20 x asiat mitkä ovat toisin toisen lapsen kanssa

1. Imetyshetket eivät ole enää sarjamaratoneja sohvannurkassa lempiohjelmien ja herkkujen parissa, vauvaa tuijotellen ja köllötellen, kuten ne esikoisen kanssa olivat. Kun kotona on vauvan lisäksi kaksivuotias, imetetään vauvaa ruokapöydässä samalla kun esikoinen on syömässä, ja lattialla junarataa rakentaen, sekä esikoisen sängyn vieressä istuen päiväunille samalla esikoista nukuttaen.

2. Yöunia ei voi enää jatkaa aamun tunneista, vaikka yö olisi valvottu ja vauva nukkuisi vihdoin aamulla. Esikoinen herää aamulla virtaa täynnä, ja silloin on noustava itsekin riippumatta siitä montako tuntia tai minuuttia yöllä on tullut unta.

3. Myöskään päivänokosia ei voi ottaa enää samaan tapaan kuin yhden vauvan äitinä. Esikoisen kanssa pystyi nukkumaan tarvittaessa vaikka useammatkin päiväunet silloin kun vauvakin nukkui, ja me nukuttiinkin torkkuja milloin sängyssä ja milloin sohvalla yhdessä vauvan kanssa. Taapero nukkuu hyvällä tuurilla reilun tunnin päiväunet, mutta niin hyvää tuuria ei sentään ole että vauvakin nukkuisi silloin samaan aikaan, joten päiväunet yhdessä molempien lapsienkaan kanssa eivät onnistu. Noilla lapsilla on varmaan yhteinen diili että toisen on aina pidettävä äidille seuraa. ;D

4. Esikoisen vauva-aikana mulla oli tapana nousta yleensä aamuisin rauhassa aamupalalle kun vauva jäi vielä nukkumaan. Edellisten kohtien perusteella arvannettekin jo, että tämäkin aamuhetki on nyt kahden lapsen äitinä muisto vain. :D Taapero huolehtii herättämisestä, ja yleensä vauvakin heräilee samoihin aikoihin. Sängystä nousemisen jälkeen seuraavat tunti-puolitoista kuluvatkin molempien lapsien aamupesuihin, aamutoimiin, aamupalaan, vauvan imetykseen ynnä muuhun, niin että yleensä omaan suuhun ehtii jotain laittamaan vasta tämän aamurumban jälkeen, eikä siinä vaiheessa enää valmistella herkkuaamiaista rauhassa vaan kiskaistaan pikainen voileipä nassuun.

5. Päivärytmin rytmittäminen vauvan mukaan ei onnistu enää toisen lapsen kohdalla. Nyt mennään esikoisen päivärytmin mukaan, ja pikkuveljen rytmin täytyy sopeutua siihen.

6. Vauvan nuuhkuttelulle ja tuijottelulle ei valitettavasti toisen lapsen kohdalla ole yhtä loputtomasti aikaa kuin esikoisen kohdalla. Enää ei voi maata tuntia nukkuvan vauvan vieressä vain katsellen ja kuunnellen vauvan tuhinaa, sillä esikoinenkin kaipaa äitiä ja huomiota.

7. Toisen lapsen kohdalla osaa jo luottaa omaan äitiyteensä ja omaan vaistoonsa sekä osaamiseensa ihan eri tavalla kuin esikoisen kohdalla. Esikoisen syntymän jälkeen tuli vähän shokkina miten paljon nykymaailmassa äitiydeltä vaaditaan, ja miten joka tuutista ohjetta, neuvoa ja arvosteluakin satelee. Nyt toisen lapsen kohdalla osaa jo suodattaa ohjeista ja arvosteluista vain ne tärkeät, ja muuten luottaa itseensä ja siihen, että vain me mieheni kanssa tiedetään mikä ohjeista toimii juuri tällä vauvalla ja juuri meidän perheessä.

8. Esikoisen kohdalla silitin kaikki vauvanvaatteet ekat viikot, varmaan ensimmäiset pari kuukautta. Nyt toisen lapsen kohdalla silitin kaikki vaatteet silloin kuin pesin ne ensimmäistä kertaa ja järjestin kaappiin, sen jälkeen olen silittänyt vain ristiäisvaatteet.

9. Esikoisen vauva-aikana koti oli siisti, sillä olin luonnollisestikin päivät kotona, ja koska vauva nukkui päivisin paljon niin minulla oli aikaa pitää koti järjestyksessä. Minulla oli aikaa myös kirjoittaa ahkerasti blogia, tehdä paljon käsitöitä, lukea lehtiä ja viettää omaa aikaa. Nyt toisen lapsen kohdallakin haluaisin kodin olevan siisti, mutta valitettavasti rimaa on joutunut laskemaan aika paljon alemmaksi. Myöskään aikaa blogille, käsitöille tai lukemiselle ei juuri ole. Tai luen kyllä, mutta en muotilehtiä tai uutuuskirjoja, vaan satuja ja lastenkirjoja esikoisen kanssa.

10. Huono omatunto seuraa koko ajan. Aikansa ja huomionsa joutuu jakamaan nyt kahden pienen kesken, joten koko ajan toinen jää "paitsioon", ja siitä on koko ajan huono omatunto vaikka tietääkin että näinhän se menee ja se kuuluu asiaan. On huono omatunto siitä että vauva makoilee niin paljon kehdossa päivisin kun touhuan esikoisen kanssa, ja on huono omatunto siitä että esikoisen pyydellessä leikkimään joudun niin usein vastaamaan että äiti laittaa nyt ruokaa/imettää nyt vauvaa/vaihtaa nyt vauvalle vaippaa tai jotain vastaavaa. Huono omatunto iskee myös niistä lyhyistä oman ajan hetkistä, kun luen vaikka uutisia puhelimelta, avaan läppärin lasten ollessa hereillä tai puhun puhelimeen. Huono omatunto tulee myös siitä, jos koti ei ole siisti, sekä siitä jos päivällä siivoan enkä ole lasteni kanssa. Kahden lapsen äitinä (ja tuoreena sellaisena) tuntuu siis siltä, ettei aika ja jaksaminen riitä kaikkeen siihen mihin haluaisi niiden riittävän, ja siitä seuraa huono omatunto, vaikka tietääkin tekevänsä parhaansa, ja vaikka tietääkin että se on ihan hyvin ja riittävästi. Jos huono omatunto vaivasi jo yhden lapsen kohdalla, niin kahden lapsen kanssa se vaivaa tuplasti.

11. Itse syön järkevämmin kahden lapsen äitinä kuin yhden vauvan äitinä söin. Esikoisella on ruoka-ajat ja hänelle tulee tehtyä ruuat, joten siinä samalla järkevöityy omakin syöminen. Esikoisen vauva-aikana saattoi olla päiviä jolloin en syönyt ollenkaan kunnon ruokaa, kun en ehtinyt tai viitsinyt laittaa ruokaa vain itselleni. Nyt asiat on toisin, ja se on toki hyvä. Myöskään herkkuja ei pysty päivisin syömään, sillä haluan pitää esikoisen herkuttelun minimissä - ja kaksivuotiaalta ei tosiaan pysty salaa syömään keksiä. Ei se tokikaan tarkoita etten itse herkuttelisi, mutta herkuttelu onnistuu vain päikkäriaikaan ja iltaisin esikoisen jo nukkuessa. En siis voi korvata lounasta pullalla, mikä on tosi hyvä. ;D

12. Multa löytyy välillä aamuisin molemmista kainaloista pieni murunen. Esikoinen nukkuu omassa huoneessaan, mutta hänellä on lupa tulla meidän sänkyyn ja kainaloon jos herää yöllä, tai kovin aikaisin aamulla. Vauvahan nukkuu kaikki yönsä mun kainalossani, ja toinen kainalo on vapaa esikoiselle. Välillä selkä ja koko kroppa on jumissa kun kainalossa vatsaa vasten on nukkunut vauva, ja selässä kiinni taapero - mutta on silti aivan tosi ihanaa herätä kuunnellen molempien tuhinaa ja tuntien kahdet lämpimät pienet varpaat iholla.

13. Ulos lähteminen kahden pienen kanssa on projekti. Aina on mysteeri, kauanko uloslähtöön saisi varata aikaa, sillä muuttujia on niin monta. Jos yhden lapsenkin kanssa ulos lähteminen on välillä hidasta ja työlästä kaikkine pukemisineen, niin nyt kahden pienen kanssa on voittajafiilis aina siinä vaiheessa kun kotiovi sulkeutuu takana ja ollaan selviydytty ulos asti. :D

14. Huolen määrä on tuplaantunut, mutta myös rakkauden määrä. Onhan näistä pienistä iso huoli, mikä varmasti äitinä seuraa koko elämän. Oon kuullut monen pelänneen ennen toisen lapsen syntymää että miten rakkautta riittää, ja että osaako toistakin lasta rakastaa yhtä paljon kuin esikoista. Mä en ollut rakastamisesta yhtään huolissani, sillä tiesin että rakkautta mulla kyllä riittää ja että toinen on taatusti yhtä ihana ja rakas kuin ensimmäinenkin. Ja niinhän se olikin heti ensi hetkistä lähtien. Minä pelkäsin etukäteen vain sitä, miten käteni riittävät, ja miten osaan ja pystyn olemaan tasapuolinen ja yhtä hyvä äiti molemmille. Tasapuolisuuden tärkeys korostuu varmasti lasten kasvaessa, sillä toki vauvan ja taaperon tarpeet ovat ihan erilaisia.

15. Toisen lapsen kanssa yksi parhaista jutuista on lasten sisarussuhteen seuraaminen. Kaksivuotias esikoinen on ottanut todella tärkeäksi roolikseen isoveljeyden, ja pitää hyvää huolta pikkuveljestään. Isoveljen äänet ja touhut ovat selvästi rauhoittavia ja turvallisia ääniä vauvalle (mitä ei ehkä desibelien puolesta heti uskoisi), ja isoveli käy leikkiensä lomasta silittämässä ja suukottamassa pikkuveljeä, näyttämässä hänelle autoja ja peittelemässä vauvaa paremmin. Isoveli haluaa, että pikkuvelikin tulee lattialle katsomaan kun me rakennetaan junarataa, ja haluaa lukea pikkuveljelle Palomies Sami- kirjaa. On ihanaa nähdä että pikkuveljestä on tullut isoveljelle niin tärkeä, ja toivon että nämä kaksi tulevat olemaan toistensa tuki ja turva elämässä koko elämän läpi.

16. Yhden lapsen äitinä äitiyslomalla oli helppo käydä päivisin lounailla ja shoppailemassa. Vauva vaunuihin ja bussilla keskustaan, ihan siihen aikaan kuin se itselle parhaiten sopi. Kyllä se onnistuu kahdenkin lapsen kanssa, mutta vaatii huomattavasti enemmän suunnittelua ja tarkemman aikataulutuksen. :D On esikoisen ruoka-ajat ja päikkäriaika, joista toki voi vähän joustaa tarvittaessa, mutta "ei-pakolliset"-menot sitä yrittää kuitenkin aina järjestää sinne esikoisen rytmin kannalta sopiviin väleihin jotta arki sujuisi jouhevammin.

17. Kun tukiverkostot ovat kaukana, vaativat menot aina joko etukäteissuunnittelua, tai sitten pientä pähkähulluutta. Tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että lapselle täytyy sopia ja järjestää hyvissä ajoin hoitaja, tai sitten ottaa lapsi/lapset vain rohkeasti mukaan ihan joka paikkaan. Esikoinen jäi pois päiväkodista minun jäädessäni äitiyslomalle, joten hänkin kulkee mukanani kaikkialle. Esikoisen vauva-aikana kävin hänen kanssaan niin kampaajalla, hammaslääkärissä kuin elokuvissa vauva-kinossakin - ja hän nukkui yleensä tyytyväisenä joko turvakaukalossa tai vaunuissa mukana. Nyt kahden lapsenkin kanssa olen käynyt jo niin hammaslääkärissä, kampaajalla kuin neuvolassakin niin että molemmat lapset ovat mukana, mutta toki se on ollut haastavampaa. :D Täytyy vain etukäteen syöttää vauva ja vaihtaa vauvalle vaippa, ottaa esikoiselle pientä evästä ja leluja mukaan, ja sitten toivoa että molemmat pysyvät rattaissa tyytyväisinä sen aikaa kun makaan hammaslääkärin tuolissa. :D Yksi kaveri kommentoi nauraen kertoessani parin viikon takaisesta hammaslääkärireissustani, että en kai oikeasti ottanut kahta lasta mukaan hammaslääkärin huoneeseen - no otin tietysti! Mihin muuallekaan olisin lapset siksi aikaa laittanut? :D

18. Esikoisen synnyttyä minulla ei ollut äitikavereita kuin pari puhelimen päässä, mutta ei ketään joka olisi asunut lähettyvillä. Esikoisen ollessa muutaman kuukauden ikäinen, aloinkin käydä aktiivisesti kerhoissa ja hankkia päiviini juttuseuraa muista vanhemmista. Nyt toisen lapsen synnyttyä äitikavereita onkin useampia, ja se on tosi mukavaa. On mukavaa kun on kavereita samassa elämäntilanteessa, jotka tietävät millaista on kun nukutaan huonosti ja esikoisella on uhma ja vauvalla tiheän imun kausi. On kivaa kun voidaan sopia puistotreffejä, kahvitella päivisin ja käydä vaikka yhdessä kerhoissa. Tosi huippua on, että parin kaverin kanssa meillä jopa on samanikäiset esikoiset ja vielä vauvatkin, joten seuraa ja vertaistukea riittää koko äitiysloman. :)

19. Toiselle lapselle oli käytännössä kaikki tarvikkeet ja vaatteet valmiina esikoisen jäljiltä. Toki uusiakin hankintojakin on tehty, mutta periaatteessa olisi pärjännyt niilläkin mitä esikoiselta oli jäänyt. Mukavuussyistä hankittiin kuitenkin uudet rattaat; sellaiset Britaxin yhdistelmät jotka käy yhteen meidän turvakaukalon kanssa, ja joihin sai lisävarusteena myös sisaristuimen esikoiselle. Ja nyt muutaman viikon kokemuksella ne olivat kyllä huippuhankinta, helpottaa arkea tosi paljon! Myös uusia vaatteita oon sekä ostanut että ommellut, ja tälle uudelle tulokkaalle hankin käytettynä nettikirppikseltä myös turvakaukaloon kaukalopussin, se nimittäin oli tarvike jonka olisin halunnut esikoisellekin mutta en silloin raaskinut ostaa. Ja pärjättiin toki ilmankin, mutta onhan se vaan tosi kätevä ja elämäähelpottava tarvike kyllä ollut!

20. Pyykkimäärä ei ole tuplaantunut, vaan se on varmaan triplaantunut toisen lapsen myötä. :D Siltä ainakin tuntuu. Ja siitäkin huolimatta ettei meidän vauva juurikaan puklaile, eikä selkäkakkojakaan olla monia (vielä) saatu todistaa, niin jostain sitä pyykkiä tulee koko ajan niin että pyykkikori pursuu ja konetta saa pyörittää päivittäin, ja joka toinen koneellinen on pelkkiä harsoja. Tähän asti ollaan pärjätty ilman kuivausrumpua, mutta kyllä se on nyt noussut hankintalistalle. ;)



Siinä nyt ainakin kaksikymmentä asiaa mitkä ovat toisin toisen lapsen kanssa, ja näitä kirjoitellessa huomaan että kohtia voisi lisätä vielä vaikka kuinka monta... :D Ja varmasti viikkojen ja kuukausien kuluessa niitä voisi lisätä vieläkin arjen koko ajan muuttuessa. Kyllä se arki vaan on erilaista kahden, kuin yhden lapsen kanssa. Mutta on tämä vaan kaksinverroin ihanampaakin, sillä näitä ihania murusia on nyt kaksi! :) Taatusti raskaampaa ja taatusti kiireisempää, mutta ihanaa ja onnellista. Minä kyllä väsymyksestä ja kaikesta huolimatta nautin vauva-ajasta tosi paljon.

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat muuten vauvan ekalta kuukaudelta, ja ihan pian täyteen tulee jo kaksi kuukautta... :)