Syksy tuli tänä vuonna niin yllättäen, kuuman hellejakson jälkeen kesä muuttui syksyksi yhdessä yössä. En ole tarennut laittaa sandaaleja jalkaani enää melkein kolmeen viikkoon - kurkku tulee kipeäksi jo ajatuksestakin. Aamut on jo todella viileitä, ja alkaa olla jo aika hyväksyä se että kesä on tosiaan ohi. Silti hyvästienjättö kesälle tuntuu haikealta. En millään malttaisi, enkä haluaisi.
Siltikin tutkin forecasta päivän lyhentymistä, ja järkytyin tuloksista; näillä korkeuksilla päivä lyhenee viikossa melkein 50 minuuttia! Sehän on ihan järkyttävän paljon. Apuaa, kohta täällä on taas ihan pimeää koko ajan.
Oon myös mun syksyilleni tyypilliseen tapaan harrastanut taas itsetutkiskelua vähän liiankin kanssa. Ja itsetutkiskelu on aika rankkaa; sitä kun huomaa itsessään aika paljon vikoja ja puutteita. Luonteenpiirteitä, joista ei itsessään pidä, tai omia tapoja toimia tilanteissa, joissa haluaisi toimia ihan eri tavoin kuin lopulta toimii. Rankkaa siitä tekee se, että osa niistä vioista ja puutteista on sellaisia, joiden korjaaminen tuntuu samalta kuin yrittäisi siirtää vuoria tai kävellä maapallon ympäri. Aika mahdotonta siis, ja onnistuessaankin vaatisi ihan hirvittävästi työtä.
Pyrkimys parempaan ihmisyyteen on toki aina hieno juttu, mutta pitäisi muistaa haukata pala kerrallaan, eikä yrittää kahmia koko kakkua kerralla. Lisäksi pitäisi muistaa se, että kaikilla on virheensä, ja että itseasiassa virheetönhän ei edes ole kiinnostavaa. Ja toisaalta, ne omat virheeni joita itse näen itsessäni, eivät kaikkien muiden mielestä ehkä olekaan virheitä, vaan jonkun mielestä ne osat minussa onkin ehkä hyviä ja kiinnostavia juttuja, niitä jotka tekevät minusta juuri minut. Itse itselleen tulee usein oltua liian ankara; pitäisi muistaa olla itseään kohtaan yhtä salliva kuin muita kohtaan.
Syksyt on muutosten ja uusien asioiden aikaa. Saapa nähdä mitä tämäkin syksy tuo tullessaan, viileiden ilmojen ja pimeiden iltojen lisäksi.
Tuoko teille tämä syksy muutoksia elämäänne? :) Alkoiko kenties uudet opinnot tai uusi työ, vai muutitteko ehkä uuteen kaupunkiin?
Musta on kans nii kauheen haikeeta päästää kesästä irti... Onhan syksyssä paljo hyviäki puolia; kuulaat syyspäivät on kesän lisäksi ihan parasta, kaapissa kauan lojuneet neuleet ja huivit joihin on ihana kääriytyä, uuden tuntu arjessa ja elämässä muutenki... Ahistavinta musta on kuitenki just tuo päivän lyhentyminen ja järkyttävää tosiaan, että se tapahtuu NOIN nopeasti. Hämärät illat ja pimeät yöt vielä menee, kaikkein pahinta on synkät aamut... Rakastan herätä valoon ja ootan silkalla kauhulla ekaa aamua, ku kello herättää pimeyteen. :/:/:/
VastaaPoistaNo, nautitaan valosista aamuista vielä ku voidaan, ja sitte pitää vaan oottaa valostuvaa kevättä... :D
Tää kommentti vois olla mun suusta! Musta kamalinta aikaa on se pimeä marraskuu, kun useinkaan ei ole vielä lunta, mutta päivä on jo tosi lyhyt. Kun aamuisin töihin mennessä on pimeää ja synkkää, ja töistä päästessä sama homma. :/ Vielä ei onneksi olla siellä asti, joten nautitaan nyt vielä tästä alkusyksystä! Ja ne kuulaat syyspäivät on kyllä upeita, niitä odotellessa! :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKesästä on aina vaikea luopua vaikka jokaisessa vuodenajassa on ne ihanat juttunsa. Kesä on silti lempparini. Jotenkin se vapauden tunne kesällä. Ihanaa.
VastaaPoistaOikea muutosten syksy tämä. 10 vuotta kotiäitiyttä takana. Töihin meno. Koko perheelle uuden opettelu tässä asiassa. Työasioissa tulee koko ajan uutta, välillä tuntuu että on ihan hukassa. Eli kyllä muutoksen tuulet puhaltavat tänä syksynä... :)
No sulla on kyllä muutoksia kerrakseen! Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen :)
PoistaJa niinhän se on, että neljä vuoden aikaa on kyllä rikkaus. Kesäkään ei tuntuisi niin mahtavalta jos se olisi aina. :) Mutta vähän se saisi olla pidempi!