Täpinässä

Kiirettä pitää. Oon taas viimeisimmät viikot painanut jokapäivä töitä, kun viikonlopuiksi oon mennyt sinne joka syksyisiin peltotöihin perunamaalle. :) Uudemmille lukijoille tiedoksi, että vanhemmillani on siis perunatila, joten syksyt vietetään poikkeuksetta pottumaalla. Onhan se mukavaa vaihtelua, ja kiva tehdä perheen kanssa töitä, mutta kyllä pitkät päivät ja vapaapäivättömyys vaan vaatii veronsa, ja vähän alkaa jo väsy painaa...

Kotikin on jämähtänyt muuton keskelle. Viimeiset purkamattomat laatikot odottaa sitä, että syksyn hektisyys hellittää ja mieskin on vihdoin täällä kotona, jotta päästään huonekaluostoksille. Kirjahylly ja tietokonepöytä pitäisi ostaa, ja vähän oon tainnut jo suunnitella Ikea-reissua tuonne loppusyksylle...

Ja sitten oon ihan tyhmä, kun otan stressiä tähän kaiken päälle vielä ihan typeristä pikkujutuistakin. On ihan luonnollista stressata vielä uutta työtä, ja jopa tätä keskeneräistä asuntoa, mutta hei, kuka muu ottaa stressiä lähettämättömistä osoitteenmuutoskorteista?? :D Minä otan! Tuo paksu nippu kortteja ahdistaa mua, mutta en vaan oo ehtinyt tarttua kynään. Ja mitäpä väliä sillä oikeasti on, kyllähän ne ehtii. Ärsyttää vaan stressata tuollaistakin.

Töihin on kuitenkin huippukiva mennä joka päivä, vieläkin riittää paljon kyllä opittavaa, mutta mukavalta tuntuu. Ihan mahottoman mukavalta. Oon onnellinen että uskalsin irrottautua ja lähteä kohti uutta, ja että mieskin oli valmis muuttamaan. Oon niin innoissani kaikesta, ja se tuntuu hyvältä!

Huomennakin on töissä edessä niin kiva päivä, etten meinaa pysyä housuissani. Varmasti myös pitkä ja hektinen päivä, päivä menee nimittäin ulkokuvauksissa, mutta sanoinko jo että oon innoissani?? :D Vähän itseäkin naurattaa kun oon niin täpinöissäni, mutta hyvä niin. Se tarkoittaa, että ratkaisu oli oikea. :)

Kuuluuhan teillekin hyvää? :)