Nutella - macaronsit

Tein eilen tosiaan macaronseja ensimmäistä kertaa. Macaronsien tekeminen olikin yksi mun tämän vuoden vuositavoitteistani! :D Tein vuodenvaihteessa uudenvuodenlupauksien sijaan itselleni listan vuositavoitteista, sisältäen kaikkia hassuja pieniä, kivoja juttuja. Listalta löytyy esimerkiksi: "käyn eväsretkellä", "teen itse sushia", "nukun päiväunet parvekkeella", "tarjoan kaverille jäätelön" ja  "leivon macaronseja". Siis ihan pieniä juttuja, joiden tekeminen ei ole kovin työlästä tai vaativaa, ja joista minulle tulee hyvä mieli. Listan jutut ovat kaikki sellaisia, että pystyn hyvin ne toteuttamaan, vaikka osa onkin vähän noita lueteltuja vaativampiakin. :)

No, eilen siis testasin macaronsien valmistamista. Lupailin nimittäin tekeväni macaronseja siskon kanssa yhdessä siskon keväisiin ylioppilasjuhliin. Testierä onnistui hyvin, mutta kylläpä ne ovatkin työläitä valmistaa! :D Nyt ymmärrän, miksi kahvilassa tuollaisessa pikkuisesta suupalasta saa pulittaa kokonaisen euron.

Macaronsithan valmistuvat hyvin vähäisistä aineksista, mutta työvaiheita on monta, ja ne ovat aika hitaita valmistaa.

Yhdistelin itse ohjeita sekä omistamastani Kotona tehdyt Macaronit -kirjasta, että netistä. Käytin lopulta ainesten suhteen tätä ohjetta:

Macaronsit (ohjeesta tuli n. 30 kpl pieniä macaronseja)

100 g mantelijauhetta

110 g kananmunan valkuaista (n. 3 kpl)

200 g tomusokeria

4 rkl sokeria

Lisäksi väriksi ja makuaineeksi käytin 1 tl tummaa kaakaojauhetta

Ohjeita tekemiseen löytyi monenlaisia, mutta päätin pelata varman päälle ja tehdä niiden työläämpien ohjeiden mukaan, joissa mantelijauhe ja tomusokeri siivilöitiin moneen kertaan, ja jossa valkuaiset eroteltiin jo edellisenä päivänä jääkaappiin tekeytymään.

Hyvä ohje löytyy esimerkiksi täältä. 

Täytteenä käytin Nutellaa, se on sellaisenaan valmis ja hyvänmakuinen täyte. Laitoin huoneenlämpöisen nutellan macaronsien väliin ja sitten valmiit macaronsit jääkaappiin jotta nutella jähmettyi.

Kyllä näillä kelpaa herkutella! Ja vaikka työlästä olikin, niin kyllä lopputuloksena olleet pienet sievät herkkupalat olivat sen työn arvoisia!

Jouduin myös keksimään käyttöä neljälle munankeltuaiselle, arvaatteko mitä päädyin niistä tekemään?? :)

Viikon kuulumisia

Tällä viikolla...

On syöty varsin simppeliä, mutta silti hyvää ja terveellistä ruokaa. Helppo ja nopeakin on meillä avainsana viikolla, kun työvuorot on mitä on. Oon yleensä arki-iltoisin töistä kotona puoli kahdeksan jälkeen, joten mitään työlästä ja aikaavievää ei viitsi tai edes ehdi enää tehdä. Kuitenkin usein kaipaisi vielä jotain täyttävämpää syötävää, kun päivä on mennyt eväitä syöden. Salaatti ja siihen kylkeen jotain täyttävämpää, onkin se meillä usein käytetty arki-resepti. :)

Tällä viikolla arkimenu on pitänyt sisällään muun muassa fetasalaattia, pestokanaa, kvinoaa, ituja, pihviä...

Tämän viikon liikuntoina oon käynyt pelaamassa sulkapalloa, ja tehnyt kotijumppaa. :D Iltaisin en oo saanut itseäni lietsottua salille asti, mutta oon korvannut sen heiluttelemalla olohuoneessa kahvakuulaa, ja pyörittelemällä hulavannetta. Mulla on siis tällainen hulavanne, joka eroaa tavallisesta lapsuudesta tutusta hulavanteesta painavuudellaan, sekä sisäsyrjän nystyröillään. Ja se on ihan superhuippu!

Aluksi tuosta tulee todella mojovat mustelmat vyötärölle, ja varsinkin lantion luiden kohdalle, eli aluksi kannattaa pyörittäessä pitää yllään paksumpaa paitaa. Muutaman päivän jälkeen ei enää ole sitäkään ongelmaa, eivätkä nystyrät enää satukaan, vaan pyörittely on pelkkää iloa - ihan oikeasti! Ei kannata siis säikähtää, jos aluksi tuntuu kivuliaalta ja tulee mustelmiakin, se kuuluu asiaan ja menee ohi. :)  Mulla on ollut tuo vanne varmaan puolitoista vuotta, ja pyöritän sitä kotona todella usein. Tehokas ja kiva tapa treenata kotona! En oo yhtään sitä tyyppiä, joka jaksaisi tehdä vaikkapa tavallisia vatsalihasliikkeitä tai punnerruksia kotona, ei vaan huvita. Mutta hulavanteen pyörittely huvittaa! :D

Mua on ilostuttanut myös uusi kotitoppi kirkkaan neonpinkissä värissä. Tai voisihan tuota pitää muuallakin kuin kotona, mutta kananpojan vaaleanpunaisen ihon ja neonpinkin topin yhdistelmä ei oo ehkä paras mahdollinen, joten toistaiseksi tää on ilostuttanut vain mun kotitreenihetkiä.

Viime sunnuntaina oli pöytäkin katettu kahvivierasta varten, pöydässä muun muassa  leipomaani pätkiskakkua. Ja Marimekon ihanat servetit!

 

Virkkasin tällä viikolla myös älypuhelinkoteloita uusissa väreissä...

Virkatessa katsoin myös viimeinkin Koskemattomat- leffan, joka on tositapahtumiin perustuva tarina kahdesta keskenään hyvin erilaisesta miehestä, joiden välille kasvaa lämmin ystävyys. Ihana, hauska ja sympaattinen elokuva jonka katsomista suosittelen kaikille! 

Huomenna ohjelmassa olis sitten muun muassa tällaista...

Tarkoitus olisi tehdä testierä macaronseja, kun lupailin tekeväni niitä siskoni ylioppilasjuhliin. Toivottavasti onnistuu... :) Mulla onkin hyllyssä odotellut kirja, josta löytyy monta ihanaa reseptiä Macaronseihin.. Luulen, että huomenna kunnian ensimmäisestä testierästä ottavat suklaiset macaronsit. :P

Hääpuku etsii onnellista morsianta!

EDIT.// Puku myyty

Ajattelin nakata ilmoituksen hääpukuni myymisestä tännekin, jos joku lukijoista tai lukijoiden ystävistä sattuu etsimään juuri nyt unelmiensa hääpukua. :)

Oma pukuni on ostettu uutena keväällä 2012, ja se on nyt yhdet onnelliset häät jo tanssinut onnellisen morsiamen yllä kesällä 2012. En aio käyttää pukua enää toista kertaa, enkä myöskään katso tarpeelliseksi hillota noin upeaa pukua vaatehuoneessakaan, joten kiertoon vain. :) Toivottavasti joku toinenkin morsian löytää tästä samasta puvusta unelmiensa puvun!

Pukuni on kotimainen (Oululainen!) Sis Idmanin Frida-puku, ja se on ostettu Oulusta Morsiusatelje Katariinasta, jossa puvut suunnitellaan ja valmistetaan. Vaikka puvun valmistusmaa ei mulle ollutkaan kynnyskysymys, niin kotimaista designia äärimmäisen korkealle arvostavana, minusta tuntui erityisen hienolta noin tärkeänä päivänäni pukeutua kotimaiseen designiin.

Fridan päällimmäinen kerros on kevyttä organzaa, ja koristeena etuosassa on pieniä kimaltavia helmiä sekä kauniita vedostuksia. Takana pieni laahus.

Puku on kokoa 10, eli 38, mutta nyörityksen ansioista menee n. 36-42 kokoiselle morsiamelle.

Pukuun ei ole tehty muita muutostöitä, kuin lisätty rannelenkki sekä laahuksen nostoa varten nauhat vuorikerrosten väliin.

Puvussa on erikoispitkä helma, mikä tarkoittaa viittä lisäsenttiä normaaliin verrattuna. Helman pituuden vuoksi puku sopii monenpituiselle morsiamelle. Itse olen 173 cm ja minulla oli hääpäivänäni n. 6-7 cm korot.

Puku on pesetetty heti häiden jälkeen viime kesänä, ja säilytetty hengittävässä kankaisessa pukupussissa pölyltä suojassa. Puku on täysin uudenveroinen, ja sitä saa tulla sovittamaan Kokkolaan. :)

Itse rakastin syvästi pukuani, se oli kevyt ja mukava päällä. Itselläni oli puvun alla kapea vannealushame, mutta lisää muhkeutta pukuun saa helposti kun laittaa leveämmän alushameen.


Hintatiedustelut/tarjoukset voi nakata sähköpostilla: annika.levanen(a)gmail.com!

Ruusupeitto

Tein jokunen aika sitten kummitytölleni toisen peiton. Ensimmäisen peiton annoin lahjaksi jo jouluna, ennenkuin pikkuinen oli syntynytkään. Peitto on kuulemma ollut niin mieluinen, että se on ollut päivittäisessä käytössä, joten päättelin, että tarvetta olisi toisellekin peitolle.






Peitto on tehty samalla, omasta päästäni olevalla, kaavalla ja ohjeella kuin se edellinenkin peitto. Koko n. 80 x 100 cm.







Kankaina paksua puuvillaa, sekä pehmeää fleeceä, jotka molemmat tietysti pesin ennen ompelua.


Kangaskaupassa oli kyllä aivan mielettömän ihania kankaita, ja pitkän hetken sain hypistellä ennenkuin osasin valita. :P Tämä kukallinen  kangas on Clarke & Clarken Noellaa.

Sinne jäi kyllä niin ihanaa muffinsikangasta ja polkupyöräkangasta ja tilkkutäkkikangasta, et mistähän saisin syyn niitäkin käydä ostamassa?? Mitähän voisi tehdä polkupyöräkankaasta? :D

Iltalukemista

Yöpöydälleni on kasautunut pino kirjoja, odottamassa lukuvuoroaan. Kinsellan pokkarin olen jo lukenut, se vain on näköjään unohtunut pinoon, ja tällä hetkellä kesken on Jää, mutta muut pinon kirjat on vielä lukematta.  Kuten pinosta huomaa, ostan aika paljon kirjoja pokkareina. Olen nimittäin sellainen lukija, että luen mielelläni hyvät kirjat uudelleen kun aikaa edellisestä lukukerrasta on kulunut tarpeeksi, joten siksi on kiva omistaa hyvät kirjat itse. Pokkareita on sitäpaitsi helpompi lukea sängyssä tai kuljettaa laukussa mukana matkalla, kuin kovakantista kirjaa. Ja jos omaksi haluaa kirjoja ostaa, niin onhan pokkarit monta kertaa halvempiakin kuin kovakantiset.

Kirjastosta ei tule lainattua kirjoja enää nykyisin juurikaan ihan siitä syystä, että aikaa lukemiselle ei ole aina paljoa, joten kirja saattaa olla kesken pitkäänkin, kun luen sitä eteenpäin aina vain muutaman sivun iltaisin. Siksi on helpompaa lukea omia kirjoja, eikä lainattuja. :)

Nuorempana sen sijaan kannoin kirjastosta aina kotiin isoja kassillisia kirjoja, ja luin kirjaa aina pitkään iltaisin sängyssä. Olen aina ollut aika aamuvirkku, ja saatoin herätä aamullakin lukemaan jopa tunniksi ennen kouluun lähtöä. Sainkin kirjastokortin jo viisivuotiaana, kun olin niin ahkera lukemaan ja lainaamaan kirjoja, että oli helpointa omistaa oma kortti. Meillä maalla kävi kahden viikon välein kirjastoauto, ja yksi pysäkki oli meidän maatilamme takapiha. Kirjastoautoa odotettiin aina nenä ikkunassa, ja sen saapuminen oli yksi viikon kohokohdista. :) Ahmin läpi kaikki nuortenkirjasarjat, jotka kirjastoautosta löytyi - lukuunottamatta heppakirjasarjoja, joista en ikinä oikein innostunut vaikka muutamaan kertaan yritinkin niitäkin lukea.

Nykyisin en ole enää yhtä kova lukemaan, sillä aikaa sille puuhalle ei yksinkertaisesti ole enää niin paljoa. Mutta aina mulla on edelleenkin joku kirja kesken, ja varsinkin kesällä tulee aina luettua paljon, kun sitä voi tehdä nauttien samalla parvekkeella auringosta.

Tuleeko teidän luettua paljon kirjoja? Kuulisin mielelläni myös kirjavinkkejä! :)

Neilikat

Neilikat on niin ihania, jotenkin niin herkkiä ja hentoisia. Tykkään kovasti! Pitkästä aikaa tuli ostettua niitä kotiinkin.

Tänään oli muutenkin tosi kiva päivä. Kuvailin paljon, otin kuvia sekä blogia varten, että kuvasin AICA designin tuotteista uusia kuvia. Oli kivat, omat kuvaukset! :D
Tässä vähän sneak peekia kuvauksiin...

Nyt illalla käytiin vielä kaverin kanssa pelaamassa sulkkista, ja vitsit mikä fiilis oli pyöräillä yhdeksältä kotiin kun oli oikeasti vielä ihan täysin valoisaa! Tuuli kyllä oli vilpoinen, mutta oli valoisaa! Kyllä se kevät vaan on niiiin ihanaa pitkän talven jälkeen. :)

Ai niin, ja varattiin kesälle matka. Meillä on häämatka on vielä tekemättä, joten tästä tulee nyt sitten meidän häämatka, jolle lähdetään heti ensimmäisen hääpäivän jälkeen! Superia. :)

Nyt vielä saunomaan, ja sitten nukkumaan! Hymy kasvoilla. :)

LivBox - Huhtikuu

Huhtikuun LivBox kolahti postiluukusta jo reilu viikko sitten, ja tällä kertaa boksin tuotteista kaksi on ollut mulla aktiivisessa käytössä heti siitä asti.

Boksin teemana oli silmät, ja tuotteet olivat...

• Clinique All About Eyes Rich - silmänympärysvoide
• Simple silmämeikinpuhdistustyynyt
• Paese luomiväripaletti
• Avene Eau Thermal -terveyslähdevesi

Simplen silmämeikinpuhdistusliinoja oon käyttänyt ennenkin, en jokapäiväisessä käytössä, mutta reissuille nuo on käteviä ottaa mukaan. Tykkään myös Simplen meikinpuhdistusliinoista, joten tämä on mieluinen tuote.

Avenen terveyslähdevesi aiheutti minussa vähän huvittuneisuutta, sillä sehän on vain vettä suihkepullossa. Sen kerrotaan kosteuttavan ihoa sekä rauhoittavan ihon ärtyneitä kohtia. En kyllä oikein usko näiden ihmevesien vaikutukseen, enkä ikinä olisi tuota itse ostanut, mutta toki aion tuon nyt testimielessä suihkia kasvoilleni. Katsotaan sitten, huomaanko mitään vaikutuksia, vai joudunko syömään epäilykseni. :D

Cloniquen silmänympärysvoide oli minulle mieluinen tuote, näin kallista silmänympärysvoidetta (ovh 36 €/15 ml) kun ei olisi tullut itse ostettua testiin. Cliniquen muista tuotteista mulla on ollut näytekokoja ennenkin, ja oon kyllä merkin tuotteista tykännyt. Häpeäkseni on myönnettävä, etten vieläkään ole alkanut käyttää silmänympärysvoidetta aktiivisesti, vaikka ikää on mittarissa jo 25. Tammikuun LivBoxissani sainkin Louis Widmerin silmänympärysvoiteen, jota sitäkin olen tainnut käyttää vain parina päivänä... Hups, ehkä täytyisi ryhdistäytyä, kiittäisin varmaan siitä itseäni kahdenkymmenen vuoden kuluttua. :D

Neljäs boksin tuote oli Paesen luomiväritrio- paletti. Minulle tuli paletti vaaleanpunaiseen ja luumuun taittavana, ja olenkin näitä sävyjä jo monena päivänä käyttänyt. Sävyt ovat sopivan vaaleita ihan arkimeikkiin, ja kivaa piristystä siihen että normaalisti käytän luomiväreistä aina harmaan ja ruskean sävyjä.

Tästä boksista tykkäsin siis kaikista muista, paitsi terveyslähdevesi nyt suoraan sanottuna on mielestäni vähän humpuukia. :D Vesi vanhin voitehista, mutta meillä sitä tulee hanastakin. ;) Nojoo, ymmärrän ettei tämä ole ihan samaa vettä kuin meidän hanavetemme, mutta siltikin olen skeptinen. Kolme neljästä boksin tuotteesta oli kuitenkin erittäin hyviä, heti käyttöön pääseviä tuotteita, joten olen kyllä tyytyväinen. :)

Kiitoskakku

Kerroin eilen leiponeeni ennen töihin menoa, ja leipomiseni päätarkoitus oli kiitoksen osoitus naapurin mummolle. Viikko sitten jouduttiin nimittäin iltamyöhäisellä soittamaan tälle naapurille oven avauksen toivossa, kun huomasimme vanhempieni luota kotiin ajellessa, ettei meillä kummallakaan ollut kotiavaimia mukana. Vähän hävetti yhdeltätoista illalla soittaa vanhalle ihmiselle, jota emme edes tunne kunnolla. Mutta koska mummo oli useaan kertaan nähdessämme muistutellut että aina saa soittaa jos avaimet unohtuu, niin nyt soitin. :D Sinänsä ironista ettei meille ole ikinä ennen käynyt näin ettei kummallakaan olisi avaimia, ja sitten kun niin käy, niin eiköhän ole perjantai-ilta ja kello yksitoista.

Koska tämän kultaisen naapurin vuoksi vältimme isännöitsijälle soittamisen (ja ties monenko kymmenen euron ovenavausmaksun!), eikä mummo suostunut ottamaan vastaan rahallista korvausta, ajattelin korvata vaivannäön kakulla. Koska kakustahan ei voi kieltäytyä, eikä sellaisen viemisen luulisi pahoittavan kenenkään mieltä.


Leivoin kiitoskakuksi Pätkis-vuokakakun Hellapoliisin ohjeella. Tein puolitoistakertaisen satsin (koska sokeri ei olisi riittänyt kaksinkertaiseen), mutta hyvin riitti sekin määrä kahteen pieneen vuokaan. :) Toisen kakun vein naapurille, joka ilahtuneena ja yllättyneenä ottikin kakun vastaan, ja toisen jätin itsellemme vierasvaraksi. Toki palaset maistoimme itsekin ennen pakastamista, ja tuli kyllä mehevää!

Tänään päivä meni töissä, ja illan olen siivoillut musiikin tahdissa. Huomiselle ohjelmassa on ainakin sulkapalloa sekä yksi kyläilijä.

Ihanaa viikonloppua!

Musiikista ja muustakin

Eilen olin kuuntelemassa pikkusiskoni musiikki diplomi- konserttia, jonka siskoni soitti pianolla. Siskoni on kyllä niin taitava soittamaan, että oli ilo olla kuuntelemassa ja nauttimassa! :) Itsekin aikanaan vuosikausia pianoa soittaneena arvostan niin paljon sitä taitoa, varsinkin kun oma taito on harjoituksen puutteessa kärsinyt todella paljon. Soittamisen taito on kyllä sellainen jota kannattaisi pitää yllä. :) Minkä tahansa instrumentin soittaminen kauniisti on niin hieno taito, ja hyvää soittamista on todellakin ilo kuunnella. Itse en ikinä ole mikään loistava pianisti ollutkaan, vaan sellainen keskiverto harrastelija, mutta silti aina kun pääsee soittamaan niin on se vaan mukavaa ja rentouttavaa.Toki nykysin noita harvoja soittohetkiä sävyttää myös sellainen pieni ärsyyntyminen, kun huomaa että taito unohtuu.

Eilen illalla kävin myös piristymässä ystävän luona. Kiva kun mua oli odotettu, ja yksikin pikkukaveri tuli jo ulko-ovelle vastaan huutelemaan heippaa, ja pallot oli laitettu riviin mua varten. Ihan mahtava tunne kun on odotettu vieras. :D

Ja koska tää on jo muutenkin tällainen sillisalaattipostaus, niin laitetaan vielä kuva mun suuresta herkustani.
Nimittäin kangassienistä!

Joka syksy on pakko päästä sienimetsään, jotta koko vuodeksi riittää syötävää. Kangassienet on siis mun suurta herkkuani, ja syön ne ihan reilusti sellaisinaan paistaen niihin vain pannulla ruskean pinnan. Ripaus suolaa päälle ja sienet leivälle, tai ihan vaan sellaisenaan lisukkeeksi jollekin muulle ruualle. Eilen söin sienet oikeastaan ruuaksi, koska paistoin vain sieniä ison kasan pannulla, ja nakkasin ne paahdetulle leivälle. Ah, ihania! :D

Oon tyytyväinen että mummu aikanaan opetti mut sekä sienestämään, että tykkäämään sienistä. Itse tykkään säilöä sienet mummun oppien mukaan ihan etikkaliemeen säilykepurkkeihin, mutta tekisi mieli kokeilla ensi syksynä pakastamistakin.

Olipas melkoinen sekametelipostaus. :D Tänä aamuna olen jo leiponutkin, mutta siitä lisää myöhemmin, koska nyt täytyisi ampaista iltavuoroon töihin. Moikka!

Kaakaohetki

Nyt sitä on, nimittäin kaakaota meillä. Oon haikaillut Barú:n kaakaon perään siitä asti, kun Taru Sort of pink- blogista postasi tästä lokakuussa, ja iskoski mun päähän ajatuksen siitä että tuota on saatava. Aika naurettavaa että oon haeskellut tuota vähän joka kaupasta siitä asti, missään siihen kuitenkaan törmäämättä. Paitsi netistä tietysti löytyi, ja nyt viimein sitä sitten tilasin. Kyllä ihmiset tilailee netistä varmaan hullumpiakin ja kalliimpiakin juttuja kuin mitä minä parin kaakaopurkkini kanssa, joten soin tämän hulluuden itselleni. :D Ja kummasti piristyi tämä pitkä kevät kun nämä kolahti postiluukusta!


Ah, rakastan noita purkkeja. Niin syötävän suloisen näköisiä, ja täynnä todella herkullista kaakaota. Punaraitaista en ole vielä avannut, mutta ainakin tuo vaahtokarkkikaakao oli makoisaa. Musta on näköjään tullut vähän kaakao- ja teehifistelijä, vaikka kyllä mulle tavallinen O'boy tai keltainen liptonkin edelleen maistuu.

Ois ihanaa jos keittiössä ois avohylly, johon sais kaikki nuo kauniit purkit esille. Nyt meillä on vaan sellainen pikkuinen avolokerikko, johon just mahtuu aina pari purkkia rinnakkain. String -hylly kelpais mullekin, mutta ei meillä olisi keittiössä sille edes tilaa. Ja mieskin pitäisi ihan hulluna jos uskaltaisin edes ääneen ehdottaa noin kalliin hyllyn ostamista. :D Vaikka kuinka designia onkin, niin ei se varmaan tuota ymmärtäis.

Mua nyt vähän naurattaa, kun tuntuu että kaikki muut postailee blogeissaan vaan treenivinkkejä, proteiinijuomia ja terveellisiä ruokakuvia, ja minä suollan tänne kuvia herkutteluhetkistäni ja leipomuksistani. :D Kyllä meilläkin niitä porkkanoitakin nakerretaan, eikä kaakaota juoda joka päivä, mutta mun blogini vaan on tällainen nautiskelublogi, eikä tänne kuulu palautusjuomat. :D

Hyviä öitä!

Edullista kevätpiristystä olohuoneeseen

Tekstiilit on avainsana, kun haluaa pientä uutta piristystä kotiin. Helppoa, halpaa ja nopeaa. Vaihtelen aika useinkin päällisiä tyynyihin, niillä saa kotiin joko piristävää väriä tai kaivattua harmoniaa helposti ja äkkiä. Meidän sohvahan on niin ruma (vaikkakin äärimmäisen mukava!), että sen laittaisin heti vaihtoon jos jostain löytyisi muutama ylimääräinen (vähän isompi) seteli vailla muuta käyttötarkoitusta, mutta eipä ole löytynyt, joten vanhalla sohvalla mennään edelleen. Vanha ja rumakin sohva kuitenkin piristyy uusilla tyynyillä ja vilteillä kummasti, ja sitä keinoa käytänkin ahkerasti. :D

Sohvan lisäksi meillä on olohuoneessa pieni nojatuoli, joka on päätynyt meille vuosi sitten, kun mies pelasti sen roskalavalle päätymiseltä. Miehen työpaikalla tästä tuolista oli mennyt yksi jalka rikki, ja tuomiona oli ollut suoraan roskalava. Siinä käytävässä tuo tuoli oli muiden "jätteiden" seassa odotellut roskalavaa, kun mies oli kysäissyt pomoltaan että ei kai tuo ole roskiin menossa. Pomo käski kantaa tuolin kotiin jos kiinnostaa, ja mehän kannettiin, meillä kun oli ollut vähän ajatuksissakin hommata jonkinlainen pieni nojatuoli. Ei kai nyt roskiin tuollaista raaski päästää, muuten täysin ehjä ja kelpo tuoli. Kangas oli ottanut ilmeisesti farkuista vähän värjäymää, mutta siihen auttoi kunnon kuuraus.

Ostettiin tuoliin kokonaan uudet jalat, kun rikkimenneen tilalle ei löytynyt yhtä samanlaista jalkaa, ja tilattiin kavereiden Ikea-käynniltä tähän uusi irtopäällinen. Tuoli kun on Ikeasta peräisin, ja nopealla surffailulla selvitin että siihen on saatavilla valmiitakin päällisiä, joten ompeluhommiin ei kannata ryhtyä.
Nojatuolin kangas tuolla alla kun on punainen, ja vähän nuhjuinenkin, joten haluttiin tuolille uusi ilme. Vähän jännitin, että peittyykö tuolin punainen väri valkoisella päällisellä, vai kuultaako se läpi niin, että meillä on vaaleanpunainen tuoli. :D Täysin peittyi, enkä enää aina edes muista että tuoli on oikeasti punainen.


Tämän ylläolevan tyynynpäällisen ostin aika samoihin aikoihin tuon tuolin hankinnan kanssa, mutta uutta on annon graafinen mustavalkoinen kolmio- tyyny. Oon ihastellut noita annon uusia tekstiilejä heti ilmestymisestä asti, ja pari viikkoa sitten päätin että saan ostaa ainakin yhden. Saapa nähdä tuleeko noita meille lisääkin, tuo on nimittäin ihana! :)

 

Samalla reissulla kolmiotyynyn kanssa ostin myös kaksi minunvihreää tyynyliinaa, jotka pääsivät ompelukoneen jalan alle. Ja tuo kortti muuten pääsi seinälle.

Ompelukoneella vain kaksi sivua lyhyemmiksi, ja tyynyt oli valmiit. Jätin tyynyliinan aukko-reunan paikoilleen, joten en tarvinnut vetoketjuja tai nappeja, ja tyynyliinat on helppo ottaa pois ja nakata välillä pesukoneeseen. Tässä hommassa meni varmaan yhteensä puoli tuntia, ja kaksi tyynyä oli valmiina. :D Tosin kuvista huomaa, että silityksen kanssakin on vähän hätäilty, mutta ei se oo niin justiinsa. Ja mitähän näille tuli hintaa, oiskohan tyynyliinat maksaneet jotain kolmisen euroa kappaleelta? :D Sisustyynyjäkään mun ei tarvinnut ostaa, kun viikkasin vanhat talvella käytössä olleet vaaleat päälliset pesun kautta taas kaappiin, ja sujautin sisustyynyt näihin uusiin päällisiin.

Hauska sattuma oli yhtenä päivänä ruokakaupassa silmiin pistänyt fleeceviltti, joka oli ihan samaa minttuista sävyä noiden tyynyjen kanssa. Ja tämä huopa maksoi kolme euroa. :D

Halpaa uudistusta siis! Varsinkin, kun sitä vanhaakin sohvaa jaksaa paljon paremmin katsella, kun on vähän uusia tyynyjä. :D

Minttukynnet

Minttumania jatkuu täällä päässä. Nyt se leviää kynsiinkin.

Kynsilakka: L'oreal Paris Color Riche Le Vernis Essential, sävy 602.

Levittyi tasaisesti ja lakassa on paljon pigmenttiä. Tykkään!

Pitsineuletakki pienelle tytölle

Pitkästä aikaa täällä esitellään jotain valmistunutta neulomustakin! Pientä kylläkin, mutta aika söpöä kuitenkin.

Neuloin tuoreelle kummitytölleni pienen pehmoisen neuletakin. Koko on vielä pikkuiselle hieman suuri, mutta varmaan piakkoin pystyy jo käyttämään.

Tytön pitsijakku

Ohje: Sirdar 414 The Baby Bamboo Book of Trendy Little Knits -lehdestä hieman muokattuna 
Lanka: Sirdar Snuggly Baby Bamboo tummana oranssina
Puikot: nro. 3,5 

Ihastuin kyllä tuohon lankaan, niin pehmeää ja kaunista. Vähän liukasta neuloa, mutta niinhän tuollaiset silkkisen pehmeät langat on. Tästä langasta neulon kyllä lisääkin!

Ja vitsit että tällaisia pieniä neuleita on kivaa tehdä, kun valmista tulee niin nopeasti! :D