Itsetehty joululahja - ihana vai epämieluisa lahja?

Luin muutama päivä sitten Kalevasta ruokatunnilla pikkujutun, jossa julkaistiin mielipidekyselyn tulokset aiheesta "Onko käsityö hyvä joululahja?", ja asia on mietityttänyt mua siitä asti.

Tuloksina noin puolet vastaajista oli sitä mieltä on käsityö on hyvä lahja, ja puolet oli toista mieltä. "Kotikutoisia vetimiä ei pidä Erkkikään oikeassa elämässä. Ne hautautuvat kaappiin pölyttymään." Kuului yksi vastustajan kommentti. Ja se kolahti aika ikävästi, kun noiden kotikutoisten vetimien tekoon tulee omaa aikaa käytettyä, ja niitä paljon myös lahjaksi annan.

Itse olen aina arvostanut itsetehtyjä joululahjoja, varmasti siksi koska meillä on aina tehty käsitöitä ja annettu niitä myös lahjaksi. Ahkera mummu piti suvun villasukissa, ja äiti on tehnyt käsitöitä aina laidasta laitaan. Itsekin oon antanut itsetehtyjä joululahjoja koko sen ajan, kun olen joululahjoja ylipäätään antanut. En anna pelkästään itse tehtyä, mutta kyllä niitäkin on aina joukossa.

Kalevan nettisivuille oli koottu lisääkin kommentteja, yksi tuumasi että "kuvastaa piheyttä lahjan antajalta kun ei raaski ostaa." Ihanko totta, piheyttä?? Kommentin kirjoittaja ei selvästikään ole ikinä tehnyt mitään itse, sillä säästöähän siitä ei todellakaan synny. Esimerkiksi koneella kudotut villasukat saa kaupasta alle kympillä, mutta itsetehdyissä jo langat maksavat helposti yli sen, ja siihen päälle vielä kymmenien tuntien työ ja vaivannäkö... Samoin kaupasta saa varmasti halvempia vaatteita kuin itse tekemällä. Tuntuu siis vähän pahalta ajatella, että joku ajattelee itsetehdyt lahjat piheytenä.

Käsityölahjan puolustajistakin löytyi niitä joiden mielestä itse tekemällä säästää: "Kyllä saa nyt luvan kelvata itse tehty, kun on matti kukkarossa!" . Tuokin kommentti asettaa käsityölahjat ostettuja alempiarvoisiksi, kun kerran rahanpuutteessa itsetehtykin saa kelvata.

"No eihän se ole oikeankokoinen se sukkapari kuitenkaan." Niin, no aina ei mee nappiin vaikka kuinka yrittäisi. Itse kyllä pyrin ottamaan hyvin selville niin lahjansaajien koot, lempivärit ynnä muut niin ostetuissa kuin itsetehdyissäkin lahjoissa, mutta eihän se nyt vaan aina natsaa vaikka kuinka yrittäisi. Silloinkin ajattelen ajatuksen kuitenkin lämmittävän.

"Tekijän kädenjälki ja sydän kun ovat mukana, voiko olla parempaa lahjaa." Tähän ainakin itse pyrin. En jaa joka joulu samoja itsetehtyä lahjoja jokaiselle, vaan käytän oikeasti aikaa miettimällä, mitä kukakin tarvitsisi tai mistä voisi tykätä. Silloin lahjat ovat sydämellä tehtyjä.

"Minulle jos joku joskus laittais lahjan, niin käsityö ois ehdoton ykkönen. Sellasille, jotka harrastaa käsitöitä se olis suorastaan LOUKKAUS". Tämä kommentti meni itseltäni vähän ohi, miksi käsitöitä tekevälle olisi loukkaus antaa itsetehtyä lahjaksi? Itse kun annan mielelläni käsitöitä lahjaksi myös taitavalle käsityötekijälle, koska hän ainakin arvostaa käsityölahjoja täydellä sydämellä, kun tietää itsekin, etteivät ne itsestään ja ilmaiseksi synny. Ja itsekin olen onnellinen käsityölahjoista, vaikka paljon teen itsekin.

Muistan myös vuosien takaa toisen lehtijutun vuoksi tulleen pahan mielen, kun itsetehtyä halveksuttiin. Käsityölahjoihin se ei liity, mutta itsetehdyn arvostamiseen sitäkin enemmän. Tein vanhojentanssipukuni lukiossa itse. Tein sitä huolellisesti ja tykkäsin lopputuloksesta paljon, sekä olin tosi ylpeä siitä että tein pukuni itse. Sitten luin naistenlehdestä lehtijutun, jossa joukko pääkaupunkiseudun tyttöjä oli valitsemassa omia vanhojentanssipukujaan juhlapukuliikkeistä. Jutussa tytöt korostivat, että vanhojentanssipukuun täytyy panostaa ja se täytyy ostaa alan liikkeestä, en muista enää sanatarkkaa sanamuotoa, mutta tytöt olivat sitä mieltä että kyllä vähän kieroon katsottaisiin, jos joku ilmaantuisi tansseihin jossain itse tehdyssä mekossa. Se särähti silloin korvaan ja tuntui ikävältä, koska itse olin juuri tekemässä niin, menossa tansseihin itse tehdyssä mekossa. No, meillä maalla tansseihin tuli muitakin tyttöjä itsetehdyissä mekoissa, ja kaikki upeina! Ajattelin loppupeleissä lähinnä, että onneksi itse en ole niin kapeakatseinen että arvostaisin vain kaupasta ostettua, tai etten arvostaisi omia taitojani. Vähän provosoiden tohtisin myös yleistää, että maalla varmasti itsetehtyä arvostetaankin enemmän mitä isommissa kaupungeissa, vaikka toki poikkeuksia aina löytyy molempiin suuntiin.

Kaikesta nillityksestäni huolimatta, onneksi ainakin mun lähipiiristä löytyy monia käsitöitä arvostavia ihmisiä. Ja arvostamattomista oon päättänyt olla välittämättä, en vain aio myöskään tuhlata enää arvokkaita käsitöitäni lahjoittamalla niitä sellaisille jotka niitä eivät arvosta. :)

Käsitöiden tekeminen on myös selvästi trendikkäämpää tällä hetkellä, kuin muutamia vuosia sitten, jolloin se oli monien mielestä ihan mummo- harrastus. :D Sitä myötä arvostus käsitöitä kohtaankin on varmasti noussut, ja toivottavasti nousee koko ajan. Kädentaitoperinteet kun on niin arvokas asia tässä modernistuvassa ja teknologiakeskeisessä maailmassa, että niitä kannattaa pitää yllä ja viedä eteenpäin.

Nyt kuulisin mielelläni teidän ajatuksianne aiheesta... kommenttiboksi on avoinna. :)