Sivut

31. lokakuuta 2016

Pisarapeitto murulle


Tämä peitto on rakkaudella neulottu. Ja vihdoin se on valmis.

Aloitin neulomaan tätä viimeisellä raskauskolmanneksella tammikuussa vauvaa varten, ja sain sen valmiiksi lokakuun alussa. Neuloin tätä kun vauva potki mahassa, kun odotin äitiyslomani alkua, ja kun pieni käärö tuhisi sitten vieressä kehdossa. Neuloin muutaman silmukan kun vauva oli päikkäreillä, ja pari kerrosta illalla kun vauva oli viimein nukahtanut yöunille. Raskausajalta tähän peittoon on neulottu monta haavetta, unelmaa ja toivetta, pohdintoja siitä millainen tyyppi tämän peiton alla tulee nukkumaan, ja miten me tätä peittoa sitten käytetään. On tähän peittoon neulottu pelkoja, huolia ja murheitakin kun raskausaikana jouduttiin ramppaamaan ylimääräisissä ultrissa. Nyt me jo tiedetäänkin, että tämän peiton alla tulee nukkumaan veikeä ja nauravainen pieni pellavapää, jolla on äidin silmät ja isän hymykuopat.

Toki välissä oon neulonut vaikka ja mitä muutakin, mutta tää on edennyt sit aina muutaman kerroksen jossain välissä. Tämän neulominen alkoi välillä  jo kyllästyttää, ja tämä makasi kesän aikana pitkään odottamassa inspistä ennenkuin sain jatkettua. Nopeaa tämän neulominen ei siis ollut, mutta kannatti ehdottomasti! Nyt on ihana, lämmin peitto vauvalle rattaisiin lämmikkeeksi tai vaikka köllöttelypeitoksi.





Peitto on kaksipuoleista kirjoneuletta eli onteloneulosta, ja ohje on Novitalta täältä. Lankana käytin pelkästään Novita Nallea, ja lankaa kului yhteensä 450 g, ja peitolla on kokoa suunnilleen 65 x 90 cm. Ohjeesta poiketen virkkasin vielä lopuksi harmaalla yhden kerroksen peiton ympäri, se mielestäni siisti vielä reunat kivasti.



Tästä tuli kyllä ihana, yks kivoimpia juttuja joita oon neulonut!


26. lokakuuta 2016

Vastaukset osa 2 - Käsityöt


Nyt olis tarjolla seuraava osa vastauksia kysymyksiinne, aiheena käsityöt. :) Kuvituksena vanhoja käsityökuviani blogin arkistojen kätköistä.

Käsityöt

Suosikkikäsityötekniikka? Kyllä se on neulominen. Rakastan myös ompelemista ja virkkaamista sekä kaikenlaista askartelua, mutta neulominen on kuitenkin se ykkösjuttu ja mulle rakkain käsityömuoto. Neulomiseen ei tarvita kuin lankaa ja puikot, joten sitä on helppo harrastaa milloin vain ja missä vain. Ja neulomisesta mun lempilapseni on ehdottomasti sukkien neulominen.



Suosikkisi kankaidenvalmistajista? (Onko joku merkki, jonka kankaat olet todennut hyviksi ja laadukkaiksi, entäpä joku, joka on ollutkin pettymys?) Paapii ainakin on yksi kestosuosikeistani, rakastan Paapiin kuoseja lähes poikkeuksetta. Nosh, Metsola, Ainola, Nappinja, Viljaminpuoti, Verson puoti, kyllähän näitä lemppareita riittää... kotimaiset kangasvalmistajat tekee kyllä niin ihania kuoseja ja laadukkaita kankaita että mulla on lähinnä vaan suosikkeja, en osaa nimetä pettymyksiä. Marimekon kankaista tykkään myös yleisesti. Pettymykset on koskeneet ehkä lähinnä jotain yksittäisiä kankaita, esimerkiksi jotkut Metsolan mustavalkoiset kankaat jotka on harmaantuneet heti ekoissa pesuissa, mut silti niistä tehdyt vaatteet on olleet lemppareita ja paljon päällä kun tykkäsin mustavalkokuoseista niin kovasti. Ehkä nyt kun alan tehdä käyttövaatteita myös lapselle, tulee kankaiden laatuerot paremmin ilmi kun lapsen vaatteita pestään ja pidetään vähän eri mittakaavassa kuin omia vaatteitani.. :D 



Mikä on siun lempilanka sukkiin kun itse neulot tai kun itse sukkia käytät? Neulon paljon Novitan langoilla, ja kaikista eniten käytän 7 veljestä- lankaa, koska siinä on mielestäni hyvä hinta-laatusuhde ja yleensä ihana väripaletti. Tykkään myös siitä että voin napata lankakerän mukaan marketista samalla kun käyn ruokaostoksilla. 7 veljestä on siis mielestäni hyvä perussukkalanka. Toki on ihanaa neuloa ja käyttää joskus pehmeämpiäkin lankoja ja niistä tehtyjä sukkia, mutta eniten kuitenkin kulutan seiskaveikkaa. Viime vuosina oon kuitenkin löytänyt myös Dropsin langat joista tykkään tosi paljon, ja joita nykyään myös käytän paljon, kun niitäkin saa edullisesti ja helposti hankittua. Oon vähän pihi lankojen suhteen; vaikka ihailen pehmeitä keriä lankakaupoissa niin en useinkaan raaski niitä ostaa - lahjasukkiin kyllä mutta itselleni en. :D  Dropsin Baby Merinosta on muuten tullut uusi suosikkini vauvan sukkiin, ihanan pehmoista ja lämmintä. 



Mitkä ovat lempipuikkosi ja minkäkokoisia käytät eniten? Eniten käytän 3,5 puikkoja, koska se on mun käsialallani hyvä koko perussukkiin tuollaisella seiskaveikan vahvuudella. Suosikkipuikot on ehdottomasti KnitPron puikkoja, pitkään käytin lähes pelkästään koivupuisia puikkoja mutta nyt niiden rinnalle mun suosikeiksi taitaa nousta mun uudet KnitPro cubicsit sekä Zingit. En oo neulonut metallipuikoilla vuosikausiin, mut nuo Zingithän onkin ihan eri maata kuin ne muinaiset metalliset painavat puikot. 



Onko sinulla kesken monta projektia samaan aikaan vai oletko niin tomera, että teet vain yhden neulomuksen/virkkuun kerrallaan valmiiksi asti? :D Voi kuule, en ole niin tomera! :D On mulla aina projekteja kesken useampi. :D Mulla on yleensä joku isompi työ kuten neulottu/virkattu peitto tms kesken, ja sit pienempiä juttuja. Aina täytyy olla vähintään yhdet sukatkin puikoilla. Ja sit saattaa olla sellaisia puolivalmiita virkkausjuttuja tai vaikka valmiiksi leikattuja kankaita ompelua odottamassa.. Kun inspis iskee niin alan tekemään, vaikka oliskin kesken jotain muutakin. Ja valitettavasti aina on myös niitä juttuja jotka jääkin kesken, et joita en saa ikinä valmiiksi asti... Fiiliksen mukaan siis mennään. :D 

Kommenttiboksiin saa kommentoida, että löytyikö yhtäläisyyksiä? :) Vai millaisia käsityöntekijöitä te ootte? Viimeinen osa vastauspostauksia on tulossa vielä myöhemmin. :)


23. lokakuuta 2016

Vastaukset osa 1 - Äitiys & perhe


Nyt ois vihdoin tarjolla vastauksia teidän kysymyksiinne. Kiitos jokaisesta kysymyksestä, näihin oli kiva vastailla! Osa kysymyksistä olikin tosi haastavia, ja vastauksista ois voinut tulla megapitkiäkin mutta yritin pitää kohtuullisen lyhyenä. :D Se olikin aika vaikeaa kun oon rönsyilyyn taipuvainen. Jaoin kysymyksiä vähän aiheittain, ja kun huomasin että tästä tulisi megapitkä postaus niin ajattelin jakaa nämä kolmeen postaukseen - ensimmäisenä aiheena nyt siis äitiys ja perhe. :)


Äitiys ja perhe

Mikä on mieleenpainuvin muisto omasta äitiydestäsi? Synnytys, vauvan kanssa kotiintulo sekä ensimmäiset päivät vauvan kanssa. On niin paljon mieleenpainuneita muistoja ja tämä puoli vuotta äitinä on ollut elämäni parasta aikaa, mutta jos pelkästään yksi pitäisi valita ylitse muiden niin se olisi tuo hetki kun sai vauvan ensimmäistä kertaa syliin synnytyssalissa - kaikki se kipu unohtui siinä hetkessä kun se oma rakas pieni nostettiin syliin. Kliseistä mutta niin totta. Ylipäätään ensimmäiset pari viikkoa olivat valtavaa onnea ja tunnemylläkkää ja muistan ne kyllä aina.

Mikä on raskainta äitinä olossa? Huoli. Se ikuinen ainainen huoli ja sen kestäminen. Ja sen tiedostaminen ja hyväksyminen että lapseni joutuu kohtaamaan elämässään surua, murhetta ja muita ikäviä asioita, joille en mahda mitään ja joilta en voi lastani suojella. Valtavan rakkauden mukana tulee raastava huoli, niinhän se menee.

Haluaisitko lisää lapsia? Toivoisin kyllä saavani lisää lapsia jossain vaiheessa. :) Tällä hetkellä kyllä kädet on ihan täynnä tämän yhden kanssa joten katsotaan sitä sitten myöhemmin. :D



Ihanin yllätys, jonka miehesi voisi järjestää? Hmm... Tällä hetkellä aika superyllätys olis jos joskus olis koko koti siivottu ihan tiptop ja vielä ruokakin jälkkäriä myöten valmiina. Mut epärealistisemmista yllätyksistä toki joku yllätysmatkakin aurinkoon olis aivan ihana varsinkin näin syksyn pimeydessä. :D Oikeasti pienet jutut arjessa riittää; on kiva yllätys kun mies on tyhjentänyt tiskikoneen aamulla ennen töihin lähtöä ja vienyt roskikset mennessään, tai kun löytää valmiin aamupalavoileivän jääkaapista - ei niiden yllätyksien tarvi olla mitään mahtipontisia vaan toisen huomioiminen arjessa on just ihanaa. :)

Suosikkisi vauvanvaatemerkeistä? Mä en oo mitenkään merkkiuskollinen vaan meillä on vaatteita vähän joka kaupasta ja marketista, mistä nyt milloinkin on löytynyt nättejä, hyvänmallisia ja hyvänlaatuisia vaatteita. Rakastan vauvanvaatteita, mut en oo merkkien perään vaan ostan mistä vaan löytyy ihania. Name It on kyllä yks lemppari, sen pitkät ja kapeat mallit sopii hyvin meidän pojalle ja materiaalit on monesti ihanan pehmoisia, ja hinta-laatusuhteenkin oon todennut tosi hyväksi. Muita lemppareita on Lindex ja KappAhlin Newbie, H&M:ltäkin löytyy paljon söpöyksiä, ja Polarn O. Pyretin raikkaat värit ja ihanat kuosit iskee myös. Cittarissa myytävältä Lotta&Lassi- merkiltäkin meillä on paljon vaatteita, ja nekin on olleet tosi hyviä. Enemmän kiinnitän huomiota kankaiden ja vaatteiden laatuun ja materiaalien mukavuuteen, kuin siihen merkkiin. Kun näen jotain ihanaa, hypistelen ekana että miltä kangas tuntuu, seuraavaksi tarkistan pesulapun ja sitten hintalapun, ja tutkin vaatteen mallin että oisko se mitoitukseltaan hyvä meidän vauvalle. Mun mielestä edullisestikin voi pukea lapsen tosi kivasti, ja laadukkaisiin vaatteisiin kun vähän tutkii että mitä ostaa ja etsii ne helmet valikoimista. Ylipäätäänkin oon huomannut että tosi harvoin tarvitsee maksaa täyttä hintaa vauvanvaatteista, kun joka viikko on jossain "osta 3 maksa 2" tai "-25% kaikista lastentuotteista"- tarjouksia.

Tärkein asia, jonka haluaisit kertoa tulevalle äidille synnytyksestä? Entä loppuraskaudesta ja äitiydestä? Luota itseesi ja kehoosi, naisen kehosta löytyy melkoisia supervoimia tarpeen vaatiessa. :) Synnytykseen kannattaa valmistautua sen verran että tiedät esimerkiksi millaisia kivunlievityksiä haluaisit, ja toiveet kannattaa kertoa myös synnytykseen mukaan tulevalle isälle tai muulle tukihenkilölle. Sitähän ei voi tietää meneekö synnytys niinkuin suunnittelet, joten liian tarkkaan ei kannata suunnitellakaan vaan elää hetken ja tilanteen mukaan, mutta asioita kannattaa pohtia kuitenkin etukäteen. Minä luotin tosi paljon myös ammattilaisiin, siihen että kätilöt ja lääkärit kyllä ohjaavat ja neuvovat, ja meninkin synnyttämään mielestäni aika rennolla asenteella, vaikka toki se jännittikin tosi paljon.

Loppuraskaudesta kannattaa nauttia; nauti siitä kiireettömyydestä ja tee asioita joista nautit, käy myös miehen kanssa treffeillä koska leffassa käymisistä ja ravintolaillallisista tulee haastavampia vauvan syntymän jälkeen. :) Jos saat nukuttua niin nauti pitkistä yöunista, syö rauhassa herkkuaamiaista ja hemmottele itseäsi. Fakta on, että vauvan syntymän jälkeen itselle jää paljon vähemmän aikaa, joten kannattaa nauttia loppuraskaudesta niistä omista harrastuksista ja omasta ajasta, niin ei ole niitä sitten niin ikävä synnytyksen jälkeen kun niille ei hetkeen ole aikaa. Nauti myös söpöstä vatsasta ja vauvan potkuista, ota kuvia mahasta ja keskity rauhassa tunnustelemaan sitä ihmeellistä kutkuttavaa myllerrystä mahassa. :) Sitäkin tulee ikävä.

Äitiydestä sanoisin yksinkertaisesti että luota itseesi, neuvoja satelee joka suunnasta ja ne ovat yleensä kaikki ristiriidassa keskenään - mikä toimii toiselle ei ehkä toimi toiselle. Itse sain ristiriitaisia neuvoja ja ohjeita vauvanhoitoon ja erityisesti imetykseen jo synnärillä eri kätilöiltä, ja olin ihan hämmennyksissäni että mitä ohjetta seuraisin, kunnes päätin tehdä kuten musta luontevimmalta tuntuu. Etsi siis omat tapasi ja tee niinkuin itsestäsi hyvältä ja oikealta tuntuu oman lapsesi kanssa, sillä yhtä oikeaa tapaa ei useinkaan ole - luota itseesi ja äidinvaistoosi.




Aiotko olla vielä pitkään vauvan kanssa kotona? En rehellisesti sanoen vielä tiedä. Aion jäädä hetkeksi vielä kotiin äitiysloman loputtua (se loppuu jo vuoden loppuun, apua!), mutta taloudellinen puoli ratkaisee että milloin palaan töihin. Aika pian tuo päätös pitäisi tehdä kun töihin pitäisi pian ilmoittaa päivämäärä mihin asti aion jäädä kotiin, ollaan yritetty nyt siis tässä tehdä laskelmia ja miettiä sekä järjellä että tunteella tätä asiaa. Alle vuosikasta en halua ainakaan vielä laittaa hoitoon, joten uskallan sanoa että ainakin kevääseen olen vielä kotona vauvan kanssa.

Missä olet 10 vuoden kuluttua? 10 vuoden kuluttua olen 38-vuotias, lapset tehty ja työelämässä, voisin kuvitella että elän varmaan aikamoisia ruuhkavuosia silloin. Toivoisin myös että asuisimme silloin omakotitalossa. Varmaan eletään ihan tavallisen kiireistä mutta onnellista elämää. :D

Siinä ois nyt mun eka satsi vastauksia, ihanaa alkavaa viikkoa! :)

22. lokakuuta 2016

Sweet things 7 v + ARVONTA!


Niin se vain tämäkin harrastus on kulkenut elämässä mukana jo seitsemän vuotta. Paljon on elämässä tapahtunut sitten lokakuun alun 2009 jolloin blogin avasin, ja valtavasti oon kehittynyt käsitöissäkin näinä vuosina. Seitsemän vuotta, mitä kaikkea siihen on mahtunut? Blogissa on 1072 julkaistua postausta, tuhansia kommentteja, satojatuhansia sivunkatseluita, monta omaa neuleohjetta ja monta toteutunutta unelmaa. Yksi toteutunut unelmani oli, kun Koiranvaatteiden kaavat ja ohjeet julkaistiin Suuri Käsityö- lehdessä, lehdessä jota äiti tilasi mulle vuosia lapsuudessani ja jonka kaikki numerot pläräsin hiirenkorville miettiessäni mitä seuraavaksi tekisin - suuri haave toteutui kun omat kättenityöt pääsivät tuohon lehteen, ja pääsin itsekin paikan päälle katsomaan kun nuo kuvat otettiin. Toinen suuri juttu mulle aikanaan oli Novitan sukkalehteen pääsy kolmella omalla ohjeellani, ja myöhemmin vielä Joululehteen sekä 7 veljestä- teemalehteen ohjeiden saaminen julkaisuun - Novita kun on ollut mulle aina se "the lanka": 7 veljestä lankaa mä oon neulonut kilokaupalla ihan naperosta asti. Oon opetellut paljon uusia käsityötekniikoita, opetellut valokuvaamaan, myynyt tuotteitani pop up- kaupassa, perustanut jopa oman tuotemerkin AICA designin joka kylläkin on jäänyt viime vuosina tuuliajolle, opettanut käsityökursseja kansalaisopistossa, jakanut blogissani neuleohjeita ja askarteluohjeita, päässyt tosi kivoihin blogiyhteistyökuvioihin ja nauttinut tästä harrastuksesta. Kun paljon tekee niin tietenkään aina ei silti onnistu, joten oon myös purkanut paljon pieleenmenneitä neulomuksia, ja osa keskeneräisistä hautuu edelleen pusseissa tuolla kaappien perukoilla. On ollut kausia kun kirjoitan blogia suurella innolla ja draivilla, ja sitten niitä kausia kun blogi hiljenee; on joko liian kiireistä tai sitten ei vaan ole postattavaa, tai postaaminen ei vaan suju syystä tai toisesta.

Blogia perustaessa en ois myöskään uskonut, että miten yhteisöllistä tämä homma on. On vakiokommentoijia ja satunnaisia kävijöitä joiden kaikkien kommentit piristävät aina päivää, on vuosia mukana kulkeneita lukijoita ja bloggaajakollegoita joista on tullut kavereita, on toisten innostamista ja toisista inspiroitumista, nykyisin myös facebook-yhteisöjä ja mahtavaa yhteishenkeä. Vaikka käsitöitä tekeekin pääasiassa yksin omassa kodissaan, niin se ei tunnu yksinäiseltä harrastukselta kun täällä netissä on ihan oma maailmansa ja oma porukkansa joka on kiinnostunut samasta harrastuksesta. Täällä on ihmisiä jotka tekee samoja juttuja, joiden kanssa vaihdetaan ideoita, autetaan toisiamme, inspiroidutaan toinen toisistamme, tsempataan ja iloitaan toisen onnistumisista.

Henkilökohtaisessa elämässä seitsemään vuoteen on mahtunut kihlaus, naimisiinmeno, yksi lapsi, kolme muuttoa, asunnon ostaminen, kaksi uutta työpaikkaa, paljon uusia ystäviä, kummiksi pääseminen ja tädiksi tuleminen, insinööriksi valmistuminen, oman alan työpaikan saaminen mikä tuntui silloin kuin lottovoitolta, pienempää ja isompaa surua ja murhetta, iloa ja onnea. Täällä blogissa näkyy henkilökohtaisesta elämästäni vain pintaraapaisu, mutta  kyllähän kaikki se oma elämäkin välittyy tänne vähintään yleisfiiliksenä ja tunnelmana. :)

Kaiken tämän spontaanin jaarittelun jälkeen ois aika vihdoin päräyttää käyntiin jo perinteeksi muodostunut blogin synttäriarvonta! :) Tällä kertaa saatte valita palkinnon; haluaisitko omalla ohjeellani neulomani naisten Hilma- sukat omassa koossasi (väreinä nuo kuvan kerät; vaalea harmaa sekä luonnonvalkoinen), vai tee-se-itse - paketin eli nuo kaksi kerää lankaa sekä ohjeen tulostettuna?




Arvontaan osallistut seuraavasti:
1. Kommentoi tätä postausta kertomalla, haluaisitko "tee-se-itse"-paketin, vai neulomani sukat? Jos vastauksesi on neulomani sukat, kerrothan myös koon. :) Kommentoimalla tätä postausta saat yhden arvan, toisen arvan saat mikäli olet rekisteröitynyt lukija tuossa blogin sivupalkissa, ja kolmannen arvan saat mikäli seuraat blogiani myös facebookissa (https://www.facebook.com/sweetthingsblogi/), mainitse kommentissasi montako arpaa ansaitset.
2. Muista jättää kommentin yhteyteen myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan voittajaan yhteyden arvonnan päätyttyä.

Aikaa osallistua arvontaan on sunnuntaihin 6.11.2016 klo 22.00 asti. Onnea arvontaan!


21. lokakuuta 2016

9/16


Äh, taas oli syyskuun kooste jäänyt postaamatta... :D Vähän myöhässä siis taas...




Syyskuussa Julius sai ensimmäiset hampaansa ja teki ensimmäiset sukelluksensa vauvauinnissa. Syyskuussa me kyläiltiin paljon, nähtiin sukulaisia ja kavereita, kävin mammakavereiden ja vauvojen kanssa brunssilla ja mietin että kunpa tuollaista tehtäisiin enemmän, vietettiin ystävän kolmekymppisiä huonepakopelin ja syömisen merkeissä (huonepakopeli oli niin hauska, täytyy päästä kyllä uudestaankin!), pidin kirppispöytää, oltiin flunssassa ja opittiin uusia leikkejä muskarissa. Syyskuun viimeisenä päivänä kuukauden huipennukseksi Julius tuli puolenvuoden ikään. Syyskuu oli hektinen ja kiireinen, mutta siihen mahtui paljon iloa ja mukavia tapaamisia!

20. lokakuuta 2016

Pöksytehdas


Polkaisin käyntiin pöksytehtaan, ja hurauttelin poitsulle muutamat uudet housut. :)




Kankaat mintunvärisiin ja harmaisiin pöksyihin on PaaPiilta, ja keltaisiin Ainolasta.  Kaava on OB:n Ruusunpuna- legginsit koossa 74, ja just sopivan reilu mitoitus näyttäisi olevan kun meidän 71,5 cm pitkälle pojalle nää on vielä reilut sekä vyöräröltä että pituuden puolesta. Hyvin pystyy jo käyttämään mutta mahtuvat varmasti pitkään. :) Mietin muuten näitä housuja kuvatessa et nyt on ainakin unisex- vaatteita, jotka menis yhtälailla tytölle ja pojalle. Vai mitä sanotte? :)

Tää kaava oli kyllä hyvä, ja housut valmistui niin nopsaan että näitä oli tosi kiva tehdä - joustavien kankaiden ompelusta on mulla sen verran kauan että oli kiva aloittaa jollain helpolla ja nopealla, ennenkuin alan kokeilemaan bodyjen ompelua.

Kuvioiden kohdistaminen ei mennyt ihan nappiin noissa kettupöksyissä, mutta en niitä tehdessä kyllä pyrkinytkään kohdistamaan vaan leikkasin kankaan mahdollisimman kangasta säästäen jotta saan vielä bodyn ja muutakin tehtyä samasta kankaasta. Jos kankaan hävikillä ei ois ollut väliä niin oisin kyllä leikannut toisen lahkeen niin ettei puolikas kettu olis jäänyt tuohon keskietusaumaan, mutta eipä tuo nyt suuremmin häiritse kuitenkaan omaa silmää, eikä käyttäjää itseäänkään. :D






Näistä keltaisista tuli kyllä supersöpöt, mun suosikit näistä kolmesta! Tykkään paljon keltaisesta, ja musta se myös sopii värinä hyvin Juliukselle - hankkisin pojalle enemmänkin keltaisia vaatteita jos niitä löytyisi. No onneksi voi aina tehdä itse. :) Tämä kangas oli palakangas Ainolan nettikaupasta, joten pikkuisen jouduin lyhentämään lahkeita ja madaltamaan vyötäröä että kangas riitti leggareihin. Nämä on siis pikkuisen naftimmat kooltaan kuin nuo toiset housut - ja siksi siis tällä hetkellä sopivimmat koonkin puolesta.



Tän kettukankaan ostin enemmänkin bodya ajatellen, mutta kankaasta riitti housuihinkin. Bodykin on leikattu valmiiksi, mutta mulla on pienoinen rimakauhu resorikanteista joten ajattelin ensin ommella housut ja kerätä rohkeutta ennen kanttaukseen ryhtymistä.. :D  Tää kangas on niin ihana että haluaisin onnistua sen bodynkin kanssa, pitäkää peukkuja!



Ah, näitä housuja oli niin kiva tehdä, että tekisi mieli vaan hurautella näitä lisää. Kolmet varmaan kuitenkin nyt alkuun riittää tässä samassa koossa kun on meillä ostohousujakin, mutta ehkä kohta vois jo hurauttaa parit seuraavaa kokoa valmiiksi odottamaan... :)

18. lokakuuta 2016

Arvonta : Voita liput Kätevä&Tekevä- messuille!

Yhteistyössä Lahden Messut Oy

Onko täällä blogini lukijoissa Lahteen Kätevä & Tekevä - messuille menossa olevia? Jos on, niin nyt olisi tarjolla messulippuja parille onnekkaalle. :) Itse en valitettavasti pääse osallistumaan messuille, sillä Lahteen on Oulusta sen verran matkaa että vauvan kanssa messureissusta tulisi turhan pitkä - ehkä jonain muuna vuonna sitten. :) Sain kuitenkin blogini lukijoille arvottavaksi 2 kpl kahden hengen messulippuja - toisen lippupaketin arvon tämän postauksen kommentoijien kesken, ja toisen arvon blogi facebookissa - tuplataksesi voittomahdollisuutesi kannattaa siis kommentoida molempiin paikkoihin.

Kätevä & Tekevä -messut kokoavat yhteen kädentaitoja kolmen hallin täydeltä; näkemistä siis riittää! Luvassa on työpajoja, työnäytöksiä ja näyttelyitä, ja pääosassa ovat tottakai myytävät käsityöt sekä käsityötarvikkeet. :) Aihealueistakin löytyy kyllä jokaiselle jotakin; askartelun, ompelun ja neulonnan lisäksi löytyy kaikenlaista nukkekodeista puutöihin sekä tekniseen askarteluun. Messut järjestetään siis 5.-6.11.2016 Lahden messukeskuksessa.




Arvonnan säännöt:
- Arvotaan 2 kpl kahden hengen lippupaketteja messuille, toinen täällä blogissa ja toinen blogini facebook-sivulla
- Yhden lippupaketin arvontaan osallistut kommentoimalla tämän postauksen kommenttiboksiin ja kertomalla kenet ottaisit messuille mukaasi
- Toisen lippupaketin arvontaan osallistut kommentoimalla blogini facebook -sivulla tämän postauksen kommenttikenttään vastauksen samaan kysymykseen, eli kenet ottaisit messuille mukaasi
- Aikaa osallistua arvontaan on maanantai-iltaan 31.10.2016 klo 22.00 asti.

Onnea arvontaan! :)

Psst. Tällä viikolla on tulossa vielä toinenkin arvonta, se lupailemani blogini synttäriarvonta... :)

17. lokakuuta 2016

Oravia ja kässämessut


Viime päivinä mä oon...



- Käynyt Oulun Kädentaitomessuilla. Oli ehkä virhe ottaa vauva mukaan vaunuissa, kun vaunujen kanssa oli sitten aika ahdasta poukkoilla siellä sisällä messuilla. Yritin olla työntämättä rattaita kenenkään varpaille, mutta sain silti aika äkäisiäkin katseita joista oli luettavissa että pakkoko tänne on vaunujen kanssa tulla. :D Kävi kyllä mielessä et oisin ottanut vauvan kannettavaksi manducaan, mut päädyin sit kuitenkin rattaisiin - virhe. Note to self: ensi vuonna joko lapsi mukaan kantovälineessä tai vielä parempi idea jos jättäisi lapsen vaikka isänsä kanssa kotiin. Aika nopsaksi jäi siis mun messukierros kun ei vaan riittänyt hermot siellä tungoksessa, mutta sain silti kaiken mitä halusinkin; läjän PaaPiin kankaita. :) Mietin kyllä et mulla taitaa olla jo perinne et käsityömessuilla on mukana vauva ja vaunut, nimittäin oon ollut messuilla varmaan neljä kertaa joista vain yhden kerran oon ollut yksin, muilla kerroilla mulla on ollut mukana ystävä pienen vauvan ja vaunujen kanssa, ja nyt sit oli oma vauva sekä vaunut. :D

- Kutonut Muita Ihania syyssukkia jämälangoista. Oon pari päivää jäljessä, mutta ajattelin tänään kiriä kiinni. :) Jos ette tiedä mistä näissä sukissa on kyse niin kurkatkaa tänne. Päivittäin tulee siis pätkä ohjetta, ja sukkia kudotaan yhdessä - sokkona kun lopputulosta ei tiedetä. :)

- Käynyt Stockan Hulluilla päivillä, mutta en ostanut oikeastaan mitään. Tai ostin - kahvipapuja ja munkin. :D




 
- Nähnyt oravia. Mietinkin jo että pitääkö olla huolissaan, kun niitä näkee saman päivän aikana monessa sellaisessa paikassa johon ne ei kuulu - että onko silmissä tai päässä vikaa kun näkee vaan oravia. :D Oltiin nimittäin kauppakeskus Valkeassa kahvilassa, ja nähtiin siellä käytävällä juokseva orava, ja tuntia myöhemmin oltiin parin kilsan päässä Prismassa - jossa myös juoksi sisällä orava. Sit luin facebookista että aiemmin aamulla Oulun Stockallakin oli ollut sisällä orava. :D Mikähän ihme noihin oraviin oli yhtäkkiä mennyt?

- Esipessyt kankaita, ja ommellut. Nyt on hirveä ompeluhinku päällä, tekis mieli ommella vaikka mitä - kun vaan ehtis. Kankaita ja ideoita olis kyllä, nyt tarvis vaan vähän ompeluaikaa. :)

- Keittänyt kahvit yllätysvieraille. Saatiin lauantai-iltana puhelu että ollaanko kotona, Tampereella asuvat ystävät oli ihan huudeilla ja olisivat tulossa pistäytymään. Puhelun kilahtaessa mulla oli ompeluhommat todella levällään pitkin olohuonetta, mut niin vain puolta tuntia myöhemmin koti oli siisti kun vieraat tuli. :D Kiva oli saada kylään vieraita, joita ollaan yritetty houkutella tänne kylään jo kolme vuotta.

Tämä blogi muuten täytti just taas vuosia, synttäriarvonta on tulossa blogiin tällä viikolla - pysykäähän kuulolla! :)

11. lokakuuta 2016

Kosmetiikkatärpit odottavalle sekä pienen vauvan äidille


Hyvinvoiva äiti = hyvinvoiva perhe. Liikunta, hyvä ruoka ja henkinen hyvinvointi ovat tietysti ne ykkösjutut jos mietitään äidin hyvinvointia, mutta ei pidä unohtaa myöskään ulkoista hyvää oloa. Huonosti nukutun yönkin jäljiltä ainakin mulla oma olo freesaantuu jos käytän muutaman minuutin myös peilin edessä; kun tukka on harjattu ja ehkä myös tummille silmänalusille sipaistu vähän peitevoidetta niin olokin on kohentunut kummasti. En todellakaan ole niitä naisia jotka meikkaa joka aamu, enkä myöskään niitä naisia jotka näyttää freeseiltä heti sängystä noustuaan - mutta kyllä vaan kosteusvoide ja sipaisu peitevoidettakin tekevät jo ihmeitä. Ja paras vaikutus on tosiaan se, että oma olo freesaantuu samaan aikaan peilikuvan kanssa. :) Kotona vauvan kanssa ollessa mun on helpointa olla ilman meikkiä tai mahdollisimman vähillä meikeillä, ei ainakaan tarvitse miettiä sotkeeko vauvan bodyn halaillessaan tai onko vauvan turvallista antaa pussailla poskea - mutta kotoa lähtiessä mulla on mukavampi olo jos oon siistinyt kulmat, peittänyt silmänaluset ja sipaissut vähän poskipunaa.




Raskausaikana kannattaa ottaa ainakin aikaa kasvavan mahan rasvailuun. Siitähän on ristiriitaista tietoa vaikuttaako mahan rasvailu ennaltaehkäisevästi raskausarpien syntyyn vai ei, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole, ja onhan tuota vauvakumpua ihana silitelläkin rasvaillessaan. Itse rasvailin mahaa koko raskausajan, enkä saanut vatsaan yhtään raskausarpea. Kylkeen tuli pari raskausarpea ihan viimemetreillä, mutta vatsaan ei. Toki mun mahani ei valtavaksi kasvanutkaan, siinä tapauksessa varmaan minkäänlainen rasvailu ei auta jos vatsanahka venyy ja paukkuu vauhdilla. :) Alkuraskaudesta hankin tuon kaikkien kehuman Bio-Oilin mahan rasvailuun, mutta loppupeleissä käytin sitä suhteellisen vähän - siitä nimittäin jäi mielestäni aika pitkäksi aikaa aika öljyinen tunne ennenkuin se imeytyi. Sen sijaan lahjaksi saamani Bepancare nousi ihan mun suosikiksi; imeytyi hyvin mutta tuntui silti paksulta ja hoitavalta, ja tuoksukin oli mieto mutta miellyttävä.






Raskausaikana en värjännyt hiuksiani, vain yhden kerran laitatin vaaleita raitoja jotka kyllä freesasivat kivasti ilmettä turvallisesti - raitoja laittaessa kun väri ei osu päänahkaan ollenkaan. Tarkimmathan jättävät koko raskausajaksi kaiken kosmetiikan tai vaihtavat luonnonkosmetiikkaan, mutta itse ajattelen että kohtuus riittää; en muutenkaan meikkaa vahvasti joten ihan normaalisti meikkasin raskausaikanakin, ja kynsiäkin lakkasin koska mun ohuet kynteni eivät kestä ilman lakkausta ollenkaan. Toki asioihin kannattaa perehtyä ja olla niistä tietoinen, ja sitten tehdä omat ratkaisunsa esimerkiksi hiustenvärjäyksen tai kosmetiikan suhteen.

Raskausaikana kannattaa muutenkin hemmotella itseään; itse tein jalkakylpyjä, hiushoitoja ja kasvonaamioita kun sellaiseen oli helppo vielä ottaa aikaa - voin sanoa et viimeiseen puoleen vuoteen en sit ookaan tehnyt kasvonaamioita tai jalkakylpyjä. :D

Hajusteiden ja tuoksujen käyttöön alkoi raskausaikana kiinnittää huomiota vähän pakostikin; en tiedä oliko se se alkuraskauden järkyttävä pahoinvointi vai joku muu mikä herkisti hajuaistin, ja mua teki ihan pahaa olla vaikkapa samassa huoneessa vahvasti hajuvedeltä tuoksuvan kanssa. Hassua kyllä, tuoksuherkkyys jäi mulle raskauden jälkeenkin, edelleenkin omatkin vahvat tuoksut pölyyntyy kaapissa ja vaikkapa linja-autossa joudun kyllä hautaamaan kasvoni vaivihkaa huiviin jos lähellä on joku tuoksupilven läpi lähtiessä kävellyt. Vauvan takia käytän maltillisesti tuoksuja; ja jos johonkin lähtiessä haluan laittaa hajuvettä niin valitsen miedon tuoksun, ja suihkaisen sitä alaselkään. Miksi alaselkään? No siksi että sieltä se ei leijaile vauvan nenään sylitellessä ja imettäessä, eikä se muutenkaan joudu vauvan iholle tai suuhun. En myöskään käytä vahvasti hajustettuja rasvojakaan nyt pienen vauvankaan kanssa ihan samoista syistä; haluan tuoksutella ihanaa vauvantuoksua, ja haluan että vauvakin haistaa minut eikä vain kemikaaleja.

Parhaat kauneudenhoitovinkit myös iholle ovat toki riittävä uni sekä vedenjuonti ja liikunta. Tuoreella äidillä yleensä ehkä täyttyvät näistä muut kohdat, mutta uni harvemmin on riittävää jos perheessä on vauva. Vedenjuonnista tulee huolehdittua jo imetyksenkin vuoksi, ja liikunnasta huolehtii ehkä päivittäinen vaunulenkkeily. Mutta uni, sitä tuskin saa riittävästi pitkään aikaan. Sanoisinkin, että tuoreen äidin ykkös-kosmetiikkatuote on kyllä hyvä peitevoide. ;) Silmänaluset tulevat sitä kyllä todennäköisesti kaipaamaan. Hankin kesällä itselleni uuden peitevoiteen, ja nyt on löytynyt kyllä niin ykköstuote että tästä en luovu vaikka hinta onkin vähän markettikamaa kalliimpi. Ostin siis myyjän avustuksella Giorgio Armani Cosmetics Skin Retouch- peitevärin, joka on peittävää mutta kevyttä - pieni sipaisu riittää. Varsin riittoisa tuo pieni purkki siis myös vaikuttaisi olevan.





Mun mieskin kommentoi joku aika sitten töistä tullessaan että "oho, nyt on niin tummat silmänaluset että oot joko tosi väsyny tai turpiin saanut!" :D Kiitos vaan, vauva vaan on vähän valvottanut. Tuolle spontaanille kommentille on kyllä naurettu moneen kertaan, mutta tottahan se on että silmänaluset on kyllä ihan eri näköiset kuin puoli vuotta tai vuosi sitten. Mulla on vielä sellainen iho, että mulla näkyy tosi herkästi niin punoitukset kuin tummat silmänalusetkin, joten tuo peitevoide on kyllä sellainen jota mieluusti sipaisen silmien alle ennen kauppareissuakin.




Muita tuoreen äidin kauneudenhoitoon liittyviä tuotteita ovat hyvä kosteusvoide, sekä silmänympärysvoide ja erilaiset tehohoidot sekä seerumit. Täytyy myöntää että silmänympärysvoiteen kanssa täytyisi kyllä taas skarpata ja oikeasti muistaa sipaista sitä aina iltaisin, kiittäisin itseäni siitä taatusti myöhemmin. Koska omaan kauneudenhoitoon ei pienen vauvan äitinä jää hirveästi aikaa, oon tykännyt noista seerumeista ja tehohoidoista; ne elvyttävät pikaisesti vähän huonolle hoidolle jääneitä kasvoja, ja saavat itselle luksus- fiiliksen, kun itsensähemmottelulle on vain vähän aikaa. :)

Koko pitkän postauksen pointti oli ehkä se, että muistakaa ottaa itsellenne ja omaan hemmotteluunkin edes pieniä hetkiä myös vauvankin kanssa. :) Ja raskausaikana; hemmotelkaa itseänne vähän varastoon! :D Ei vaadi paljon ajallista panostusta sipaista pisara heleyttävää tehohoitoa kasvoille yöksi, mutta se tekee ihmeitä omalle ololle.

9. lokakuuta 2016

Tuttinauhat ja purulelu





Askartelin eilen pari tuttinauhaa sekä purulelun. Näitä oli tosi kiva tehdä, mutta eniten päänvaivaa aiheuttivat solmut - että niistä saa tarpeeksi kestävät jotta ne ovat turvalliset. Kaikki nämä on tehty elintarvikesilikonista, joka on turvallista pienen purra ja maistella.

Vitsit kun tekis mieli tehdä näitä lisää... :D Näiden askartelu oli niin kivaa että jäi hirveä himo yhdistellä lisää erilaisia ja erivärisiä helmiä... Mut kauheen montaa tuttinauhaa tai purulelua ei varmaan yksi vauva tarvitse... Voihan näistä helmistä onneksi tehdä muutakin; itselleni voisin tehdä korun ja vaunulelukin ois varmasti kiva. :)

7. lokakuuta 2016

Mini Ditherit


Neuloin pari viikkoa sitten Ditherit minikoossa vauvalle. Tää Dither on kyllä kiva malli, näitä tekis mieli tehdä vaikka missä väreissä. :) Ditherin ohjeesta otin vain idean ja mallikerran, jota kylläkin lyhensin reilusti näin pieneen sukkaan. Puhtaanapysymisen kannalta olis ehkä ollut järkevämpää laittaa värit toisin päin, että jalkaterässä olisikin ollut vihreä pääosassa, mut enpä ajatellut niin pitkälle neuloessani.




Kasvunvaraa näissä vielä on, mutta niin pitää ollakin. :) Äkkiä ne kuitenkin käy vauvalle pieniksi.

Mini Ditherit
Malli: Pohjana Dither, mutta oma sovellus vauvan kokoon
Lanka: Drops Baby Merino, vihreä ja valkoinen (samoista langoista tein samalle tyypille sukat toukokuussa)
Puikot: nro 3,0


6. lokakuuta 2016

Saa äänestää!


Tulin vaan kertomaan että blogini on ehdolla Inspiration Blog Awardseissa Lifie- kategoriassa, ja nyt saa äänestää! Kategorioita on kaikkiaan kolme: Lifie, Foodlover sekä Indiedays, ja jokaisesta kategoriasta valitaan kaksi voittajaa; lukijoiden suosikki sekä tuomariston valinta. Aikaa äänestää on  30.10. asti, ja voittajat palkitaan lauantaina 5.11. Helsingin Konepajan Brunossa järjestettävässä Inspiration Blog Awards -gaalassa. Äänestämällä voitte osallistua myös arvontaan, jossa palkintona  on 5 kpl kahden hengen lippupaketteja kyseiseen gaalaan. :)

Äänestämään pääsette täällä. Klikkaamalla "katso ehdokkaat"- palkkia näette kuvakkeet kaikista ehdolla olevista blogeista kategorioittain, minun blogini löytyy siis Lifie- kategorian alta, ja koska blogit ovat aakkosjärjestyksessä löytyy Sweet things sieltä aika loppupäästä. Klikkaamalla blogini kuvaketta annat äänesi blogilleni. :) Jos haluat tehdä niin, kiitän sydämestäni!






5. lokakuuta 2016

Viime päivien plussat ja miinukset


Ensin niitä plussia:

+ Aurinkoiset syysilmat. Miinuksena kylmyys, pakkasaamut on tuntuneet tosi kylmiltä nyt yhtäkkiä - niinkuin ne syksyn ekat pakkasaamut aina tuntuvat.

+ Muskari. Ollaan käyty Juliuksen kanssa nyt muutaman kerran vauvamuskarissa, ja se on kyllä hauska yhteinen harrastus. Julius nauttii ihan täysillä, ja muitakin vauvoja on hauska seurata kun kaikki ovat messissä niin innolla. Ja muskarin mammatkin on tosi mukavia, on kiva mennä sinne aina kun porukka on niin hyvä. Kummasti ne omatkin laulupelkonsa osaa heittää siellä romukoppaan, tuolla ei lauluääntä tai nuotissapysymistä arvostella, vaan pääasia on nauttia musiikista ja musisoinnista vauvan kanssa.



+ Niska-hartia-selkä - hieronta, joka teki todella hyvää. Esikkokerhossa oli hieroja paikalla, ja kaikki äidit pääsivät edullisesti vartin jumeja aukovaan käsittelyyn. Aikamoisen jumissa selkä ja hartiat olivatkit, mutta sen kyllä jo itsekin tiesin. Vauvan kantaminen ja imetys milloin missäkin asennossa kenottaen jumittaa kyllä tehokkaasti, ja tuo lyhyt hieronta antoi kyllä hyvän muistutuksen siitä miksi hierojalla olis hyvä käydä edes joskus. Teki niin hyvää, ja tuntuu että pituuttakin tuli lisää kun selkäjumit aukeni ja sain taas selän suoraksi. :D

+ Kangasvaihtarit kaverin kanssa sai iloiselle mielelle. Tai itse vaihdoin palasen ihanaa kaverin himoitsemaa kangasta kaverin ompelemaan söpöön bodyyn Juliukselle. Win- win, molemmat olimme tyytyväisiä. Se kangas oli yksi munkin lemppareistani, mutta kun vaihdokiksi tarjottiin niin ihanaa itse ommeltua bodya niin pakkohan se oli vaihtarit tehdä. :)

+ Kerkesin pitkästä aikaa piirtämään kaavoja, kirjastosta lainatuista Ottobre Design -lehdistä. Jospa vihdoin ehtisin ommella Juliukselle vaatteita kankaista, jotka on odottaneet jo monta kuukautta päästäkseen bodyiksi ja pöksyiksi.

+ Tänään ois taas tiedossa vauvauinti. Viimeksi tehtiin ekat sukellukset, joten tänään varmaan jatketaan sukeltelua. Jännää ja hauskaa! :)

+ Itse tehty omppuhillo, jota keiteltiin muutama purkillinen mun vanhempieni kotipihan omenasadosta. Omenia on vielä iso pussillinen, mutta hillona ei tarvita kyllä enempää. Ajattelin tehdä osasta sosetta pakkaseen vauvaa varten, ja osan siivuttaa ja pakastaa jotta niistä voi tehdä sit talven mittaan omenapiirakoita.

+ Teidän hyvät kysymykset joita jätitte kysymyspostaukseen. Oon nyt alkanut kirjoitella niihin vastauksia, ja vastauspostaus on tulossa ulos vielä tämän viikon aikana. :)





Miinuksia:

- Ilmojen vaihtelevuus. On tosi vaikea pukea vauvaa kun säätila vaihtelee pakkasesta viiteentoista plusasteeseen ja auringonpaisteeseen samanpäivän aikana. Koko ajan saa arpoa että mikä haalari ja mikä pipo, ja että onkohan makuupussi liikaa vai just sopivasti.

- Hammaslääkärikäynti maanantai-aamuna, ja sen jälkeen iskenyt niin järkyttävä hammaskipu että laskin tunteja siihen että mies tulee töistä ja pääsen vähän lepäämään. Huh kun oli raskas päivä, mutta illalla onneksi kipu helpotti. Onneksi vauvakin nukkui pitkät päikkärit, niin pystyin itsekin nukkumaan vähän päivälläkin. En tiedä onko tuolla mun hammaslääkärilläni vähän turhan kovat otteet, kun ikinä aiemmin en muista tulleen tällaista hammaslääkärikäynnin jälkeistä kipua, joka tuolla hammaslääkärillä käydessä tulee aina jälkikäteen. Nytkään ennen käyntiä hammas ei ollut kipuillut ollenkaan, mutta paikkauksen jälkeen kipu oli aivan sietämätöntä.

- Kaksiovinen Corvette kaupan perhepaikalla korpesi mua tänään ihan kunnolla. En useinkaan edes käytä perhepaikkoja, mutta jos parkkis on ihan täynnä niin on kivempi ajaa perhepaikalle jotta kaukalon varmasti mahtuu ottamaan autosta ulos, ja jottei tarvitse ihan parkkiksen läpi kantaa painavaa kaukaloa sekä ostoksia. Kyllä mua siis ärsyttää niin että savu nousee korvista, kun huomaan että perhepaikalla on joku joka ei sitä paikkaa tarvitsisi. Eilen perhepaikalla oli yksin kauppaan asioimaan tullut keski-ikäinen mies joka poltteli tupakan auton vieressä ennenkuin kaahasi yksin pois parkkikselta, ja tänään siinä oli kaksipaikkainen kiiltävä Corvette. Ei tuossa Corvetessa näyttänyt olevan turvaistuimia, mutta vissiin nuo hienommat autot vaatii sen leveämmän ruudun ettei kukaan tavallinen tallaaja halvalla kotterollaan vaikka naarmuta autoa kapeissa ruuduissa. Itsekkyys pistää mun veren aina kiehumaan, ja en tiedä mitä muutakaan tuo perhepaikan tarpeeton varaaminen ois kuin itsekkyyttä. Parkkiksella oli siis sekä eilen että tänään kyllä hyvin vapaana muitakin ruutuja, joten en voi ymmärtää miksi nuo oven läheisyydessä olevat leveämmät perhepaikat täytetään ekana vaikka niitä ei oikeasti itse tarvittaisi.

- Äidinmaidonluovutus tulee mun kohdaltani nyt päätökseen. Positiivista on, että Oysilla on tällä hetkellä kuulemma ihan hyvä maitotilanne, mutta musta on aika haikeaa lopettaa luovutus. Vaikka tässä edessä vois kyllä toisaalta olla plussakin, sillä on luovutukseen pumppaaminen tuntunut raskaaltakin, joten toisaalta helpottavaakin että se loppuu nyt. Viisi kuukautta ehdin siis maitoa luovuttaa, ja oon tosi tyytyväinen että hommaan ryhdyin.

- Järkyttävä hiustenlähtö. Joo, tämä kuuluu raskaudenjälkeiseen aikaan ja johtuu hormoneista, mutta voisko tää kohta jo loppua et päähän jäisikin jotain? Hiuksia on lähtenyt jo kolme kuukautta ihan järkyttävinä tuppoina aina hiuksia harjatessa, ja niitä on lattiat ja jokapaikka täynnä vaikka pyrinkin pitämään hiukset ponnarilla. Hiukset tuntuu ohentuneen puolella, ja jäljellä on enää pieni liru. Kampaajalla lyhensin lettiä jo kymmenkunta senttiä mikä vähän helpotti, kun lyhentyessään tukka tuntuu paksummalta ja pysyy ilmavampana, mutta kyllä tää hiuspehkon harveneminen vähän koville ottaa.



 
Plussan puolella ollaan siis tällä viikolla, vaikka muutama pitkä miinuskin joukkoon mahtuu. Tavoitteena olis kerätä loppuviikollakin plakkariin enemmän noita mukavia juttuja. :) Aurinkoista viikkoa!

Mitäs plussia ja miinuksia teidän viikkoon on mahtunut?

Kuvat instagramistani viime päiviltä. @annikalevanen

2. lokakuuta 2016

Puolivuotiskakkua


Täytyyhän puolivuotispäivää juhlia (ai eikö??), joten leipaisin eilen kakun. :D Oikeastaan tuo pojan puolivuotispäivä oli mulle vaan sopiva tekosyy testata jotain uutta kakkua, joten vietettiin siis miehen kanssa kaksistaan pojan puolivuotissynttäreitä. :D Juliuskin sai 6 kk etapin kunniaksi ensimmäistä kertaa maistaa kiinteää ruokaa, ei kylläkään tuota kakkua, mutta tarjottu perunakaan ei oikein uponnut. Lusikka kyllä maistui ja meni hyvin suuhun, mutta mieluiten tyhjänä. No, opetteluahan tää syöminen näin pienellä vasta on. :)





Kakuksi tein nonparellikakkua, jotka on olleet some- hitti jo jonkin aikaa. Kakku on tehty pieneen 16 cm kakkuvuokaan, mutta silti tää on ihan liian iso jos syöjiä ei ole enempää. Tänään sain siskostani kahvitteluseuraakin miehen ollessa töissä, mutta silti kakusta on yli puolet vielä jäljellä. :D Kakkupohjana on tumma sokerikakkupohja, ja välissä Kinuskikissan ohjeella tehtyä suklaatäytettä toisessa välissä, ja toisessa niinikään Kinuskikissan vadelma-vaniljatäytettä. Päällisen tein omalla sovelluksella, johon laitoin kermavaahtoa, tuorejuustoa, sokeria ja vaniljakreemijauhetta, sekä tietysti pintaan niitä nonparelleja. Oli muuten haastavaa saada nonparellit tuonne reunoille, eikä sinni riittänyt ihan siihen että nonparelleja ois niin paljon ettei kerma yhtään vilkkuisi alta - mutta tulipahan tääkin testattua. Hyvää kakkua tuli silti!

Ihan hullua että pojan syntymästä ja meidän elämämme mullistumisesta on jo puoli vuotta aikaa. Pieni mies on jo puolivälissä ensimmäistä vuottaan. Sanonpa vaan taas, että aika kuluu ihan liian nopeaa. On ihana seurata pienen kehittymistä ja kasvamista, mutta voisko sitä vähän hidastaa jooko? :D