21. elokuuta 2013

Aarteet jääkuutiossa



Hassua, miten joskus jotain pientäkin hankintaa miettii ja harkitsee tosi pitkään. Mä oon haaveillut monta vuotta Iittalan vitriistä, joka maksaa siis vähän reilut kaksikymppiä. Siis kaksikymppiä, se summahan menee helposti yhteen uuteen paitaan tai muutamaan pieneen heräteostokseen. Niin, joskus sitä miettii jotain parinkympin ostosta pitkään, mutta toisaalta käytän myös helposti sen kaksikymppisen johonkin heräteostokseen, en siis ole sellainen että harkitsisin kaikki ostokseni tarkkaan. En todellakaan.

No, vitriiniä oon kuitenkin mietiskellyt pitkään. Kerran jo päätinkin, että tällä kauppareissulla sen ostan. Ja sitten haluamani väri oli loppu. :D Kohtalon ivaa, ostamatta jäi silläkin kertaa. Usein oon myös välillä unohtanut koko homman, siksikin sen ostamiseen on kulunut niin kauan aikaa.




Oon myös sellainen, että haluan aina palkita itseni kun siihen on isompaa aihetta. Oon ostanut joskus kirjan hyvin menneen ja isotöisen kurssin päätteeksi, Kalevalan sormuksen kun sain ison ja työlään projektityön päätökseen, uuden tuoksun uuden työpaikan kunniaksi, ja niin edelleen. Usein päätän jotain juttua haaveillessani, että ostan sen sitten, kun... koulun työläs kurssi on ohi hyvin arvosanoin/iso työprojekti tulee valmiiksi/jos saan sen haaveilemani työpaikan, päämäärät vaihtelee, mutta yhteistä on aina se, että ison puristuksen jälkeen onnistumisesta ansaitsee mielestäni palkinnon. :) Ja koska koulumaailmassa, työelämässä tai arjessakaan ei mitaleja ja palkintoja kukaan jakele, täytyy pitää itse huoli palkintojen jakamisesta itselleen! :D



Palkintojen ei tarvitse olla isoja tai mullistavia, mutta musta on ainakin kiva ostaa jotain ihanaa kun olen onnistunut jossain ja olen ylpeä itsestäni. Kun kuulin saavani vihdoin koulutustani vastaavaa oman alani työtä, olin niin helpottunut ja onnellinen, asiat loksahti viimein paikoilleen. Olin mukavasta työstäni huolimatta välillä ollut kovinkin tuskastunut siitä seikasta, ettei koulutusta vastaavaa työtä löytynyt. Äiti, ja muutama muukin läheinen jaksoi muistuttaa, että mulle on paikkani, ja että jossain vaiheessa asiat vaan loksahtaa kohdilleen ja se oma paikka ja oma työ löytyy. Nyt kun se koulutustani vastaava työpaikka löytyi, päätin heti, että siitä hyvästä ostan nyt sitten itselleni sen vitriinin. Jonkun mielestä varmaan tällainen itsensä palkitseminen on lapsellista ja naurettavaa, mutta itselleni siitä tulee hyvä mieli, ja saavutuksista jää myös mukavia muistoja esineiden muodossa.


Mun vitriinini on siis Iittalan vitriinin pienempi malli, ja väri on vedenvihreä. Tykkään kovasti kirkkaastakin, varsinkin siksi, että se näyttää ihan jääkuutiolta, mutta tämä vedenvihreä kuitenkin on se väri joka on vahvimmin haaveissani pyörinyt. Ihana olisi myös se malli, jossa pohja on puuta, mutta arvaattekin varmaan että se maksaa jo tuplaten näihin täysin lasisiin verrattuna...

Vitriini toimittaa mulla siis sormusten säilön virkaa. Mähän otan kaikki korut aina heti pois kotiin tullessani, ja sormukset myös, enkä pidä niitä sormessa öisinkään, joten kaipasin niille turvallista säilöä. Tähän asti ne on majailleet vähän vaarallisesti pöydän kulmalla, joten hyvä että niille on nyt vähän varmempi jemma. Ihanat, rakkaat sormukset on nyt arvoisessaan säilössä silloin kun eivät ole sormessa. :)

Ja vitriini muistuttaa mua myös siitä, että asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin. :)

16 kommenttia:

  1. Vitriinit on kivoja!:) itse sain omani valmistujaislahjaksi puoltoista vuotta sitten. (Kamalaa, tajusin vasta nyt kauanko siitäkin jo on :D ).. Omani on v.punainen ja isoin mitä taitaa olla... Sinne mahtuu rannekellokin hyvin. Toisen halvan kopion olen ostanut kirkkaana ja pienemmässä koossa ihan halpa-hallista:) sinunkin vitriinisi on oikein kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin joskus juuri sellaisen isommankin kirkkaassa värissä, että sinne saisin sitten kellon ja muut korut säilöön. :) Ehkä joskus!

      Poista
  2. Kaunis vitriini, itsekkin miettinyt, mutta ei ehkä niin ole just tarvetta. Käytän rippilahjana saatua teräskoteloa. Onko nuot sinun kihla- ja vihkisormukset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on. :) Niille nimenomaan oon halnnutkin tuon vitriinin, kun on kuitenkin senverran arvokkaat sormukset niin hinnallisesti kuin tunnearvollisestikin kyseessä, et vähän liian riskaabelia säilytellä niitä missä sattuu. :D

      Poista
    2. Aivan :) Ootko ollut tyytyväinen valintaasi, tai valitsisitko nyt toisin? Mietein vain kun on kahta eri väriä :)
      t. kihlausta odottava :D

      Poista
    3. Joo oon ollut tyytyväinen. :) Kahta väriä löytyy, mut tykkään siitä että sen myötä sekä hopeiset että kultaiset korut sopii asuun. :) Jos nyt ihan alusta asti valitsisin niin ehkä valitsisin vähän toisin, mutta nämä sormukset on niin rakkaat että en kyllä näitä nyt vaihtaisi. Ja kihlasormus oli sormessa yksinään kolme vuotta etten vihkisormusta, joten sekin vaikutti valintaan. Jos olisin jo kihlasormusta valitessa valinnut jo vihkisormustakin, olisi myös voinut olla erilainen valinta... Oon tehnyt aina sormuksenvalintahetkellä kuitenkin sen hetkisen makuni mukaiset valinnat.
      Ja muuten, tuo kihlasormuksenikaan ei ole perinteinen valkokultainen, vaan siinä on vähän seassa punakultaa, joten on punertavampi. Siihen ei edes löytynyt pariksi samansävyistä sormusta, vaan kaikki näytti sen rinnalla keltaisilta. Ja tykkäsinkin nyt enemmän valkokultaisesta, hyvä siis että kultasepät oli kanssani samaa mieltä siitä, että se sopi hyvin yhteen kihlani kanssa. :)

      Poista
  3. Vitriinit ovat ihania <3 Itse haaveilin vuoden verran pienestä kirkkaasta jasyntymäpäivälahjaksi sain kaksi kappaletta :) Iso kirkas on haaveissa, toivottavasti saadaan omamme joskus ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo eiköhän! :) Sähän sait osuvat lahjat, kun kerran vielä kaksin kappalein sellaista mistä olit haaveillutkin. :)

      Poista
  4. Miusta tuollaisessa palkitsemisessa ei ole mitään lapsellista, antaahan se toki ostettavalle tavarallekin lisämerkitystä. Kaunis vitriini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mustakaan, mut joidenki mielestä on. :D musta on kivaa muistaa ja muistella myöhemmin, että tämän ostin silloin kun... :)

      Poista
  5. Täällä toinen joka palkitsee itseään! :D Motivaatio on ihan eri luokkaa, kun tietää, että saa jotain kauan odottamaansa. Nuo Iittalan vitriinit ovat keikkuneet minunkin haavelistallani ties kuinka kauan. Pitäisi vain ryhdistäytyä ja käydä viimein ostamassa. Itse olen ajatellut sitä kirkasta, mutta tuo vedenvihreäkin on aivan ihana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hyvä homma! Tuo on kyllä totta, joskus jaksaa puristaakin homman loppuun paremmin, kun lopussa odottaa myös ihan konkreettinen palkinto jonkun haaveilemansa jutun muodossa.
      Vedenvihreä ja kirkas on kyllä molemmat ihania, ja kuitenkin aika ajattomia värejä. :) Osta tuollainen vitriini sitten kun sulla on seuraavan kerran tarvetta palkita itsesi! :D

      Poista
  6. Juuri näin! On kiva, että tärkeillä esineillä on tarina ja näin nille juuri saa sellaisen, kun miettii syyn hankinnalle. Minulla on ainakin niin kova itsekuri, että antaessani itselleni luvan ostaa jotain, se on todella sitä hemmottelua ja palkitsemista. :) Koruni riisun muuten minäkin heti töistä tullessani ja säilytän niitä pienessä Mariskoolissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo on totta, että esineet on merkityksellisempiä kun niillä on tarina tai syy, eikä vaan että ostin kun tuli kiva vastaan. :) Mä kyllä ostan myös muuten vaan, mut jotenki "jostain syystä" ostetut on toki tärkeämpiä ja tuottaa usein enemmän mielihyvää. :)

      Poista
  7. Lisää postauksia!!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi yritän petrata! Täs on vaan taas mennyt viikonloppu kahdessa kaupungissa ja tien päällä... mut ehkä pääsen kohta taas normalimpaan postaustahtiin. :) En silti halua roiskia mitään täytepostauksia vaan panostaa sitten kun postaan.

      Poista