Heipat hääpuvulle

Myin eilen hääpukuni, jossa tanssit onnelliset hääni kesällä 2012. Mahtavaa saada nekin pukupussissa vaatehuoneessa roikkuneet rahat käyttöön, kyllä niille käyttökohteita löytyykin. Samalla tuntui kyllä myös haikealta, ja tuntuu vähän edelleen. Miehen mielestä oli hassua kun sanoin ääneen että tuntuu haikealta luopua puvusta, vaikka olinkin tyytyväinen kun sain puvun myytyä.

Moni on kauhistellut sitä, miten raaskin luopua hääpuvustani, mutta itse tiesin jo ostaessani puvun, että tulen sen häiden jälkeen myymään. En aikonut pukea hääpukua päälleni kuin sen yhden kerran, ja tiedän muodin muuttuvan ja ajan kellastuttavan valkoista pukua niin, ettei pukua tulisi kukaan mahdollisesta jälkipolvestakaan häissään vuosikymmenien kuluttua käyttämään, ja pelkkänä muistonakin puku olisi liian arvokas (ja tilaa vievä) säästettäväksi. En olisi edes ostanut noin arvokasta pukua, jos en olisi tiennyt että tulen sen myymään.

Puvun omaksi ostaminen oli kuitenkin järkevä päätös. Ensinnäkin vuokrahinnat olivat aika hirvittäviä. Ei tarvinnut kovin montaa laskutoimitusta tehdä, kun tiesi, että ostamalla oman puvun ja myymällä sen häiden jälkeen eteenpäin, säästääkin rahallisesti vuokraukseen verrattuna. Tosin puvun myymiseen voi vierähtää hetki aikaa, sekä jaksaa nähdä siitä koituva vaiva. Standardipituiset puvut olivat myös auttamatta minulle liian lyhyitä, siis myös suurin osa vuokrapuvuista. Oululaisen Sis Idmanin puvut säväyttivät heti, ja tämä puku istui päälleni täydellisesti ilman mitään muokkauksia, se oli myös kaikea sitä mitä puvultani halusin. Olin hääpukuliikkeesä yksin, mutta en tarvinnut makutuomareita sillä tunsin itse oman makuni ja tiesin että puku on minulle täydellinen. Siispä ostin sen samantien, vaikka olinkin työpaikan koulutusreissulla Oulussa, ja jouduin raijaamaan puvun junassa Kokkolaan. Kyllä kuitenkin kannatti. :)

Pukuni ei kokenut omissa häissämme mitään vahinkoja, se ei likaantunut tai repeytynyt, joten se oli edelleen kuin uusi. Sain puvusta myydessä pyytämäni hinnan, ja eilen kun vein puvun ostajalle, kohtasin niin onnellisen morsiamen, että olin vieläkin tyytyväisempi. Oli ihana nähdä, kun toisen silmät loistivat puvun nähdessään, samalla tavalla kuin omat silmäni loistivat silloin tätä sovittaessani. Kiva tietää, että puku saa tanssia toisetkin häät onnellisen morsiamen yllä, ja olla jollekin toisellekin se unelmien morsiuspuku. :)

Jonkun mielestä varmasti hassua, mutta mun sydäntä olis särkenyt myydä itselleni niin rakas puku jollekin, jolle se olisi ollut yhdentekevä. :D Eihän pukua sillä ehdolla tietenkään myydä, ja itsekin kohtasin ostajan vasta kun kaupat oli jo tehty, mutta kiva kuitenkin oli nähdä toisen into ja onni. Helpotti vähän tätä omaa luopumisen tuskaa. Haha. :D


Se oli ihana puku, ja tulen sitä varmasti haikeudella muistelemaan, kuten koko hääpäivääkin. <3