Pisarapeitto murulle

Tämä peitto on rakkaudella neulottu. Ja vihdoin se on valmis.

Aloitin neulomaan tätä viimeisellä raskauskolmanneksella tammikuussa vauvaa varten, ja sain sen valmiiksi lokakuun alussa. Neuloin tätä kun vauva potki mahassa, kun odotin äitiyslomani alkua, ja kun pieni käärö tuhisi sitten vieressä kehdossa. Neuloin muutaman silmukan kun vauva oli päikkäreillä, ja pari kerrosta illalla kun vauva oli viimein nukahtanut yöunille. Raskausajalta tähän peittoon on neulottu monta haavetta, unelmaa ja toivetta, pohdintoja siitä millainen tyyppi tämän peiton alla tulee nukkumaan, ja miten me tätä peittoa sitten käytetään. On tähän peittoon neulottu pelkoja, huolia ja murheitakin kun raskausaikana jouduttiin ramppaamaan ylimääräisissä ultrissa. Nyt me jo tiedetäänkin, että tämän peiton alla tulee nukkumaan veikeä ja nauravainen pieni pellavapää, jolla on äidin silmät ja isän hymykuopat.

Toki välissä oon neulonut vaikka ja mitä muutakin, mutta tää on edennyt sit aina muutaman kerroksen jossain välissä. Tämän neulominen alkoi välillä  jo kyllästyttää, ja tämä makasi kesän aikana pitkään odottamassa inspistä ennenkuin sain jatkettua. Nopeaa tämän neulominen ei siis ollut, mutta kannatti ehdottomasti! Nyt on ihana, lämmin peitto vauvalle rattaisiin lämmikkeeksi tai vaikka köllöttelypeitoksi.

Peitto on kaksipuoleista kirjoneuletta eli onteloneulosta, ja ohje on Novitalta täältä. Lankana käytin pelkästään Novita Nallea, ja lankaa kului yhteensä 450 g, ja peitolla on kokoa suunnilleen 65 x 90 cm. Ohjeesta poiketen virkkasin vielä lopuksi harmaalla yhden kerroksen peiton ympäri, se mielestäni siisti vielä reunat kivasti.

Tästä tuli kyllä ihana, yks kivoimpia juttuja joita oon neulonut!