Mun pala kakkua

Leivoin viimeisten kesälomapäivieni kunniaksi mehevää suklaakakkua. Maistuisiko teille?

Ohje näihin Nutella-suklaapaloihin on MeNaisista parin viikon takaa. Tarkkaa lehden numeroa mulla ei valitettavasti ole kertoa, koska lehdestä on jäljellä vain repäisty sivun palanen jossa tää ohje on. Kun eteen tulee herkullisen näköinen suklaakakun resepti, on sitä kokeiltava.

Nutella-suklaapalat

Valmistusaika: 45 minuuttia

Tarvitset: 125 g margariinia tai voita, 1 dl sokeria, 3 kananmunaa, 2 dl vehnäjauhoja, 1/2 tl leivinjauhetta,
1 1/2 dl tummaa kaakaojauhetta, 1 dl maitoa, 1 1/2 dl Nutella -suklaapähkinälevitettä kuorruttamiseen, (mansikoita ja hasselpähkinärouhetta koristeluun)

Tee näin: Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Lisää kananmunat koko ajan seosta vaahdottaen. Yhdistä vehnäjauhot sekä leivin- ja kaakaojauhe keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan siivilän läpi vuorotellen maidon kanssa. Voitele suorakaiteen muotoinen (10 x 30 cm) leipävuoka ja kaada taikina siihen tasaisesti. Paista noin 35 minuuttia 175 asteessa. Annan jäähtyä ja kumoa sitten tarjoiluastialle. Notkista nutella ja kuorruta sillä kakun pinta. Leikkaa annospaloiksi ja koristele halutessasi hasselpähkinärouheella sekä mansikoilla.

Maistettiin tätä tottakai palaset heti kun kakku oli vähän jäähtynyt, ja olin itseasiassa vähän pettynyt. Ihan hyvää, mutta ei niin taivaallisen suklaista kuin odotin. No, piti odottaa vielä seuraavaan päivään, sillä jääkaapissa oltuaan tämä kakku paranee koko ajan, siitä tulee maukkaampaa ja mehevämpää. Jos tätä haluaisi tarjota vieraille, kannattaisi tämä siis tehdä päivää ennen jääkaappiin, jota se ehtii mehevöityä ennen tarjoilua. :) Seuraavana päivänä tämä nimittäin oli todella hyvää!

Kesäisin suklaakakun kaveriksi kuuluu ehdottomasti tuoreet mansikat, ja mä suren jo valmiiksi sitä että tuoreita mansikoita ei enää saa pitkään aikaan. Tänä kesänä en muutenkaan ehtinyt syödä itseäni mansikoilla ähkyyn, koska anoppilan mansikkapenkit on niin kaukana, eikä kaupan mansikoita ole raaskinut ostaa tarpeeksi usein. Eikä ne tottapuhuen ole olleet läheskään yhtä hyviä kuin mansikat suoraan penkistä, joten ei niitä ole tullut ostettuakaan ihan niin usein kuin olisi mansikoita tehnyt mieli. Oon useamman kerran tänä kesänä jo pettynyt ostamiini mansikoihin, ne onkin olleet puoliraakoja ja karvaita eikä makeita, tai ne on menneet ylikypsyytensä vuoksi pussissa linttaan jo matkalla kaupasta kotiin. Oonkin tehnyt taas yhden päätöksen sitä tulevaisuutta varten, kun meillä sitten joskus on oma piha; sinne istutetaan ensi töiksemme pari penkkiä mansikkaa.