Isän & taaperon tiimipaidat

Yhteistyössä NOSH / kankaat saatu

Elämä on ollut niin kiireistä koko syyskuun, että blogi on jäänyt aika hiljaiseksi. Nämäkin paidat ompelin jo pari viikkoa sitten, mutta nyt vasta ehdin kuvaamaan ja heittämään tänne blogiinkin näytille. :) On hankala löytää aikaa kuvaukseen, jossa koko perheen täytyy olla kotona valoisaan aikaan, varsinkin kun viikonloputkin on mennyt reissatessa. No, nyt vihdoin ehdin! (Ja nytkin aikaa on oikeastaan vain siksi että oon kauheassa flunssassa, joka pakottaa meidät leipäilemään tämän päivän kotosalla.)

Ostin syyskuun alussa Jujunan miesten kaavapaketin, ja halusin silloin heti testata kaavaa - joten leikkelyyn meni Noshin oliivinvihreä joustocollege, jonka olin suunnitellut ompelevani tiimipaidoiksi miehelle ja pojalle. Tajusin siinä ommellessa, että mulla itsellänikin on leggarit samasta kankaasta... :D Mutta ihan niin paljon ei sentään taideta viitsiä samistella et koko poppoo lähdettäis samassa värissä liikenteeseen yhtäaikaa.

Miehen paidan kaava on tosiaan Jujunan Weekend- kaavapaketin collegepaita vähän muokattuna. Ja tää on itseasiassa ensimmäinen vaate mitä oon miehelleni ommellut. Ei kyllä taatusti viimeinen, mutta sitä ennen täytyy vähän fiksailla vielä kaavaa. :) Seuraavaan versioon ainakin kavennan vähän kaavaa, ja pienennän pääntietä - nytkin levensin pääntien resoria kaavasta, mutta siltikin pääntie on turhan suuri.

Pojan paidan kaavana on PaaPiin kaavakirjan Myyry-paita, mutta hihoja ja helmaa pidennettynä, ja leveillä resoreilla. Yksityiskohdaksi molempiin paitoihin ompelin vielä oman ompelumerkkini helmaan.

Sellaiset tiimipaidat mun miehillä. :)

Arjen hengähdystauko

Kaupallisessa yhteistyössä Kaleva

Minä olen aina ollut ahkera lukemaan ja rakastanut paperisia lehtiä, ja oon aiheesta kirjoittanut täällä blogissakin aiemminkin. Luen ja seuraan medioita paljon myös näytöiltä - puhelimesta ja tietokoneelta, mutta mulle on tärkeää saada edelleen myös konkreettinen lehti tai kirja hyppysiini, sillä onhan paperiversioissa ihan oma fiiliksensä. Pääsin nyt tekemään yhteistyötä sanomalehti Kalevan kanssa, ja kertomaan omasta suhteestani Kalevaan, Oulun omaan paikallislehteen.

Mähän en oo avojalakanen oululainen, vaan oon tullista tullu - niinku Oulussa sanotaan. Oon asunut Oulussa vasta reilut kaksi vuotta, ja sitä ennen pari vuotta Kempeleessä Oulun kupeessa - mutta alunperin oon kuitenkin Keski-Pohjanmaalta. Kaleva on kuitenkin kuulunut mun arkeeni kaikki nämä neljä vuotta mitä täällä seudulla oon asunut - sitä on tilattu välillä kotiin ja muulloin oon lukenut sen päivittäin kannesta kanteen työpaikalla. Mulle on tärkeää olla perillä asuinkaupunkini asioista, ja tänne muuttaessakin koin että Kalevan kautta pääsin nopeammin perille oululaisuuteen.

Kaleva oli työpaikan taukohuoneessa se lehti, joka piti ehtiä nappaamaan nenän alle jo ennen kahvikuppia. Sen osioita jaettiin ja vaihdeltiin työkavereiden kesken, että kaikki saivat lehden luettua - ja aina lehden jutut kirvoittivat myös lisäkeskustelua kahvikuppien ja lounaiden äärellä. Kaleva oli olennainen osa rentoutumista kesken työpäivän, pieni rauhallinen hetki kun aivot sai surrata jotain muuta kuin työasioita, ja samalla pääsi kärryille niin kotikaupungin kuin maailmankin tapahtumista.

Äitiyslomalle jäädessäni tuntui aamukahvilla tyhjältä, kun ei ollutkaan sitä jokapäiväistä Kalevaa nenän alla- ja niinhän sitä piti pätkä laittaa tilaukseen, kun nettilehti ei vaan korvannut paperisen version jättämää tyhjiötä.

Nyt touhukkaan taaperon äitinä mun uutistietämykseni on pelastanut Kalevan digilehti, kun aamuisin en ehdi vielä paperiseen lehteen syventymään. Kalevan digiversiosta oon selaillut heti aamulla pääuutiset, ja sitten päivällä rauhallisena ajankohtana (yleensä pojan päikkäriaikaan siis) oon syventynyt paperiseen lehteen ja lukenut siitä ne jutut, mitkä aamulla vain silmäilin, mutta pistin merkille myöhempää syventymistä varten. Kaleva, kahvi ja käsityöt onkin mun kova kolmen k:n comboni päivän rentoutumishetkeen. :D Kännykällä tulee selattua paljon nettiä ja uutissivustoja arjen lomassa, mutta se tulee tehtyä vähän siinä kaiken sivussa lyhyinä hetkinä - kun taas paperilehden avattuaan siihen syventyy eri tavalla. Ja siinäpä piileekin se yksi paperiversion iso etu verrattuna digilehtiin - paperilehteen syventyessä sitä istahtaa paikalleen joko sohvalle tai pöydän ääreen, ja oikeasti rentoutuu sekä rauhoittuu.

Mulle Kaleva edustaa laadukasta mediaa. Siinä missä iltapäivälehtien ja ilmaislehtien sisällön taso vaihtelee, ja sisältää paljon virheellistäkin informaatiota - Kalevaan luotan. Kaupungin tapahtumatkin tarkistan ensimmäisenä Kalevan verkkosivuilta, sillä sieltä saan nopeimman ja paikkaansapitävimmän tiedon.

Yksi Kalevan parhaita puolia on sen monipuolisuus erilaisine mielenkiintoisine teemaliitteineen, joista yksi suosikkini on sisustuspainotteinen Koti-Kaleva. Digiversiossa ehdoton iso plussa on myös se, että sekä Kalevaa että teemaliitteitä pääsee sovelluksen kautta lukemaan myös pitkästi taaksepäin.

Jos teissä lukijoissani on Oulun seudulla asuvia, joille ei jostain syystä Kalevaa tule, voitte testata Kalevaa ilmaiseksi kaksi viikkoa; joko paperilehtenä+diginä, tai halutessanne pelkkänä digiversiona. Muutkin kuin oululaiset voivat tutustua tähän paikallislehtien helmeen digiversion kautta. :) Tilaamaan pääset TÄSTÄ, eikä testijakson tilaaminen velvoita mihinkään jatkotilauksiin.

Mun arkeeni Kaleva on kuulunut nyt neljä vuotta, ja se on ehdottomasti mulle paikallislehtien ykkönen. Kuuluuko teidän arkeenne paperiset sanomalehdet, vai ootteko jo siirtyneet kokonaan digiaikaan sanomalehtienkin kanssa? :) Mä olen niin perinteiden vaalija, että mun elämästäni paperiset sanomalehdet ei varmasti ikinä syrjäydy digilehtien vuoksi.

Haluaisitko liput Kätevä&Tekevä -messuille?

Yhteistyössä Lahden Messut Oy

Lahdessa järjestetään taas pyhäinpäiväviikonloppuna 4.-5.11.2017 Kätevä & Tekevä -kädentaitomessut, ja sain lukijoideni kesken arvottavaksi kaksi kahden hengen lippupakettia messuille. Itse en pääse messuilemaan, sillä Lahteen on Oulusta aika pitkä messumatka, ja muutenkin oma syksy on aika täyteen buukattu. Teidän joukosta varmaan kuitenkin löytyy innokkaita messuille lähtijöitä? :)

Kätevä & Tekevä kokoaa Lahden Messukeskukseen monenlaista kädentaitajaa, sillä sisältöä löytyy niin käsitöiden, kulttuurin kuin herkkujenkin ystäville. Messujen yhteydessä järjestetään myös Kivi- ja korumessut sekä Nukkekoti- ja Nukkemessut, ja samalla lipulla pääsee osallistumaan myös näihin. Messuilla on työpajoja, näytöksiä ja erilaista ohjelmaa, sekä tietenkin paljon kaikenlaista ostettavaa tarvikkeista käsintehtyihin tuotteisiin.

  


Arvonnan säännöt:
- Arvotaan 2 kpl kahden hengen lippupaketteja.
- Lippupaketin arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen, kenen kanssa menisit messuille, ja mikä messuilla kiinnostaisi eniten.
- Aikaa osallistua arvontaan on perjantaihin 20.10.2017 klo 23.00 asti.

Onnea arvontaan! :)

Raitaa ja eläimiä

Perusvaatteiden teko jatkuu, sillä niille on tarvetta. :) Kaksi bodya syntyi hyväksi havaitulla kaavalla (Hedgehog body OB 4/2016, koossa 80 mutta reilusti pidennetyin hihoin), ja housut myös vanhalla tutulla housukaavalla (Streaky Legs OB 1/2015, koossa 80).

Kuviollisen bodyn kangas on Ainolan Retkellä - trikoota, ja raidallisen bodyn kankaat on Noshia. Raidallisessa bodyssa yhdistin kahta eriväristä, mutta samanlevyistä raitaa, ja lisäsin rinnukseen vielä taskunkin.

Housujen sininen kangas on joustocollegea, jonka löysin keväällä Eurokankaan palalaarista, ja polvien kuvat on leikattu Verson Puodin Ahman taika -trikoosta. Ne on kiinnitetty kankaalle kaksipuolisella tukikankaalla, ja tikattu ääriviivojen mukaisesti suoralla tikillä housunpolvien kohdalle. Housujen raitaresorit on muistaakseni PaaPiin resoria.

Aika kuviollisia on tämänkertaiset vaatteet, täytyis varmaan seuraavaksi ommella vähän yksivärisiäkin niin olis helpompaa yhdistellä... :D

Sydäntalvea syksyyn

Tämäkin tunika on ommeltu jo monta viikkoa sitten, mutta vasta tänään ehdittiin napsimaan siitä muutama kuva, kun olin kauppaan lähdössä tämä päällä.

Kangas on ihana Nuppu Printin sydäntalvi, toinen suurista kuosirakkauksistani - joista kirjoitin edellisessä postauksessa. Halusin onnistua tämän kankaan kanssa varmuudella, joten kaavaksi valikoitui varma Ehta omilla muokkauksilla. Iso kuosi ei kaipaa mielestäni kaavalta mitään kikkailuja, vaan perusmalli tuo kauniin kuosin parhaiten esille. :) Helman kanssa arvoin pitkään että mitä sille teen, ja päädyin jälleen kerran pujottamaan helmakäänteeseen ohuen kuminauhan.

Tämä kuosi on niiiin kaunis. Mulla odottaa ompelua sama kuosi myös turkoosina trikoona, ja aion kyllä tilata myös sitä alkuperäistä pinkkiä, koska se on ihan uskomattoman kaunis. Sen tilaamisen kanssa vähän vielä odottelen, kun muistelen että sitä olisi tulossa talveksi joustocollegena... :)

Kuosirakkauteni: Sielulintu

Mulla on yksi suuri kuosirakkaus, jonka nimeen oon vannonut siitä asti kun ensimmäistä kertaa kyseisen kuosin näin.

Se kuosi on Verson Puodin Sielulintu, jonka on suunnitellut Elina Antila. Niin kertakaikkisen upea!

Multa löytyy kyseinen kuosi nyt viidessä värissä; yksi on jo aiemmin hankkimani musta joustocollege hopeapainatuksella, ja neljä näistä (hups!) on muuttanut meille nyt viime viikkoina. Turkoosin Sielulinnun voitin Verson Puodin facebookarvonnasta (kerrankin mulla kävi kunnon mäihä!), ja mustan sekä keltaisen ostin heti kun ne tulivat jokunen viikko sitten myyntiin. Minttua joustocollegea puolestaan oli pakko ostaa palanen, kun Verson Puodilla pari viikkoa sitten käydessäni bongasin tuota pienen palan palalaarissa edulliseen hintaan. Nämä on niin kauniita! Mitenhän raaskin leikata? :D

Sielulinnun lisäksi mun toinen suuri kuosirakkauteni on Nuppu Printin Sydäntalvi, joka myös oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Mikä on sun kuosirakkautesi? Aarre jota et raaski leikata, tai josta oot ommellut jo monta lempparia vaatekappaletta? Tai kangas jota hamstraat kaikissa väreissä? :) 

Haastan myös kaikki käsityöbloggaajat paljastamaan omat kuosirakkautensa, joko blogissa tai instagramissa (#kuosirakkauteni)! :)

Mihin kesä meni?

Oliko tässä välissä joku sellainenkin kuin kesä? Huomasiko joku?

Tuntuu, että kesä suhahti ohi ennätysvauhdilla, en ehtinyt mukaan. Tai olihan meillä kesäisiä päiviä, mutta kun lunta satoi vielä kesäkuun ekoina päivinä ja koleaa oli pitkälle keskikesään - niin jäihän se kesä tosi lyhyeksi tänä vuonna. Mun kesäsuunnitelmistani jäi toteuttamatta ainakin puolet, en vaan ehtinyt rannalle enkä piknikille, puhumattakaan monista isommista kesäsuunnitelmista tai kesähaaveista. Varsin vauhdikas kesä kyllä oli, musta tuntuu että joko pakkasin tai purin matkalaukkuja koko ajan - kun oltiin koko ajan menossa johonkin päin. Kyllä siis kesään mahtui paljon tapahtumiakin, mutta silti mulle jäi sellainen olo että juna meni ohi ja mä jäin laiturille.

Nyt eletäänkin sitten jo syyskuuta, huhhuh. Paljon tapahtumaa on mahtunut viime viikkoihin, en oo tähän syksyynkään ehtinyt mukaan vielä ollenkaan. Blogikin on jäänyt vähän arjen jalkoihin, mutta täällä ollaan. :) Arki on touhukasta taaperon kanssa, ja tämä syksy tuo mukanaan myös opintojen aloittamisen mulle - kertoilen siitäkin lisää paremmalla ajalla.

Mitä teille kuuluu? :)