20. marraskuuta 2017

Tuutteko mukaan neulomaan Adventtisukat 2017?



Siinäpä se kysymys olikin jo otsikossa, ootteko mukana? :)

Muutamat teistä on kyselleetkin jo syksyn mittaan, että tuleeko tänä vuonna adventtisukkien yhteisneulontaa - ja oon luvannut että tulee. :) Viime vuonna oli niin kivaa neuloa yhdessä ja seurata teidän sukkienne valmistumista, että ehdottomasti halusin kehitellä samanlaisen projektin tällekin vuodelle. Adventtisukkia valmistuikin viime vuonna valtava määrä, en tiedä lukumäärää mutta satoja ainakin taatusti - ihan hurjaa! :)

Lapasten yhteisneulontakin on ollut mulla suunnitelmissa, ideaahan väläyttelin jo vuosi sitten, mutta se jää vielä johonkin toiseen ajankohtaan - nyt neulotaan yhdessä jälleen Adventtisukat. :) Hommahan toimii siis niin, että jokaisena adventtisunnuntaina julkaisen pätkän ohjetta, ja näistä neljästä pätkästä valmistuu naisten villasukat.

Sen verran paljastan jo nyt, että sukat ovat kirjoneuletta, ne eivät ole polvipituiset, ja ne neulotaan Novitan 7 veljestä- langasta (tai vastaavan paksuisesta langasta). Minun värini Adventtisukkiini ovat tänä vuonna punainen ja valkoinen, mutta sukkiin sopii toki muutkin värit - ne voit vapaasti valita oman mieltymyksesi mukaan. Vaikka neulotaankin kirjoneuletta, niin mukaan voi lähteä sellainenkin joka ei ole aiemmin kirjoneuletta neulonut - ei ole tulossa hurjan pitkiä lankajuoksuja joten selviätte kyllä. :)

Tuutko mukaan neulomaan? :) 


19. marraskuuta 2017

Viikonlopun ompelut




Viikonlopun aikana valmistui pari ompelusta itselleni, pitkä toppi sekä tunika/mekko. Molemmat kankaat on Verson Puodista; värikkäämpi on kauan kaapissa hilloamani Kaisa Kartelan suunnittelema Elämän pauloissa -trikoo, ja mustaharmaa on Leena Rengon suunnittelema Ruusut- trikoo. Tuo Elämän pauloissa ihastutti mut heti ensi näkemältä, ja se on kesästä asti odotellut inspistä että mitä siitä tekisin. Tein sitten pitkän topin, koska sellaiselle oli mun kaapissa tarvetta.

Molemmat kaavat on muokattu Ommellisen mekkokaavan pohjalta. Elämän pauloissa- trikoosta tein pitkän topin, ja ruusuista tunikan/mekon joka on edestä lyhyempi kuin takaa. Näistä tuli sellaisia perusvaatteita, joita tulee kyllä taatusti pidettyä paljon. :)




Oon viikonlopun seurannut somesta Tampereen kädentaitomessujen meininkejä, ja vitsit että olis ollut kiva olla mukana! Ensi vuonna sitten. :)

18. marraskuuta 2017

Klompelompe - neuleita koko perheelle


Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta

Sain uuden Klompelompen käsiini jo alkusyksystä pian sen ilmestyttyä, ja siitä asti se on odottanut että ehtisin ottaa jonkun sen malleista puikoilleni. Vielä en ole ehtinyt, sillä neulomisaikaa on mulla nykyään tosi vähän, ja se mitä on ollut, on mennyt tarveneulontoihin. Oon neulonut vauvalahjoja, sekä sukkia omalle pojalleni ja pojan serkuille tarpeeseen, niin ja suunnitellut sekä testineulonut yhtä pian alkavaa yhteisneulontajuttua jonka perään muutamat teistä on kyselleetkin.. ;) Infoilen asiasta lisää kyllä piakkoin, malttakaa vielä hetki. :)


Klompelompen ensimmäisen osan sain joululahjaksi viime vuonna, ja ihastuin ihan täysin sen kauniisiin, ajattomiin malleihin. Niinpä odotinkin vesi kielellä seuraavaa osaa, ja aivan yhtä ihana on kyllä tämäkin! Klompelompen mallit on ajattomia ja tyylikkäitä, sellaisia että näitä taatusti neulotaan vuosia eteenpäin. Klompelompe on kahden norjalaisäidin, Hanne Andreassen Hjelmåsin ja Torunn Steinslandin luomus, ja tuo ensimmäinen osa olikin ilmestymisvuonna 2015 myydyin tietokirja Norjassa. Siinä missä ensimmäinen osa keskittyi lasten neuleisiin, on tässä toisessa osassa useita malleja myös aikuisille, niin naisille kuin miehillekin. Ohjeita on kirjassa yhteensä yli 60, ja ne on jaettu kolmeen eri taitotasoon, joten neulottavaa löytyy niin aloittelijalle kuin kokeneellekin neulojalle.

Klompelompessa ihastuttaa kokonaisuus; kauniiden neulemallien lisäksi kirja on jo itsessään tosi kaunis! Värimaailma on harmoninen, kuvat ovat upeita ja kirja on tosi kauniisti toteutettu. Mallit puolestaan yhdistävät mielestäni hyvin perinteistä ja modernia; on herkkää pitsineulosta, perinteikästä norjalaisneuleiden henkeä, romanttista ja graafistakin. Klompelompen kaikki mallit ovat silti tätä päivää; ne ovat yhtäaikaa sekä moderneja että ajattomia. Kirja on silloin aika täydellisesti onnistunut, kuin kirjaa selatessaan jokainen sivu aiheuttaa ihastuneita henkäyksiä!

Mä en vieläkään tiedä mistä mallista aloittaisin, mutta ainakin pipoja, itselle neuletakki ja Juliukselle villahousut, villahaalari ja neuletakki olis kiva saada tehtyä. Hmmm, mistähän sitä neulomisaikaa saisi kaikkeen tuohon? :D

Joko te ootte tutustuneet Klompelompeen? :)

17. marraskuuta 2017

Palkintopipoja


Järjestin reilu kuukausi sitten blogisynttäreideni kunniaksi jälleen arvonnan, ja pääpalkinnossa yhtenä osana oli ompelemani pipo voittajan valitsemasta kankaasta hänen haluamassaan koossa.

Arvonnan voittaja halusi itselleen pipon aikuisten koossa, ja valitsi kuosiksi mustavalkoisen Uni- trikoon. Arvontavoitoista viestitellessäni ja osoitetietoja tiedustellessani kuulin kuitenkin sattumalta kakkospalkinnon (postikorttien sekä tatuointikuva-arkin) voittajan elävän raskaiden syöpähoitojen keskellä, joten halusin ilahduttaa häntäkin pipolla. Niinpä ompelin hänelle pipon Vesi- kuosisesta trikoosta, ja onnistuinkin yllättämään hänet iloisesti ja tuomaan pienen piristyksen päivään. :)

Pipot on ommeltu Nuppu Printiltä aiemmin saaduista kankaista, ja kaava on PaaPiin kaavakirjasta. Somisteeksi ompelin vielä tekonahkaiset Handmade- merkit.

7. marraskuuta 2017

Puuvahaa pintaan


Mulla on puinen säilytysarkku, jonka oon saanut synttärilahjaksi vanhemmiltani joskus suunnilleen kymmenen vuoden tietämillä (eli melkein kaksikymmentä vuotta sitten!). Se on kulkenut mun mukanani siitä asti, ja tämä on nyt kuudes koti jossa se majailee. Suurimman osan elämästään tuo arkku on ollut käsityöarkkunani, jossa oon säilönyt langat ja tarvikkeet, mutta on se palvellut myös muissa tarkoituksissa - lukioikäisenä keräsin siihen astioita ja muita kodintarvikkeita omilleen muuttamista odottamaan, ja vauvaa odottaessani säilytin siinä ensimmäisiä ostamiani vauvanvaatteita ja tarvikkeita. Lähes jokaisessa kodissa tämä arkku on ollut myös päiväpeitteen laskupaikka öisin. Se on aina ollut käsittelemätön ja puunvärinen, mutta tummunut ja kellastunut vuosien kuluessa. Oon välillä miettinyt sen maalaamista tai käsittelyä, ja vihdoin kesällä se sai valkoisen puuvahan pintaansa. Ja kylläpä sen ilme raikastui!



Arkkua ei ollut ennestään käsitelty mitenkään, joten sitä ei onneksi aluksi tarvinnut hioa ollenkaan. Vahausten välissä hiottiin se kevyesti pariin kertaan, ja puuvahaa taidettiin laittaa yhteensä kolme kerrosta. Vieläkin valkoisemmaksi värin olis saanut lisäkerroksilla, mutta me tykättiin siitä että puu kuultaa läpi.



Aika kiva muutos, suhteellisen pienellä vaivalla. :)

6. marraskuuta 2017

Lokakuun kuulumisia


Blogissa on ollut tosi hiljaista viime viikot, ja tehän jo tiedättekin että se johtuu ihan niinkin yksinkertaisesta selityksestä kuin ajanpuutteesta. Kiireisestä omasta elämästä. Kun yhdistää perhe-elämän touhukkaan taaperon äitinä ja uudessa työssä aloittamisen, niin se on jo itsessään sellainen combo johon tarvitsee aika paljon paukkuja. Mutta sen lisäksi oon lokakuussa muun muassa järjestänyt yhdet yllätys-babyshowerit, viettänyt kaksi viikonloppua syntymäpäiväjuhlissa, ollut kolme viikonloppua reissussa, käynyt työmatkalla Tallinnassa, hoitanut rajun enterorokon sairastanutta taaperoa, ollut itse kunnon äänen vieneessä flunssassa kaksi viikkoa, ollut tutustumassa pojan päiväkotiin viikon, käynyt Oulun kädentaitomessuilla, hankkinut ja nimikoinut päiväkotivaatteita urakalla, ja kestinnyt muutamat vieraatkin - niin ehkei ole ihme jos aikaa ompelulle saatika blogin kirjoittamiselle ei ole tunneittain ollut. :D Melkoinen pyörremyrsky oli meidän lokakuu, niin täynnä ohjelmaa että ilman useampaa to do- listaa ja ajantasalla olevaa kalenteria en olisi selvinnyt. Mutta tiedättekö mitä? Lokakuu oli mahtava! Inhoan tekemisten luettelua, koska niinhän sitä sanotaan että laiska töitään luettelee, mutta onhan tässä tosiaan ollut puuhaa. Mietin viime viikolla lumen alta viime kesäisiä kesäkukanrippeitä kaivaessani, että olishan tämäkin puuha hoitunut helpommin jos sen olis tehnyt ennen lumien tuloa, ja mua hävettikin olla senkin asian kanssa niin jäljessä. Mutta tänään mietin, etten oikeasti olis kyllä ehtinyt tehdä sitä yhtään aiemmin, koska on tässä eletty niin haipakkaa koko syksy. Syksy oli aika kuluttava monella tapaa, mutta onhan tuossa yllä lueteltuna ihan mahtavia juttuja, joten eipä haittaa.








Ei tarvitse kyllä kahta kertaa miettiä mikä oli lokakuun paras juttu, sillä kyllähän se oli mun uusi työpaikkani. Aloitin siis lokakuun puolivälissä suunnittelijana Verson Puodilla. :) Oon ihan innoissani, tämä työ on niin mun juttuni! En aluksi oikein tiennyt mikä olis mun linjanvetoni blogissa, että tuonko miten selkeästi täällä ilmi uuden työpaikkani, sillä aiemmin en juurikaan ole tainnut blogissa mainita työpaikkojani nimeltä. Mutta tämähän on ihan eri juttu jo siksikin, että blogin aihepiiri liippaa nyt hyvin läheltä uutta työtäni... :D Tuntuisi siis hyvin oudolta olla kertomatta täällä missä työskentelen, enkä ehkä edes malttais olla kertomatta kun oon itsekin niin intona. Mutta silti toivon, että ymmärrätte tämän blogin olevan edelleen mun harrastukseni ja vapaa-ajan juttuni, en edelleenkään tuo työasioita tänne blogin puolelle sen enempää kuin aiemminkaan. :) Toki Verson kankaat näkyvät täällä väkisinkin suuressa roolissa tulevaisuudessa, koska työskentelen ihanien kangasrullien ympäröimänä, ja näin ollen kangasostoksien tekeminen on vähän liiankin helppoa. ;D 

Työpaikan jälkeen heti perään seuraavaksi paras uutinen olikin sitten Juliuksen päiväkotipaikka. Sen kanssa näytti aluksi niin huonolta, kun kaikki kaupungin päiväkodit oli ihan täyteen buukattu, eikä meille meinannut löytyä paikkaa millään - kunnes sattumien kautta paikka järjestyikin yhdestä toivomistamme paikoista! On niin kiva viedä poika aamuisin sellaiseen päiväkotiin jossa poika viihtyy, ja josta itselläkin on tosi kiva fiilis. Päiväkodin aloitus on kyllä sujunut uskomattoman hyvin, siitäkin huolimatta että heti alkuun poika joutui varapäiväkotiinkin muutamaksi päiväksi syyslomaviikon takia. Teen loppuvuoden vajaata työviikkoa, mikä pehmentää pojan päiväkotitaipaleen alkua kyllä tosi paljon. Se onkin tuntunut nyt ekojen viikkojen jälkeen tosi hyvältä järjestelyltä tähän alkuun, saa poika totutella rauhassa päiväkotiarkeen, ja minä siihen että joku muu hoitaakin poikaani päivät. :D Koska onhan tämä kieltämättä varsin iso muutos minullekin, varsinkin henkisesti. Tää tilannehan on vähän kuin ottaisi rusinat pullasta, pääsee itse tekemään mielekästä työtä ja poika pääsee leikkimään kavereiden kanssa, mutta silti on myös niitä kotipäiviä kun voin olla läsnä vain poikaani varten. Niin paljon kuin kotona olemisestakin oon nauttinut, niin on kyllä ollut hurjan kivaa palata taas työelämäänkin. :) Tiedän olevani onnekas, kun saan tehdä sellaista työtä josta oikeasti nautin - ei varmasti olis näin hyvä fiilis töihinpaluusta jos työ ei olis näin mielekästä. 

Tänne kuuluu siis hyvää, mutta kiireistä. :)

31. lokakuuta 2017

Lähimakuja Suomi 100 -juhlamenussa


Yhteistyössä S-ryhmän ravintolat / Raflaamo

Pääsimme miehen kanssa reilu viikko sitten herkuttelemaan Oululaiseen Frans&Camilleen Suomi 100 - juhlamenun merkeissä S-ryhmän kutsumana. Tämä kolmen ruokalajin illallinen tuli meille tosi hyvään saumaan, sillä päästiin satavuotiaan Suomen lisäksi juhlistamaan myös meidän kihlapäiväämme (kahdeksan vuotta jo!), ja mun uutta työpaikkaani. :)



Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden kunniaksi luotu juhlamenu on saatavilla 1.10.-31.12.2017 valituissa S-ryhmän ravintoloissa (lista ravintoloista löytyy täältä), ja menu kustantaa 39,90€/44,90€ (edullisempi hinta siis S-etukortilla). Lisäksi menun kylkeen on valittavissa erilaisia juomapaketteja, jotka on sovitettu menuun ja juhlavuoden arvoihin sopiviksi. Vinkkinä, että juomapaketin sai muuten pyydettyä myös alkoholittomana. :) Me oltiin liikenteessä autolla, joten mun juomat tehtiin alkoholittomina, ja pääruuankin kanssa tarjoiltiin hyvää alkoholitonta valkoviiniä. Suosittelen siis ottamaan menun kylkeen juomapaketin, sillä kyllähän nuo tarkoin valitut juomat täydensivät kivasti menun, myös alkoholittomana.

Juhlamenu on suunniteltu luonnollisesti perinteisten suomalaisten raaka-aineiden ympärille, ja se keskittyy eettisesti ja ympäristövastuullisesti tuotettuihin lähimakuihin, joista voit lukea lisää täältä. Kotimaisen ruuan tuottajien tyttärenä olen tietysti aina ollut kiinnostunut ruokani alkuperästä, ja suosinut kotimaista aina sen ollessa mahdollista. Niinpä musta oli tosi kiva tietää että kuha lautasellani oli peräisin Imatralta, ohra suomalaisilta pelloilta ja tatit Suomen metsistä.

Illallinen aloitettiin glögillä, jota saimme nauttia odotellessamme alkuruokaa. Glögi oli musta yllättävä, mutta tosi hyvä valinta juomamenun alkujuomaksi. Mähän rakastan glögiä, ja sitä kuluukin litrakaupalla jo paljon ennen joulua. Mun glögikauteni onkin nyt sitten virallisesti avattu! Ehkä piakkoin sitä voisi ostaa jo kotiinkin. :)

Alkuruokana herkuteltiin kirjolohitartarilla ja siianmädillä. Annoksessa oli myös suolaheinää Nousiaisista ja perinteikästä Maalahden limppua Vaasasta. Alkuruuan kanssa kilisteltiin shampanjalla, ja sitä halusin itsekin maistaa kulauksen vaikka muuten olinkin alkoholittomalla linjalla, sillä en muista olinko koskaan aiemmin maistanut shampanjaa.




Pääruokavaihtoehtoina oli paistettua kuhaa tai kotimaisesta karitsan jauhelihasta tehty pannupihvi. Me miehen kanssa kumpikin päädyttiin kuhaan, ja oltiin kyllä annoksiimme tyytyväisiä. Kuha oli Imatralta, ja sen kyljessä tarjoiltiin kotimaista ohraa, tatteja ja herneitä. Minä pallottelin noiden kahden pääruuan välillä aika pitkään, koska karitsaakin olisi tehnyt mieli maistaa, mutta lopulta päädyin samaan annokseen miehen kanssa välttääkseni annoskateuden. ;D








Jälkiruuaksi tarjoiltiin mustikkajäädykettä, vadelmia, mustikoita ja kukkia Kotipellon puutarhalta. Jälkiruoka oli kyllä suussasulavan ihanaa! Tosi raikasta ja herkullista, olisin voinut syödä sitä vähän enemmänkin. ;D

Erityiskiitos myös siitä, että koko menu oli laktoositon - se ei tosiaankaan ole itsestäänselvyys vaan tosi usein oon ravintoloissa pulassa, kun listalta ei löydy mitään minulle sopivaa syötävää. Muutenkin mun kokemukseni mukaan S-ryhmän ravintoloissa on tosi hyvin otettu huomioon erityisruokavaliot, ja myös ilmoitettu ne ruokalistoissa, jolloin valitseminen ja sopivan annoksen löytäminen on helppoa.





Tämä Suomi 100- juhlamenu oli tosiaan varsin suomalainen ja perinteinenkin, mutta tarjoili silti uusia ja erilaisia makuyhdistelmiä, mikä oli tosi kiva juttu! Menu oli täyttävä, muttei liian raskas - me tykättiin kyllä! :)

28. lokakuuta 2017

Merinosetti pikkuiselle


Tämä kuvien merinovillainen setti meni vauvalahjaksi kaverin vauvalle. Sain jo kuviakin näistä käyttäjänsä yllä, ja söpöltä näytti - varsinkin se käyttäjä itse! :)






Koko setti on neulottu Drops Baby Merinosta, jonka sävy on lilaan taittava haalea vaaleanpunainen. Tykkään tuosta langasta tosi paljon, se on pehmeää ja lämmittävää eikä kutita kyllä tippaakaan.

Myssy on perinteinen siksak-malli, ja se on neulottu tällä ohjeella. Kudoin aikanaan Juliukselle vauva-ajaksi kaksikin myssyä samalla mallilla, ja ne oli ihan meidän lemppareita.

Lapaset on neulottu varsi junasukkia mukaillen 40 silmukalla ja teräosa sileällä neuleella 32 silmukalla. Sukat puolestaan on neulottu Lise-Loten sukkaohjetta mukaillen. Tuo Lise-Loten sukkien mallineule on kyllä kaunis, ja helppo! Suosittelen kokeilemaan. :)



Näitä vauvan settejä on tosi kiva neuloa, ja valmistakin tulee suht nopeasti. :)

14. lokakuuta 2017

Päiväkotisukkia




Meidän pojalla oli aika akuutti villasukkatarve, kun kaikki aiemmin neulomani sukat alkoi jo olla liian pieniä. Nyt ennen päiväkodin aloitusta otin puikoille pikaisesti parit uudet sukat, kun päiväkotiinkin tarvitsee villasukkia ja varavillasukkia.

Perusvillasukat taaperolle
Ohje: Omasta päästä, 44 silmukalla.
Lanka: Adlibris Baby Merino, 100% Superwash merino
Puikot: Sukkapuikot nro 3,25 
Langan menekki: 30 g/sukat. Tein kahdella värillä, joten kahdesta 50 g kerästä jäi lankaa vielä yksiin samankokoisiin sukkiin. :)




Tämä lanka oli kyllä positivinen yllätys, mukavan pehmeää ja laadukkaan tuntoista, ja samalla edullista. En sitten kestävyydestä vielä tiedä kun nämä on vasta menossa käyttöön, katsotaan sitä sitten muutaman viikon päästä... :D Mutta muuten ainakin vaikuttaa hyvältä jos vaan kestävät käyttöä. Varsinaista villasukkalankaahan tämä ei ole, mutta testataan jos taaperolla kestäisi. :)

12. lokakuuta 2017

Sweet things 8 vuotta + arvonta!


Yhteistyössä Nuppu Print Company 

Nuppu Print lahjoitti mulle blogiini arvottavaksi ihania paperituotteita, ja ajattelin blogisynttäreiden (jo kahdeksan vuotta!) kunniaksi vielä lisätä itse vähän extraa joukkoon... :)

Arvon siis kaikkien osallistuneiden kesken kaksi palkintoa.



Palkinto nro 1. = Maailman tärkeimmät muistiinpanot - muistikirja, kolme Nuppu Printin postikorttia, sekä ompelemani pipo. Saat valita, ompelenko pipon Vesi- vai Uni- kuosista, ja lapsen vai aikuisen koossa! :) Huomaathan, että kuosin kohdistus pipoon on satunnainen.

Palkinto nro 2. = Nuppu Printin Sydäntalvi tatuointikuva-arkki, sekä kaksi Nuppu Printin postikorttia.


Arvonnan säännöt:
- Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen, kummasta kankaasta (Vesi- vai Uni- trikoo) haluaisit pipon ommeltavan, ja kenelle se tulisi. Muista jättää kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi.
- Aikaa osallistua arvontaan on sunnuntaihin 15.10.2017 klo 23.55 asti.

Onnea arvontaan! :)

EDIT. ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! :) KIITOS OSALLISTUNEILLE JA ONNEA VOITTANEILLE!

11. lokakuuta 2017

Unessa & Vedessä

Yhteistyössä Nuppu Print Company 

Sain Nuppu Printiltä upeita Vesi ja Uni - luomutrikoita testattavakseni heti niiden ilmestyttyä alkusyksystä, mutta kiireinen syksy vei mukanaan enkä heti ehtinyt ompeluhommiin - nyt vihdoin mulla olis esitellä valmiita ompeluksia näistä kauniista kankaista. :)

Uni-trikoosta syntyi body pojalleni ja mekko itselleni, ja Vesi-trikoosta olen tähän mennessä tehnyt paidan pojalleni, mutta suunnitelmissa olis tehdä siitä myös housut. Näissä kankaissa on tosi iso raportti, joten vaikka samasta kankaasta tekisi monta paitaa niin jokainen olisi taatusti erilainen, riippuen siitä miten kuosi sattuu osumaan. :)

Nämä Vesi- ja Uni - kuosit kuuluvat Nuppu Printin Yö-mallistoon, josta Nupun tarina sai alkunsa. Kuosit pohjautuvat Satu Kontisen kuvittamiin erityisesti lapsille suunnattuihin tietokirjoihin, joista ensimmäinen; Yö- kirja on valittukin yhdeksi vuoden 2016 kauneimmista kirjoista. Eikä ihme - sillä niin upeita, yksityiskohtaisia ja kauniita nuo kuvitukset ovat!



Juliuksen paita on tehty PaaPiin kaavakirjan Myyry-paidan kaavalla, ja bodyssa on kaavana Hedgehog (OB 4/2016) muokattuna. Oma mekkoni on myöskin PaaPiin kaavakirjasta; Flora-mekko pienin muokkauksin. Tosi kiva kaava tuo Flora, näitä tulee tehtyä taatusti lisääkin! :)



Nuppu Printin kankaita aiemminkin tilanneena oon kiinnittänyt huomiota kauniiseen kankaiden paketointiin; kankaat on kääritty silkkipaperiin ja vieläpä vyötetty kauniilla vyötteellä paketiksi. Tuollaista kangaspakettia avatessa tulee sellainen olo kuin lahjaa avaisi, vaikka ihan itse olisi kankaat itselleen tilannut.

Mä olen muuten alunperin löytänyt Nuppu Printin paperituotteiden kautta. Muistan nähneeni näitä kauniita vihkoja jossain blogissa, ja metsästäneeni niitä sitten läpi internettiä myöhemmin, kun en muistanut yrityksen nimeä - kauniit kuosit olivat kylläkin piirtyneet mieleeni. Sittemmin löysin myös Nuppu Printin kankaat, ja ne ovat kyllä toinen toistaan upeampia!




Viime viikolla blogini tuli muuten kahdeksan vuoden ikään, eikö olis taas aika järjestää sen kunniaksi pieni arvonta? ;) Vinkkinä, että arvonta liittyy vahvasti tähän postaukseen, ja se on tulossa blogiin huomenna - pysykäähän kuulolla! :)

10. lokakuuta 2017

Syksyn uusista tuulista





Oon kertonutkin, että mun viimeiset viikot on olleet aikamoista haipakkaa. Tähän syksyyn on mahtunut monenlaista käännettä, mutta loppupeleissä asiat on kääntyneet parhain päin. Unelmat käy toteen, työkuviot loksahtelee paikoilleen paremmin kuin olisin osannut kuvitella tai toivoa. Paljon uutta edessä, mutta ihan mielettömän siistiä!

Keväällähän multa lähti työpaikka alta (hoitovapaalla ollessani) konkurssin vuoksi, ja vaikka mun alunperinkin oli tarkoitus olla hoitamassa poikaa kotona ainakin tähän syksyyn asti - on välillä ollut aika epätoivoinenkin olo sen suhteen, kun odottamassa ei oo ollutkaan työpaikkaa johon palata. Mun alan työpaikkoja ei muutenkaan ole kovin usein tai laajalti tarjolla, joten mielessä on ehtinyt käydä monenlaista ajatusta kevään jälkeen. Tulevaisuus on ollut yksi suuri kysymysmerkki, ja vaikka rakastinkin sitä, että sain hoitaa poikaani kotona, on epätietoisuus tulevasta stressannut mua tosi paljon.

Niinpä oonkin ollut haljeta riemusta siitä asti, kun kädenpuristuksella sinetöitiin mun uusi työpaikkani vähän aikaa sitten. Mulla kävi ihan uskomaton tuuri, kun sain ihan unelmaduunin - työpaikasta josta mulla on jo nyt sellainen fiilis että sinne on taatusti kiva mennä joka aamu. Taas jälleen kerran on tullut todettua, että asioilla on tapana järjestyä.

Työkuvioista joku ehkä osaakin päätellä, että meidän poika on myös aloittamassa päivähoidon. Päiväkotipaikka oli kiven alla, ja meitä jo varoiteltiin että sen saaminen viivästynee, ja että hoitopaikka tuskin järjestyy meidän asuinalueen läheltä. Mutta senkin kanssa kävi lopulta paremmin kuin hyvin - ja hyvällä tuurilla saatiin lopulta pojalle paikka suht läheltä ja vieläpä tosi kivan oloisesta pienestä päiväkodista. Ollaan käyty tutustumassa päiväkotiin (ja hakemassa sieltä pojalle heti ensimmäinen tauti - enterorokko...), ja tosi kivalta paikalta vaikuttaa. Uskon, että siellä meidän pojasta pidetään hyvää huolta, ja että poikakin tulee siellä viihtymään. Tosi hyvä juttu on myös se, että poika pystyy aloittamaan päiväkotitaipaleensa vähän kevennetysti, itse teen siis alkuun vajaata työviikkoa joten poikakin pääsee totuttelemaan uuteen arkeen vähän pehmeämmin. :)

Oon ihan superinnoissani töistäni ja sormet syyhyää jo sorvin ääreen, mutta toki samalla vähän rintaa puristaa laittaa tuo pieni poika päivähoitoon koska se on meille uusi tilanne, mutta tiedän että mun rintaa puristais laskea poika päivähoitoon kolmevuotiaanakin... :D Ja tiedän kyllä että meidän pieni reipas poika tulee kyllä varmasti viihtymäänkin hoidossa sillä onhan siellä kavereita ja uusia leluja, ja iso piha täynnä virikkeitä. Uskon myös, että loppupeleissä tämä tekee hyvää meille kaikille. Minä pääsen tekemään työtä jota rakastan, mutta samalla saan myös viettää osan viikosta poikaa edelleen kotona hoitaen - ja poika puolestaan saa nauttia sekä kotihoidosta että päiväkotipäivistä.

Meillä on siis melkoinen muutosten syksy, mutta uskon että kaikki tulee menemään hyvin. :) Varmasti päiväkodin aloitukseen kuuluu haastaviakin juttuja, mutta sellaista se on. En ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne oikein mitään kuulumisia, koska tähän syksyyn on mahtunut tosiaan niin monenlaista käännettä - mutta niin se vain on, että taas kerran saan kirjoittaa tänne, että asiat järjestyy. :)

Mitä teille kuuluu?