3. marraskuuta 2016

Päivän positiivisia





Jokaisessa päivässä on positiivisia puolia, ne vain täytyy nähdä. Tämä aamu ei todellakaan ollut paras mahdollinen, mutta tänään ja tällä hetkellä huomaan tässäkin päivässä tällaisia hyviä puolia:

+ Aamuyöllä putkeen valvotut kolme tuntia (ja sitä ennen tunnin välein heräilyt) ei paina enää silmäluomissa yhtään niin paljon parin kahvikupillisen jälkeen.

+ Ne väsyneet silmänalusetkin saa peitettyä kun sipaisee vähän hyvää peitevoidetta silmien alle, kummasti ilme kirkastuu.

+ Meillä eteisessä oli aamulla niin hämärää että ehkä ne omilla avaimilla sisään tulleet huoltomiehet ei edes huomanneet että mulla oli kauluksellinen farkkupaita päällä väärinpäin. Tai jos huomasi, niin ne varmaan sai siitä vielä kahvitauollakin hyvät naurut. Oli mulla myös tukka pystyssä joka suuntaan ja vauva itki makkarissa kun herättiin kellonsoittoon - enkä siis siitä huolimatta ehtinyt ovelle asti avaamaan itse ovea. Oli kunnon "väsynyt kotiäiti"-look, nyt se jo naurattaa mut aamulla vähän ärsytti ja hävetti. :D Positiivista silti et hoksasin heittää sen farkkupaidan päälleni, enkä mennyt ovelle imetystopin luukku auki - se olis ollut ihan yhtä mahdollista ja sit vasta oiskin hävettänyt.

+ En oo tällä hetkellä enää ihan yhtä karmea näky kuin silloin aamulla kun ne huoltomiehet kävi, nyt on jo tukka harjattu ja paita käännetty oikein päin. ;)

+ Ulkona on ihana ilma, aurinkokin pilkistää. Ja vauva nukahti just päikkäreille terassille, joten ehdin laittaa pyykit kuivumaan, tyhjentää tiskarin ja syödä vähän - niin ja avata tietokoneen. Omaa koomaa vois vähän helpottaa jos lähtisin käymään pienellä vaunulenkillä, mutta ehkä sit vasta vauvan toisilla päikkäreillä.

+ Sain mun vauvan nukahtamaan aamulla vielä huoltomiesten käynnin jälkeen, ja nukuinpa itsekin vielä reilun tunnin. Tuntikin teki tosi hyvää, kun yö oli mitä oli. Ja aamulla ekaksi sain hymyjä ja naurunkujerrusta siltä pieneltä pörröpäältä kainalosta, sehän on ihan parasta.

+ Bongasin netistä ihanan sämpyläohjeen, talletin sen puhelimeen et jos vaikka viikonloppuna sais aikaiseksi leipoa lämpimäisiä.

+ Meidän poika on alkanut pikkuhiljaa syömään kiinteitä ruokia. Enää ei päristellä ja syljetä kaikkea pois mitä on saatu huijattua suuhun asti, vaan nyt menee jo ruokaa mahaankin asti. Poikahan haluaa tietenkin syödä itse, sormiruokaileekin ja tarttuu hanakasti lusikkaan ja vie lusikkaa suuhun. Toki sitä ruokaa on sit suun lisäksi pitkin naamaa ja tukkaa, pöytää ja lattiaa, vaatteita, syöttötuolia ja mun käsivarsia - mutta hei, ruoka jo maistuukin joten se on ihan mahtavaa! Ja hyvä vaan kun poika on kiinnostunut opettelemaan itse syömään ja käyttämään lusikkaa.




Eihän tää päivä oo yhtään hullumpi. Ihan tavallinen torstai, joka alkoi pieleen menneillä asioilla toinen toisensa perään, mut nyt on suunta vaan ylöspäin. :)

Aurinkoista torstaita!

2 kommenttia:

  1. Johan on positiivista asennetta kerrakseen. Nostan hattua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kiitoksia! :D Täytyy yrittää löytää ne hyvät puolet ja keskittyä niihin. :)

      Poista