Lasten kanssa Valkeassa

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Kauppakeskus Valkean kanssa

Me vietettiin lasten kanssa viikko sitten torstaina kiva päivä Valkeassa, jossa vietettiin samaan aikaan myös Kööki-päivää, joten tiedossa oli monenlaista ruokaan liittyvää tapahtumaa. Mä tykkään kulkea lasten kanssa kaupungilla; käydä kaupoilla, hoitaa asioita ja piipahtaa kahvilassa. Esikoisen vauva-aikana aikaa kauppakeskuksissa ja varsinkin Valkeassa tuli vietettyä vielä paljon enemmän kuin nyt kahden lapsen kanssa; silloin vauvan nukkuessa rattaissa kävin usein lounailla ja kiertelin kauppoja arkipäivisin. Nyt kahden kanssa lähtemisessä on aina oma rumbansa, mutta siksi rakastankin nimenomaan kauppakeskuksia nyt lapsiperheellisenä; on helppoa kun kaikki löytyy saman katon alta. Varsinkin talvella asiointi kauppakeskuksessa lasten kanssa on niin paljon helpompaa kuin kiertely kivijalkakaupoissa; sillä kauppakeskuksessa takit voi heittää ekana rattaisiin; ja vessa- sekä syömistaukoja on helppo pitää tarpeen mukaan missä ja milloin vain. Koko porukka pysyy näin tyytyväisenä, ja asiat saa hoidettua kerralla. :)

Kauppakeskus Valkea on Oulun keskustassa sijaitseva noin 60 liikkeen ja ravintolan kokonaisuus, joka koostuu kahdesta korttelista ja niitä yhdistävästä katetusta kesäkadusta. Saman katon alta löytyy niin vaateliikkeet, erikoisliikkeet, sisustusliikkeet, kahvilat, ravintolat ja myös ruokakauppa, sillä alimmassa kerroksessa sijaitsee Sokos Herkku. Minä käyn aina Valkeassa käydessäni hakemassa Sokos Herkusta muutamia tiettyjä herkkuja mitä muualta ei saa, ja usein samalla tulee ostettua myös muutkin päivittäiset ruokaostokset.

Tykkään Valkeassa siitä, miten liikkeet on jaoteltu; samantyyppiset liikkeet löytyvät aina samasta kerroksesta. Näin kaikki on helppo löytää. Esimerkiksi lastenvaatteet ovat kaikki kolmoskerroksessa, ja kosmetiikka ykköskerroksessa.

  

Aloitettiin meidän Valkea-päivä tällä kertaa sorbeteilla sekä kahvilla kahvila Bacaro Doppiossa, joka on yksi mun lempikahviloitani Oulussa. Bacaro Doppion jäätelöaltaan gelatot ja sorbetit valmistetaan paikan päällä Sokos Herkun keittiössä, ja ne ovat todella maistamisen arvoisia. Bacaro Doppiossa on myös superherkullisia italialaisia pariloituja leipiä, sekä ihania erikoiskahveja; minä valitsen juomakseni yleensä suklaisen Cafe Mochan. 

Kööki-päivän tapahtuma oli houkutellut väkeä paikalle ihan mukavasti, ja onkin tosi kiva että tällaisia tapahtumia järjestetään. Kaikki Valkean ravintolat esittäytyivät Kööki-päivässä ensimmäisen kerroksen Kesäkadulla, joka on kauppakeskuksen keskiö. Tarjolla oli maistiaisia, ja tapahtumalavalla riitti koko iltapäivän erilaista ohjelmaa kokki Janne Pekkalan johdolla; muun muassa sokkomaistatusta, pizzansyöntikilpailu sekä Köökin kokkien pilkkomiskilpailu.

Lounaspaikka me oltiin valittu jo ennalta, sillä meidän teki mieli sushia. Suunnattiin siis ravintolamaailma Köökin Hanko Sushiin, jossa Juliuskin sai valita oman annoksensa. Sushi on mun suurta herkkuani, joten usein valintani osuu siihen - ja mahtavaa että tämä meidän pian kolmevuotiaskin suurena kalan ystävänä tykkää sushista. Toinen vakkarini Valkean ravintoloista näin lasten kanssa liikkeellä ollessani on Picnic, ja sieltä listalta valitsen uuniperunan valinnaisilla täytteillä - se maistuu myös lapselle, ja siitä on helppo antaa syötävää myös vauvalle. 

Köökin ravintolatarjonta on kyllä monipuolinen, sillä näiden mainitsemieni lisäksi sieltä löytyy myös Rosso, Friends & Brgrs, Fafa's, Kiinalainen ravintola Kirin sekä wokkiravintola Wok's. 

Yksi Valkean parhaista jutuista näin lapsiperheen näkökulmasta on kyllä ehdottomasti neljännestä kerroksesta löytyvä perhehuone, pikkulapsiperheiden oma lepopaikka ja hoitohuone. Valkean perhehuone avattiin viime syksynä, ja se on ainakin meidän perheen kohdalla jo pelastanut monet ostosreissut; tälläkin reissulla käytiin perhehuoneessa kahteen kertaan. Ilman perhehuonetta tulisi moni ostosreissu nopeammin päätökseensä nälän, väsyn tai kiukun iskiessä, mutta tämän perhehuoneen ansiosta niin lapset kuin vanhemmatkin jaksavat taas kierrellä kaupoilla, kun välissä on saatu vähän hengähtää poissa vilinästä. Perhehuoneesta löytyy mm. sohva, kaksi verhoilla eristettyä soppea rauhaa arvostaville imettäjille, vaipanvaihtotila, wc, leluja ja kirjoja sekä mikro ja syöttötuoli. Pienenä parannusehdotuksena voisin heittää vielä, että pieni pöytä olisi perhehuoneeseen mukava lisä, sillä se helpottaisi lasten eväshetkiä. Toisaalta tuntuu tosi hassulta edes toivoa tänne mitään lisää, sillä koko perhehuone on niin mielettömän huippu, että vastaava oli vain villeissä haaveissani esikoisen vauva-aikana. 

Imettäjänä minä olen sellainen, että imetän kyllä vauvaa missä vain hänellä nälkä tulee. Esikoista varsinkin imettelin usein myös Valkean käytävillä, liikkeissä ja ravintoloissa, mutta nyt kahden lapsen kanssa olen todella kiitollinen perhehuoneesta imetyspaikkana - en nimittäin tiedä miten saisin vilkkaan taaperon pysymään vieressäni jos imettäisin vauvaa vaikkapa jossain käytävällä. Perhehuoneessa taapero viihtyy leikkimässä kun hoidan vauvan vaipanvaihdot ja syötöt, joten homma hoituu tosi helposti ja stressittömästi. Olen myös todennut, että taaperonkin kanssa vessakäynnit hoituvat helpoiten tuolla perhehuoneessa, joten nykyään suunnataan perhehuoneeseen heti jos jollain perheen pienimmistä on vessahätä tai nälkä. 

Perhehuoneen oven lapsille ja heidän huoltajilleen avaa Valkean vartiointi oven kutsupainikkeesta, joten tila pysyy siistinä, eikä se täyty muista asiakkaista kuin pikkulapsiperheistä, joille se on tarkoitettukin. 

Valkeaan on tosi helppo tulla sekä julkisilla, että omalla autolla. Lasten kanssa ollaan kuljettu paljon bussillakin, sillä ne kulkevat Oulussa ihan näppärästi (ja lastenrattaiden kanssa kyyti on vieläpä ilmainen!), mutta jos tarkoitus on tehdä enemmän ostoksia niin tullaan kyllä autollakin, sillä Valkean alla parkkihalleissa on aina hyvin tilaa. Kauppakeskuksen alla sijaitsee sekä suuri parkkihalli Kivisydän, että Valkean oma parkkihalli, joissa paikkoja on yhteensä lähemmäs tuhat. En ole missään aiemmin nähnyt yhtä tilavaa parkkihallia, ja ruudutkin on mukavan leveät - joten yhtään ei tarvitse hikoilla parkkeeraamisen kanssa, tai sen kanssa saako autosta ulos sekä rattaat, että lapset  molemmilta puolilta autoa -  hyvin nimittäin mahtuu aina. 

Yksi meidän vakkarivälipaloista Valkeassa on Jungle Juice Barin smoothiet. Nämä on käteviä terveellisiä ja helppoja välipaloja pienillekin lapsille, ja Julius ainakin on vauvasta asti tykännyt tosi paljon erilaisista marja- ja hedelmäsmoothieista, joten usein kaupungilla ollessa haetaan pieneen nälkään smoothiet. Tälläkin kertaa haettiin vielä lopuksi mukaan smoothiet, jotka juotiin matkalla autolle. Mies oli töissä iltavuorossa, joten minä ja lapset viihdyttiin Valkeassa koko iltapäivä - olin ihan yllättynyt miten monta tuntia me lopulta siellä pyörittiin, ilman että kukaan väsähti. Kotona kyselin Juliukselta päivän kohokohtia, ja niitä olivat kuulemma sushilla käyminen, leikkiminen perhehuoneessa, jäätelö, korkealta tasanteelta alas katselu sekä mun siskoni näkeminen. Aika hyvä päivä siis. :)

Mun mielestä Valkea on tuonut paljon eloa Oulun keskustaan; tällainen iso kauppakeskus keskustasta mielestäni puuttuikin. Jotenkin kauppakeskuksen myötä keskustassa on paljon enemmän ison kaupungin fiilistä!

Instagramissa @annikalevanen- tililläni on käynnissä nyt arvonta, jossa voit voittaa 70€ arvoisen lahjakortin vapaavalintaiseen Valkean liikeeseen tai ravintolaan! Käy kommentoimassa instatililläni Valkeassa otettuun arvontakuvaan olevasi mukana arvonnassa. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät täältä. 

Mitä kuuluu?

Mitä kuuluu? Yksinkertainen, mutta toisaalta tosi hankala kysymys. Kun ei toisaalta aina tiedä että odotetaanko vastaukseksi oikeita kuulumisia, vai onko kysymys vain small talkia. Toisaalta myöskään aina ja kaikille ei tosiaankaan jaksa edes avata kaikkia kuulumisiaan, vaan on helpompi vain vastata jotain ympäripyöreää ja yleistä, vaikka oikeasti saattaa olla vaikkapa valvonut lapsen kanssa tai murehtinut jotain asioita puolet yöstä.

Useimmiten nykyään vastaan tuohon kysymykseen että "ihan hyvää, eipä ihmeempiä - kiireistä arkea näiden pienten kanssa." Sitähän tämä on, vaikka toisaalta voisin vastata niin paljon enemmänkin. Voisin kertoa että pienempi oppi juuri ryömimään, sai juuri ensimmäisen hampaansa, on syönyt kiinteitä ruokia nyt reilun kuukauden ja on siinä puuhassa tosi innokas. Voisin myös kertoa että pian kolmevuotiaan kanssa on ollut nyt pitkään tosi haastavaa vahvan tahtoiän, ja myös mustasukkaisuudenkin kanssa - vaikka toisaalta hän on myös mitä mahtavin isoveli, ja veljekset ovat selvästi toisilleen tärkeät ja rakkaat jo nyt. Voisin kertoa että raskasta on ollut arki viime kuukausina, mutta samalla voisin myös kertoa että nämä pienet tuovat ihan uskomattoman paljon iloa ja onnea elämään; että pian kolmevuotiaalla on uskomaton muisti, ja hän on ihan älyttömän nokkela ja iloa sekä energiaa pursuava tyyppi, ja että seitsenkuinen pikkuveli saa parhaat naurunsa isoveljen jutuista. Voisin kertoa, että meidän kohta kolmevuotias on puhetta pulppuava papupata, jolla on miljoona kysymystä ja mielenkiintoisia ajatuksia. Voisin myös kertoa, että rakastan lasteni kanssa kotona olemista, mutta samalla mulla olis palava halu toteuttaa itseäni jo vähän taas töidenkin kautta. Voisin kertoa, että en muista miltä tuntuu olla hyvin nukkunut, ja että siitä huolimatta valvon ihan liian myöhään iltaisin - sillä se on ainoa keino hengähtää ja saada omaa aikaa, sekä miehen kanssa yhteistä aikaa. Voisin kertoa että kamppailen aika paljon itseni kanssa; olenko sellainen äiti kuin haluan olla, ja mitä voisin tehdä paremmin - että riittämättömyyden tunne on yllättävän vahva. Voisin kertoa, että kevään tulo piristää mieltäni yllättävänkin paljon, että jotenkin herään eloon horroksesta pitkän talven jälkeen kun aurinkoa alkaa riittää taas aamusta iltaan. Voisin kertoa, että mitkään sanat ei tunnu niin hyviltä sydämessä kuin oman lapsen sanoma äiti olet rakas. Voisin kertoa, että kaipaan ihan hirveästi ompelemista, neulomista, lukemista ja lenkkeilyä - kunpa ehtisin harrastaa enemmän. Voisin kertoa, että mulla on hirveä reissukuume, eikä sitä helpota kun vajaa kolmevuotias kaipaa koko ajan kesään - "äiti mä haluan mennä sinne kesään!". Voisin kertoa, että vanhemmuuden hauskoja juttuja on sekin, että kehtaa rakentaa lumilinnaa pihalle - itse en ainakaan ihan heti kehtaisi rakentaa rivitalon pihalle lumilinnaa ilman lapsia, vaikka se tosi hauskaa puuhaa onkin. :D Voisin kertoa, että ollaan järjestelty kotimme neliöitä uusiksi, jotta saatiin Juliukselle kokonaan toinen makuuhuone käyttöön; että tietokone on nyt olohuoneessa ja ompelupöytä kodinhoitohuoneesssa.

Elämässä tapahtuu siis paljon, ja isoja asioita - lasten lapsuus on tosi arvokasta ja rikasta aikaa, ja oppimista ja kehitystä tapahtuu koko ajan. Useinkaan tuohon "mitä kuuluu?"- kysymykseen ei joko jaksa, ehdi tai kehtaa vastata sen pidemmästi kuin että kiitos ihan hyvää, eipä ihmeempiä. Tuntuu joskus vaikealta kertoa esimerkiksi lapsen kovasta uhmasta tai arjen haasteista; kai sitä jotenkin häpeää, eikä jaksaisi ottaa aina vastaan niitä hyvääkin tarkoittavia neuvoja ja ohjeita - siksi on usein helpompaa olla kertomatta. Pikkulapsiaika on ihanaa ja haastavaa - tietyissä asioissa se on helpompaa kuin kuvittelin, ja osaa haasteista en ikinä osannut kuvitella ennen lapsia.

Hassua on myös se, että oon usemmastakin suusta kuullut vuosien mittaan kommenttia, että "luenkin sun kuulumiset aina blogista". Asia kun on niin, että kaikki mitä täällä kirjoitan on toki totta ja tapahtunut, mutta en kirjoita tänne kaikkea mitä on tapahtunut. Ja siinä on iso ero. Kaikkia kuulumisiani ei pysty lukemaan täältä blogista tai instasta vaikka eivät nämäkään pelkkää kaunista kiiltokuvaa ole - mutta siltikin nämä ovat vain pintaraapaisu, ja oikeasti suurin osa kaikesta oikeasti merkityksellisimmästä jää blogin ulkopuolelle. En jaa murheitani, mietteitäni tai haaveitani juurikaan somessa, vaan sosiaalinen media on pääasiassa kanavani kaikelle pienelle iloa tuottavalle. En myöskään koe oikeudekseni jakaa lasteni elämää somessa kuin pintapuolisesti; voin iloita ryömimään oppimisesta tai taaperon hauskoista jutuista, mutta en jaa heistä mitään sellaista mitä en voisi kertoa vaikkapa puolitutulle johon törmään kauppareissulla.

Hyvää tänne siis kuuluu, kiireistä vain. :) Yritän palailla taas enemmän bloginkin pariin pikkuhiljaa; nyt se onnistuukin sen puoleen vähän helpommin että siirrettiin tietokone olohuoneeseen. Tietokoneen ollessa samassa huoneessa nukkuvan lapsen kanssa, ei koneelle pystynyt koskaan menemään silloin kuin sille olisi aikaa - sillä silloin taapero oli nukkumassa. :D

Instagramissa olen aktiivisempi ja reaaliaikaisempi, ottakaa siellä seurantaan @annikalevanen mikäli kiinnostaa kuulumiset tiuhemmin kuin mitä tänne blogin puolelle ehdin päivittelemään. ;) Nämä kaikki postauksen kuvatkin on instasta viime päiviltä.

Ihanaa viikkoa! Mitä teille kuuluu? :)