Muutoksia

Vihdoin mulla on aikaa istahtaa alas ja kertoa täällä bloginkin puolella kuulumisia, ja niitähän nyt riittää. Siskoni on tulossa puolen yön jälkeen bussilla Kokkolaan RUK:in kurssijuhlasta, ja haen hänet sitten bussiasemalta meille yöksi, en siis viitsi mennä sitä ennen nukkumaan, joten tässä on hyvää aikaa myöhäisillan postaukselle. :)

Oon kirjoitellut täällä jo aiemmin siitä, että mulla on jo toista vuotta käytössä Paolo Coelhon kalenteri ikäänkuin päiväkirjana. Tämän vuoden kalenteri kantaa nimeä Muutoksia, ja näköjään nimi oli enne, koska muutoksia omassa elämässä on luvassa roppakaupalla. Muutokset on kutkuttavia, innostavia, uusia ovia avaavia ja onnellisia, mutta myös haikeita ja jännittäviä.

Elämässä menee uusiksi työ, asuinkaupunki, asunto ja miehen työ. Syy muutokseen on saamani uusi työ uudessa kaupungissa. Sain nimittäin koulutustani vastaavaa työtä, suunnittelupuolen töitä arvostamastani firmasta Oulusta. Mahtavaa! Mutta myös haikeaa.

Oon tykännyt vanhasta työstäni vaatekaupassakin tosi paljon, ja mulla on ollut ihan mahtavat työkaverit, joten takuulla tulee olemaan haikeaa jättää hyvästejä. Mutta yhteyttä pidetään ja varmasti piipahdan aina Kokkolassa käydessäni vanhalla työpaikallani. Ja vaikka työ onkin ollut mukavaa, olen kaivannut uusia haasteita. En missään nimessä väitä, ettei esimerkiksi sopivan puvun löytäminen kesäsulhaselle olisi haastavaa ja innostavaa, kyllä se on, mutta olen kuitenkin kaivannut työtä johon olen käynyt korkeakoulun. Tekstiili- ja vaatetustekniikan insinöörinä en ole aikonutkaan jäädä koko elämäkseni töihin vaateliikkeeseen, mutta toki haikeuskin iskee kun lähdön hetki on oikeasti käsillä.

Innolla lähden kohti uusia haasteita, ja olen onnellinen ja kiitollinen saamastani työpaikasta. Olen kiitollinen vanhalle opettajalleni, joka minusta oli kyseiseen työpaikkaan kysyttäessä vinkannut ja antanut minusta suositukset, joiden perusteella sain kutsun haastatteluun.

Viime viikolla stressiä aiheutti asunnon metsästys, mutta sekin asia loksahti jo kohdilleen, kun saatiin lauantaiaamuna kuulla että olemme saaneet asunnon. Asuntoja selailtiin kaikki vapaa-aika, ja torstaina mies käytti vapaapäivänsä ajamalla yksin Ouluun katsomaan asuntoja. Ihana mies, päivä oli takuulla raskas, mutta se kannatti, koska saatiin sen vuoksi asunto. Ja vieläpä ihana asunto johon on ihana muuttaa, ja jossa viihdymme varmasti. :)

On paljon kivempi muuttaa uuteen kaupunkiin, kun tietää että siellä odottaa ihana asunto, josta tulee meille viihtyisä koti. Koko kaupunkiinkin kotiutuu paremmin, kun asunto on viihtyisä ja tuntuu kodilta. Ja olen varma, että tuo asunto tuntuu pian kodilta.

Haikealta tuntuu myös jättää Kokkolan koti, jossa ollaan viihdytty hyvin, ja toki tänne jäävät monet rakkaat ystävät ja tärkeät paikat. Matkat molempien vanhempien luokse, ja meidän kummitytön luokse pitenevät muuton myötä, mutta onneksi Oulussakin mulla on jo valmiiksi muutama sukulainen ja kaveri, ja parasta kaikesta - siskokin muuttaa sinne ja aloittaa opiskelut siellä syksyllä. :)

Viikkoon on siis mahtunut riemua uudesta työstä, jännitystä ja haikeutta nykyisessä työpaikassa asiasta kertomisesta sekä irtisanoutumisesta, tiivistä asunnon etsintää ja sen jälkeen jännittämistä kun mies kävi yksin asuntoja katsomassa, iloa ja helpotusta kun saatiin ilmoitus että meidät on valittu vuokralaisiksi hakemusten joukosta, työpaikkailmoitusten selailua sen toivossa että mieskin löytäisi Oulusta pian töitä, elokuisen Budapestin matkan suunnittelua ja stressaamista siitä miten huonoon saumaan se nyt sattuu uuden työn kannalta, lento- ja juna-aikataulujen etsimistä ja sumplimista välille Oulu-Helsinki, miehen isän kuuskymppisten juhlintaa, miehen kanssa ravintolassa syömistä, siskon majoittamista kahdeksi yöksi, ja koska tuossa ei vielä ollut tarpeeksi, on mulla lisäksi ollut tällä viikolla työn alla monta AICA designin tilausta sekä huolta erään läheisen terveydestä. Siinäpä aika paljon tapahtumaa seitsemälle päivälle, joista viitenä olen ollut myös töissä. :D Blogissa on siis ollut hiljaista ihan hyvistä syistä, en ole maannut laakereillani vaan touhunnut sata lasissa joka suuntaan.

Onneksi touhuamisesta on ollut hyötyäkin, kyllä ne asiat vaan pikkuhiljaa järjestyy. :) Postauksen kuvat on muuten eiliseltä, kun käytiin miehen kanssa Vanhankaupungin ravintolassa syömässä. Saatiin häälahjaksi lahjakortti sinne, ja sovittiinkin heti häiden aikaan käyttävämme sen tänä kesänä, kun ollaan oltu melkein vuosi naimisissa. Nyt oli syömiselle hyvä sauma, kun voitiin samalla juhlia mun työpaikkaa sekä meidän asuntoa ja muuttoa Ouluun. Oli muuten herkulliset ruuat, hyvä palvelu ja kauniit puitteet!

Elokuussa siis näillä näkymin lähden Ouluun yksin, mutta mies tulee perässä heti kun mahdollista, toivottavasti jo syyskuussa. Siihen asti junat kulkee ja autolla pääsee. :) Uskon ja luotan siihen, että asiat järjestyy.