17. toukokuuta 2014

Pääasioita


Mun kuontaloni koki taas vähän päivitystä, nyt mulla taas on kunnon otsis! Tosin halusin sen tuollaisena toispuoleisena, että toinen puoli on lyhyempi ja toinen pidempi, että otsista on helppo pitää myös sivuotsiksena, jollainen mulla viime vuosina on ollutkin. Erittäin taipuisalla hiuslaadulla tuollainen epätasainen malli on kaikista helpoin, suora kun ei pysy suorana kuitenkaan. ;)

Väriäkin päivitettiin vaaleammaksi raidoittamalla koko tumma pohja ohuilla vaaleammilla raidoilla, sekä vaalentamalla latvat vieläkin vaaleammiksi. Ja nälkähän kasvaa syödessä; mun tekisi ihan kauheasti mieli vaalentaa koko tukkaan vaaleampi ruskea, sellainen joku keskiruskea toffeinen sävy. Yritin puhua siitä jo viimeksi kampaajalla, mut kampaaja ei oikein innostunut, se kun vaatii joko värinpoiston tai reilun vaalentamisen.



Kärsimättömälle luonteelle tällainen hidas muutos vaan on tuskastuttava, kun haluaisin toteuttaa visioni mielellään heti! Tykkään kylläkin tämän hetkisestäkin tukastani enemmän kuin oon tykännyt vuosiin, väri ja malli on mieluiset. Silti mielessä kytee vaan se ajatus vaaleammasta ruskeasta, ehkä siksi, että oon aiemmin luottanut aina aika tummaan ruskeaan. Mulla on ollut kyllä hiuksissani eri sävyisiä tummia ruskeita, mustanruskeasta kuparisen punaiseen ruskeaan, ja raitoja ja väripalkkeja on ollut vaikka minkä sävyisiä, mut kokonaan vaaleampaa sävyä mulla ei oo ollut ikinä. Ja nyt kun oon viimein kerännyt rohkeutta vähän isompaan hiusmuutokseen, haluaisin sen heti.

Ymmärrän kyllä et vuosia tummalla ruskealla värjätyistä hiuksista ei ihan hetkessä saada vaaleampia, ainakaan niin että hiukset ei kärsisi liikaa. Siksi yritän pitää maltin mukana, ja antaa kampaajan vaalennella tätä tukkaa pikkuhiljaa raidoittamalla... Huomaan kyllä jo, että vaaleampi ruskea on ehdottomasti mun juttuni, liian tumma väri nimittäin vie mun kasvoilta sen vähäisenkin värin, ihonsävyni kun on sävyä kalkkilaivan kapteeni.

Viimein löysin täältä Kempeleestäkin kampaajan, jonka tuolissa lopputuloksesta tulee parempi kuin ajattelin, ja joka saa taipuisan tukkani leikattua juuri niin, että pesujen jälkeen ja itselaitettunakin se asettuu kauniisti paikoilleen. Hyvä kampaaja ei ole itsestäänselvyys, vaan se on pelastus! Hyvää kampaajaa etsiessä tulee yleensä vähän harka-askelia ja sen myötä hampaidenkiristelyä, jos kampaajan kanssa ei löydy yhteistä säveltä siitä mitä haetaan, tai kampaaja ei vain osaa käsitellä juuri minun hiuksiani. Nyt kun mulla on täälläkin vihdoin kampaaja johon luotan, oon tosi huojentunut.


Ps. Alapuolella myös päivän toinen postaus! :)

2 kommenttia:

  1. Ihana leikkaus ja ihana väri! Minä odottelen vielä, että tukka vähän kasvaisi. Jotenkin sitä aina eksyy syksyisin kampaajanpenkkiin ja leikkauttaa hiuksistaan kymmenen senttiä pois (= takaisin lähtöruutuun). Nyt yritän malttaa mieleni! :D

    P.S. Olin kerran KC:n hiusmallina. Siellä se kouluttaja ensin hankasi blondausvärillä tukastani mustan (!) hiusvärin pois ja pisti tilalle kuparinruskeaa. Ihan mieletön lopputulos oli, eli on tuo pikavaihtoehtokin mahdollinen (vaikkei ehkä suotava) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krisse! :) Mullahan tuo otsatukka on sellainen ikuisuusprojekti, jota vuoroin kasvattelen pois, ja sitten taas leikkaan. ;)

      Muakin toisaalta houkuttaisi tuollainen hiusmalliksi meneminen, jospa silloin saisi jotain uutta mitä itse ei olisi hoksannut kokeilla, mutta mikä sopisikin tosi hyvin? Mut taidan olla kuitenkin liian nynny antamaan täysin vapaat kädet kenellekään hiusteni suhteen. :D Hiukset on mulle ehkä liian tärkeät. Ihailen aina sellaisia tyyppejä, jotka uskaltaa kokeilla ja heittäytyä!

      Ja joo, on munkin kavereille tehty tuollaisia pikamuutoksiakin, ja lopputulokset on olleet onnistuneitakin. Mut sit on myös käynyt niinkin että hiukset kärsi liikaa, ja pian jouduttiin leikkaamaan pitkää tukkaa lyhyemmäksi. Et mieluummin sit turvallisempi, vähän hitaampi tie... vaikka se mun kärsivällisyyttä koetteleekin. :D

      Poista