Nyt ois vihdoin tarjolla vastauksia teidän kysymyksiinne. Kiitos jokaisesta kysymyksestä, näihin oli kiva vastailla! Osa kysymyksistä olikin tosi haastavia, ja vastauksista ois voinut tulla megapitkiäkin mutta yritin pitää kohtuullisen lyhyenä. :D Se olikin aika vaikeaa kun oon rönsyilyyn taipuvainen. Jaoin kysymyksiä vähän aiheittain, ja kun huomasin että tästä tulisi megapitkä postaus niin ajattelin jakaa nämä kolmeen postaukseen - ensimmäisenä aiheena nyt siis äitiys ja perhe. :)
Äitiys ja perhe
Mikä on mieleenpainuvin muisto omasta äitiydestäsi? Synnytys, vauvan kanssa kotiintulo sekä ensimmäiset päivät vauvan kanssa. On niin paljon mieleenpainuneita muistoja ja tämä puoli vuotta äitinä on ollut elämäni parasta aikaa, mutta jos pelkästään yksi pitäisi valita ylitse muiden niin se olisi tuo hetki kun sai vauvan ensimmäistä kertaa syliin synnytyssalissa - kaikki se kipu unohtui siinä hetkessä kun se oma rakas pieni nostettiin syliin. Kliseistä mutta niin totta. Ylipäätään ensimmäiset pari viikkoa olivat valtavaa onnea ja tunnemylläkkää ja muistan ne kyllä aina.
Mikä on raskainta äitinä olossa? Huoli. Se ikuinen ainainen huoli ja sen kestäminen. Ja sen tiedostaminen ja hyväksyminen että lapseni joutuu kohtaamaan elämässään surua, murhetta ja muita ikäviä asioita, joille en mahda mitään ja joilta en voi lastani suojella. Valtavan rakkauden mukana tulee raastava huoli, niinhän se menee.
Haluaisitko lisää lapsia? Toivoisin kyllä saavani lisää lapsia jossain vaiheessa. :) Tällä hetkellä kyllä kädet on ihan täynnä tämän yhden kanssa joten katsotaan sitä sitten myöhemmin. :D
Ihanin yllätys, jonka miehesi voisi järjestää? Hmm... Tällä hetkellä aika superyllätys olis jos joskus olis koko koti siivottu ihan tiptop ja vielä ruokakin jälkkäriä myöten valmiina. Mut epärealistisemmista yllätyksistä toki joku yllätysmatkakin aurinkoon olis aivan ihana varsinkin näin syksyn pimeydessä. :D Oikeasti pienet jutut arjessa riittää; on kiva yllätys kun mies on tyhjentänyt tiskikoneen aamulla ennen töihin lähtöä ja vienyt roskikset mennessään, tai kun löytää valmiin aamupalavoileivän jääkaapista - ei niiden yllätyksien tarvi olla mitään mahtipontisia vaan toisen huomioiminen arjessa on just ihanaa. :)
Suosikkisi vauvanvaatemerkeistä? Mä en oo mitenkään merkkiuskollinen vaan meillä on vaatteita vähän joka kaupasta ja marketista, mistä nyt milloinkin on löytynyt nättejä, hyvänmallisia ja hyvänlaatuisia vaatteita. Rakastan vauvanvaatteita, mut en oo merkkien perään vaan ostan mistä vaan löytyy ihania. Name It on kyllä yks lemppari, sen pitkät ja kapeat mallit sopii hyvin meidän pojalle ja materiaalit on monesti ihanan pehmoisia, ja hinta-laatusuhteenkin oon todennut tosi hyväksi. Muita lemppareita on Lindex ja KappAhlin Newbie, H&M:ltäkin löytyy paljon söpöyksiä, ja Polarn O. Pyretin raikkaat värit ja ihanat kuosit iskee myös. Cittarissa myytävältä Lotta&Lassi- merkiltäkin meillä on paljon vaatteita, ja nekin on olleet tosi hyviä. Enemmän kiinnitän huomiota kankaiden ja vaatteiden laatuun ja materiaalien mukavuuteen, kuin siihen merkkiin. Kun näen jotain ihanaa, hypistelen ekana että miltä kangas tuntuu, seuraavaksi tarkistan pesulapun ja sitten hintalapun, ja tutkin vaatteen mallin että oisko se mitoitukseltaan hyvä meidän vauvalle. Mun mielestä edullisestikin voi pukea lapsen tosi kivasti, ja laadukkaisiin vaatteisiin kun vähän tutkii että mitä ostaa ja etsii ne helmet valikoimista. Ylipäätäänkin oon huomannut että tosi harvoin tarvitsee maksaa täyttä hintaa vauvanvaatteista, kun joka viikko on jossain "osta 3 maksa 2" tai "-25% kaikista lastentuotteista"- tarjouksia.
Tärkein asia, jonka haluaisit kertoa tulevalle äidille synnytyksestä? Entä loppuraskaudesta ja äitiydestä? Luota itseesi ja kehoosi, naisen kehosta löytyy melkoisia supervoimia tarpeen vaatiessa. :) Synnytykseen kannattaa valmistautua sen verran että tiedät esimerkiksi millaisia kivunlievityksiä haluaisit, ja toiveet kannattaa kertoa myös synnytykseen mukaan tulevalle isälle tai muulle tukihenkilölle. Sitähän ei voi tietää meneekö synnytys niinkuin suunnittelet, joten liian tarkkaan ei kannata suunnitellakaan vaan elää hetken ja tilanteen mukaan, mutta asioita kannattaa pohtia kuitenkin etukäteen. Minä luotin tosi paljon myös ammattilaisiin, siihen että kätilöt ja lääkärit kyllä ohjaavat ja neuvovat, ja meninkin synnyttämään mielestäni aika rennolla asenteella, vaikka toki se jännittikin tosi paljon.
Loppuraskaudesta kannattaa nauttia; nauti siitä kiireettömyydestä ja tee asioita joista nautit, käy myös miehen kanssa treffeillä koska leffassa käymisistä ja ravintolaillallisista tulee haastavampia vauvan syntymän jälkeen. :) Jos saat nukuttua niin nauti pitkistä yöunista, syö rauhassa herkkuaamiaista ja hemmottele itseäsi. Fakta on, että vauvan syntymän jälkeen itselle jää paljon vähemmän aikaa, joten kannattaa nauttia loppuraskaudesta niistä omista harrastuksista ja omasta ajasta, niin ei ole niitä sitten niin ikävä synnytyksen jälkeen kun niille ei hetkeen ole aikaa. Nauti myös söpöstä vatsasta ja vauvan potkuista, ota kuvia mahasta ja keskity rauhassa tunnustelemaan sitä ihmeellistä kutkuttavaa myllerrystä mahassa. :) Sitäkin tulee ikävä.
Äitiydestä sanoisin yksinkertaisesti että luota itseesi, neuvoja satelee joka suunnasta ja ne ovat yleensä kaikki ristiriidassa keskenään - mikä toimii toiselle ei ehkä toimi toiselle. Itse sain ristiriitaisia neuvoja ja ohjeita vauvanhoitoon ja erityisesti imetykseen jo synnärillä eri kätilöiltä, ja olin ihan hämmennyksissäni että mitä ohjetta seuraisin, kunnes päätin tehdä kuten musta luontevimmalta tuntuu. Etsi siis omat tapasi ja tee niinkuin itsestäsi hyvältä ja oikealta tuntuu oman lapsesi kanssa, sillä yhtä oikeaa tapaa ei useinkaan ole - luota itseesi ja äidinvaistoosi.
Aiotko olla vielä pitkään vauvan kanssa kotona? En rehellisesti sanoen vielä tiedä. Aion jäädä hetkeksi vielä kotiin äitiysloman loputtua (se loppuu jo vuoden loppuun, apua!), mutta taloudellinen puoli ratkaisee että milloin palaan töihin. Aika pian tuo päätös pitäisi tehdä kun töihin pitäisi pian ilmoittaa päivämäärä mihin asti aion jäädä kotiin, ollaan yritetty nyt siis tässä tehdä laskelmia ja miettiä sekä järjellä että tunteella tätä asiaa. Alle vuosikasta en halua ainakaan vielä laittaa hoitoon, joten uskallan sanoa että ainakin kevääseen olen vielä kotona vauvan kanssa.
Missä olet 10 vuoden kuluttua? 10 vuoden kuluttua olen 38-vuotias, lapset tehty ja työelämässä, voisin kuvitella että elän varmaan aikamoisia ruuhkavuosia silloin. Toivoisin myös että asuisimme silloin omakotitalossa. Varmaan eletään ihan tavallisen kiireistä mutta onnellista elämää. :D
Siinä ois nyt mun eka satsi vastauksia, ihanaa alkavaa viikkoa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti