jolloin tyttäreni rakensi omaa taloa ja olin aika usein tyttärentyttärieni kanssa. Monta kertaa viikossa tallustimme yhdessä läheiselle metsäaukealle. Otimme aina eväät sinne, istuimme, söimme ja joimme kuumaa mehua. Seurasin, kun tytöt katselivat maahan kaatuneita puita ja aikoivat kuvitella, että ne olivat krokotiilejä, jotka vaanivat joen rannassa. Muistin, että olen leikkinyt samalla tavalla, että olen nähnyt metsässä sellaista, mitä siellä ei todellisuudessa ole. Metsässä tulee aina hyvä mieli, aivan kuin olisi parhaan ystävän luona."

Hieno tarina, harmi vain että kuosi ei nyt sitten ollut oma.

Näin härski toisen työn varastaminen ja omakseen väittämineen saa mulla kyllä niskavillat nousemaan pystyyn vihasta. Miksi ihmeessä Kristiina Isola on tehnyt näin halpamaisen teon? Kiire/kamala ideatyhjyys? Huonoja selityksiä jokatapauksessa kaikki. Ikävä kyllä heti herää epäilys muutenkin Kristiina Isolan työskentelyä kohtaan, onko muitakin kuoseja kopioitu, tai vähintäänkin haettu vähän reilummin "inspiraatiota"? Ihmetyttää myös se seikka, että miten Kristiina on kuvitellut näin ilmiselvän plagiaatin pysyvät salassa?

Marimekon kuoseilla koristelluista Finnairin lentokoneista kirjoittelinkin jo aiemmin täällä, ja Metsänväki- kuosikin oli päässyt yhtä konetta koristamaan. Nyt kone menee uusintamaalaukseen, ja itse ainakin toivon, että koneen kylkeen valitaan jonkun muun suunnittelija tekemä kuosi. Sen verran meni nyt maku Kristiina Isolaan.

Tänään ilmestyneessä lehdistötiedotteessa Kristiina Isola kertoo katuvansa ja häpeävänsä, ja olevansa erityisen pahoillaan kohun Marimekolle aiheuttamasta harmista. Isola selittelee tekoaan sillä, ettei tullut ajatelleeksi tekijänoikeuksia tai sitä, että omisi jonkun toisen luovaa työtä. Ainoa asia mitä Isola tässä tilanteessa pystyikään enää tekemään, on anteeksipyynnön esittäminen, mutta eihän se kaikkea pyyhi pois. Todella harmillinen juttu, että Isola on hairahtanut kopioimiseen, ja todella harmillinen juttu, että tämä valitettavasti vie aika paljon pois arvostusta Isolan pitkää uraa kohtaan.


27. toukokuuta 2013

Viime viikolla...


... Kävin kampaajalla, jossa lopputulos oli muuten hyvä mutta otsatukka meni liian lyhyeksi. Jos pyydän ettei otsatukkaa juurikaan lyhennetä vaan lähinnä kevennetään, ja otsatukka lyhenee kolme senttiä (!!!!), niin vähän on lyhyempi kuin oli tarkoitus. Ei tämä nyt pahalta näytä, pitkä reuhkahan se otsis jo olikin, mutta pitkään otsatukkaan tottunut otsa tuntuu vähän paljaalta. No, kasvaahan se. Väri täytyisi vielä itse laittaa päähän, niin eiköhän tällä tukalla taas pätkän matkaa pärjää.

Vietin myös yhden mukavan illan siskoni kanssa, ja pari mukavaa iltaa ystävien seurassa. Lauantai- ilta ystävän kanssa hurahti vahingossa jopa pikkutunneille asti. Yölläkin oli silti lämmin, mukava oli pyöräillä valoisassa alkukesän yössä kotiin. Kyllä se vaan niin on, että kesä on nyt täällä!

Puhuttiinkin ystävän kanssa, että tänä vuonna kevät tuntui sujahtavan todella nopeasti ohi. Kun vielä huhtikuun alussa tarvitsi talvitakkia, ja ihan muutama viikko siitä niin oltiin lämpölukemissa yli kahdenkymmenen asteen. Kevät oli lyhyt, mutta toivottavasti kesästä tulee pitkä ja lämmin! En kaipaa helteitä koko kesälle, mutta toivoisin aurinkoisia ilmoja ja t-paitakelejä.

Viime viikolla söin monta kertaa lempparivälipalaani, jota tulee syötyä tosi usein vähän eri variaatioin. Perusaines on aina turkkilainen jogurtti lisukkeilla, tänään lisukkeiksi nakkasin tuoretta ananasta, cashew- pähkinöitä, kuivattuja goji-marjoja, kuivattuja karpaloita ja päälle pienen lorauksen sitruuna-hunajaa.

Tällä viikolla oon viettänyt myös aikaa parvekkeella.



Seuranani hyviä lehtiä, tai vaihtoehtoisesti kirja. Meidän parveke on vielä laittamatta kesäkuntoon, mun pitäisi vielä ainakin imuroida kunnolla parvekkeen kokolattiamatto ja käydä ulkona puistelemassa kaikki tekstiilit. Niin ja pestä parvekelasitus. Mitään kasveja tai kukkia en ole myöskään vielä istuttanut, mutta kai tuota vielä ehtii. Lomalla sitten, mulla kun alkaa eka pätkä kesälomaa ja ensi viikolla. :)

Viime viikolla täytin myös minttuisten kenkien kokoisen aukon vaatekaapissani. Haaveilinkin minttuisista conversesista tässä postauksessa. No, converseja en ole vielä ostanut, mutta ostin mintunväriset edulliset tennarit Haloselta. Hintaa vain 19,90, ja tosi hyvät jalassa. Harvinaista, että kengät ei yhtään hierrä tai kipeytä jalkoja edes ensimmäisenä käyttöpäivänä! Conversejen kanssa pohdin minttuisen värin hankalaa yhdisteltävyyttä, mutta näin edullisissa kengissä se ei haittaa.

Tänään syötiin iltaruuaksi töiden jälkeen savulohisalaattia. Nam! Cokiksella.


Tänään työpäivän aikana mulle kasvoi myös kaktus kurkkuun. Kamala kurkkukipu, toivottavasti menee pian ohi!

25. toukokuuta 2013

Haussa hyvä eyeliner


Laveran eyelinerin sain maaliskuussa LivBoxista, ja se on jäänyt minulla ahkeraan käyttöön. Tässä on niin pieni ja tarkka sivellin, että rajauksen tekeminen on helppoa. Niin helppoa, että on tullut jopa laitettua eyelineria töihinkin ihan arkiaamuina, kun ennemmin käytin eyelineria ehkä kerran vuodessa.

Ainut miinuspuoli tässä on pysyvyys, väri vähän murenee luomilla, ja nyt lämpimämpinä päivinä oon huomannut myös että hikoillessa tämä lähtee leviämään. Ja en puhu nyt siis edes mistään hikiliikunnasta, vaan ihan normaalisti lämpiminä päivinä töissä oon huomannut että tätä on levinnyt vähän luomille. Se on aika ikävää, ja nyt oliskin haussa siis vedenkestävä eyeliner, jossa olisi yhtä tarkka sivellin.



Onko teillä vinkata hyvää, pienisiveltimistä eyelineria joka olisi vedenkestävä? Viikon päästä olisi tiedossa juhlat, joissa en halua olla eyelinerit luomilla, joten pikaista apua kaivataan.  :D

23. toukokuuta 2013

-Eilen-


Täällä Pohjanmaalla kuulkaas vaan aurinkoa ja lämpöä riittää! Sadetta ei ole täällä näkynyt kuin uutisissa, joissa kerrotaan muualla päin Suomea olleista sadekuuroista ja ukkosmyrskyistä.

Täällä on laitettu työpaikalla ilmastointiin lisää puhallusta, vaihdettu kevyempiin vaatteisiin ja käyty kahvitauoilla nauttimassa auringonpaisteesta. Töiden jälkeen on ollut kiva mennä hetkeksi parvekkeelle aurinkoon istumaan, syödä välipalaa ja lukea lehteä, ja otinpas yhtenä päivänä pienet päikkäritkin töiden jälkeen aurinkotuolissa.

Eilen mulla oli parvekkeella mukana kulhollinen ananaskirsikoita sekä iso lasillinen appelsiinituoremehua, ja lukemisena uusin Olivia.



Eilen kävin myös moikkaamassa ystävää ja ystävän kuukauden vanhaa vauvaa. Oli kiva nähdä molempia! Viemisiksi vein tekemäni kortin, muutamat ostetut vauvanvaatteet sekä perinteisen rotinapullapitkon, tällä kertaa kylläkin kaupan hyllyltä kun en ehtinyt leipomaan.

Jalassa vanhat converseni, tai vanhat ja vanhat, syksyllä ostetut, mutta paljon pidetyt ja rakastetut. Väri on ihana violettiin taittava sininen, ja malli tuo perinteisin varrellinen. Ja kun eilisessa postauksessa tuli haaveiltua converseista, niin kerrottakoon että nämäkään ei ole ainoat omistamani, vaan kaapista löytyy vielä kahdet. Tarralenkkari- malliset mustat, sekä sirot varrettomat lightit kirkkaan sinisinä.

Eilen juoksin myös kaikki Kokkolan vaatekaupat läpi etsiessäni juhlamekkoa viikon päästä juhlittaviin siskoni ylioppilasjuhliin. Melkoinen urakka kun sovititn varmaan sata mekkoa! No, en nyt ihan, mutta todella monta silti, ja sadalta se tuntui siinä vaiheessa kun otsa oli hiessä ja pää sekaisin kaikesta sovittamisesta. Nyt vaan täytyisi sitten päättää minkä laitan, kun saattaa olla että mulla roikkuu tuossa makkarin ovessa nyt parikin vaihtoehtoa... :D Tosin todella edullisia mekkoja molemmat, ja molemmat myös sellaisia joita voin arkisemmin asustaen käyttää kesämekkoina muutenkin. Ja on tässä tällekin kesälle vielä useammat juhlat tiedossa, joten juhlamekkoakin vielä tarvitaan. Ykköskriteereinä mekkoa etsiessä mulla oli keveys ja mukavuus, edessä on pitkä juhlapäivä keittiön kuumuudessa, joten ei kiitos millekään taftimekoille. Ei kiitos myöskin puristavuudelle, ahdistavuudelle ja kuumuudelle. Ja nyt mulla roikkuu tuossa hengareissa keveitä vaihtoehtoja, täytyy varmaan valinnan suhteen konsultoida makutuomariksi siskoa. :)

Tästä päivästä mulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Olin töissä extra-pitkän päivän, ja illan oon siivoillut kotia. Huomenna onkin kiva päivä, kun aamulla ennen töitä on tiedossa kampaaja, ja töiden jälkeen saan kylään siskoni!


22. toukokuuta 2013

Converse -haaveita


Oon tutkaillut taas ahkerasti nettikauppojen converse-valikoimaa, haluan kesäksi lyhytvartiset converset, joita voin käyttää töissäkin. Oon töissä päivät jalkojeni päällä, joten kenkien täytyy olla hyvät tai jalat kipeytyy, ja niin se vaan on, että converset on hyvät jalassa.

Nyt vaan täytyisi osata päättää, että minkä väriset conssit hankin.

Mustat olisi perusvarmat, niissä ei lika näy ja ne sopii kaikkeen. Mutta musta on myös vähän tylsä valinta, kesäksi kun voisi hankkia vähän väriäkin. Harmaa olisi lähes yhtä varma valinta kuin musta, mutta ei läheskään yhtä tylsä.

Mintunväriset, turkoosit tai vihertävätkin olisi ihanat, mutta kaikista ihastunein olen kuitenkin noihin kollaasin kukallisiin! Niin ihanat! Kukallisuus vaan rajoittaa käyttöä, kun nuo ei todellakaan sovi kaikkiin asuihin. :D





Voi vitsit, mitenhän saisin nuo kukalliset pois mielestäni? Tällä hetkellä alan kallistua noiden harmaiden puoleen, mutta saapas nähdä...


20. toukokuuta 2013

Aurinkoa & tivolia


Viikonloppuuni kuului muun muassa aurinkoa, ystäviä, naurua, töitä, mökkeilyä, penkkiurheilua, paljaat varpaat, pyöräretki ja tivoli.

Lauantaina vietettiin työporukan naisten kesken saunailtaa mökillä. Mukava, nauruntäyteinen ilta. Muutama rohkea pulahti mereen uimaankin, me muut istuttiin ja nautittiin auringosta terassilla.



Sunnuntaina kävin pyöräretkellä, ja piipahdin tivolissakin. En käynyt missään tivolilaitteissa, vaan fiilistelin vain tivoli- ja kesätunnelmaa. Kävelin, kuvasin ja katselin. Imin itseeni sitä lasten riemua tivolilaitteista toiseen juoksemisesta, ja mulla oli kivaa, vaikka olin liikkeellä yksin. Hälinää riitti kyllä ympärillä niin, että oli kivaa olla itse ihan rauhassa ja katsella. Tuli mukava, kesäinen fiilis. :)

Kotiin viemisiksi ostin tottakai lakuja. Lakut tuhottiinkin illan jääkiekkomatsin äärellä. Hurjan jännä peli, mutta ei siitä sen enempää, kun lopputulos oli mikä oli.




Koivuihin on puhjennut lehdet muutamassa päivässä. Huomaan sen paitsi vihreytenä puissa, myös kamalana tukkoisuutena ja tukalana olona. Tänä keväänä allergiaoireeni on olleet kyllä vahvempia kuin vuosikausiin, mikä vähän latistaa iloa ja intoa keväisestä vihreydestä ja luonnon kukkaan puhkeamisesta. Lohduttaudun sillä, että eiköhän pahin allergiakauteni ole juuri nyt, kun luonto puhkeaa kesään, joten kohta jo helpottaa.

Kyllä tämä kevät, aurinko ja vihreys vaan antaa niin paljon lisäenergiaa!

19. toukokuuta 2013

Kesäkasvojen pelastus


Löysin kesäksi mahtavan meikkivoiteen, josta oli pakko tulla vinkkaamaan teillekin. Tämä ei ole millään muotoa maksettu mainos, en saa tästä rahaa tai meikkivoidetta, jos joku sitä pelkää. :D Oon vaan puhtaasti niin ihastunut tähän tuotteeseen, että pakko vinkata eteenpäin.

Kyseessä on siis Lumenen CC- voide.

Mun ihoni on sekaiho, ja aika hankala sellainen. Pintakuiva mutta rasvoittuva, peruskunto ihan hyvä mutta pieniä näppyjä silloin tällöin. Hankala ihoni on siksikin, että ihonvärini on todella vaalea, siis todella vaalea. Niin vaalea että vaivoin löydän tarpeeksi vaaleita meikkivoiteita. :D Monen merkin meikkivoitteet on kosmetiikkamyyjän kanssa kokeiltu, ja todettu niiden vaaleimmatkin sävyt iholleni liian tummiksi. Aika masentavaa tänä rusketusta ihailevana aikakautena. :D En siis edes rusketu kesäisin, tai no saan ihan pientä väriä, mutta tummimmillaankin se on niin vaalea ettei kukaan ikinä kehu rusketustani tai huomaa minun ruskettuneen. Epätoivoissani viime kesänä ennen häitä kävin solariumissakin, mutta kun rusketusta ei synny niin sitä ei synny - ei edes solariumissa.

Tämän lisäksi ihoni punoittaa todella helposti, ja on muutenkin ohut ja herkkä.

Vaikka ihoni onkin siis ihan hyväkuntoinen, kaipaa se peittoa ja tasoitusta punoituksen ja todella vaalean värin vuoksi. En silti tykkää paksusta pakkelista, vaan haluan meikata ihoni luonnollisesti. Siihen löytyi nyt aika loistava tuote tästä Lumenen CC- voiteesta, jonka nappasin ostoskoriini ruokakaupasta.


CC- voide lupaa ohuesta koostumuksestaan huolimatta peittää punoitusta ja tasoittaa ihon väriä,  se lupaa olla meikkivoide, peitevoide, heleyttäjä ja pohjustusvoide samassa putkilossa. CC- voiteen luvataan myös olevan pitkäkestoinen, ja kaiken lisäksi siinä on suojakerroin 20.

Voide tuntui levittäessä kevyeltä ja ohuelta, ja se sulautui hyvin ihon sävyyn. Lopputulos on todella luonnollinen, mutta silti ihon pienet virheet ja punoitukset ovat tarpeeksi peitossa. Ihana ohut voide kesäksi, kun haluaa näyttää luonnolliselta, mutta peittää silti ihon virheitä!

EDIT. Unohtui mainita, että voidetta löytyy kolmessa sävyssä. Itselläni siis kaikista vaalein sävy! :)

Oletteko kokeilleet tätä, tai jotain muuta CC- voidetta? Itse olen testannut vasta tätä yhtä, ja tähän kyllä tykästynyt ihan täysillä, joten muutkin CC- voiteet kiinnostaa.



Ja nyt kun ruskettumattomuuttanikin tuli ruikutettua, niin kysyisinkin vinkkejä myös hyviin itseruskettaviin? Oon niitäkin menneinä kesinä ostellut jos vaikka miltä merkeiltä, ja tähän asti parhaaksi todennut Acon apteekkituotteet, joista vaaleinta sävyä olen jopa uskaltanut sääriini kesäisin sivellä. Acon vaalea sävy kun on niin vaalea, ettei ole pelkoa läikikkäästä lopputuloksesta. Mielelläni käyttäisin itseruskettavaa maltillisesti myös käsivarsiin ja kasvoihini, koska haluaisin näyttää yhtä kesäisen hehkuvalta kuin ruskettuneet toverini. Joten vinkkejä kehiin, mikä on hyvää (ja helposti tasaisen värin antavaa) itseruskettavaa?


18. toukokuuta 2013

Lohkoperunoita ja piffiä


Arkisin tulee usein syötyä nopeaa ja helppoa ruokaa, mutta joskus on kiva panostaa ja tehdä arkenakin vähän aikaavievämpää ja panostetumpaa ruokaa. Varsinkin yhdessä on kiva kokkailla.

Tämä ateria tehtiin itse ihan alusta asti, ja tuli ihan mielettömän hyvää. Ei olla ruuan suhteen mitään kikkailijoita, vaan tykätään aika simppelistä linjasta -hyvä pihvi maistuu aina.



Lohkoperunat on pyöritelty öljyssä ja mausteissa, ja paistettu uunissa vuoassa. Samalla uuniin meni kukkakaali- parsakaaligratiini, joka on mun suurta herkkuani.

Mies maustoi ja paistoi naudan ulkofilepihvit (kerrankin naudan ulkofilee oli kaupassa niin hyvässä tarjouksessa, että raaskittiin ostaa!), ja pakasteesta kaivettiin pihvien päälle aiemmin tekemääni maustevoita.

Maustevoin tarkkaa reseptiä en enää muista, kun tein sen vähän arpapelillä ja siitä on jo aikaa, mutta siihen tuli voin lisäksi ainakin persiljaa, valkosipulia, aurajuustoa ja suolaa.

Salaatiksi ruuan kylkeen riitti gratiinin lisäksi pelkkä kurkku. 


Taas on todeksi todistettu että hyvä ruoka - parempi mieli! :D

15. toukokuuta 2013

Alkoholiton juomavinkki kesän juhliin


Kesän juhlat lähestyvät, ja tarjottavia mietitään varmasti monessa kodissa jo kiivaasti. Usein juhlissa kaikkeen muuhun ruoka- ja juomapuoleen on kyllä panostettu, mutta alkoholittomana juomana tarjotaan pelkkää mehua tai limsaa. Mehuissa ja limsoissa ei ole mitään vikaa, mutta jos haluaa vähän vaihtelua alkoholittomiin juomiin, kannattaa kokeilla erilaisia alkoholittomia juomasekoituksia marjojen kera.

Itse testasin Vadelmafantasiaa, joka olikin erittäin raikas juoma. Vadelmafantasia sekoitetaan vadelmalimsasta, Fanta Lemon -limsasta ja kivennäisvedestä. Kivennäisvesi vei limsojen makeutta pois ja raikasti kokonaisuutta, mikä varmasti sopii varsinkin aikuisten makuun. Juoman sekaan tiputin jäisiä mustikoita sekä vadelmia, jotka viilensivät juomaa, ja toivat juomaan lisää marjaisaa makua.  



Jos jaksaisi vähän vielä hifistellä, voisi marjat jäädyttää jääpalojen sekaan. Se näyttäisi varmasti kivalta kannussa, ja juoma pysyisi pidempään kylmänä. :)




Tämä Vadelmafantasia oli tosi helppo ja nopea valmistaa, ei vaatinut suuria ponnisteluja, mutta vaikuttaa juhlakattauksessa varmasti mietitymmältä vaihtoehdolta kuin tavallinen limsa tai mehu. Voisin kuvitella, että varsinkin lämpiminä kesäpäivinä näin raikas juoma maistuisi vieraille. :)

Meillä kotona juomien ikisuosikki lapsesta asti on ollut sekoittaa appelsiinitäysmehua ja spritea, siinäkin on ihanan helppo ja raikas vaihtoehto. Sitä tehtiin usein lauantaisin saunan jälkeen, kesäisin janojuomaksi sekä erilaisiin juhliin. Makea ja kupliva juoma, joka maistuu sekä aikuisille että lapsille.

Tämän Vadelmafantasian jälkeen iski halu kokeilla samantyylisiä juomia muistakin limsoista yhdistelemällä, tässähän on vain mielikuvitus rajana! Valitsemalla tietyn väristä limsaa, voi juoman sävyttää vaikka juhlien teemavärin mukaan. :)



14. toukokuuta 2013

Asiaa aikaraudoista


Ei mene päivääkään etten käyttäisi kelloa, vaan kello on mulla aina ranteessa. Kotona ollessani en käytä rannekelloa, mutta jos kotoa lähden, niin laitan kellon ranteeseen - en edes osaa olla ilman.

Joskus kello on unohtunut kotiin esimerkiksi työpäivän ajaksi, ja koko päivä menee tyhjää rannetta vilkuillen, kun on katsovinaan kelloa ennenkuin muistaa kellon jääneen kotiin. Olo on myös jotenkin paljas ilman kelloa, kun kelloon on niin tottunut ettei osaa olla ilman, vaan tuntuu että jotain olennaista puuttuu.

Ehkä osansa mun ainaiseen kellon käyttöön on silläkin, että vihaan myöhästymistä. Voin kyllä sanoa, etten yleensä myöhästy kyllä mistään, vaan yleensä olen tapaamisissa se, joka odottelee sovitussa paikassa jo varttia liian aikaisin. Töihinkin lähden kotoa aina liiankin hyvissä ajoin, kilometrin työmatkaan kun ei kauaa kulu, ja sitten olenkin jo aina vartin turhan aikaisin pukuhuoneessa. Olen myös kova stressaamaan ajoissa olemisesta, ja lähdenkin kotoa usein kiireellä, ja sitten taas odotellaan kun olen niiiin paljon etuajassa... :D

Kello on mulle myös tärkeä asuste. En omista kalliita tai arvokkaita kelloja, mutta omistan useita kelloja. Haaveissa siintää parikin mallia arvokkaammista kelloista, muun muassa Michael Korsin ja Guessin pari mallia ovat haavelistalla... Korsin kellot ovat aika kaukaisia haaveita, en tiedä raaskisinko ikinä ostaa niin kallista kelloa, mutta Guessin ovat jo realistisempia, vaikkakin hyvissä hinnoissa toki nekin. Guessilta oon kuitenkin löytänyt pari ihan kohtuuhintaista upeaa kelloa, joista jonkun aion kyllä itselleni hankkia, kunhan vähän säästän ensin. Siihen asti mennään näillä muutaman kympin kelloilla. :)


Kuvien mintunvihreä kello on uusin kellohankintani, ja se löytyi Glitteristä reilun parinkympin hintaan jokunen viikko sitten. Mulla on tuo sama Glitterin kello mustana, jonka ostin jo aiemmin keväällä. Tykästyin siihen mustaan kellooni niin kovasti, että kävin hakemassa itselleni saman kellon myös minttuisena.





Tykkään siitä, että kelloja on useampi, jotta kelloista voi ranteeseensa valita aina asuun sopivan kellon.

Voisin joskus esitellä loputkin kelloni, jos teitä tällaiset postaukset kiinnostaa? :)

13. toukokuuta 2013

Astereita ja ruusuja äideille


Tämän vuoden äitienpäiväkortit syntyi taas sarjatyönä samoista tarvikkeista, mutta tein silti jokaisesta vähän erilaisen.



Tarvikkeina käytin vaaleanpunaista kätköistäni löytynyttä paperia, kakkupapereita, vaaleanpunaista ohutta satiininauhaa, puolihelmiä, sekä kukkakuvia Tildan ihanasta vintagehenkisestä kukka- arkista, jonka kuvia meillä on seinälläkin.






Kortit menivät äidille, mummulle sekä anopilleni, joita kaikkia käytiin eilen onnittelemassa. Eilen olikin ihan mahtava aurinkoinen ilmakin! Tänäänkin ilma on näyttänyt hyvältä, mutta itse olen katsellut sitä sohvanpohjalta käsin, kun joku kevätpöpö pääsi yllättämään... Menisi nyt pian ohi, tässä kun olisi kaikenlaista tehtävää! :D


11. toukokuuta 2013

Safkaa ja askartelua


Kävin tänään töiden jälkeen koukkaamassa työpaikan naapurikirjakaupasta vihdoin omakseni yhden vuoden puhutuimmista ruokakirjoista. Pitkään oon tästä haaveillut, ja nyt vaan päätin että haen sen vihdoin omakseni. Iloinen yllätys oli punainen tarjouslappu kirjan kannessa, eipä haitannut yhtään. :)

Kirjasta löytyy myös vuoden puhutuin resepti, avokadopasta, jota aion kokeilla heti ensitilassa.



Olen askarrellut äitienpäiväkortit äidille, mummulle ja anopille. Tämän vuoden äitienpäiväkortti-teemani oli nähtävästi aika hempeä ja vaaleanpunainen. :D Kuvia valmiista korteista saatte äitienpäivän jälkeen.



Olen paketoinut lahjoja, ja yhden lahjan koristelin teippailemalla. Nopeaa, helppoa ja ihan hauskan (tai ainakin erilaisen!) näköistä.



Illalla lähdenkin jo vanhempieni luo, ja huomenna olisi tiedossa sitten äitienpäiväjuhlinnan tiimoilta kolme kahvipöytää, ja sen myötä varmaan aika monta palaa kakkua myös! :D

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!