Käsityömuistoja

Saanko esitellä, tekemäni käsityö josta olen ehkä eniten ylpeä:

Neljävuotiaana maalaamani posliinilautanen, äidin väreillä ja innostamana, mutta ihan itse ja yksin piirretty ja väritetty. Signeerattukin itse, kuten kookkaista kirjaimista voinee päätelläkin.

Piirsin koko lapsuuteni paljon. Siis erittäin paljon. Piirsin tusseilla, puuväreillä, kuulakärkikynillä, lyijykynillä, liiduilla ja kaikella mitä käsiini sain, ja kaikkeen mitä käsiini sain. Piirustuspaperin loppuessa hain vanhempien faksista lisää paperia (sitä reikäreunaista pitkää paperia josta arkit piti repiä erilleen), piirsin kirjoihin ja piirsin tapettiin ryijyn taakse. Piirtäessäni elin omissa satumaailmoissani, keksin päässäni tarinoita joita samalla piirsin kuviksi.

Mulla on piirtämisestä paljon hyviä muistoja, se oli lapsuudessa yksi rakkaimmista harrastuksistani. Ja onneksi mun annettiin piirtää, mulle hankittiin uusia tusseja ja piirustuspaperia kilon pakkauksissa. Tapettiinkin sain piirtää kerran siskon kanssa ihan luvalla, kun oltiin tekemässä remonttia, ja muutama päivä ennen vanhojen tapettien pois repimistä saatiin piirtää sielumme kyllyydestä seinät täyteen. Ja kyllä me piirrettiinkin! Voi sitä riemua.

Onneksi äiti ja isä ovat säästäneet paljon noita lapsuuden piirroksiani, ja onneksi tämä posliinilautanen on pysynyt ehjänä. Niin ihania muistoja. :)