Voihan hampaat

Nyt ne tuli läpi, ensimmäiset hampaat. Ja kyllä, monikossa, koska läpi puski samaan aikaan molemmat alaetuhampaat.

Ei kai ihmekään, jos meillä on oltu vähän (no ei edes vähän, vaan aika paljonkin) kiukkuisia viimeiset viikot. Samaan syssyyn on oltu sitkeässä flunssassa ja tehty hampaita, mikä ei ole ihan paras yhtälö. Ja kun yhtälöön lisätään vielä miehen iltavuoroviikko viime viikolla ja se että vauva itki pahimmillaan iltapäivästä iltaan asti niin oli vähän rankkaa. Vauva joka oli yleensä niin aurinkoinen ja perustyytyväinen, sai äidin huolestumaan itkemällä illat toisensa perään. Hampaathan ne oli syylliset, ja kiukkuisuuden lisäksi sen huomasi sekä kuolan määrästä (mitkään kuolalaput eivät riittäneet) että ikenien ankarasta kutinasta (ikeniä hangattiin niin tutin reunoilla kuin kaikilla leluillakin tosi aggressiivisesti). Pikkuinen kiukkupylly on viihtynyt lähes pelkästään sylissä, ja päikkäritkään ei oikein oo maistuneet. Ymmärrän kyllä ihan täysin pientä kiukuttelijaa, oonhan itsekin kiukkuinen ja nukun huonosti jos hampaita särkee. :D Sydämeen ottaa kun pieni on kipeä, eikä itse voi kipua poistaa. Kaikin tavoin koitettiin oloa helpottaa ja pitää paljon sylissä, ja sit vaan toivottiin että tulis jo läpi ne hampaat niin helpottais. :D

Äidin silmänaluset on tummat ja kahvihammasta on kolottanut tavallista useammin, mut nyt näkyy taas valoa tunnelin päässä. Oon nimittäin kuullut että nää hammaskipuilut helpottaa yleensä heti kun hampaat on tulleet läpi - toivotaan niin. :)

Me pakataan nyt auto täyteen ja lähdetään maalle viikonlopuksi, mitäs teillä on viikonlopun suunnitelmissa? Aurinkoista viikonloppua!