Pakkasta kiitos

Siis miten hyvälle tuulelle voi ihminen tulla siitä, että ulkona on valkoinen maisema? Oon ollu ihan hymy korvissa eilisaamusta asti, kun verhot avattuani huomasin että ulos on tullut talvi.

Pitkä, pimeä ja märkä syksy on mulle ahdistavaa aikaa, ja ilmeisesti mun energiavarastot täyttyy valosta ja auringosta, sillä heti on taas virtaa kun pimeys on ainakin hetkeksi väistynyt.

Eilen oli niin ihana päivä. Vaikka sitä valoa riittikin vain 5 tuntia ja 22 minuuttia (ja siitäkin vain osa myös aurinkoa), se oli mulle valtava piristysruiske. Muutenkin meillä oli tosi hauska päivä, vaikka oltiinkin vaan kotona kahdestaan.

Käytiin iltahämärässä lenkillä, ja lenkin jälkeen rentouduttiin saunan löylyissä. Sauna on kyllä meille sellainen elinehto, että ilman ei pärjättäisi. Se vaan on yksi parhaita tapoja rentoutua, ja kyllä vaan tulee uni aina makeimmin niinä iltoina, kun on saunonut.

Ennen saunaa vedettiin jopa kunnon venyttelyt. Minähän olen sekä todella epänotkea, että äärimmäisen laiska venyttelijä. Onneksi mies on urheilutaustansa vuoksi sekä hyvä ohjeistamaan venyttelyssä, että hyvä hieromaan mun jumit pois. :D Koska en pidä yhtään venyttelystä, tarvitsen jonkun lietsomaan mua tekemään se kuitenkin.

Hyvänä iltaverryttelynä toimi myös seuraava aktiviteetti...

Kaivettiin todella pitkästä aikaa pleikkari ja Move - ohjaimet esiin, ja otettiin muutamat skabat. Meillä ei kyllä pleikkaria paljon pelata, vaikka se taloudesta löytyykin. Enemmänkin sillä katsotaan leffoja, mutta onhan tuolla hauska välillä ottaa skabaa urheilupeleissä tai tietovisoissa.

Ja loppuilta olikin kiva viettää lähinnä kättä suuta kohti ojennellen. Dippiä  ja kasviksia. <3

Tänäänkin oli ihan eri kiva pyöräillä töihin, kun oli niin valoisaa. Kuulemma huomiseksi on luvattu nollakeliä ja sadetta, mutta en suostu uskomaan sitä. En halua että tuo lumi sulaa enää ennen huhtikuuta. Parasta on valkoinen maa ja muutama aste pakkasta, höyryävä hengitys ja jalkojen alla narskuva lumi. <3