Päiväpeitto pinnikseen

Vielä ehdin yhden haaveilemani ompeluksen tekemään vauvalle, kun hurautin pinnasänkyyn päiväpeiton tilkuista. Tää oli kyllä pitkään mielessä, mutta toteutus kävi lopulta inspiksen iskiessä niin sukkelaan ettei tosikaan. :D Kaikki tarvikkeet nimittäin löytyi kangaskaapistani, mitään en tätä projektia varten ostanut. Mustavalkoiset ja mintunvihreät puuvillakankaat on joko aiemmista ompeluprojekteista jääneitä jämiä (näitä oon käyttänyt vuosien varrella ainakin vetoketjupussukoihin, vaunuverhoon, vauvan rapinaleluihin ja pariin tilkkupeittoon), tai muuten vain kaapissa aikansa hillottuja. Toisen puolen fleece puolestaan on vuosia vanha ja paljon käytetty torkkupeitto, joka on jo vähän nukkainen mutta ajaa täysin asiansa vielä tämän peiton toisena puolena. Tulee kyllä aina kumman hyvä mieli, kun saa käytettyä ompelujutuissa materiaaleja mitä löytyy jo kotoa, ettei tarvitse aina lähteä ostamaan uutta. :)

Tällainen tilkkupeitto oli kyllä mukavan nopea toteuttaa, kun tilkut olivat koko peiton levyisiä. Ja lopputuloskin on vähän rauhallisempi, kun tilkut ovat isoja. :)

Meillä alkaa olla jo aika jännät paikat, ihan pian pieni on täällä sylissä. ♥ :) 

DIY- vinkki : Tuunaa marmoripurkit DC-fixillä

Tämä idea oli myös Kotiblogit- lehden jutussani keväällä, ja nyt voisin jakaa idean täälläkin kun lehtikään ei enää ole myynnissä.

Rakastan peltipurkkeja, ja niitä onkin kertynyt mulle melkoisesti vuosien saatossa. Ne on myös tosi käteviä kaiken pienen käsityötarvikkeiston säilytykseen, joten siksikin niitä on tullut keräiltyä.

Osa purkeista on niin hienoja, etten tosiaankaan menisi päällystämään niitä millään - niissä se kuviointi on nimenomaan se juttu. Mutta toisaalta en tykkää sekavan näköisestä yleisilmeestä kun purkit on esillä, joten hyllyssä esillä olevat askartelu- ja käsityötarvikepurkkini tarvitsivat pientä ilmeen freesausta. DC-fixiä pintaan ja tadaa- purkit sopii taas sisustukseen. :D

Tarvitset:
- Tuunattavat peltipurkit
- Sakset
- DC-fix -kalvoa marmorikuosilla

Tee näin: 
- Mittaa purkin avulla sopivan kokoinen pala DC-fix -kalvosta, puhdista purkin pinta ja kiinnitä DC-fix - kalvo purkkiin. Painele ilmakuplat huolellisesti pois, jotta lopputuloksesta tulee siisti. Kantta päällystäessä kulmiin kannattaa tehdä viillot, jotta kulmat saa taitettua siististi.

Ootteko te DC-fixanneet mitään? Mulla on pyörinyt mielessä yksi vähän isompi DC-fix - tuunaus, mutta sitä täytyy vielä vähän makustella sillä pelottaa että entä jos se meniskin pieleen... :D

Uusi ilme pöytälevylle puuvahalla

Meidän keittiön pöydällä ja tuoleilla on ikää jo kohta kymmenen vuotta. Varsin hyvin on alle satasen maksanut pöytäryhmä siis palvellut, ja palvelee edelleen. :D Vauvavuoden aikana on niin monenlaisia varsin isojakin kuluja kun täytyy hankkia vaunuja, turvakaukaloa, turvaistuinta, sitteriä, vaatteita, tarvikkeita ja läjäpäin vaippoja - että vaikka uusi ruokapöytä tuoleineen on ollutkin haaveissa, saa se haaveissa vielä pysyäkin.

Onneksi tämä ekaan yhteiseen asuntoomme opiskelijoina hankkimamme edullinen pöytäryhmä on kuitenkin kokopuinen, joten sitähän pystyy käsittelemään. Niinpä päädyttiin fiksaamaan vanhaa pöytää uuden hankkimisen sijaan, sillä kyllähän pöytälevyssä lisätyistä lakkakerroksista huolimatta elämä jo näkyi kaikenlaisiana kulumina ja uurteina. Viimeiset pari vuotta oonkin suosinut pinnan peittäviä liinoja. ;)

Todettiin myös, että vauva hakkaisi lusikalla kuitenkin koloja pöytään - joten parempi pärjätä vielä vanhalla pöydällä eikä hankkia uutta juuri nyt.

Pöydän kansi siis irrotettiin, hiottiin ja käsiteltiin puuvahalla. Näin kerrottuna kuulostaa varsin näppärältä ja nopealta puuhalta, mutta sitä se ei kyllä ollut. Oltiin tosiaan itse vielä lakattu pöydän pinta useampaan kertaan, joten lakkakerrosten ja petsin hiomiseen meni aikaa ja energiaa aika paljon. Valitsimme väriksi läpikuultavan valkoisen, koska halusimme puun pinnan ja kuvioinnin näkyvän, mutta värin olevan silti valkoinen. Lopputuloksesta tulikin juuri sellainen kuin haluttiinkin, mutta vaati se viisi kerrosta vahausta ja hiomisen aina välissä. :)

Puuvahalla käsitelty pöydän pinta on kyllä tosi helppo pitää puhtaana, pinnasta tuli mukavan sileä ja helposti pyyhittävä. Kannatti kyllä nähdä vaivaa!

Jos pelkän pinnan käsittely ei olisi ollut niin työläs, (tai työlästä oli siis vanhan lakan ja petsin poistaminen pinnasta) käsittelisimme taatusti myös pöydän jalat sekä tuolit jotta saisimme kokonaan vaaleamman pöytäryhmän, mutta tuolla työmäärällä se ei kyllä ole mielekästä eikä järkevääkään. Sillä pöydän pienuuden takia uuden pöydän hankinta on kuitenkin edessä varmaan parin vuoden sisään - mutta ollaan kyllä tyytyväisiä että tämän freesauksen myötä jaksetaan vielä katsella tätä pöytää hetken - pöytärahoille kun on vauva-arjessa muutakin käyttöä. :)

Mun tekis kyllä mieli päällystää pöydän jalat vielä valkoisella kiiltävällä dc fixillä, mutta toisaalta pelkään että nuo tummat tuolit alkaa sitten häiritä enemmän silmää... :D Hmm, täytyypä pohtia.

Ootteko te tehneet vastaavia muodonmuutoksia/uudistuksia huonekaluille? Meillä on tällä hetkellä kylppärissä kuivumassa toinenkin projekti, siitä lisää myöhemmin. :)

Operaatio viljelylaatikko

Ostettiin tosiaan tämä ensimmäinen oma asuntomme tänä keväänä, ja päästiin muuttamaan rivitaloon toukokuun alusta. Odotin sormet syyhyten sitä, että pääsen laittamaan omaa pientä pihaa, mutta samalla tiedostin sen realiteetin että kaikkea ei kannata yrittää tehdä ekana kesänä. Meitä odotti piha jossa oli valmiina vaan vähän onneton nurmikko ja taloyhtiön istutukset, ei siis mitään kukkapenkkejä tai muuta valmista. Kiva niin, sai ihan vapaat kädet. Halusin päästä heti tänä kesänä viljelemään pihalla edes jotain pientä, joten totesin että viljelylaatikko olis ratkaisu. Se on suht iisisti siirrettävissä eri paikkaan ensi kesänä, kun pihaa ehtii vähän suunnitella paremmin, mutta silti voin kasvattaa yrttejä ja kukkia jo heti tänä kesänä.

Ongelmaksi muodostui kuitenkin viljelylaatikoiden suosio, eihän niitä enää toukokuussa löytynyt mistään! Manasinkin täällä blogissa jo pari viikkoa sitten kiertäneeni kaikki paikat ja jääneeni tyhjin käsin, ja tuumasin että täytyy siis hankkia lautaa ja tehdä itse. Sitten sain kuitenkin vinkin, että Puuilosta vielä viljelylaatikoita löytyy - jes, pääsen vähän helpommalla ja saan nopeammin valmista.

Hain siis Puuilosta kehikon, ja rautakaupasta sävytettä, sillä halusin sävyttää laatikon tummemmaksi, ja samalla suojata kehikon säärasituksilta. Jos viljelylaatikossa aikoo kasvattaa syötäviä kasveja, täytyy muuten muistaa valita sisäpinnoille myrkytön suoja-aine. Koska tiedostin avuttomuuteni tällä saralla, hain heti rautakaupassa myyjän avukseni, sillä yksin en olis saanut purkeista mitään selkoa. Myyjän avustuksella lähdin lopulta kaupasta mukanani myrkytön parafiiniöljy sisäpintojen suojaamista varten, sekä tummaksi sävytetty Tikkurilan Valtti Color ulkopintojen käsittelyyn.

Sitten vaan jätesäkit terassille suojaksi ja käsittelemään. Aloitin sisäpintojen käsittelystä, ja käsittelin ne vain yhteen kertaan parafiiniöljyllä. Ulkopinnat sudinkin sävytteellä sitten kolmeen kertaan, jotta sain haluamani tummuusasteen. Jälkikäteen hoksasin, että nuo metalliosat olisi kannattanut suojata, sillä värihän tarttui niihinkin... Noo, pikkujuttu. Täytyy putsata ne tärpätillä kunhan muistan ostaa sitä.

Kun väri oli sudittu ja laatikko kuivahtanut, olikin edessä vaikein tehtävä - paikan päättäminen pihalla. Me ei otettu laatikon alta nurmikkoa pois ollenkaan, mutta toisaalta valitsemassamme kohdassa nurmikko kasvoikin vähän onnettomasti. Kehikon pohjalle levitin suodatinkankaan, sekä salaojitin pohjan soralla ennen mullalla täyttämistä. Jälkikäteen sain naapurilta vinkin, että suodatinkankaan alle olisi kannattanut levittää vielä sanomalehteä, mutta mun laatikkoni kohdalla se oli jo myöhäistä. Täytyy muistaa ensi kerralla!

Tummempi laatikko istuu pihaan mun mielestäni kivemmin kuin raakapuinen vaalea laatikko, ei hyppää silmille vaan sulautuu paremmin maisemaan, joten kannatti nähdä vähän vaivaa. :)

Istutin laatikkoon liudan yrttejä, salaattia, kaksi parveketomaattia, kesäkukkia siemenistä sekä muutaman kesäkukan taimen. Aika nopeasti laatikko täyttyi, ja pian jo haikailin että kunpa mulla olisi kaksi laatikkoa... :D Nälkä kasvaa syödessä!

Metallista

Kerroinkin eilisessä postauksessa, että Lights On- projektin tuunatut valaisimet ovat nyt huudettavina Huuto.netissä täällä. Kuvia oman valaisimeni työvaiheista oon vilautellut täällä jo aiemminkin, mutta nyt ajattelin kertoa niistä sekä valmiista valaisimestani vähän tarkemmin. :)

Materiaalina käytin avaruuspeitettä, eli ohutta foliomaista lämpöpeitettä, jonka toinen puoli on kultainen ja toinen hopeinen. Valaisimeni ulkopuoli on kokonaan kultainen, mutta sisäpuolella näkyvät molemmat värit; päävärinä sillä puolen on kuitenkin hopea. Halusin tehdä jotain näyttävää, mutta silti yksinkertaista. Yksinkertaisuudesta voidaan varmaan olla montaa mieltä, kun lopputulos on kimaltava ja kultainen, mutta valitsemani materiaalin vuoksi halusin jättää valaisimen siluetin simppeliksi.

Tein valaisimen niin, että rypistin ensin avaruuspeitteen saadakseni pintaan elävyyttä. Sitten leikkasin sen leveiksi suikaleiksi, jotka punoin varjostimeen kehikon ympärille. Suikaleet pysyivät hyvin kiinni jo punomallakin, mutta käytin kiinnityksen varmistukseen vielä pikaliimaa.

Materiaalina avaruuspeite on hauskan näköistä siksi, että se näyttää painavalta, kuin metallilta, mutta onkin todella kevyttä. Valaisimeni ei siis paina juuri mitään. Lisäksi valon ollessa päällä, se kuultaa kauniisti läpi niistä kohdin, joissa peitettä on ohuemmin, mikä luo valaisimeen kivan efektin.

Olisi hauska tietää, mihin tämäkin valaisin lopulta päätyy. :) Toivottavasti se pääsee jonkun kattoon ilostuttamaan ja valoa tuomaan, eikä jää keräämään pölyä kenenkään varastoon.

Tämä, ja 26 muuta valaisinta odottavat ostajiaan. Oli ihana tehdä hyvää näin kivalla tavalla!


#lightson2014 #eiorjuudelle #lightsonprojekti #valo

Vapaus

Minä olen vapaa. Olen vapaa maalaamaan elämästäni millaisen tahansa.

Minä voin elää elämääni haluamallani tavalla, voin täyttää elämäni mielekkäillä asioilla, hankkia sellaisen kodin ja ammatin jotka haluan, valita itse puolisoni, ja voin pukeutua kuten haluan. Olen vapaa uskomaan mihin haluan, ja vapaa tekemään itse omat ratkaisuni. Olen vapaa luomaan ja ideoimaan, vapaa tekemään ja kokeilemaan. Olen vapaa valitsemaan itse.

Minun ajatukseni ovat vapaat kulkemaan omia reittejään, ja minulla on vapaus myös kertoa ajatukseni ääneen, tai kirjoittaa ne ylös. Minulla on vapaus päättää omasta kehostani. 

Valitettavasti kaikilla ei ole samoja oikeuksia, kaikki eivät ole vapaita. Ihmiskauppa on nykypäivän orjuutta, ja sitä tapahtuu Suomessakin - joka päivä. Vaikka orjuus virallisesti lopetettiin yli 200 vuotta sitten, tänä päivänä orjia on enemmän kuin koskaan aiemmin.

Kuvat projektin hyväksi tuunaamastani valaisimesta ihan alkuvaiheilta. Kehikko + valitsemani materiaali. Arvaatteko muuten mitä tuo materiaalini on?

 Lights On 2014  

#lightson2014 #eiorjuudelle #lightsonprojekti #valo

Mandariineja parvekkeella

Moneskohan parvekkeen muutos -postaus tämä jo multa on? No, muutos kuitenkin jatkuu... :D

Kuvien välillä muuttunut on siis vain uusi pehmuste aurinkotuoliin, sekä ompelemani uudet päälliset pikkutyynyihin sekä lattiatyynyihin. Ja silti ero on ainakin mun silmissä iso! Toki olin katsellut noita lähtötilanteen tekstiilejä jo kolmella eri parvekkeella yhteensä kuusi vuotta, joten olin jo totaalisen kyllästynytkin. Mutta kylläpä vaan piristyi parveke pienillä muutoksilla ihan eri näköiseksi, eikö vaan?

Vallilan kankaat on aina olleet mun mieleeni, tykkään vahvoista kuoseista ja väreistä. Ja varsinkin tämä Tanja Orsjoen Mandariini- kuosi on sykähdyttänyt mua aina. Aikanaan harmitti tosi paljonkin, kun haaveilin pitkään siitä edellisestä turkoosin sävyisestä mandariinistä (sellainen vähän minttuisempi turkoosi, jos muistatte), ja mulle kävi ne perinteiset eli se oli joka paikasta loppunut kun sitä viimein tosimielellä metsästin verhoiksi tai edes tyynyiksi. Paikkasin sitten kaihoani ruskeilla mandariini- tyynyillä, jotka on olleetkin meillä olohuoneessa jo pitkään. Tätä turkoosia Mandariinia ostin ensin pienemmän palasen sillä ajatuksella, että teen uudet tyynyt olohuoneeseen (ja varmaan vielä teenkin nekin, siltikin vaikka tätä samaa kuosia on nyt parvekkeellakin), kun Vallilan kankaat oli kolmenkymmenen prosentin alennuksessa. Mielessä kävi heti nämä uusia päällisiä odottavat lattiatyynytkin, mutta pelkäsin miehen tyrmäävän tämän kuosin niin isoina pintoina. Mutta kun varovaisesti esittelin kangasta miehelle et mitä olisit mieltä tästä kankaasta parvekkeella, näyttikin mies ajatukselle vihreää valoa. Saatoin myös korostaa, että tämä on nyt tosi hyvässä alennuksessakin. ;) Siispä hain tätä hippulat vinkuen vielä puolitoista metriä lisää.



Tyynyillä on kokoa 70 x 70 cm, ja tyynynpäällisissä on sivuilla pitkät vetoketjut, jotta päällisiä on helppo pestä välillä.

Ja kannatti odottaa, nimittäin tämä uusi turkoosi Mandariini on mun mielestä vielä ihanamman sävyinen kuin se vanha oli!

Kyllä nyt kelpaa viettää aikaa parvekkeellakin. :) Vielä olis tarkoitus päällystää yksi pikkutuoli, sekä ommella noita pikkutyynyjä pari lisää. Eiköhän sitten parveke ala olla taas siinä kuosissaan, jossa sitä katsellaankin sitten pitkään.

Rumien pehmusteiden uusi elämä

Meillä on parvekkeella puinen säilytyspenkki, jossa säilytetään niin rumat kylmälaukut kuin tyhjät kukkapurkitkin. Penkillä ei kuitenkaan tule juuri istuttua, koska puinen penkki on niin kova. Kauppojen pehmusteet sen sijaan ei oikein ollut vaihtoehto, koska penkki on niin leveä, että ne olisivat auttamatta näyttäneet ihan minikokoisilta penkin syvyyden vuoksi.

Kun hankittiin alkukesällä uudet pehmusteet parvekekalusteiden tuoleihin, huomasinkin vanhojen pehmusteiden potentiaalin uudessa käyttötarkoituksessa.


Kun pehmusteille näytti vähän saksia ja ompelukonetta, sai puupenkki vanhoista pehmusteista ihan uuden elämän.

Alkutilanne oli siis tämä:



Pehmusteet oli vielä hyvät, mutta kangas oli auringossa pahoin haalistunut ja kellertynyt, eikä kuosikaan enää miellyttänyt silmää. Mittailtuani pehmustetta huomasin, että selkänojista saisi juuri sopivat pehmusteet penkin päälle. Siispä saksilla pehmuste halki taitoksen ompeleen vierestä, verhoilu uudella kankaalla päälle (jätin siis vanhan kankaan alle, koska ostamani uusi kangas on niin paksua ettei kukkakuosi näy läpi yhtään, tulipahan vain jämäkämpi), ja valmista oli! Aikaa kahden tällaisen tekemiseen meni ehkä puolisen tuntia.

Kangas on paksua puuvillaa, jonka löysin Oulun Löytöpalasta.

Samalla hurautin Ikean paksusta mustavalkoisesta puuvillasta uudet päälliset pikkutyynyihin, joiden päälliset oli myös jo aikansa eläneet. Vanhat beigeraidalliset sai uutta ryhtiä mustavalkoisesta, ja tällä kertaa olin myös vähän fiksumpi, ja tein tyynynpäälliset tavallisten tyynyliinojen tyyliin, jotta päälliset on helppo nakata välillä pesuun.


Huomenna jatkan ompelemalla päälliset isoihin lattiatyynyihin. :) Ihanaa kun pikkujutuilla saa niin uutta ilmettä aikaan!

Mustaa ja harmaata

Meidän parveketekstiilit tulee kokemaan uudistuksen näissä sävyissä ja kuoseissa:

Mustaa, harmaata, valkoista ja turkoosia siis!

Kauan näitä kankaita etsittiinkin, jotta löytyi miellyttävät kuosit ja hyvälaatuiset paksut kankaat, mutta oon tähän kuosikimaraan tosi tyytyväinen ainakin näin kangaspinoina. Saa nähdä onko lopputulos sitten kuvitelmieni kaltainen. Toivottavasti! Haaveissa on siis harmoninen, muttei silti tylsä lopputulos. Siksi siis erilaisia kuoseja, vaikka varmemmin tyylikkään lopputuloksen olisi varmasti saanut vähän rauhallisemmilla, yksivärisillä kankailla. Ja jos nämä näyttää isoina pintoina liian villeiltä, niin helppohan tähän on rinnalle ostaa vielä yksiväristä harmaata tai mustaa vähän rauhoittamaan palettia. :)

Nyt vaan odotan että ehtisin ompelemaan! Tai malttaisin, olisinhan tänäänkin hyvin ehtinyt, mutta valitsin sen sijaan kaksi tuntia auringossa parvekkeella hyvän kirjan kanssa. Ommella ehtii sitten vaikka lauantai-aamuna kun aurinko ei vielä paista parvekkeelle. :)

Parvekkeelle näkösuoja

Lattiasta kattoon lasitetussa parvekkeessa on hyvätkin puolensa; valoisuus, esteetön auringon paistaminen, ja näköalat asuinympäristöön. Mutta huonona puolena on sitten puolestaan se, että parvekkeella oleillessa itsekin näkyy esteettömästi sinne asuinympäristöön. Tuntuu vähän siltä, että on liikaa kaikkien nähtävillä.

Maalla kasvaneena ajatus lasilaatikossa kaikkien näkyvillä rentoutumisesta ja auringon ottamisesta tuntuu hassulta, joten jotain näköestettä piti saada. Vastapäinen talo kun on aika lähellä, ja vieressä on niin parkkipaikkaa, lasten leikkipaikkaa kuin tietäkin, on kiva saada parvekkeellekin vähän omaa rauhaa ja suojaa.

Meillä oli jo Kokkolassa edellisessä asunnossamme lasiset parvekkeen seinät lattiasta kattoon, ja silloin hyväksi havaittiin keksimäni halpa seinäratkaisu; musta kangas pingotettuna lasia vasten sisäpuolelle lasituksen alaosaan. Näyttää tyylikkäältä mustalta lasilta ulospäin, mutta tuo kuitenkin valoa läpi parvekkeelle,  ja on halpa ja helppo asentaa (niin, ja vuora-asujana tärkeää on myös poistaminen jälkiä jättämättä). Sellainen siis laitettiin nytkin.

Ja koska lakanakangasta on halvinta ostaa valmiina lakanoina, kävin nytkin hakemassa mustan kankaani Anttilan vuodevaateosastolta.

Ei kuitenkaan haluttu peittää näkyvyyttä koko parvekkeelle, joten tehtiin verhous vain toiselle puolelle. Nyt auringon ottaminen sujuu vähän suojaisammalla puolella, ja  valo pääsee silti tulvimaan toiseen päätyyn, jossa sijaitsee puutarhapöytä tuoleineen.

Yksinkertaisesti siis mittasin lakanakankaasta sopivan palan, leikkasin, silitin ja kiinnitin sen siististi kaksipuoleisilla pehmustetuilla tarrapaloilla lasituksen metalliosiin. Ja ainakin nyt muutaman päivän se on pysynyt kiinni hyvin. :)

Mitäs tuumitte tästä näkösuojaratkaisusta? :) Hintaahan tälle tuli kokonaisen kympin verran. ;) Aika toimiva siis ainakin meidän mielestä.

Puutarhakalusteiden pikafiksaus

Kerroinkin teille jo aiemmin, että me ollaan (tai enimmäkseen minä olen ;)) tehty parvekekalusteille vähän fiksaushommaa tänä kesänä.

Meidän parvekekalusteet oli jo vuosia vanhat, alunperin sävyltään kirsikanväriset, mutta auringossa kovin keltaisiksi ja haalistuneiksi muuttuneet. Elämän jälkiä näkyi myös pinnoissa kaikenlaisina kolhuina ja laikkuina.

Muutenkin makumme on muuttunut, eikä kirsikanvärinen puu todellakaan kuulu enää suosikkeihimme (silloin kun nämä kalusteet ostettiin, se oli sekä meidän mieleemme, että ilmeisen trendikästä koska puutarhakalusteita ei juuri muissa sävyissä saanutkaan!), joten päivitystä kaivattiin.

Sävytettiin kalusteet siis tummemman ruskean sävyisellä puuöljyllä vähän tummemman ruskeiksi, ja lisäksi uusittiin pehmusteet. Nyt meillä on ihan uudennäköiset parvekekalusteet! Ei niin pienellä vaivalla kuin luultiin (puuöljyn levittämiseen saatiin kulumaan aikaa päivätolkulla), mutta ainakin suht pienellä rahalla.




Tuolien pehmusteetkin oli tosi kuluneet vuosien käytössä. Väri oli haalistunut ja kellastunut, ja muutenkin ne näytti jo tosi nuhruisilta. On muuten puutarhakalusteiden pehmusteidenkin valikoimat parantuneet huimasti muutamassa vuodessa, sillä silloin kuutisen vuotta sitten ei meinattu millään löytää yksiäkään kivan näköisiä. Nuo kukalliset sitten kelpuutettiin, koska turkoosi oli sentään raikas väri. Nyt pehmusteiden valikoima oli huomattavasti laajempi, ja Kodin ykkösestä olisi löytynyt useammatkin silmää miellyttäneet. Harkittiin vakavasti myös tummansini-valkoraitaisia, mutta päädyttiin sitten kuitenkin harmaisiin.

Seuraavaksi mun ois tarkoitus uusia kangaspäällysteet vielä lattiatyynyihin ja pieniin aurinkotuolin tyynyihin, sekä tehdä istuinpehmusteet kannellisen arkun päälle. Täytyisi vaan löytää ensin niihin hyvät kankaat... :) En vain oikein tiedä että jatkaisinko harmaan sävyillä, vai ottaisinko mukaan jonkun piristevärin?

Pensselille puuhaa

Moikka!

Vähän hiljaista on ollut blogin puolella, mut niin on näyttänyt olevan aika monen muunkin blogissa... Ja kävijätilastoista huomaa et ihmisillä on näillä keleillä ollut muutakin tekemistä kuin lukea blogeja. ;) Mut se on hyvä vaan, nautitaan kesästä kun se vihdoin on täällä!

Itse oon nauttinut kuumista keleistä myös toimistolla. ;) Ei saisi valittaa kun siellä kerrankin tarkenee (yleensä meillä on toimistolla tosi viileää, nim. vielä viime viikolla viltti harteilla ja sormet jäässä), mutta kun sisäilma tuntuu ihan älyttömän paksulta ja tunkkaiselta, meinaa iltapäivisin olla jo happi tosi vähissä. Pieni ilmavirta tai tuulahdus raikasta ilmasta olisi pop, mutta täytyy varmaan vaan yrittää löytää vilpoista puettavaa, sekä pitää jääkylmä vesipullo käden ulottuvilla.

Tämän viikon illat on menneetkin parvekkeella hikoillessa. Operaatio "sutaisen sävytetyllä puuöljyllä parvekekalusteisiin helposti ja nopeasti uutta ilmettä" - ei sit ollutkaan ihan noin helppo. ;) Lopputulos on hyvä, mutta on se vaan ollut monen tuskaisen tunnin takana. Pikkupensselillä parveketuolien pinnojen välejä illat töpötellessä on tullut manattua muutamaan kertaan omat hyvät ideat maanrakoon.Mutta nyt on valmista! Parvekepöydän pinta saattaisi ehkä kaivata vielä yhden kerroksen, mut katsotaan nyt. Ehtiihän sen joskus myöhemminkin. Nyt alan nimittäin olla kurkkuani myöten täynnä puuöljyä tältä erää. ;)

Parvekkeen lattia suojattiin teippaamalla jätesäkit lattiaan, ettei pieniä tippuvia pisaroita tarvinut hysteerisesti varoa. Huomenna aion repiä nuo teippaukset vihdoin irti, ja ryhtyä laittamaan parvekkeesta vähän esteettisempää kokonaisuutta. Käytiin alkuviikosta ostamassa metritavarana tummanharmaata terassimattoa, jotka päästään huomenna sit vihdoin asentamaan paikoilleen. Meidän parvekkeen lattia kun on jätetty ihan vaan betonille, mutta onhan se nyt aika karun näköinen, ja tosi kylmä jalkojen alla.

Paras osuus on sitten edessä viikonloppuna, kun pääsen upottamaan sormeni vihdoin multaan ja istuttamaan parvekkeelle kukkia ja yrttejä. Lauantaiaamuna siis arvatenkin olis edessä reissu puutarhalle!

Aiotaan tänä vuonna uusia myös parvekkeen tekstiilit. Vanhat, vuosia palvelleet kukalliset ja vaaleansiniset ruudulliset saa lähteä, tilalle haluan jotain vähän tyylikkäämpää ja rauhallisempaa. Oon jo tutkinut netistä eri liikkeiden valikoimaa, aika vähän näyttäisi olevan vaihtoehtoja aina yhdessä liikkeessä... Mutta täytyy varmaan ottaa vaan jalat alle ja lähteä tutkimaan. :)

Aurinkoista loppuviikkoa!