Vapaapäivän aamu

Hyvää luettavaa ja herkullista aamupalaa (kuvassa viinirypäleitä ja ruusulimonadia, mutta niiden lisäksi paistoin uunissa sämpylöitä), sekä tallenteelta viimeinen jakso Mustia Leskiä (Toivottavasti siitä muuten tehdään toinen kausi! Ainakin päätösjakso jätti hyvät edellytykset jatkolle.). Mulla oli siis mukava aamu.

Aamu meni laiskotellessa, mutta päivälle oliskin varattuna vaikka mitä puuhaa.


Tälle päivälle suunnitelmissa olis ainakin korttien askartelua, parvekkeen laittamista, siivoilua ja ulkoilua. Yhdet kengät ja yksi nahkainen laukku odottaa myös suojauskäsittelyä, mua vähän pelottaa suihkia niihin suihketta, mutta niin ainakin myyjä ohjeisti tekemään. Ehkä kokeilen varovasti ensin laukun pohjaan.

Ja ajattelin myös viimeinkin viimeistellä myös nuo alemmassa kuvassa näkyvät virkatut asiat loppuun. Ne on maanneet monta viikkoa jo puolivalmiina tuossa pöydän kulmalla, ja mua vaivaa niiden keskeneräisyys. Nyt siis härkää sarvista viimeinkin.

Eilen illalla oltiin katsomassa Sami Hedbergia, jo kolmatta kertaa. Sen huumori vaan uppoaa meihin molempiin ihan kympillä, niin hauska mies!

Täydennystä kylppärinkaappeihin

Loppuviikolla postissa odotteli taas täydennyspaketti kosmetiikkaa. Oon ihan hullaantunut Dermosilin kosmetiikkaan, koska niissä on mun mielestä ihan loistava hinta-laatu -suhde.

Ihanat tuoksut, kauniit pakkaukset, todella toimivat tuotteet ja edulliset hinnat. Kyllä vaan passaa. Dermosil on suurimmalle osalle ehkä tuttu työpaikkojen ryhmätilauksista, mutta itse oon tilannut näitä aina itse Dermoshopin nettikaupan kautta.

Tällä kertaa tilasin isot pumppupullot suihkugeeliä ja vartalovoidetta tämän kesän kausituoksussa, joka on muuten huumaavan ihana. Oon ihastunut Dermosilin rasvoihin juuri siksi, että ne on kosteuttavia mutta kuitenkin tosi nopeasti imeytyviä. Tilasin samaa sarjaa myös meikinpohjustusvoiteen suojakertoimella kesää ajatellen.

En ole aiemmin testannut Dermosilin meikkejä, mutta nyt tilasin testiin meikkipaletin ruskean sävyissä. Oon kuullut paljon kehuja Dermosilin meikeistä, joten toivotaan että tämä on kehujen arvoinen. :) Hinta ei ainakaan ollut paha, sillä paletti maksoi vain 7,90.

Niin, ja tottakai tilasin myös käsirasvaa. Oon käsirasvan suurkuluttaja, ja oon todennut Dermosilin rasvat kaikista parhaimmiksi. Tuo E-vitamiinivoide on ihan mielettömän hyvää, ja siinä on ihana, hento tuoksu. Vaikka edellistäkin samanlaista rasvaa on purkissa vielä jäljellä, tilasin toisen, jotta voin viedä toisen tuubin töihin työpöydälleni.

Ootteko te testanneet Dermosilin kosmetiikkaa? Mitä ootte niistä mieltä? :)

Ihania päiviä ja korulippaan aarteita

Tulipa pidettyä taas muutaman päivän spontaani blogitauko muiden asioiden pitäessä kiireisenä. Mutta täällä ollaan taas! :) Ei ehkä kovin levänneenä, mut rentoutuneena ja onnellisena, kun on muutama erittäin mukava päivä takana.

Loppuviikon kiireet oli työkiireitä, olin taas kuvauksissa Hailuodossa kaksi pitkää päivää vaatevastaavana... niin ja tällä kertaa tuli oltua myös kameran toisella puolella, mallina. ;) Enpä olis uskonut sellaiseenkaan hommaan ikinä lähteväni, mut niin vain mut onnistuttiin jotenkin puhumaan ympäri, ja löysin itseni kiskomasta kuvausvaatteita itsenikin päälle. Oon ehkä vähän yllytyshullu, sekä sitä mieltä, et uusia asioita täytyy olla valmis kokeilemaan, ja joskus tekee myös hyvää astua ihan kunnolla oman mukavuusalueen ulkopuolellekin. Ainakin sain repullisen hauskoja muistoja taas matkaani! Yhtäkään ruutua en ole kuvista vielä nähnyt, joten oman naaman näkeminen kuvissakaan ei vielä latista mieltä, se on sit sen ajan murhe kun kuvia joskus pääsee näkemään. ;) Meillä on kyllä niin hyvä työporukka, et pitkinäkin päivinä huumori kukki ja oli myös tosi hauskaa, vaikka nuo kuvauspäivät ei ihan keveimmästä päästä olekaan. Mukavaa vaihtelua silti toimistopäiviin!

Perjantai-ilta ja eilinen päivä menikin sitten kummitädin tehtävissä. Meidän kummityttö on niin mainio tapaus, yhtä hymyä koko tyttö. Sydän sulaa ihan täysin niihin veikeisiin hymyihin, pusuihin poskelle, ja siihen kun pieni väsähtää syliin. :)

Eilinen ilta menikin kiekkokatsomossa, ja pakko sanoa, etten olis kyllä uskonut, että tänään saadaan jännätä MM-finaalia, jossa Suomen ensikertalaisia täynnä oleva leijonajoukkue pelaa MM-kullasta! Hieno juttu, tulossa jännä ilta. :)

Kerroin viime viikolla, että tilasin Olivia Burtonin kellon itselleni kesäkelloksi. Teräksiset kellot tuntuu kesäkuumalla vähän hiostavilta, joten halusin kesäksi vähän kevyemmänkin, nahkarannekkeisen kellon. Olivia Burtonin kelloja oon ihaillut pitkään, ja varsinkin tämä kolibrikello on ihastuttanut mua niin paljon, että päätin hankkia sen viimein omakseni. Kesää ajatellen halusin vaalean kellon, joten tilaukseen päätyi kolibrikello ruusukultaisella kellorungolla ja vaalealla nahkarannekkeella.

Tämä on luonnossa vieläkin ihanampi mitä kuvissa. Kellotaulu on sopivan kokoinen ja näyttävä, mutta kello on aivan uskomattoman kevyt kädessä. Nahkaranneke on siro, ja koko kello on tosi naisellinen ja kaunis. Toivottavasti myös kestävä, siitähän mä en vielä osaa sanoa mitään. :) Mutta ainakin kaikki muut palaset on kohdillaan.

Kuviin pääsivät myös mun muut suuret suosikit, Vågan rannekorut ruusukullan värisin yksityiskohdin, sekä Yo Zenin ihana riipus. Tiesittekö muuten, että YO ZEN on kahden oululaisen arkkitehdin perustama yritys? Mä en tiennyt vielä silloin, kun koruihin oon ekan kerran törmännyt ja niihin ihastunut. Nyt tiedän, ja se antaa mulle vieläkin lisäarvoa, sillä haluan kannattaa suomalaista muotoilua, ja tottakai paikallisuus on pop.

Huonon päivän kiva ilta

Otin tänään kunnon päikkärit töiden jälkeen, ja kylläpä teki hyvää. Iltakin on kulunut rennoissa merkeissä kotosalla, ja se vasta tekikin hyvää.

On muuten ihan loistavaa kynsilakkaa tuo Lumenen Gel Effect! Kuivuu tosi nopeasti, mikä on mulle tärkeä ominaisuus (minä kun aina onnistun söhrimään vastalakatut kynteni johonkin ennenkuin lakka on täysin kuivunut), ja pysyy kynsissä kuin tauti.

Mulla oli kaikenkaikkiaan vähän huono päivä tänään, mutta niitä nyt välillä on, se kuuluu elämään. Eiköhän huomenna oo jo parempi päivä.

Ja sitä huonoa päivää piristi tänään postissa odottanut paketti. Tilasin uuden kesäkellon Olivia Burtonilta, arvaatteko millainen kello paketissa piileksii? ;)

Nyt nukkumaan, niin huono päivä on nopeammin ohi. ;) Öitä!

Wienernougatpullat

Eilen pullaa leipoessani leivoin suurimman osan taikinasta perinteisiksi korvapuusteiksi, mutta viimeisen pellillisen kanssa halusin tehdä taas vähän testauksia. Kaapista löytyi pussinpohjallinen Wiener nougat crushia, sekä puolikas levy tummaa suklaata, joten testasin pullia niillä. Ja vitsit että tuli hyviä! Nyt löytyi pullantäyte mun mieleeni. ;)

Pullat on siis leivottu kuten korvapuustit, mutta kaulitun taikinan päälle levitin ohuen kerroksen margariinia, ja sen päälle tasaisen kerroksen Wiener nougat crushia, sekä veitsellä palasiksi rouhittua tummaa suklaata.

Tumma suklaa on pulliin huomattavasti parempaa kuin maitosuklaa, koska tumman suklaan maku on täyteläisempi ja tulee näin ollen paremmin pullista esiin. Kannattaa myöskin jättää suklaa isohkoiksi palasiksi; viime kerralla tein niin pientä rouhetta, että suklaan maku vähän hukkui pullaan. Wiener nougat crushista tuli pulliin ihanaa toffeemaista makua, ja tykkään myös siitä, että se ei kokonaan sulanut uunissa, vaan jäi palasiksi.

Mitkäs teidän lempparitäytteet pulliin on? Mä yleensä teen vaan korvapuusteja (ja tästä lähin näitä wienernougatpullia!), joten olis kiva kuulla muidenkin lemppareita pullareseptejä. :)

Tänään

Tänään aamu alkoi pullan leipomisella. Kävin viemässä miehen töihin seitsemäksi, ja kotiin päästyäni jääkaappia tutkiessa huomasin, että siellähän on hiivaa. Nopea tsekkaus että muutkin ainekset löytyy, ja eikun vaivaamaan taikinaa.

Pian olikin pullantuoksua kämppä tulvillaan ja pakastin täynnä.

Päivällä ajattelin piipahtaa Ihana-messuilla Ouluhallissa, kun bongasin loppuviikolla netistä et sellaiset olis. Ihana- messujen teemana nettisivujen mukaan oli Kauneus, Hyvinvointi, Muoti ja Liikunta. Tuumin, että nehän on varmaan tosi mielenkiintoiset. Nooo... ei ollut. Samassa tilassa oli menossa Lastenmessut, ja nehän oli vallanneet koko hallin; noita kauneuteen tai terveyteen liittyviä pisteitä oli ihan naurettavan vähän, eikä nekään tarjonneet mitään mullistavaa tai kovin mielenkiintoista. Kävelin siis hallin vartissa läpi, ostin pari lakua, ja suuntasin Oulun keskustaan. Kävin pyörimässä aurinkoisella torilla, sekä piipahdin muutamassa kaupassa. En ostanut mitään, mutta Stockalla viivähdin muutamankin hetken laukkupuolella haaveilemassa... Ai että kun tekisi mieli toteuttaa joku laukkuhaaveista pian.

Loppupäivä on mennyt muun muassa jääkiekon, sekä seuraavan puuhan parissa...

Meneillään siis parvekekalusteiden fiksaus. Ostettiin tummanruskeaa puuöljyä, jotta saataisiin kalusteisiin vähän uutta ilmettä auringossa haalistuneen punertavanruskean tilalle. Toivottavasti lopputuloksesta tulee hyvä!

Pääasioita

Mun kuontaloni koki taas vähän päivitystä, nyt mulla taas on kunnon otsis! Tosin halusin sen tuollaisena toispuoleisena, että toinen puoli on lyhyempi ja toinen pidempi, että otsista on helppo pitää myös sivuotsiksena, jollainen mulla viime vuosina on ollutkin. Erittäin taipuisalla hiuslaadulla tuollainen epätasainen malli on kaikista helpoin, suora kun ei pysy suorana kuitenkaan. ;)

Väriäkin päivitettiin vaaleammaksi raidoittamalla koko tumma pohja ohuilla vaaleammilla raidoilla, sekä vaalentamalla latvat vieläkin vaaleammiksi. Ja nälkähän kasvaa syödessä; mun tekisi ihan kauheasti mieli vaalentaa koko tukkaan vaaleampi ruskea, sellainen joku keskiruskea toffeinen sävy. Yritin puhua siitä jo viimeksi kampaajalla, mut kampaaja ei oikein innostunut, se kun vaatii joko värinpoiston tai reilun vaalentamisen.

Kärsimättömälle luonteelle tällainen hidas muutos vaan on tuskastuttava, kun haluaisin toteuttaa visioni mielellään heti! Tykkään kylläkin tämän hetkisestäkin tukastani enemmän kuin oon tykännyt vuosiin, väri ja malli on mieluiset. Silti mielessä kytee vaan se ajatus vaaleammasta ruskeasta, ehkä siksi, että oon aiemmin luottanut aina aika tummaan ruskeaan. Mulla on ollut kyllä hiuksissani eri sävyisiä tummia ruskeita, mustanruskeasta kuparisen punaiseen ruskeaan, ja raitoja ja väripalkkeja on ollut vaikka minkä sävyisiä, mut kokonaan vaaleampaa sävyä mulla ei oo ollut ikinä. Ja nyt kun oon viimein kerännyt rohkeutta vähän isompaan hiusmuutokseen, haluaisin sen heti.

Ymmärrän kyllä et vuosia tummalla ruskealla värjätyistä hiuksista ei ihan hetkessä saada vaaleampia, ainakaan niin että hiukset ei kärsisi liikaa. Siksi yritän pitää maltin mukana, ja antaa kampaajan vaalennella tätä tukkaa pikkuhiljaa raidoittamalla... Huomaan kyllä jo, että vaaleampi ruskea on ehdottomasti mun juttuni, liian tumma väri nimittäin vie mun kasvoilta sen vähäisenkin värin, ihonsävyni kun on sävyä kalkkilaivan kapteeni.

Viimein löysin täältä Kempeleestäkin kampaajan, jonka tuolissa lopputuloksesta tulee parempi kuin ajattelin, ja joka saa taipuisan tukkani leikattua juuri niin, että pesujen jälkeen ja itselaitettunakin se asettuu kauniisti paikoilleen. Hyvä kampaaja ei ole itsestäänselvyys, vaan se on pelastus! Hyvää kampaajaa etsiessä tulee yleensä vähän harka-askelia ja sen myötä hampaidenkiristelyä, jos kampaajan kanssa ei löydy yhteistä säveltä siitä mitä haetaan, tai kampaaja ei vain osaa käsitellä juuri minun hiuksiani. Nyt kun mulla on täälläkin vihdoin kampaaja johon luotan, oon tosi huojentunut.


Ps. Alapuolella myös päivän toinen postaus! :)

Nostalgiaa ja punahuulia

Eilen toteutui yksi 13-vuotiaan itseni unelmista; haaveilin silloin nimittäin, että joskus vielä pääsen lempibändini keikalle. No, kyseinen bändi ei enää nykyisin ole lempibändini, ja levyt on jääneet pölyttymään hyllyyn, mutta kyllä ne biisit edelleen hyviltä korvaan kuulostaa silloin kun niitä kuulee. Ja se nostalgia! Tämän bändin levyjä on vinttikamarissa ja korvalappustereoissa luukutettu antaumuksella, ja biisit on täynnä hyviä muistoja.

Ja mikähän bändi on kyseessä? Arvaatteko?

Sehän on The Rasmus, jota fanitin aikanaan kovemmin kuin mitään muuta bändiä. Kuuntelin levyjä, kasasin leikekirjaa, nauhoitin kaikki tv-keikat, etsin netistä musavideoita ja haastatteluja, ja tilasin kännykkääni fanitekstareita, joissa bändin pojat lähettivät kuulumisiaan tekstareilla. :D Vähän kuin 2000-luvun alun twitter! ;)

Bongasin reilu kuukausi sitten mainoksen Oulun OP:n 100- vuotisjuhlakonsertista, jossa pääesiintyjänä mainostettiin The Rasmusta, ja koska lipun hinta oli vain 5 € (joka vieläpä lahjoitetaan lyhentämättömänä paikalliseen hyväntekeväisyyskohteeseen), pitihän mun liput ostaa. :)

The Rasmuksen lisäksi konsertissa esiintyi Diandra, sekä Latvialainen sellopoppia soittava Melo-M, joka muuten oli positiivinen yllätys pop/rockhitticovereineen. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kun lauteille nousi viimeisenä illan pääesintyjä The Rasmus - ja kesken ensimmäisen biisin katkesivat sähköt. No, vika korjattiin ja keikkaa jatkettiin, kunnes toisenkin kappaleen puolivälissä ongelma toistui. Basisti Eero otti kuitenkin hyvin tilanteen haltuun, ja veti omaa showtaan vian korjauksen ajan. Eero paikkasi tilannetta päättäen vetää Suvivirren kevään kunniaksi, ja koko halli yhtyi lauluun. Tämän jälkeen Eero hauskuutti yleisöä jutuillaan, ja vedettiin koko hallin voimin vielä Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Tämä yhden miehen show oli niin yllättävä ja hauska veto, että sähköjen katkeaminen ei tainnut juuri ketään enää haitata. Varsinkaan, kun tekniikka saatiin pian pelaamaan, ja keikka hoitui loppuun ongelmitta. Oli kyllä hauska huomata, miten tuttuja kaikki biisit oli vielä näin vuosienkin jälkeen, ja kertosäkeiden sanat löytyi tuolta jostain selkärangasta edelleen.

Hauska ilta siis, ja se jatkui vielä jääkiekon katsomisella tallenteelta heti kotiin päästyämme. ;) Vähän myöhään meni siis eilinen nukkumaan meno, ja silmät meinasi viimeisessä erässä lupsua jo väkisin kiinni, kunnes Sveitsin tasoitusmaalin myötä tuli uutta jännitystä peliin. Huh, mikä peli!

Eilen muuten vietettiin Huulipunavallankumousta, joten itsekin punasin huuleni konserttiin. Kampanjassa haastettiin siis naiset punaamaan huulensa eilen 16.5, naisten sydän- ja hengitysterveyden puolesta. Osallistuitteko te huulipunavallankumoukseen?

Tänään innostuin kaivamaan The Rasmuksen levyni hyllystä, ja pyyhkimään niistä pölyt. Pistin siivoilun lomassa vanhat suosikkibiisini soimaan ja fiilistelin!

Mitäs teidän viikonloppuunne kuuluu? :)

Nutella + muffinit, ei voi mennä vikaan?

Äitienpäivän viemisiksi omalle äidilleni leivoin vielä muffineita lauantaiaamuna, koska mentiin mun vanhemmilleni lauantaina yöksi. Halusin leipoa äidille jotain äitienpäiväksi, koska tiesin ettei äiti peltotyökiireiden vuoksi ehtisi juuri leipomaan. Niin, vaikka tiesinkin et meidän äiti tinkii sit vaikka yöunistaan et saa jotain itseleivottua pöytään. ;) Olisin halunnut tehdä äitienpäiväkakun, mutta koska kakun kuljettaminen kahden tunnin matkan ajan on aika hankalaa, päädyin mun ikisuosikkeihini ja aina takuuvarmaan valintaan - muffineihin.

Kokeilin tällä kertaa ihan uutta reseptiä, jonka löysin Lunni leipoo- blogista. Ohjeessa yhdistyi nutella + muffinit, kaksi mun kaikkien aikojen suosikkiani, joten ajattelin että tämä ei voi olla muuta kuin loistavaa.

Ja niinhän siinä kävikin! Ihan loistavia tuli. :)

Vähän mua epäilytti ohjeen työjärjestys, kun reseptissä käskettiin vatkata munat ja maito keskenään. Yleensä kun oon tottunut aloittamaan muffinit vatkaamalla munien kanssa yhteen joko sokerin tai margariinin. Mut turhaan epäilin, hyvin toimi näinkin!

Muffinsien taikina on siis vaalea, ja nutellaa on nokare sisällä, sekä pisareita päällä, johon sitten cocktailtikun avulla tein kierteitä.

Kuviosta olis varmasti tullut kauniimpi vähemmällä nutellalla, mut en sentään ollut valmis tinkimään suklaisuudesta kuvion kustannuksella! ;)



Kyllä nää hyvin äitienpäiväpöydässä suihin upposi. :) Teen varmasti uudestaankin!

Kirjavaa

Kerroinkin jo aiemmin, että tein äitienpäivälahjat itse, ja nyt olis aika vilauttaa niistä myös kuvia. Tällä kertaa käärein siis paketteihin villasukat sekä äidille että anopille. :) Ei ehkä kaikista kekseliäintä, mutta ainakin lämmöllä tehtyä ja tarpeellista.

Kunnon kuvat sukista jäi tosiaan ottamatta, vaikka sukat odotteli paketteihin pääsyä jo useamman viikon valmiina. Kävi siis perinteisesti, ja näpsein sukista pikaiset otokset juuri ennen paketointia, kun oli kiire ja aivan liian hämärää. Ja nyt ärsyttää. Löysin sukista juuri juuri julkaisukelpoiset kuvat, loput oli aivan liian pimeitä. No, näillä mennään. :)

Pääasia, että sekä äiti että anoppi tykkäsivät lahjoistaan kovasti, ja molempien sukat olivat myös sopivan kokoiset. Omalle äidille punavalkoista, ja anopille sinivalkoista.

Molemmat kirjoneulesukat on neulottu ilman ohjetta omasta päästä, 7 veljestä langasta. Vaikka sukat on keskenään lähes samanlaiset, on ne erilaisten väriensä takia mun mielestäni ihan eri näköiset.




Ajattelin, että voisin kirjoitella sukkiin vähän ohjetta, ihan jo siksikin että jäisi itsellekin ohje ylös. Kiinnostaako ohje täällä, vai onko liian peruskauraa? :)

Tunnustusta käsityöbloggareille

Sain Lankatarina- blogin Marilta ihanan tunnustuksen, kiitos Mari! Tunnustuksen saa jakaa eteenpäin kolmelle seuraamalleen käsityöblogille perustelujen kera. Koska tällaisista postauksista löytyy usein uusia blogituttavuuksia luettavaksi, jaan tunnustuksen tottaki itsekin eteenpäin kolmelle minua inspiroineelle käsityöblogille. Olisin voinut listata tähän aika liudan muitakin taidokkaita naisia, mutta tällä kertaa valitsin seuraavat kolme blogia.


Pientä kivaa

Petran ja Roosan blogi on ihan ensimmäisiä käsityöblogeja joita olen alkanut lukemaan, ja josta edelleen säännöllisesti ammennan inspiraatiota ja intoa itsellenikin. Kahden naisen kekseliäitä, kauniita käsitöitä, jotka on vimpan päälle tehtyjä. Tsekatkaa ainakin Roosan upea kolmiopeitto ja hauskat kirjaintyynyt sekä Petran kaunis virkattu matto.


Nurin kurin

Marika Nurin kurin -blogista tekee upeita käsitöitä modernilla otteella, tykkään ihan kympillä kaikesta mitä Marikan käsistä syntyy! Blogi on pullollaan toinen toistaan upeampia neuleita ja virkkauksia, sekä hauskoja DIY- vinkkejä. Graafista ja tyylikästä. Käsitöiden lisäksi Marika bloggailee paljon myös muun muassa sisustusjutuista. Plussaa myös blogin upeista kuvista! Käsityöjutuista lemppareitani Marikan blogissa on muun muassa kartonkiset suojukset vaaseille, sekä upeat neulotut clutchit.


Melkein kuin uusi

Krisse neuloo, tuunaa, remppaa, askartelee ja leipoo... Blogi täyttyy ihanista ideoista ja kauniista toteutuksista. Melkein kuin uusi on yhtä kuin kekseliäitä DIY- vinkkejä ja hyväntuulisella otteella toteutettuja kauniita käsitöitä. Krisse taitaa käsityötekniikat laidasta laitaan, ja käsistä näyttää syntyvän aina priimaa! Kurkatkaa ainakin Krissen tekemä viinilaatikkoyöpöytä sekä maailman söpöimmät huopahemmot!

Tärkeille naisille

Äidille, anopille ja mummulleni tekemäni äitienpäiväkortit oli tänä vuonna varsin simppeleitä.

Omalle äidilleni tein lilasävyisen kortin. Kuva on Papermanian paperikosta, ja lila taustapaperi on sekin Papermaniaa, joskin eri paperikosta. Kuva on nostettu taustasta koholle tarrapaloilla, ja onnea- tekstin kirjoitin käsin mustalla tussilla. Lisäksi vain muutama lila timanttitarra, ja kortti oli valmis. :) Yritin sommitella tuohon myös kukkasia tai nauhoja, mutta taas kerran päädyin kuitenkin yksinkertainen on kaunista- linjalle. Äitini on varsinainen mestarileipuri, siksi hänelle valikoitui kuva leipomuksista.

Anoppini kortista puolestaan tuli vihreäsävyinen ja puutarhateemainen, koska anoppini rakastaa kukkien ja puutarhan kanssa puuhailua. Anoppilan pihassa kasvaa kaikkea mahdollista mansikoista pensasmustikoihin ja herkullisiin luumuihin. Kortin molemmat kuvat ovat Papermanian paperikosta, ja ne on nostettu taustasta koholle tarrapaloilla.

Mummun kortista tuli vintage-henkinen, ja väriltään vihreäsävyinen, joka on mummun lempivärejä. Tildan paperi oli niin kaunis, että halusin jättää molemmat puolet näkyviin, siispä tein siitä korttipohjan. Vintagetyttösen kuva on myöskin Tildan papereita. Lisäksi sydämen mallinen paperiliitin, tarratimantteja ja käsinkirjoitettu teksti.

Teittekö te äitienpäiväkortit itse? :)