24. maaliskuuta 2014

Valehteleva valaistus


On se vaan välillä vaikea uskoa, miten tavaroiden värit muuttuvat matkalla kaupasta kotiin. Vaikka törmään tähän samaan asiaan töissäkin päivittäin; värejä valitessa kankaita täytyy käydä katsomassa monessa eri valossa, koska väri muuttaa aina eri valossa sävyään, niin silti sitä on vaikea välillä uskoa miten paljon se väri oikeasti voikaan muuttua.

Ostin nimittäin mustan liinan, joka kotona on ihan selvä harmaa. Eikä edes kovin tumman harmaa, vaan ihan selvä keskiharmaa.

Vaikka sitä yrittää katsoa eri kulmista tai eri valossa kotonakin, niin ei se vaan mustaksi muutu edes hyvällä mielikuvituksella. Vähän harmittaa, vaikka eihän tuokaan nyt huono ole. Mutta musta olisi ollut vaan paljon parempi.



Meidän ruokapöytä on ensimmäisiä asioita joita yhteen muuttaessamme ostettiin, se oli kesällä 2007. Maksettiin koko ruokailuryhmästä silloin 80 euroa, ja tuo ostos on kyllä maksanut itsensä takaisin. Paikoitellen pöydässä alkaa jo näkyä käytön jälkiä muutenkin, mutta varsinkin pöydän kansi alkaa näyttää jo aika kamalalta. Pehmeässä pöydän kannessa näkyy kaikenlaisia viiruja ja painaumia, paikoin on lähtenyt maalipinta ja paikoin lakkaus. Oon ajatellun maalata kannen uusiksi (valkoiseksi, vaikka muu pöytä onkin tumma, kuulostaakohan ihan hullulta??), mutta hätäratkaisuna ajattelin peittää kannen liinalla maalausinspistä odotellessa.

En olisi kyllä uskonut päätyväni vahakankaiseen liinaan, näin kahden aikuisen taloudessa. Mutta Vallilan kangaspintaiset vahakankaat nähtyäni halusinkin tämän, ja onhan se vaan helppo ja kätevä arjessa kun sen voi vain pyyhkiä. Kangaspintaisuutensa vuoksi se ei edes näytä vahakankaiselta, ja mun mielestä tuo kuosi on tosi kaunis. Ja mikä tärkeintä; se antaa lisäaikaa tuolle medän kuluneelle pöydälle. Harmi vaan ettei se ole musta. ;) Se on sen ainoa vika, koska mustan luulin ostavani.




Pystyn kyllä elämään tämän asian kanssa, mutta ihmetyttää edelleen, miten väri muuttui niin totaalisesti matkalla kaupasta kotiin. Sen täytyy johtua tuosta kankaan kiillosta, siihen otti kaupassa valo niin eri tavalla. Kaupassa nimittäin nuo kuviot näyttivät vaaleammilta ja pohja mustalta, kotona nuo kuviot onkin tummempia... Mystistä. :)

No, kaunis se on silti! Paljon kauniimpi kuin naarmuinen pöydän kansi.


6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen tapaus. Minulle ei tainut vielä tämmöstä tapahtunut vaikka kyllä sain kokea miten värit voi joskus käyttäytyä kiintoisalla tavalla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö vain! Mua hämää se, että vaikka tiedän värien muuttuvan eri valoissa kun sen asian kanssa päivittäin työskentelen, niin tämän liinan kohdalla ei käynyt mielessäkään kaupassa ettei se olisikaan musta! :D

      Poista
  2. No vaikka aikuinen olenkin, niin en kyllä arkena kangasliinaa käyttäisi. Kyllä sitä niin sottupytty aamutokkurassa kuitenkin on :D Hieno liina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Ja hyvä etten oo ainoo sottapytty. :P Meillä on tähän asti ollut yleensä kankainen kaitaliina tai tabletit, mut onhan tuo vahakangas aika kiitollinen.

      Poista
  3. Moikka, mikä tuo kuosi on? Oliko tuo sellainen valmisliina vai kangasta jonka itse ompelit? Tarvitsisin jotain vastaavaa, valkoinen ruokapöytä kun ei anna yhtään anteeksi likatahroja, kuosi ainakin vaikuttaa tosi hyvältä. :O -mipsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, tuo on siis vahakangasta rullalta metritavarana. :) Prismasta löytyi! Tätä oli myös vaaleanharmaana ja valkoisena. Valitettavasti en muista kuosin nimeä, enkä näin äkkiä googlettamallakaan sitä löytänyt. :/ Ja en ommellut ollenkaan, leikkasin vaan sopivaksi ja nakkasin pöytään, helppoa kuin mikä! :D Vahakankaan reunoja kun ei tarvitse edes huolitella.

      Poista