Wake me up when september ends

Syyskuu on ollut pitkä ja raskas. Syyskuu on ollut täynnä töitä, ja täynnä tunteita.

Töissä käytiin raskaat yt-neuvottelut, jotka toi mukanaan paljon muutoksen tuulia. Yt-neuvotteluiden tuloksia odotellessa viikot tuntui loputtoman pitkiltä, olin varma että multa lähtee työpaikka alta, ja koin epätoivoa. Tuntui kamalalta, että juuri kun olin iloinnut vakinaistamisesta, lähti matto jalkojen alta ja pelkäsin tippuvani tyhjän päälle. Ja kun lopulta kuultiin lopputulokset, oli olo epätodellinen. Huojennus ja helpotus omien töiden jatkumisesta sekoittui kurjaan fiilikseen niiden läheisten työkavereiden puolesta, joiden työt loppui. Tuntuu rikolliselta olla iloinen omasta puolestaan, kun toisilta lähti työpaikka alta. Toimistollakin tuntuu niin tyhjältä, kun ympärillä on tyhjiä työpisteitä. Nyt vaan täytyy yrittää ottaa taas hommat, omat ja muiden, haltuun. Muutos on aina myös mahdollisuus, sekin pitäisi muistaa.

Kiitollinen, sitä olen. Kiitollinen siitä, että saan jatkossakin tehdä työtä josta nautin, paikassa jossa mun on hyvä olla. Mukavat työkaverit ja reilut esimiehet kun ei ole itsestäänselvyys, niistä saa olla onnellinen.



Tunteiden vuoristorataa on olleet mun viime viikot, mutta eipä ole ainakaan elämä ollut harmaata tai tylsää. Aina vaan olisi kivempaa, jos ne värit elämässä olisi niitä iloisia ja kirkkaita, eikä niitä mustia ja murheellisia. Vaan kun omat murheet helpottaa, painaa sydäntä ystävien murheet. Voisinpa ottaa niistä osan kantaakseni.

Blogin syyskuinen hiljaisempi kausi on siis johtunut siitä, että olen ollut sekä täystyöllistetty kahden työn (päivätyöni + jokasyksyiset peltotyöt vanhempieni tilalla viikonloppuisin) ansiosta, että muuten vain väsynyt ja stressaantunut. On ollut iso kynnys kirjoitella blogiin kuulumisia, kun oma pää ei ole ollut täysin kasassa, enkä halunnut työkuvioistakaan tänne kirjoitella ennenkuin asiat selvenevät. Sellaista siis kuuluu mulle, mitä teille kuuluu? :)

Käsityömuistoja #7

Kaikki on varmaan ala-asteella huovuttaneet? Me huovutettiin joskus ainakin enkelit, sekä pienet maisemataulut. Niiden lisäksi oon huovuttanut aika sympaattisen avaimenperän. Tää on tehty muistaakseni varmaan neljännellä tai viidennellä luokalla käsityötunneilla. Me työnnettiin pulpetit yhteen, vuorattiin ne jätesäkeillä ja alettiin huovuttaa. Muistan, että oli hauskaa mutta pahanhajuista, ja että kädet oli kuivat koppurat tuntien jälkeen. Käsityötuntien välillä ei ikinä maltettu pitää edes välitunteja, koska ne oli parhaat hetket viikossa.

Huovuttamista ois ihan hauska kokeilla taas joskus, siinä taas nimittäin yksi käsityömuoto, joka on jäänyt sinne ala-asteelle omalla kohdallani. En kylläkään tiedä mitä huovuttaisin, mutta hauska sitä olis taas kokeilla!

Lämmintä etanapostia

Mun puikoilta tipahtelee nyt tasaiseen tahtiin kirjoneuletta, sitä kun on niin kiva kutoa. Tekee mieli kokeilla koko ajan erilaisia väriyhdistelmiä, ja tuntuu etten kyllästy kirjoneuleisiin varmana ikinä.

Tarkempia kuvia kuvan käsityöstä saatte lähipäivinä, kun se on tavoittanut saajansa. Aion nimittäin lähettää yhdelle läheiselleni ylläripostia! ;)

Saumurille alusta

Hurautin viimeinkin saumurilleni alustan integroidulla roskapussilla. Käytettynä ostetusta saumurista on varmaan vuosien varrella jäänyt roska-astia matkan varrelle, tai sitten siinä ei sellaista ole ikinä ollutkaan. Niinpä saumurin alla on täytynyt pitää muovipussia, ettei kaikki langanpätkät päädy syliin, siitä lattialle ja lopulta ympäri kämppää. Esteettistä silmää on kuitenkin mainospussit häirinneet, ja ratkaisukin on odottanut valmiina sitä hetkeä, että vain saisi aikaiseksi.

Blogeissa ja muualla netin syövereissä oon nimittäin törmännyt näihin saumurin alustoihin joissa on roskapussi, ja vahakangaskin tätä varten on odottanut kaapissa jo tovin jos toisenkin.

Vahakangas on tähän tarkoitukseen kätevä materiaali siksi, että langanpätkät on helppo huitaista pussiin, ja pussi on helppo myös tyhjentää.

Ompelin muuten tämän alustan kasaan viime viikon ompelukurssilla, ja mun luultiin tekevän todella isoa ruokalappua. ;) Siinä vaiheessa vasta itsekin tajusin, että juuri siltähän tämä näyttääkin. :D

Pilkkua ja raitaa

Kerroinkin viime postauksessa, että aloitin kansalaisopistossa ompelukurssin. Tuolla kurssilla jokainen saa ommella oman valintansa mukaan omia juttujaan ja edetä omaa tahtiaan, mutta apua ja neuvoja saa tarvittaessa. Menin kurssille saadakseni vinkkejä ja apuja trikoiden ja neuloksien ompeluun, haluaisin opetella tekemään resorikanttauksia ja muuta sellaista, jotta voisin tehdä itselleni käyttövaatetta.

Kurssilla mulla oli vähän alkukankeutta ilmassa, kun oon tottunut ompelemaan yksikseni kotonani, ja ehkä myös useamman vuoden suht samalla porukalla pyörineelle kurssille tuntui vähän hankalalta mennä uutena mukaan. Mutta ensi viikolla aion ottaa mukaan isomman pinon kankaita että riittää ommeltavaa, ja avata omankin suuni rohkeammin ja alkaa tutustua porukkaan. :)

Huh, takana on aika rankka viikko joka huipentui rankkaan päivään. Nyt ei irtoa mehuja tämän enempää, joten taidan sulkea läppärin ja siirtyä sohvalle.

Rentouttavaa perjantai-iltaa! :)

Vitamiinit talteen

Tuoreista marjoista täytyy nauttia vielä kun voidaan, ja ottaa kaikki vitamiinit talteen. Kohta nimittäin joudutaan siirtymään kuukausiksi pakastettuihin versioihin, jotka ei vaan oo yhtään sama asia tuoreiden marjojen rinnalla.

Luumut ja vadelmat haettiin viikonloppuna kotikonnuilta, kun oltiin taas jokasyksyisissä perunannostotöissä. Ensi viikonloppunakin odottaa samat hommat, joten tästä työputkesta löytyy syy pieneen blogihiljaisuuteen. Iltaisin kyllä puikot kilisee, ja huomenna oon menossa pitkästä aikaa oppilaaksi kansalaisopistoonkin, kun aloitan ompelukurssin. :)

Mitäs teille kuuluu? 

Päivän piristävimmät

Tänään mua piristää:

♥ Uusi Maybellinen Baby Lips -huulirasva. Pakko munkin oli huulirasva-addiktina tällainen hankkia viimeinkin testiin, kun kaikki tätä joka puolella hehkutti. Uteliaisuus kasvoi liian suureksi, ja muutama päivä sitten kaupassa nakkasin tämän sit hetken mielijohteesta ostoskoriini. Ja on tää kyllä näin edulliseksi huulirasvaksi tosi hyvä! Bonuksena vielä punainen sävy, jolla saa kivasti väriä huulille. Ja tottakai plussaa myös söpöstä pakkauksesta.

♥ Oon ihan koukussa Valio Eilan Latteihin. Suosikkini on ehdottomasti se Latte Caramel, mutta silloin kun Caramelin kohta kaupan hyllyllä ammottaa tyhjyyttään, maistuu mulle myös Minttu tai se pelkkä Lattekin. Pauligin Frezza Moccaa kului mulla aikanaan paljonkin, mutta koska se ei ole laktoositon, on se saanut viime aikoina jäädä hyllyyn. Mahtavaa siis että Valio on alkanut tehdä maitokahvijuomia nyt laktoosittomina!

 ♥ Posti kiikutti mulle paljon odottamani kirjan, Marikan värityskirjan! Ennakkotilaajat saivat kirjan mukana myös Marikan askarteleman ihanan kirjanmerkin. Ja omani sain vielä sattumoisin lempivärissäni! Melkoinen tietopaketti korttien värittämisestä tämä kirja, vau! Jos siis haluaisitte oppia värittämään millä tahansa tekniikalla, niin tästä opuksesta löytyy kattavat vinkit ja ohjeet. Mä oon muuten tutustunut Marikaan alunperin niin, että Marika oli mun kampaajani, silloin kun vielä asuin synnyinpaikkakunnallani. :)

♥ Puikoilta tipahti taas yhdet sukat. Nyt vaan täytyisi viitsiä vielä päätellä ne... Luulenpa että ne saa odottaa päättelyä vielä johonkin toiseen iltaan, sillä tänään haluan ennemminkin luoda puikoille uudet silmukat.

♥ Onkin hyvä ilta aloittaa uusi käsityö, sillä telkkaristakin alkaa tuutin täydeltä rakkaushömppäohjelmia. Maajussille etsitään morsianta, ja Unelmien poikamiestyttökin kutsuu taas kartanon täyteen miesehdokkaita! Jes! ;)

Käsityömuistoja #6

Ihan ekat ristipistoni tein ala-asteen kolmannella luokalla, kun pistelin luistelevan tytön kankaalle ristipistoin. Tuota työtä en ainakaan vielä löytänyt mistään kätköistä, mutta toinen tekemäni ristipistotyö on ainakin tallessa. Se on neljännellä luokalla tekemäni koirakuva.

Saatiin valita ristipistotyömme aiheet lehtien ohjeista, ja muistan miten kaverini kanssa ihastuttiin koirasarjan ristipistotöihin niin että haluttiin tehdä ne. Opettaja yritti ehdottaa vähän värikkäämpiä ja selkeämpiä (ja pienempitöisiä) kuvia, muistan että opettajan mielestä haukattiin vähän turhan suuri pala kakkua näillä koiratöillämme. Ymmärrän kyllä, että opettajan kauhukuva oli taatusti se, että kyllästytään tähän ruskean sävyillä pistelyyn niin että työt jää kesken, mutta eipä jääneet! Ystäväni teki suomenpystykorvan, ja minä valitsin collien. Colliet kun oli mun mielestäni maailman upeimpia koiria, ja haaveenani oli hankkia isona collie myös omakseni. (Joku oli ehkä katsonut vähän Lassieta? :D)

Muistan kyllä, että jouduin myös purkamaan työtä välillä, kun olin laskenut pistoja väärin, mutta muistan myös miten ylpeä tästä työstä olin kun se valmistui. Ja ehkä parasta oli se, että äiti laittoi valmiin työni kultaisiin kehyksiin. Olin aika polleaa tyttöä ja tunsin onnistuneeni. :D

En muista oonko tämän jälkeen tehnyt enää ristipistoilla mitään. Sinänsä hassua, koska tykkäsin kyllä ristipistokirjailusta. Tässä ois ehkä yksi sellainen käsityömuoto, johon pitäisi koittaa taas joskus tarttua... :)

Bensaa suonissa

Sisältöyhteistyössä Elämyslahjat.fi

Elämyslahjat.fi tarjosi mulle lahjakortin kahdelle hengelle kartingiin, Oulun Sports & Karting Centeriin. Halusin viedä mieheni yllärinä ajamaan, mutta enhän mä malttanut pitää suutani supussa, vaan paljastin yllärin jo ennen aikojaan. :D Siitä huolimatta, että yllätysosuus kosahti omaan lörppäsuuhuni, oli lahja miehelle mieluinen. Käytiin lunastamassa lahjakortti viime viikolla, ja vitsit että oli hauskaa!

Olin ajanut kartingia kerran aiemmin, ja tykkäsin siitä tosi paljon, joten olin tosi innoissani päästessäni taas ajamaan. Oon tää kyllä hauska laji, ja kilpailuhenkisenä haluan kyllä päästä vielä rökittämään lajissa mieheni ja ajamaan paremman ajan! Pakko sanoa etten kyllä nytkään paljon hävinnyt, vaan aika tasaväkisiä oltiin (osan kierrosajoista voitinkin, mutta miehellä oli sit loppupeleissä pari nopeampaa kierrosta), joten revanssia odotellessa.

Hah, kuvat on otettu ennen upeaan ajohaalariin pujahtamista, koska siinä vaiheessa kun haalari oli päällä, oli jo kamerakin lukkojen takana pukukaapissa. Mutta ette menetä mitään. :D

Lahjoina elämykset on mun mielestäni ihan huikeita; tykkään saada ja tykkään antaa lahjaksi elämyksiä, sillä parhaimmillaan niistä jää muistoja loppuelämäksi. Hauskoja kokemuksia, mukavia hetkiä ja mahtavia muistoja joihin palata aina uudelleen. :) Ootteko te saaneet tai antaneet lahjaksi elämyksiä?

Elämyslahjoja pääset siis ostamaan täältä.

Karkkiväreissä

Tämän pussukan valmistuminen otti aikaa.

Virkkasin tuon pussukan valmiiksi juhannuksen tietoilla suunnilleen viikossa, sitten iski blääh eikä vaan inspannut tehdä tätä valmiiksi pussukaksi asti. Kuukausi sitten ryhdistäydyin, kun puolivalmis säälittävä virkkuu pöydänkulmalla alkoi ärsyttää, ja ompelin pussukkaan vuoren sekä vetskarin. Vielä pussukan valmistuttuakin otti kuukauden saada valmis työ kuvattua ja kuvat tänne blogiin asti. :D En tiedä mikä tässä oli sellaista että tää jäi roikkumaan, vaikka tätä oli kiva tehdä ja tästä tuli ihan söpökin. Joskus niin vain käy.

En ole keksinyt pussukalle vielä käyttöä, kun mun edellinen meikkipussukkakin on vielä tosi hyvässä kunnossa. Meikkipussukaksi tää olis kyllä sopivan kokoinen, mutta katsotaan nyt, eiköhän tällekin vielä joku paikka ja käyttötarkoitus löydy.

Aika karkkinen pussukka tästä kyllä tuli; valkoista ja minttua vinoraitaa, polkadot pilkkua ja vielä pinkki vetskarikin pisteeksi iin päälle. Mallailin tuohon mustaa ja valkoistakin vetskaria, mutta pinkki veti puoleensa, vaikka tulikin nyt aika imelä. :D

Vai oliko pinkki vetskari vähän liian räväkkä valinta?

Ps. Huomasin vasta postauksen esikatselussa et nää värithän on suoraan mun blogin bannerista. :D Näköjään tuossa väriyhdistelmässä on mun silmään jotain kiehtovaa!

Elokuun parhaat

Huh, niin vaan taas meni yksi kuukausi. Musta tuntuu että oon koko ajan tekemässä näitä kuukausikoosteita, miten nää kuukaudet menee niin nopeasti?? :D

Elokuun suosikkikäsityöt: Itselleni ompelemani mekko, sekä siskolleni virkkaamani putkipenaali.

Elokuun paras herkku: Omena. Meillä on syöty elokuussa omenoita paljon, kun saatiin niitä anoppilasta. On syöty niitä sekä ihan sellaisinaan, että uuniomenoina. Uuniomenat on ollut lapsesta asti mun yksi ihan lemppari jälkiruoka, se vaan toimii aina.

Kuukauden kosmetiikkasuosikki: Mun kesätuoksut. Tuun niin muistamaan näistä tuoksuista kesän 2014!

Elokuun herkuin reseptivinkki: Grillinyytit on supersimppeli mutta herkullinen juttu, jota grillikauden jälkeen voi hyvin tehdä uunissakin. Niin helppoa ja niin kätevää!

Kuukauden suosikkileivonnainen: Kyllä se vaan oli nutella-suklaapalat. Nam! Niin makeaa, että jopa mulle riitti pieni pala kerrallaan. ;) 

Elokuun paras hankinta: Punaiset conssit! Mutta nyt mulla on kyllä sit tennareita ihan tarpeeksi, näillä on pakko pärjätä hetken aikaa. Toivottavasti muistan tän sitten kun taas ihastun joihinkin ihaniin tennareihin. ;) Että ihan oikeasti, en tarvitse!

Elokuu on paketissa, nyt nokka kohti syksyä!

Hyvästit kesälle

Syksy tuli tänä vuonna niin yllättäen, kuuman hellejakson jälkeen kesä muuttui syksyksi yhdessä yössä. En ole tarennut laittaa sandaaleja jalkaani enää melkein kolmeen viikkoon - kurkku tulee kipeäksi jo ajatuksestakin. Aamut on jo todella viileitä, ja alkaa olla jo aika hyväksyä se että kesä on tosiaan ohi. Silti hyvästienjättö kesälle tuntuu haikealta. En millään malttaisi, enkä haluaisi.

Siltikin tutkin forecasta päivän lyhentymistä, ja järkytyin tuloksista; näillä korkeuksilla päivä lyhenee viikossa melkein 50 minuuttia! Sehän on ihan järkyttävän paljon. Apuaa, kohta täällä on taas ihan pimeää koko ajan.


Oon myös mun syksyilleni tyypilliseen tapaan harrastanut taas itsetutkiskelua vähän liiankin kanssa. Ja itsetutkiskelu on aika rankkaa; sitä kun huomaa itsessään aika paljon vikoja ja puutteita. Luonteenpiirteitä, joista ei itsessään pidä, tai omia tapoja toimia tilanteissa, joissa haluaisi toimia ihan eri tavoin kuin lopulta toimii. Rankkaa siitä tekee se, että osa niistä vioista ja puutteista on sellaisia, joiden korjaaminen tuntuu samalta kuin yrittäisi siirtää vuoria tai kävellä maapallon ympäri. Aika mahdotonta siis, ja onnistuessaankin vaatisi ihan hirvittävästi työtä.

Pyrkimys parempaan ihmisyyteen on toki aina hieno juttu, mutta pitäisi muistaa haukata pala kerrallaan, eikä yrittää kahmia koko kakkua kerralla. Lisäksi pitäisi muistaa se, että kaikilla on virheensä, ja että itseasiassa virheetönhän ei edes ole kiinnostavaa. Ja toisaalta, ne omat virheeni joita itse näen itsessäni, eivät kaikkien muiden mielestä ehkä olekaan virheitä, vaan jonkun mielestä ne osat minussa onkin ehkä hyviä ja kiinnostavia juttuja, niitä jotka tekevät minusta juuri minut. Itse itselleen tulee usein oltua liian ankara; pitäisi muistaa olla itseään kohtaan yhtä salliva kuin muita kohtaan.

Syksyt on muutosten ja uusien asioiden aikaa. Saapa nähdä mitä tämäkin syksy tuo tullessaan, viileiden ilmojen ja pimeiden iltojen lisäksi.

Tuoko teille tämä syksy muutoksia elämäänne? :) Alkoiko kenties uudet opinnot tai uusi työ, vai muutitteko ehkä uuteen kaupunkiin?