Vauvavuosi takana - millainen se oli?

Vauvavuosi oli ihana, ja se todentotta hurahti ohi tosi nopeasti. Monet sanoo että vauvavuosi on rankka, mutta että kyllä se siitä sitten helpottaa - tätä en kyllä allekirjoita ollenkaan. :D Sehän riippuu ihan lapsesta, elämäntilanteesta ja kaikesta muustakin, mutta kyllä meillä ainakin eka puoli vuotta oli helpompaa kuin se jälkimmäinen puoli vuotta, ja koen myös että vuosi sitten tähän aikaan oli helpompaa kuin on nyt taaperon kanssa... :D Temperamenttikysymyskin se on, paljon riippuu vauvan luonteesta ja temperamentista. Meillä vauva oli suhteellisen "helppo" tapaus ensimmäiset kuukautensa, nukkui ja söi hyvin, ja oli tyytyväinen ja hyväntuulinen. Kun vauvan oma luonne alkoi ensikuukausien jälkeen enemmän tulla esiin, oli selvää että poika on tosi temperamenttinen ja touhukas, ja oma tahto on vahva, enää en siis helpoksi kuvailisi. :D Hän vaatii paljon mutta myös antaa paljon. Ihana touhukas poika, mutta ei helppo. :D

Ihanaa on seurata taaperon touhuja, ja on mahtavaa kun vuoden vanhan kanssa pystyy jo leikkimään ja puuhailemaan monenlaista - mutta kyllä arki on nyt raskaampaa kuin muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Aika on kortilla ja koti kaaoksessa. Pikkuvauvan kanssa koti oli tiptop, kun oli aikaa ja mahdollisuuksia siivota ja pitää kotia yllä - mutta vilkkaan taaperon kanssa koti ei sitten pysykään siistinä, puhumattakaan siitä että edes pystyisi samalla tavalla siivoamaan, mutta sellaista se on. :) Tiedän että tämä riippuu lapsen luonteesta, ja sanotaanko näin että meillä on ehkä astetta tai kahta touhukkaampi ja ehtiväisempi tapaus... :D

Meidän vauvavuosi numeroina oli:
- 365 kainalossa nukuttua yötä. Jo ensimmäisen yön synnärillä vauva nukkui mun paidan alla mun vieressä, ei mulla käynyt ees mielessä mikään muu vaihtoehto kun se tuntui niin luontevalta. Olin juuri synnyttänyt ihanan pojan, ja mies joutui lähtemään yöksi kotiin - vauva kuului mun syliin eikä mulle tullut edes mieleen laskea vauvaa omaan sänkyynsä. Synnärillä vauvan sänky oli siis lähinnä koristeena, ja kotonakin poika jatkoi nukkumista mun vieressäni. Vauvaa nukutettiin kyllä omaankin sänkyyn joka oli kiinni meidän sängyssä, mutta viimeistään aamuyöllä poika on aina siirtynyt mun kainalooni. Niin meidän on ollut hyvä, ja on edelleen. Jokainen perhe toimii kuten parhaaksi näkee, mutta mun lapseni paikka on mun kainalossani. En usko että poika enää teininä mun kainalossa nukkuu, mutta nyt me kaikki nukutaan parhaiten vieretysten. Joo, herään kyllä monesti yössä käsi tai puoli kroppaa puuduksissa, mutta se on sen arvoista että pieni käsi hakeutuu iholle ja pikkuinen tuhina kuuluu kainalosta. Tämä on lyhyt aika elämästä, ja aion nauttia siitä. :)
- 6 kuukautta täysimetystä, ja paljon imetystä senkin jälkeen. Imetyskin jatkuu edelleen. Enkä aio lopettaa imetystä vielä, vaikka tosi moni kummasteleekin kun vieläkin imetän vaikka poika on jo yli vuoden. Meidän on hyvä näin, ja se riittää. Imetyksessä on niin paljon hyvää ja ihanaa, että en näe syytä lopettaa sitä vielä. Toki meilläkin imetyksessä on ollut omat haasteensa, varsinkin ensimmäisinä viikkoina, mutta imetyksen onnistuminen on ollut mulle tosi tärkeää.
- 3 elokuvaa Finnkinon vauvakinossa Juliuksen kanssa. Julius on tainnut käydä elokuvissa jo enemmän kuin Juliuksen mummut yhteensä koko elämänsä aikana. :D
- 5 kuukautta hyvin nukuttuja öitä, ja 7 kuukautta huonosti nukuttuja öitä. Viisi ensimmäistä kuukautta Julius nukkui tosi hyvin, viikottain nukuttiin myös ihan kokonaisia öitä ilman herätyksiä, mutta jotain tapahtui 5 kuukauden iässä ja yöheräämisiä oli paljon. Tällä hetkellä nukutaan taas jo ihan hyvin, vaikka herätyksiä useampi yössä onkin, eikä yhtään täyttä yötä oo nukuttu kymmeneen kuukauteen.
- 3 viikoittaista vauvaharrastusta; vauvauinti koko perheen kesken, sekä muskari ja esikkokerho.
- Monta uutta ystävää. Vauvavuoden alussa olin aika yksinäinen kun minulla ei ollut täällä Oulussa yhtään äitiystäviä, mutta nyt niitä on jo oikein joukko! Syksyllä päätin, että nyt hankitaan äitikavereita, ja olin aktiivinen tutustumaan ja hakeutumaan paikkoihin missä voisin tutustua muihin äiteihin. Ja nyt riittää niin puistoseuraa kuin kahvitteluseuraakin, ja Juliuksella leikkikavereita - se on ihanaa! :)
- Tuhansia onnenläikähdyksiä sydämessä milloin katsoessa nukkuvaa vauvaa, ja milloin saadessani nenään märän pusun nauravalta taaperolta.
- 26 cm lisää pituutta, ja 6600 g lisää painoa vauvavuoden aikana pikkuiselle.
- Kymmeniä öitä reissussa. Ollaan vietetty lukuisia viikonloppuja mummuloissa, ja lisäksi ollaan oltu vuoden aikana öitä ainakin asuntoautoreissussa, Vuokatissa mökillä, mun vanhempien mökillä, ja Juliuksen toisilla kummeilla.
- Muutama lääkärikäynti, nekin pojan ensimmäisinä kuukausina. Aika vähillä sairasteluilla onneksi ensimmäinen vuosi selvittiin loppupeleissä.
- 8 puhjennutta hammasta
- Varmasti yli 1000 valokuvaa, ja kymmeniä lyhyitä videonpätkiä. Olen yrittäynt ottaa pojasta säännöllisesti kuvia järkkärillä, ja toki kännykällä kuvia tulee otettua lähes päivittäin. Kännykällä kuvataan myös lyhyitä videonpätkiä aina silloin tällöin.

Vauvavuosi oli ihana, ja niin kliseistä kuin se onkin - se menee aivan liian nopeasti.  Jokaisessa lapsen kehitysvaiheessa on omat ihanat puolensa, mutta olihan vauvavuosi niin erityinen että sitä on nyt jo ikävä. :)


Kuvissa meidän pikkuinen kolmeviikkoisena minun kuvaamanani