Metsä sisällä

 Kaupallisessa yhteistyössä Photowall

 

Sain keväällä yhteydenoton ruotsalaisesta Photowall- yrityksestä, ja ehdotuksen yhteistyöstä. Photowall oli minulle jo aiemmin netistä tuttu; olin ihaillut heidän tapettejaan ja taulujaan, mutta en ollut koskaan vielä tilannut heiltä mitään. 

Photowall valmistaa tapetteja, canvas-tauluja, kehystettyjä kuvia ja julisteita, ja valikoimaa on valtavasti. Kaikkia näitä tuotteita voi myös teettää omasta kuvasta.

Oli heti selvää, että lähden mukaan tähän kiinnostavaan yhteistyöhön, sillä se sekä sopi blogin aihepiiriin että sai minut innostumaan - mutta valtavan valikoiman edessä iskikin valinnanvaikeus. Vaihtoehtoja sekä tauluihin että tapetteihin on photowallilla tuhansittain, joten selailin sivuja viikkotolkulla enkä osannut päättää mitä haluaisin. Olisin toisaalta halunnut tapetoida meidän makkariin sängyn takana olevan tehosteseinän uusiksi, mutta koska tuo seinän tapetti on vielä sekä hyväkuntoinen että silmäämiellyttävä niin en nähnyt järkeväksi vaihtaa siihen tapettia. Juliuksen huoneessa sen sijaan kaksi vuotta sitten maalaamani tehosteseinä oli saanut jo aika pahasti osumaa leikeistä, joten se seinä oli järkevin valinta tapetoitavaksi. Vaikka upeat valokuvatapetit kiehtoivat, minua myös pelotti miten niiden kohdistaminen ja tapetointi onnistuisi, joten harkitsin myös valitsevani canvastaulun tapetin sijaan ettei vain möhlittäisi tapetointia. Onneksi kuitenkin uskalsin valita tapetin, sillä tapetointi oli helppoa ja lopputulos on kyllä aivan mielettömän hieno! 

Vaikka tapetoinnin kohteeksi valikoituikin lasten huone, en halunnut lapsekasta tapettia, sillä realistisesti emme varmaan tässä asunnossa asu itse enää vuosia. Halusimme siis aihealueeltaan neutraalin tapetin joka sopisi lastenhuoneen lisäksi myös esimerkiksi työhuoneeseen. Selailin erilaisia maisema-, viidakko- & metsäaiheita, ja tallentelin suosikeiksi varmaan parikymmentä vaihtoehtoa, joista osa rajautui lopulta pois huoneen pienen koon vuoksi (alle 8 neliötä)  jolloin tapetin kuva olisi rajautunut harmillisesti. Viimeisimpiä vaihtoehtoja näytettiin myös sitten lapselle, ja kysyttiin varovaisesti mielipidettä - ja hänhän innostui metsäseinästä ihan täysin. :) 

Mieluisinta tekemistä meidän neljävuotiaalle on metsäretket, joten nyt voi olla vähän kuin metsäretkellä omassa huoneessakin. :) 

Ennen tapetointia huone näytti siis tältä. Tapetoitavan seinän koko oli suunnilleen 260x260 cm.

Kun olimme valinneet tapetin, oli sivustolla helppo valita haluamansa tarkka kohta tapetista omien seinämittojen mukaan, sillä kuvaa pystyi mallailemaan oman seinän mitoille ja testailemaan eri kohtia. Tapettilaatuja oli valittavana kahta erilaista, joista meille tuli Premium. Tuo Premium-laatuinen tapetti on tosi laadukkaan ja vahvan tuntuista, ja tapetointi oli helppoa koska tapetti oli ihanan jämäkkää. Oon joskus tapetoinnut myös ohutta tapettia, ja tämä oli kyllä siihen verrattuna paljon helpompaa. Tapetti saapui kotiin pari päivää tilauksen jälkeen, tosi hyvin pakattuna. Tapetti oli yhdellä rullalla, mutta vuodat hyvin merkittyinä, joten tapetointivaiheessa ei tarvinnut itse enää mittailla mitään vaan vuodat sai vain leikata merkkiviivoja pitkin. Tapetin mukana tuli myös tapettiliima jauheena, ja me saimme tapetin mukana myös tapettitarvikepakkauksen, joka sisälsi tarvittavat välineet tapetointiin. 

Me tapetoitiin seinä yhtenä myöhäisiltana viime viikonloppuna, kun lapset oli saatu nukkumaan. Kaksivuotias ja neljävuotias tapetointiassareina ei olis välttämättä meidän hermot riittäneet kohdistamisiin, joten haluttiin tapetointirauha niin että lapset nukkui. :D Meillä meni koko tapetointiurakkaan nelisen tuntia ilman taukoja, mutta tää oli meidän eka yhdessä tapetoimamme seinä - itse oon tapetoinut lapsuudenkodissa huoneeni seinää teininä, mutta mies ei ollut tapetoinut koskaan ennen. Kohdistamiset jännitti etukäteen, mutta se olikin yllättävän helppoa ja onnistui hyvin. Tarkkuutta se toki vaati, mutta uskon että hommaa helpotti sekin että tapettiliima levitettiin seinään eikä tapettiin. 

Tästä tuli niiiiin ihana! 

Photowall tarjoaa lukijoilleni alennuskoodin kaikkiin tuotteisiinsa. Koodilla annikalevanen25 saatte -25% alennusta kaikista tuotteista 15.10.2020 asti. Nyt olis oiva tilaisuus siis päivittää kotia joko tapetoimalla tai hankkimalla uusia tauluja seinille. :) 

Onko teillä suunnitelmissa jokin kodin remppahomma tai sisustaminen? :) 

Pienen pojan iso sänky

Yhteistyössä Veken Kaluste

Meillä ei ole ollut pojalla vielä omaa huonetta ollenkaan, vaan poika on nukkunut meidän kanssa samassa makuuhuoneessa, ja lelut on säilytetty olohuoneessa. Monia tämä ratkaisu on tuntunut ihmetyttävän, mutta meille se on sopinut - ja ollut myös vähän olosuhteiden sanelemaakin kun kolmiossa asutaan, ja työhuoneellekin on ollut tarvetta. Nyt kun meidän perhe on elokuussa kasvamassa pienellä nyytillä, ollaan kuitenkin siinä tilanteessa että kotia järjestellään uudelleen. Uskomme, että Julius saisi nukuttua paremmin omassa huoneessaan, kun vauvan yöllinen elämä ei häntä herättelisi yhtenään. Tällä hetkellä meillä nimittäin nukutaan hyvin, joten mielellään jatkaisimme esikoisen hyviä yöunia myös kuopuksen syntymän jälkeen. Ihan lähellä poika tulee nukkumaan uudessa huoneessakin, sillä huoneet ovat vastakkain eikä matkaa pojan sängyltä meidän sänkyymme tule kovin montaa metriä - edelleen on ovi auki myös pojan kömpiä äidin kainaloon jos yöllä alkaa siltä tuntua. Mutta minun entisestä kainaloon käpertyjästä on muutenkin viime kuukausina kasvanut ihan omasta tahdostaan omassa sängyssään koko yön nukkuva poika, joten sinänsä aika uuteen isompaan sänkyyn ja uuteen huoneeseen siirtymiseen voisi olla nyt muutenkin kypsä.

Niinpä ajankohtaiseksi tuli uuden sängyn hankkiminen, ja sille tilan raivaaminen työhuoneeseen. Kokonaan omaa huonetta ei pojalle vielä pystytä järjestämään, mutta eipä hän toisaalta vielä sellaista kaipaakaan. Joudutaan nimittäin jättämään pojan huoneeseen edelleen tietokonepöytä, jotta huone toimii jatkossakin myös työhuoneena esimerkiksi etätyöpäivinä, mutta muuten huone on tarkoitus pyhittää Juliuksen levolle ja leikille.

Tutkittiin tosi paljon erilaisia sänkyvaihtoja, ja eniten meidän silmää miellytti ja meidän tarpeisiimme parhaiten vastasi Veken Emma- lastensänky*, joka on siro mutta tukeva jatkettava lastensänky. Sänky kasvaa lapsen mukana, sillä sitä voi jatkaa välillä 100-189 cm. Me ostettiin sänkyyn samalla myös sängynaluslaatikko*, koska säilytystilaa ei ole ikinä liikaa. Tilattiin myös sänkyyn sopiva Familonin Karhunen- lastenpatja* sekä Familonin HipHop- petauspatja* samalla, koska mulle on tärkeää että lapsellakin on käytössään hyvä patja ja muut vuodevaatteet. Vekellä on valikoimassaan myös tosi kivan näköisiä kerrossänkyjä ja parvisänkyjä, noita harkitaan varmasti tulevaisuudessa kun lastenhuoneeseen täytyykin saada toinenkin napero nukkumaan.

Tästä sängystä taaperonkin on helppo kivuta itse pois, mutta toisaalta laitoja on sen verran sopivasti että tippumaan ei sängystä nukkuessaan pääse. Tosi hyvä sänky siis ensimmäiseksi lastensängyksi pinnasängyn jälkeen. Meillähän Julius on nukkunut tähän asti pinnasängyssä, siitä on vain otettu laita pois ja laskettu pohja matalalle. Nyt on kuitenkin pian aika antaa pinnasänky pikkusisarukselle, ja siirtyä isompaan sänkyyn. Julius on ollut uudesta sängystään ihan tosi innoissaan, ja nukkunut siinä jo päikkäreitä - mutta yöunille hän on vielä kipittänyt aina meidän makkariin vanhaan sänkyynsä. Välillä hän on halunnut mennä nukkumaan uuteen sänkyyn uuteen huoneeseen, mutta ennen nukahtamista tullut katumapäälle ja halunnut vielä äidin ja isin huoneeseen.

Ei olla pakotettu tai kiirehditty uuteen sänkyyn ja huoneeseen nukkumaan siirtymistä, sillä uskon että siirtyminen uuteen huoneeseen sujuu helpommin ja mukavammin kun aloite tulee lapselta itseltään. Ja Julius on luonteeltaan sellainen, että kaipaa ehkä vähän asioiden kypsyttelyä päässään ennenkuin toteaa olevansa valmis - niin kävi myös talvella siirtymisessä perhepedistä kokonaan omaan sänkyyn josta oli otettu laita pois. Silloinkin omassa sängyssä käytiin ensin leikkimässä, lukemassa ja nukkumassa päikkäreitä parin viikon ajan, kunnes poika itse yhtenä päivänä totesi nukkuvansa yön omassa sängyssään. Ja niin hän nukkui, illasta aamuun asti - ja siitä lähtien joka yö, vaikka oli siihen asti nukkunut mieluiten minun kainalossani.

Ei meillä kiire ole saada poikaa omaan huoneeseensa, vaikka sikäli haluaisin sen tapahtuvan selkeästi ennen vauvan syntymää, ettei poika yhdistä siirtymistä vauvan tuloon ja siihen että hän "joutuu pois" vanhempien makuuhuoneesta vauvan vuoksi. Mutta onhan tässä elokuuhun vielä aikaa. :) Meidän makkarissa ei myöskään ole tilaa tälle isommalle lastensängylle, joten senkään vuoksi Julius ei voi jatkaa meidän makkarissa nukkumista.

Ompelin muuten sänkyyn päiväpeiton kaapissa odottaneesta Ikean puuvillasta, ja toisena puolena on fleeceviltti. Mustavalkoinen päiväpeitto miellyttää mun silmääni, sillä väriä tuovat sitten tyynyt, pehmolelut ja muut lelut. Huoneen sisustaminen on muutenkin vasta alkutekijöissään, uudet verhot olisi tarkoitus jossain vaiheessa hankkia, ja seinälle ainakin jotain hyllyä sekä tauluja. Myös huoneen yhden seinän maalaaminen tai tapetoiminen houkuttaisi, mutta se jääköön vielä hamaan tulevaisuuteen - nyt on vielä monta kiireellisempääkin projektia työn alla. :)


*Tuotteista saatu alennusta blogiyhteistyön myötä

Puuvahaa pintaan

Mulla on puinen säilytysarkku, jonka oon saanut synttärilahjaksi vanhemmiltani joskus suunnilleen kymmenen vuoden tietämillä (eli melkein kaksikymmentä vuotta sitten!). Se on kulkenut mun mukanani siitä asti, ja tämä on nyt kuudes koti jossa se majailee. Suurimman osan elämästään tuo arkku on ollut käsityöarkkunani, jossa oon säilönyt langat ja tarvikkeet, mutta on se palvellut myös muissa tarkoituksissa - lukioikäisenä keräsin siihen astioita ja muita kodintarvikkeita omilleen muuttamista odottamaan, ja vauvaa odottaessani säilytin siinä ensimmäisiä ostamiani vauvanvaatteita ja tarvikkeita. Lähes jokaisessa kodissa tämä arkku on ollut myös päiväpeitteen laskupaikka öisin. Se on aina ollut käsittelemätön ja puunvärinen, mutta tummunut ja kellastunut vuosien kuluessa. Oon välillä miettinyt sen maalaamista tai käsittelyä, ja vihdoin kesällä se sai valkoisen puuvahan pintaansa. Ja kylläpä sen ilme raikastui!

Arkkua ei ollut ennestään käsitelty mitenkään, joten sitä ei onneksi aluksi tarvinnut hioa ollenkaan. Vahausten välissä hiottiin se kevyesti pariin kertaan, ja puuvahaa taidettiin laittaa yhteensä kolme kerrosta. Vieläkin valkoisemmaksi värin olis saanut lisäkerroksilla, mutta me tykättiin siitä että puu kuultaa läpi.

Aika kiva muutos, suhteellisen pienellä vaivalla. :)

Ommellut syöttötuolin pehmusteet

Ostettiin syksyllä pojalle käytettynä suottötuoli, ja ompelin siihen silloin heti pehmusteet. Haluttiin tukeva, puinen syöttötuoli, ja ollaan oltu tähän ostamaamme kyllä tyytyväisiä. Käytön jälkiä näkyy, maali on lohjennut jostain kohdin ja naarmuja löytyy, mutta tuoli on toimiva ja muuten ehjä - maaliahan saa paikattua jos haluaa. :) Tuoliin ei kuulunut pehmusteita, enkä tähän malliin nähnyt sopivia kaupassakaan, joten tein itse. On myös toki kiva, että syöttötuolin pehmusteetkin sopii väritykseltään muuhun sisustukseen. :)

Pehmusteet tein kangaspintaisesta kernikankaasta, mikä onkin ollut hyvä valinta koska se on helppo pyyhkiä puhtaaksi tai ihan viruttaa hanan alla. Pesukonettakin se kestäisi, mutta toistaiseksi käsinpesut on meillä riittäneet pitämään sen puhtaana. Kauniskuosinen kangas löytyi Eurokankaasta, ja kaavat pehmusteisiin piirsin itse mittailemalla tuolin mukaan.

Pehmusteisiin hyödynsin meidän vanhan puutarhatuolin pehmustetta, jonka vaahtomuoveista leikkelin sopivan kokoiset palat selkänojaan ja tuoliosaan. Tuoliosan pehmuste on kiinni solmittavilla nauhoilla, mutta selkäosan pehmuste pysyy paikoillaan ilman kiinnityksiä sillä se on sen verran napakka kooltaan. Tein vielä jalkojen väliin tulevaan remmiinkin pehmusteen samasta kankaasta, ja täytin sen vanulla.

Samaa kernikangasta on palanen myös syöttötuolin alla, helpottaa kummasti siivoamista ja suojelee vähän mattoa. :D En vaan tiedä kuinka iso sen kankaan pitäisi olla, että se suojaisi täysin, sillä yllättävän kauas lentää niin lusikka kuin sormiruokakin pienen ruokailijan käsistä... :D

Uusi ilme pöytälevylle puuvahalla

Meidän keittiön pöydällä ja tuoleilla on ikää jo kohta kymmenen vuotta. Varsin hyvin on alle satasen maksanut pöytäryhmä siis palvellut, ja palvelee edelleen. :D Vauvavuoden aikana on niin monenlaisia varsin isojakin kuluja kun täytyy hankkia vaunuja, turvakaukaloa, turvaistuinta, sitteriä, vaatteita, tarvikkeita ja läjäpäin vaippoja - että vaikka uusi ruokapöytä tuoleineen on ollutkin haaveissa, saa se haaveissa vielä pysyäkin.

Onneksi tämä ekaan yhteiseen asuntoomme opiskelijoina hankkimamme edullinen pöytäryhmä on kuitenkin kokopuinen, joten sitähän pystyy käsittelemään. Niinpä päädyttiin fiksaamaan vanhaa pöytää uuden hankkimisen sijaan, sillä kyllähän pöytälevyssä lisätyistä lakkakerroksista huolimatta elämä jo näkyi kaikenlaisiana kulumina ja uurteina. Viimeiset pari vuotta oonkin suosinut pinnan peittäviä liinoja. ;)

Todettiin myös, että vauva hakkaisi lusikalla kuitenkin koloja pöytään - joten parempi pärjätä vielä vanhalla pöydällä eikä hankkia uutta juuri nyt.

Pöydän kansi siis irrotettiin, hiottiin ja käsiteltiin puuvahalla. Näin kerrottuna kuulostaa varsin näppärältä ja nopealta puuhalta, mutta sitä se ei kyllä ollut. Oltiin tosiaan itse vielä lakattu pöydän pinta useampaan kertaan, joten lakkakerrosten ja petsin hiomiseen meni aikaa ja energiaa aika paljon. Valitsimme väriksi läpikuultavan valkoisen, koska halusimme puun pinnan ja kuvioinnin näkyvän, mutta värin olevan silti valkoinen. Lopputuloksesta tulikin juuri sellainen kuin haluttiinkin, mutta vaati se viisi kerrosta vahausta ja hiomisen aina välissä. :)

Puuvahalla käsitelty pöydän pinta on kyllä tosi helppo pitää puhtaana, pinnasta tuli mukavan sileä ja helposti pyyhittävä. Kannatti kyllä nähdä vaivaa!

Jos pelkän pinnan käsittely ei olisi ollut niin työläs, (tai työlästä oli siis vanhan lakan ja petsin poistaminen pinnasta) käsittelisimme taatusti myös pöydän jalat sekä tuolit jotta saisimme kokonaan vaaleamman pöytäryhmän, mutta tuolla työmäärällä se ei kyllä ole mielekästä eikä järkevääkään. Sillä pöydän pienuuden takia uuden pöydän hankinta on kuitenkin edessä varmaan parin vuoden sisään - mutta ollaan kyllä tyytyväisiä että tämän freesauksen myötä jaksetaan vielä katsella tätä pöytää hetken - pöytärahoille kun on vauva-arjessa muutakin käyttöä. :)

Mun tekis kyllä mieli päällystää pöydän jalat vielä valkoisella kiiltävällä dc fixillä, mutta toisaalta pelkään että nuo tummat tuolit alkaa sitten häiritä enemmän silmää... :D Hmm, täytyypä pohtia.

Ootteko te tehneet vastaavia muodonmuutoksia/uudistuksia huonekaluille? Meillä on tällä hetkellä kylppärissä kuivumassa toinenkin projekti, siitä lisää myöhemmin. :)

5 minuutin DIY : marmorialusta

Tarvitset: 
- ruman alustan päällystettäväksi. Se voi olla vaikka leikkuulauta tai muu puulevy, tai korkkipohjainen pöytätabletti kuten mulla
- DC fix - tarrakalvoa marmorikuosilla
- Sakset
- Viisi minuuttia aikaa

Tee näin: Mittaa DC fixistä sopivan kokoinen pala (päällystettävä levy + n. 2-3 cm extraa jokaiselle sivulle). Irrota DC fixistä taustapaperi ja paina se varovasti päällystettävälle levylle, tasoita sitten ilmakuplat aloittaen toisesta reunasta ja edeten toista reunaa kohti. Tee nurkkiin saksilla leikkaukset jotta kulmat taittuvat siistimmin, ja käännä reunat nurjalle puolelle. Tadaa - valmis! Ja aikaa kului maksimissaan se viisi minuuttia. :)

Kulmista olis voinut saada siistimmätkin, mutta aika paljon parani vai mitä? ;)

Siitä tuli kyllä kiva. Mua syyhyttäis seuraavaksi vähän isompi projekti tällä DC fixillä, saapa nähdä mitä siitä tulee.. :)

Räsymatto muutti sohvalle

Ompelin ennen ristiäisiä olohuoneeseemme uudet sohvatyynyt Marimekon Räsymatto- kankaasta. Tää kangas on ollut mun suosikkejani jo pitkään, ja nyt meillä on siitä samasta siis vauvalle ompelemani viltti jossa toisella puolella on fleece, sekä nämä sohvatyynyt. Pihinä säästin kangasta sen verran, että tein tyynyjen toiset puolet mustasta puuvillasta, näin mulla jäi tätä vieläkin vähän jemmaan... :) Tyynyliinoissa on myös pitkät vetoketjut, jotta ne on helppo pestä tai vaihtaa tarvittaessa.

Keltainen on kyllä pirteä väri, pieninä ripauksinakin se raikastaa kivasti kodin ilmettä. :)

Helpot ja kätevät seinätarrat?

Ajattelin ristiäisiä edeltävällä viikolla, että laitanpa nopeasti olohuoneeseen paikalleen seinätarran.
No eipä mennyt ihan niinkuin siellä kuuluisassa strömsössä... ;)

Tämä tarra oli yhdessä pitkässä pötkössä, mutta halusin tekstit allekkain... Siispä vaadittiin aikaa, mittanauha ja vatupassi, sekä hermoja.

Eiks tullut tosi hieno? Kannatti värkätä.

Tarrat ei siis vaan tarttuneet meidän seinäpintaan, ei sitten millän ilveellä. Vaikka tein kaiken ohjeiden mukaan, puhdistin seinän ennen tarran kiinnittämistä ja raaputtelin tarroja huolellisesti kiinnittämisen jälkeen. Muutaman päivän kävin väsytystaistelua tarran kanssa raaputellen sen kiinni aina uudelleen ja uudelleen niistä kohdin joista alkoi repsottaa, mutta lopulta sain todeta että yritys on turha. Halpa seinätarra oli vaan laadultaankin niin onnetonta että ei vaan tarttunut - ei vaikka mitä teki.

Niinpä irrottelin tarrat, ja aloitin uuden yrityksen laadukkaamman seinätarran kera. Tämäkin tarra oli pitkässä pötkössä, mutta tästä tuli mielestäni vielä kivempi kun tekstit jakoi pätkiin ja laittoi allekkain. Taas siis tarvittiin vatupassia ja mittanauhaa. Ja huh, tämä pysyi heti! Näköjään näissäkin laadusta kannattaa vähän maksaa, niin pääsee paljon vähemmällä.

Seinätarrat on musta muutenkin kiva ja helppo tapa piristää seiniä (kunhan ne tarrat on laadukkaita, kuten saimme huomata...). Me ollaan aika varovaisia porailemaan reikiä seiniin, joten seinätarroilla saa vähän ilmettä tyhjille seinille helposti, ja ne on helppo ottaa poiskin jos alkaa kyllästyttää tai jos lopputulos ei näytäkään silmään hyvältä. :) Varsinkin vuokralla asuessamme suosimme paljon seinätarroja, mutta toisaalta nyt omassa asunnossakaan niitä reikiä ei raaski ehjiin seiniin ihan helpolla porailla, joten seinätarrat on hyvä vaihtoehto. :)

Kastejuhlien koristelut

Ajattelin jakaa nämä ristiäispostaukset useampaan osaan, ettei tule yhtä megapitkää postausta valtavalla kuvamäärällä. :) Aloitetaan vaikkapa koristeluista.

Teemaväreinä oli limenvihreää ja turkoosia, ja ne näkyivät juhlissa pienissä yksityiskohdissa. Askartelin ikkunaan viirinauhan, jonka tekovaiheita vilautinkin täällä aiemmin. Alunperin aikomukseni oli askarrella myös pompomeja tai noita honeycomb -palloja itse, mutta sitten tein löydön K-marketista ihan sattumalta - 3 kpl paketti honeycomb- koristeita joka kustansi 2,95 €. Silloin totesin ettei kannata alkaa värkätä itse, kun muutenkin tekemistä on kyllä ihan riittämiin. Ne K-marketin koristeet olivat vieläpä sattumoisin sävyiltään vihreitä ja turkooseja, joten ostin niitä kaksi pakettia. Ei saatu pysymään noita koristeita meidän rapatussa katossamme millään ilveellä, joten ripustin ne lopulta verhotankoon - meillä kun olohuone/keittiötilassa menee yksi yhtenäinen verhokisko koko tilan pituudelta ikkunaseinällä, joten tuohon terassin oven kohdalle mahtui hyvin koristeet ripustamaan. Viirinauhasta ei näköjään tullut kunnon kuvaa, mutta sen tein erilaisista limenvihreän/mintun/vaaleansinisen sävyisistä kuviopapereista, ja ripustin olohuoneen isoon ikkunaan.

Tarjoilupöydän ison kimpun sekä kastepöydän pienen asetelman tilasin kukkakaupasta. Annoin kukkakauppaan aika vapaat kädet kukkien suhteen, vein sinne omat maljakot ja juteltiin vähän suuntaviivoista; millaista kukkaa ja mitä värejä, ja minkä kokoiset ja malliset asetelmat - muu jäi kimppujen tekijän vastuulle. Halusin siis valkoista ja limenvihreää kukkiin, ja musta nuo kimput oli aivan upeat. Varsinkin tuo kastepöydän pieni asetelma on tosi herkkä ja kaunis, juuri sellainen kuin halusinkin.

Lisäksi tarjoilupöydässä ja sivupöydillä paloi kynttilät limenvihreän sävyissä. Vain tarjoilupöydän kynttilä oli kynttilänjalassa, sivupöytien kynttilät paloivat lasimaljoissa ihan turvallisuussyistäkin.

Servetit on Nanson, ja ne taisikin olla ensimmäinen juttu mitä ostin ristiäisiä varten. Ihanan raikkaat servetit joissa väreinä on valkoista, limenvihreää ja turkoosia.

Kastepöytänä meillä oli vanhemmiltani lainassa ollut pieni pyöreä pöytä, joka aseteltiin keskelle olohuonetta. Kasteliina on sama jolla miehenkin hiukset on kastejuhlassa aikanaan kuivattu, ja Juliuksen hiusten kuivaamisesta sillä vastasi meidän ihana ja reipas pieni kummityttömme.

Kastemaljana toimi meidän kihlalahjaksi minun kummeiltani saama kaunis kristallimalja. Kastepöydässä paloi valkoinen kruunukynttilä kynttilänjalassa, ja seurakunnalta kastekynttilän mukaan tuli puinen simppeli kynttilänjalka.

Vähän tylsää kun en viitsi yleiskuvia juhlista julkaista, kaikissa kun näkyy perheenjäseniämme. Mutta eiköhän näistä yksityiskohdistakin vähän fiilistä välity. :) Fiksuahan olisi ottaa kuvia kotoa jo ennen vieraiden saapumista, mutta eihän siihen ikinä ole aikaa - eikä juhlien jälkeen kuvaaminen puolestaan enää kiinnosta, vaan siinä vaiheessa on kiva vaan nostaa jalat ylös ja vajota sohvalle. ;)

Sellaiselta näyttivät ristiäisten koristelut. Teen tarjoiluista ja juhlavaatetuksesta vielä oman postauksen, koska näitä kuvia tuntuu riittävän... :)