Sinelli Dt-kortteja

Terveisiä flunssapotilaalta sohvanpohjalta! Nenäliinoja, kuumelääkettä ja kurkkupastilleja kuluu ihan kiitettävästi, ja päivä on mennyt peiton alla makoillen, tv-kanavilla surffaillen ja välillä torkkuja ottaen. Nyt kuitenkin piti tulla päivittämään Sinellin blogiin DT-töinä alkuviikolla tekemäni kortit, ennen kuin elokuu päättyy.. :)

Kesän Sinelli Design Team-paketista löytyi mm. Papermanian mustavalkoinen paperikko, saman sarjan muotopaperilajitelma sekä rusetteja ja erimuotoisia nappeja, leimasinsetti, fiskarsin kuvioleikkuri, Papermanian hempeämpi Lucy Cromwell-paperikko ym.

Mustavalkoisista papereista syntyi hääkortti punaisella tehostettuna.

Leimakuva on the greeting farmin digileima, ja se on väritetty promarkereilla. Punainen sydännauha on vanhaa ja pakkaus on jo hukkunut, joten en muista kenen valmistamaa se on, mutta ihanaa joka tapauksessa! Lisäksi vain helmitarroja. Leimakuva oli jo itsessään niin iso, että tuntui paremmalta jättää kortti ilman suurempia koristuksia ettei siitä tule liian tukkoinen.


Lucy Cromwellin paperikosta puolestaan syntyi iloisen värinen synttärionnittelukortti, sekä samaan settiin sopiva pieni lahjarasia.

Tuossa Lucy Cromwellin paperikossa on paperien lisäksi paljon erilaisia valmiita kuvia ja tekstejä, sekä lahjarasia-aihioita. Ihania kortteja tekee siitä siis helposti. :)

Lahjarasian taitteli valmiista aihiosta nopeasti kokoon, ja koristelin sen simppelisti pitsiteipillä, puolihelmellä sekä paperikossa mukana olleella tekstillä.

Korttiin on käytetty paperikosta ihanaa lippunauha-paperia sekä valmis kuva, joka on nostettu taustasta koholle 3D-tarrapaloilla. Niiden lisäksi käytin korttiin papermanian pinkkejä ja vihreitä timanttitarroja, sekä pitsiteippiä.

Kumpi kortti on hienompi, mustavalkoinen vai hempeän värinen?

Hääauto

Hääautona meillä toimi Timon vanhempien auto. Koristeltiin se itse, ihan simppelisti ja perinteisesti. :)

Tein auton keulaa varten turkoosista 5 cm levyisestä lastusatiininauhasta ruusukkeen. Katsoin mallia sellaisesta pienestä lahjapakettiruusukkeesta jonka löysin kaapista, ja kokosin ruusukkeen kuumaliiman avulla. Itseasiassa kuvan ottamisen jälkeen lisäsin vielä yhden kerroksen ulkosyrjälle, koska ruusuke näytti tällaisenaan auton keulaan mallattuna aika pieneltä. Lopullisella ruusukkeella oli kokoa ehkä joku 30 cm halkaisijaltaan.

Takalasiin tein kyltin, jossa tekstinä yksinkertaisesti yhteinen sukunimemme. Kyltistä ei tullut otettua lähikuvaa, mutta se on siis valkoiselle kartongille turkoosilla tussilla kirjoitettu, ja kirjaimet on vielä reunustettu hopeisella kimalleliimalla, mikä ei kylläkään juuri kuvasta erotu.

Takana kolisi Angry Birds-limsatölkkejä, ja harrastuksiin liittyen hiihtomono, pesäpallopiikkari sekä sulkapallo.

Lastusatiininauhalla koristeltiin vielä konepelti, ja peileihin tein pienet rusetit. Tässä auto on kuvattuna jo juhlapaikalle ajamisen jälkeen (ajomatka reilut 20 km), joten näköjään eturuusuke on jo vähän kärsinyt. :D Se oli siis kiinnitetty tuohon skoda-merkin päälle, josta etuosa on lähtenyt ajaessa lerpattamaan. Mutta kiinni kuitenkin pysyi!

Venetsialaiset

Viikonloppuna Kokkolassa juhlittiin venetsialaisia eli mökkikauden päättäjäisiä. Päivä meni töiden merkeissä, mutta illalla otettiin rennosti.

Työpäivän jälkeen tein vähän erilaista ruokaa, nacho gratiinia, ohje löytyy täältä. Ja kyllä, on sama ruoka vaikka näyttää vähän eriltä omana versiona ja reseptin kuvassa.. :D Tein muutamia asioita eri tavoin kuin alkuperäisessä ohjeessa, joten kirjaan oman versioni tähän.

Levitä uunivuoan pohjalle rasiallinen philadelphia-tuorejuustoa. Ruskista jauheliha, silputtu punasipuli sekä paprika ja sekoita joukkoon maustepussi sekä 1 dl vettä, sekoittele ja keittele vielä muutama minuutti. Kaada jauhelihaseos vuokaan tuorejuuston päälle. Nakkaa seuraavaksi päälle ananaspaloja sekä taco salsa- kastiketta. Pistele nachoja seokseen pystyyn, ja laita päälle vielä juustoraastetta.

Paista 200 asteessa n. 5-10 minuuttia, kunnes juusto on sulanut.

Parhaimmillaan tämä on lämpimänä syötynä niin, että ottaa lautaselle kaveriksi vielä creme fraichea sekä läjän nachoja, ja jotain raikasta salaattia.

Illalla käytiin kavereiden kanssa ajamassa Kokkolan ja Pietarsaaren välinen rantatie, siellä on perinteisesti mahtavat kynttilä- ja lyhtymeret mökkiläisillä. Ja niin nytkin. Ihana loppukesän pimeä ilta, irtokarkkeja ja ystäviä, oli lepposta!

Pyörähdettiin myös torilla venetsialaishulinoissa, mutta vaan sen verran että katseltiin ja kuunneltiin Jukka Pojan keikka.

Tämä kesä on ollut ihana, mutta se on mennyt luvattoman nopeasti. En millään malttaisi päästä tätä kesää vielä loppumaan, mutta minkäs teet. :) Tänä kesänä monet perinteiset kesäjutut jäi tekemättä, oli niin sateista ja viileää, ja toisaalta niin kiireistä. Tää kesä oli erilainen kuin mikään mennyt tai tuleva kesä, ja parhaana muistona mieleen tästä kesästä jäi tottakai meidän ihana, satumainen hääpäivä.

Hääkarkit

Hääkarkkeina meillä oli punaiset tikkarit.

Hääkarkkeja pohdin aika pitkään. Suklaa on lempikarkkiani, ja talvihäissä meillä olisi varmasti ollut hääkarkkeina esimerkiksi wiener nougatit, mutta kesällä ne olivat poissa laskuista sulamisvaaran vuoksi. Halusimme lisäksi hääkarkin, joka kävisi myös niille vieraille, joiden ruokavalio on maidoton tai gluteeniton, niitä kun vieraissamme oli useita.

Päädyimme siis punaisiin muumitikkareihin. :) Tikkareista kääreet pois ja tilalle sellofaani sekä turkoosia satiininauhaa rusetille. Näitä tein sata kappaletta. :D Kyllä siinä jokunen tunti vierähti, mutta lopputulos oli kyllä sen arvoinen.

Hääparin pöytä

Istuttiin häissä omassa pienessä pöydässämme, mutta emme missään kaukaisessa nurkassa vaan vieraiden lähellä. En halunnut mitään hääkaaria tai muitakaan isoja koristeluita, joten tässäkin mentiin simppelillä linjalla.

Pöydässämme oli siis pitkä valkoinen liina joka ylsi maahan asti, etuosassa valkoista kevyttä tylliä, ja tyllin päällä tekemäni turkoosi love-viiri, joka meillä on ollut kotona seinällä. Pöydällä oli vain kynttilä lasimaljassa sekä hääkimppuni maljakossa.

Pöytämme takana oli maitotonkissa pihlajan oksia.

Yllä olevassa kuvassa näkyvät myös onnittelumaljalasimme. Vieraille alkumaljat tarjoiltiin matalista skumppalaseista, mutta meille laseiksi otin kotoamme meidän omat, vähän korkeampijalkaiset lasit, joihin kiedoin jalan ympärille turkoosia ohutta satiininauhaa rusetille. Kuvasta voi bongata myös hääkarkkimme, joista kerron myöhemmin lisää. :)

Hääasusteet

Mullakin, kuten niin monella muullakin morsiamella, oli hääkoruinani helmiä.
Helmet on klassisen tyylikkäitä, ja sopivat hääpuvun kaveriksi niin hyvin että minäkin halusin niitä hääpäivän koruihini. En silti halunnut pelkkiä helmiä, joten ratkaisuni oli yhdistää helmiä ja blingiä. :D

Laukkua en kantanut mukanani, mutta se oli mulla hääpöydässä jotta sain pidettyä kädenulottuvilla nenäliinoja ja huulikiillon. :) Laukku on vähän kultaan vivahtavan ivoryn sävyinen, ja kustansi keväällä Aleksi 13:sta vähän yli 20 €, eli ei mikään kallis sijoitus. :D

Korvakoruina mulla oli Snö of swedenin nappikorvikset, joissa keskellä helmet ja ympärillä blingiä.

Kaulakorua etsin pitkään, mutta lopulta päädyin diy-ratkaisuun. Mulla oli pari vuotta sitten Kiinasta ostamiani helminauhoja 2 kpl, mutta molemmat oli vähän liian lyhyitä hääpuvun kanssa pidettäväksi. Pukuni oli olkaimeton, joten halusin että helminauha laskeutuu  vähän alemmas, eikä mene liian lähellä kaulaa. Rikoin siis nämä kaksi Kiinasta ostettua helminauhaa, ja tein niistä yhden oikean mittaisen kaulanauhan pienellä korulukolla.


Korvakoruissa ja kaulanauhassa helmet ovat siis aitoja, eivät priimaluokkaa tai sileitä, mutta tykkään kyllä tuosta helmien pitkulaisesta ja rosoisesta ulkomuodosta. Ranteessa mulla oli n. sentin levyinen blingikoru, sekä sen molemmin puolin kapeat helminauhat, jotka eivät kylläkään ole aitoja helmiä. Näissä kuvissa eron kyllä huomaa, mutta käytössä ne menivät ihan täydestä korvakorujen ja kaulanauhan parina. :)

Kenkinä mulla oli vaaleanpunaiset korkkarit, joissa on maltillinen 6 cm korko, ja näillä jaksoin kyllä mainiosti koko pitkän päivän. :) Vasta viimeisen tunnin aikana jalat alkoivat tuntua väsyneiltä. Kengistäkin löytyy sopivasta blingiä, vaikka eiväthän nuo kengät pitkän puvun alta juuri vilahtaneet. Ja sävyltään ne sopivat hyvin vaaleanpunasävyiseen kimppuuni.

Kenkien pohjissa mulla oli vaaleansiniset kimaltavat I Do-tarrat, eihän ne mihinkään näkyneet mutta omasta mielestäni ne oli hauska lisä. :) Ja perinteiden mukaanhan morsiamella pitää olla jotain sinistä.

 Kaikki hääpäivän asusteeni olivat sellaisia, joille tulee takuulla usein käyttöä myöhemminkin. :)

Meidän häät: Huiskutuskepit

Kuvat häistä tulee nyt epäloogisessa järjestyksessä, mutta aloitetaan nyt jostain näiden häiden purkaminen. :D Odottelen vielä kuvia häistä, ollaan saatu vasta kaason ottamat kuvat, joten kuvasadetta itse juhlista tulee kun saadaan kuvaajan ja miehen siskonkin kuvat haltuumme.

Meidän vihkikirkossa ei saanut heitellä riisiä, se tiedettiin jo etukäteen, ja ilmeisesti kaikki muukin heiteltävä olisi pitänyt kerätä heti pois. Vaivalloista ja hankalaa, joten ostin kirkkoa varten saippuakuplat jo joskus aikaisin keväällä, mutta halusin niiden lisäksi vielä jotain muutakin. Eilen tein- blogista bongasin suloiset huiskutusviirit, ja ne oli juuri sitä mitä halusin. :) Uusi idea, johon ainakaan minä en ollut aiemmin häissä törmännyt. Askartelin sitten näitä keppejä n. 40 kappaletta saippuakuplille kavereiksi, ja kivasti toimi.

Yhdistelin keppeihin turkoosia ja valkoista satiininauhaa eri tavoin. Mulla oli molempia värejä monissa eri leveyksissä. Lopuksi tulostelin vähän tavallista tulostuspaperia paksummalle paperille tekstiviirit, leikkasin ne muotoonsa ja teippasin kaksipuolisella teipillä keppiin kiinni. Nauhoilla oli mittaa n. 50 cm, ja hyvin liehui. :)

Saippuakuplapulloille en askarrellut mitään etikettejä, pullot oli näpsäkät ja tyylikkäät sellaisinaankin, joten niille riitti turkoosit satiininauharusetit kaulan ympärille kietaistuina.

Oli kiva huomata että ihmiset heilutti viirejä innoissaan, ja moni oli ottanut kepin mukaan juhlapaikalle ja kotiinsakin. Sama juttu saippuakuplilla, niitäkin puhalleltiin vielä illalla juhlapaikan pihallakin. :)

Häiden väriteeman voitte varmaan jo arvatakin? ;) Teema ei ollut mikään kiveen hakattu, mutta toistui pienissä yksityiskohdissa kutsuista juhlapaikalle.