Parhaan isän juhlintaa

Isänpäivää käytiin juhlimassa sekä miehen vanhemmilla, että omassa lapsuudenkodissani. Molemmissa paikoissa oli taas niin herkulliset ruuat ja leivonnaiset tarjolla, että viikonloppuna taas termi "nälkä" pääsi unohtumaan, pöytää kun katettiin aina uudestaan ja uudestaan notkumaan vaikka mistä herkuista.

Isänpäiväkorttini noudatti tänä vuonna hyvin simppeliä linjaa, pari taustasta kohotettua sydäntä ja sydännauhaa, ei sen suurempia krumeluureja.




Ihan parasta koko viikonloppuna oli ruokien lisäksi rauhallinen yhdessäolo. Maatalousyrittäjillä ei vapaapäiviä juuri tunneta, mutta isänpäivänä vanhempani pitivät harvinaista vapaata, ja ehdittiin jopa pelaamaan lautapeliä koko porukalla. Valittiin peliksi legendaarinen Trivial Pursuit, ja nyt kyllä alkoi tuntua että tuohon vuoden 2002 painokseen taitaisi olla paikallaan hankkia uudet, päivitetyt kysymykset... Sen verran vanhoja elokuvia, urheilusaavutuksia ynnä muita kysymykset sisälsivät, että meillä nuoremmilla ei juuri ollut saumoja isän tietämyksen rinnalla. Vaikka hyvin isä kuitenkin yritti meitäkin auttaa antamalla usein huomaamattomia vinkkejä oikeasta vastauksesta... :D

Pelihetket perheen kanssa on kyllä ihan parhaita tapoja viettää yhteistä aikaa.

Ulkona tosiaan näytti aika märältä ja kurjalta, joten ulkoiluaktiviteetit jäivät aika minimiin tänä viikonloppuna. Joskus kyllä tuollaiset koiranilmat on ihan parhaita juuri siksi, että silloin saa hyvällä omallatunnolla nyhjätä koko päivän sisällä esimerkiksi juuri pelaillen, tv:tä katsellen ja jutellen.

Muut viikonlopun herkut jäivät kuvaamatta, mutta äidin kantaessa voileipäkakkua pöytään, oli pakko kaivaa kamera esiin. Äiti oli tehnyt voileipäkakun irtopohjavuokaan, ja se oli niin kaunis ja maittava, että oli pakko taltioida kuva muistoksi. Aika nerokas tapa, ja nopeampi valmistaa kuin perinteinen voileipäkakku!

Oli ihana viikonloppu. Mulla on kyllä maailman paras isä ja paras perhe.