Syksyn uusista tuulista

Oon kertonutkin, että mun viimeiset viikot on olleet aikamoista haipakkaa. Tähän syksyyn on mahtunut monenlaista käännettä, mutta loppupeleissä asiat on kääntyneet parhain päin. Unelmat käy toteen, työkuviot loksahtelee paikoilleen paremmin kuin olisin osannut kuvitella tai toivoa. Paljon uutta edessä, mutta ihan mielettömän siistiä!

Keväällähän multa lähti työpaikka alta (hoitovapaalla ollessani) konkurssin vuoksi, ja vaikka mun alunperinkin oli tarkoitus olla hoitamassa poikaa kotona ainakin tähän syksyyn asti - on välillä ollut aika epätoivoinenkin olo sen suhteen, kun odottamassa ei oo ollutkaan työpaikkaa johon palata. Mun alan työpaikkoja ei muutenkaan ole kovin usein tai laajalti tarjolla, joten mielessä on ehtinyt käydä monenlaista ajatusta kevään jälkeen. Tulevaisuus on ollut yksi suuri kysymysmerkki, ja vaikka rakastinkin sitä, että sain hoitaa poikaani kotona, on epätietoisuus tulevasta stressannut mua tosi paljon.

Niinpä oonkin ollut haljeta riemusta siitä asti, kun kädenpuristuksella sinetöitiin mun uusi työpaikkani vähän aikaa sitten. Mulla kävi ihan uskomaton tuuri, kun sain ihan unelmaduunin - työpaikasta josta mulla on jo nyt sellainen fiilis että sinne on taatusti kiva mennä joka aamu. Taas jälleen kerran on tullut todettua, että asioilla on tapana järjestyä.

Työkuvioista joku ehkä osaakin päätellä, että meidän poika on myös aloittamassa päivähoidon. Päiväkotipaikka oli kiven alla, ja meitä jo varoiteltiin että sen saaminen viivästynee, ja että hoitopaikka tuskin järjestyy meidän asuinalueen läheltä. Mutta senkin kanssa kävi lopulta paremmin kuin hyvin - ja hyvällä tuurilla saatiin lopulta pojalle paikka suht läheltä ja vieläpä tosi kivan oloisesta pienestä päiväkodista. Ollaan käyty tutustumassa päiväkotiin (ja hakemassa sieltä pojalle heti ensimmäinen tauti - enterorokko...), ja tosi kivalta paikalta vaikuttaa. Uskon, että siellä meidän pojasta pidetään hyvää huolta, ja että poikakin tulee siellä viihtymään. Tosi hyvä juttu on myös se, että poika pystyy aloittamaan päiväkotitaipaleensa vähän kevennetysti, itse teen siis alkuun vajaata työviikkoa joten poikakin pääsee totuttelemaan uuteen arkeen vähän pehmeämmin. :)

Oon ihan superinnoissani töistäni ja sormet syyhyää jo sorvin ääreen, mutta toki samalla vähän rintaa puristaa laittaa tuo pieni poika päivähoitoon koska se on meille uusi tilanne, mutta tiedän että mun rintaa puristais laskea poika päivähoitoon kolmevuotiaanakin... :D Ja tiedän kyllä että meidän pieni reipas poika tulee kyllä varmasti viihtymäänkin hoidossa sillä onhan siellä kavereita ja uusia leluja, ja iso piha täynnä virikkeitä. Uskon myös, että loppupeleissä tämä tekee hyvää meille kaikille. Minä pääsen tekemään työtä jota rakastan, mutta samalla saan myös viettää osan viikosta poikaa edelleen kotona hoitaen - ja poika puolestaan saa nauttia sekä kotihoidosta että päiväkotipäivistä.

Meillä on siis melkoinen muutosten syksy, mutta uskon että kaikki tulee menemään hyvin. :) Varmasti päiväkodin aloitukseen kuuluu haastaviakin juttuja, mutta sellaista se on. En ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne oikein mitään kuulumisia, koska tähän syksyyn on mahtunut tosiaan niin monenlaista käännettä - mutta niin se vain on, että taas kerran saan kirjoittaa tänne, että asiat järjestyy. :)

Mitä teille kuuluu?