14. lokakuuta 2018

Kastejuhlien tarjoilut


Meinasin ensin tehdä Samuelin syyskussa vietetyistä kastejuhlista yhden postauksen kaikkine kuvineen ja juttuineen. mutta ei mulla ole aikaa koostaa sellaista. :D Totesin, että helpompaa taitaa olla pilkkoa juhlat osiin ja julkaista niitä sitä mukaa kun ehdin kirjoittelemaan ja käsittelemään kuvia.

Aloitetaan kastejuhlien tarjoiluista. :)


Samuelin kastejuhlia vietettiin meillä kotona kuukausi sitten, syyskuun puolivälin lauantaina. Halusin tehdä tarjoilut itse, joten suunnittelin leivonnaiset niin että suurimman osan pystyin tekemään jo etukäteen pakasteeseen.

Äiti halusi auttaa leipomisessa, joten hän tekikin vaniljakierrepullat ja suolaiset oliivijuustokierteet, ja mies teki suolaiseksi lämpimän tacopiirakan. Loput leivonnaiset leivoin minä. Toki konvehdit ostettiin valmiina, ja myös coctailpiirakat olivat esipaistettuja valmiita piirakoita.

Tarjolla oli siis seuraavaa:
- Täytekakku, vaalean kakkupohjan välissä vadelmamousse sekä kinuskimousse
- Minttusuklaarahkakakku
- Jäälauttaleivokset
- Marengit
- Vaaleat nimipikkuleivät
- Vaniljakierrepullat 
- Konvehdit
- Tacopiirakka, joka tarjoiltiin lämpimänä
- Tomaattimuffinit
- Oliivijuustokierteet
- Coctailpiirakat & savuporotahna




Mulla oli pari ehdotonta juttua joihin halusin panostaa tarjoiluissa; täytekakku on aina se yksi tärkein, ja sen lisäksi halusin värkätä Samuelin kastejuhliin nimikoidut pikkuleivät. Myös suolaisiin haluttiin panostaa, sillä suurin osa vieraista tuli useamman sadan kilometrin päästä, joten oletettavaa oli että suolaiset, täyttävämmät tarjottavat maistuvat.








Täytekakku oli tosiaan vaalea 5 munan kakkupohja, ja välissä oli vadelmamousse sekä kinuskimousse paksuina kerroksina. Kakun päällystin elintarvikevärillä värjäämälläni kreemillä (jossa oli siis kermavaahtoa ja vaniljakreemijauhetta). Kakun koristelussa päätin että tällä kertaa vähemmän on enemmän, ja koristelin kakun pelkästään tekemälläni nimilaatalla sekä aidoilla kukilla. Nimilaatan kakun päälle laitoin vasta juuri ennen tarjoilua, sillä nimi pidettiin kaikilta läheisiltä salassa kasteeseen asti. :)

Jäälauttaleivosten ohjeen löysin täältä, ja vaaleiden pikkuleipien ohje on tämä, jossa taikinassa maistuu mukavasti kaneli. Minttusuklaarahkakakku oli tällä omalla ohjeellani muuten tehty, mutta pohjan tein tällä kertaa Oreoista. Tomaattimuffinsit puolestaan on tehty tällä ohjeella.







Sellaiset tarjoilut meillä. :) Väriteemakin varmaan tuli kuvista jo selväksi, mutta se oli minttua, valkoista ja ripaus kultaa. Noista kuvissa vilahtavista persikkaisista käsin maalatuista kahvikupeista täytyy vielä sanoa sen verran, että ne ovat mun aarteeni - rakkaan mummuni mulle lahjaksi maalaama kahviastiasto. Mummu maalasi kaikille lapsenlapsilleen rippilahjaksi tai ylioppilaslahjaksi oman astiaston, johon kukin sai valita värin itse. Ja meitä lapsenlapsia on 11! Oman astiastoni värin valitsin jo vuosia ennen rippipäivääni, olin varmaan jotain kymmenen silloin, ja muistan harkinneeni pitkään sinisen ja persikkaisen välillä. Onneksi päädyin persikkaiseen sillä se on paljon ajattomampi väri.

Tämä astiasto on mulle tosi tärkeä kuten oli mummukin, ja koen että tämän astiaston kautta mummu on tavallaan mukana kaikissa meidän perheen tärkeissä juhlissa - joten haluan käyttää sitä aina juhlissa. :) Valkoista teemaa ja mummun maalaama astiasto, ne ovat yhdistettynä meidän juhla-astiamme.

10. lokakuuta 2018

Opi suunnittelemaan itse neuleita #miundesign- kirjan avulla



Kirja saatu arvostelukappaleena Gummerus kustantamolta





Miia Laakson syksyn uutuuskirja #miundesign  - Ideoi, suunnittele, neulo ja virkkaa on vähän erilainen käsityökirja. Sen sijaan että kirja olisi pullollaan valmiita ohjeita, tämä kirja opastaa suunnittelemaan itse neuleensa.

Kirjan jokaisen luvun aiheena on yhden neule- tai virkkuutyön suunnittelu ja toteutus. Kirja antaa ohjeita suunnitella neuleen itse, mutta sen lisäksi jokaisen luvun lopussa on myös valmiita ohjeita. Kirja etenee helpoimmasta vaikeimpaan, aloittaen myssystä ja johtaen aina neulepuseroihin asti.

Tähän kirjaan on aloittelevankin käsityöntekijän helppo tarttua, sillä kirja opastaa selkein kuvasarjoin tekniikoita, käy läpi neuleohjeiden lyhenteitä ja sanastoa, sekä opastaa lukemaan neulekaavioita ja muokkaamaan neuleiden kokoa. Kirja ei silti ole pelkästään tekniikkaopus, vaan kokenutkin neuloja löytää siitä uutta inspiraatiota esimerkiksi erilaisista neulepinnoista.







Tykkään myös kirjan yleisilmeestä, joka on tosi selkeä ja kaunis. Ohjeet on jaoteltu todella selkeästi ja ne ovat yksityiskohtaisia. Yritin katsoa kirjaa sellaisen lukijan silmin jolle neule- ja virkkaustyöt eivät olisi yhtä tuttuja kuin minulle, ja uskoisin että tässä kirjassa asiat onnistutaan esittämään riittävän selkeästi myös oikeasti aloittelijoille. Uskallan siis suositella tarttumaan tähän kirjaan mikäli neulominen ja virkkaaminen kiinnostaisivat, mutta aloittaminen tuntuu jostain syystä hankalalta tai haastavalta. Tämän kirjan kanssa kynnys aloittaa on mukavan matala. :) Suosittelen myös tutustumaan tähän kirjaan, mikäli omien neuleiden suunnittelu kiinnostaa - tästä saa siihen hyviä vinkkejä.



Oletteko te käsityöntekijöinä enemmän valmiiden ohjeiden mukaan tekijöitä, vai itse suunnittelijoita? Minä olen ehdottomasti enemmän soveltaja ja suunnittelija; mutta toki välillä on myös mukava tehdä suoraan ohjeista - kun joku toinen on tehnyt valmiiksi suunnittelutyön ja laskenut kavennukset ja silmukkamäärät valmiiksi. :)

4. lokakuuta 2018

Just sopivia pöksyjä


Ompelin kaverin tyttövauvalle lahjaksi parit pöksyt koossa 68. Kaavana hyväksi havaitsemani Jujunan Niklas- pöksyt, ja ihanan hempeät kankaat Verson Puodilta. :)



Olipas kiva ommella vaihteeksi jotain näin hempeistä ja tyttömäisistä kankaista. :)

Milloinhan ehtisin ompelemaan taas omillekin pojille vaatetta... :D Kumpikin kasvaa niin kohisten, että saisi kyllä kiireen vilkkaa aloittaa perusvaatteiden ompelun molemmille. Juliuksella jo nilkat ja napa vilkkuu kesällä ompelemistani vaatteista, hän on isoveljeksi tultuaan ottanut taas kunnon kasvupyrähdyksen. Samuelille en ole myöskään ehtinyt ompelemaan vielä yhtään mitään seuraavassa koossa, ja poika on hujahtanut ekan kahden elinkuukautensa aikana pituutta huimat kymmenen senttiä. :D Sanomattakin varmaan selvää että ennen syntymäänsä ompelemani vaatteet on jo joko liian pieniä, tai vähintäänkin juuri sopivia just nyt. Täytyy varmaan merkata ensi viikolle kalenteriin yksi ompeluilta, niin sille ehkä oikeasti järjestyy aikaa. :D

29. syyskuuta 2018

Sirkuspeitto


Ompelin muutama viikko sitten pienen tilkkupeiton lahjaksi kaverin vauvalle, joka on pari viikkoa meidän Samuelia vanhempi. Kankaista suurin osa on vanhaa Annoa, ja sirkuspalat ovat PaaPiin puuvillaa jota mulla oli vielä muutamaan tilkkuun jäljellä.




Kokoa peitolla on 60 x 90 cm, joten tämä on aika pieni - esimerkiksi vaunuihin tai turvakaukaloon sopiva peite, tai vaikkapa mukana kuljetettava alusta vauvalle. Taustana peitossa on musta fleecekangas, joka on peräisin viltistä. Ostin joskus Kodin1:sen loppuunmyynneistä useampia fleecepeittoja eri väreissä jemmaan tätä tarkoitusta varten, ja niitä on vieläkin pari jäljellä.





Oon tehnyt näistä suunnilleen samoista kankaista kaksi peittoa aiemminkin, toisen vauvalahjaksi parisen vuotta sitten, ja toinen on meillä itsellämme. Jokainen näistä kolmesta peitosta on silti erilainen. :)

26. syyskuuta 2018

20 x asiat mitkä ovat toisin toisen lapsen kanssa


1. Imetyshetket eivät ole enää sarjamaratoneja sohvannurkassa lempiohjelmien ja herkkujen parissa, vauvaa tuijotellen ja köllötellen, kuten ne esikoisen kanssa olivat. Kun kotona on vauvan lisäksi kaksivuotias, imetetään vauvaa ruokapöydässä samalla kun esikoinen on syömässä, ja lattialla junarataa rakentaen, sekä esikoisen sängyn vieressä istuen päiväunille samalla esikoista nukuttaen.

2. Yöunia ei voi enää jatkaa aamun tunneista, vaikka yö olisi valvottu ja vauva nukkuisi vihdoin aamulla. Esikoinen herää aamulla virtaa täynnä, ja silloin on noustava itsekin riippumatta siitä montako tuntia tai minuuttia yöllä on tullut unta.

3. Myöskään päivänokosia ei voi ottaa enää samaan tapaan kuin yhden vauvan äitinä. Esikoisen kanssa pystyi nukkumaan tarvittaessa vaikka useammatkin päiväunet silloin kun vauvakin nukkui, ja me nukuttiinkin torkkuja milloin sängyssä ja milloin sohvalla yhdessä vauvan kanssa. Taapero nukkuu hyvällä tuurilla reilun tunnin päiväunet, mutta niin hyvää tuuria ei sentään ole että vauvakin nukkuisi silloin samaan aikaan, joten päiväunet yhdessä molempien lapsienkaan kanssa eivät onnistu. Noilla lapsilla on varmaan yhteinen diili että toisen on aina pidettävä äidille seuraa. ;D



4. Esikoisen vauva-aikana mulla oli tapana nousta yleensä aamuisin rauhassa aamupalalle kun vauva jäi vielä nukkumaan. Edellisten kohtien perusteella arvannettekin jo, että tämäkin aamuhetki on nyt kahden lapsen äitinä muisto vain. :D Taapero huolehtii herättämisestä, ja yleensä vauvakin heräilee samoihin aikoihin. Sängystä nousemisen jälkeen seuraavat tunti-puolitoista kuluvatkin molempien lapsien aamupesuihin, aamutoimiin, aamupalaan, vauvan imetykseen ynnä muuhun, niin että yleensä omaan suuhun ehtii jotain laittamaan vasta tämän aamurumban jälkeen, eikä siinä vaiheessa enää valmistella herkkuaamiaista rauhassa vaan kiskaistaan pikainen voileipä nassuun.

5. Päivärytmin rytmittäminen vauvan mukaan ei onnistu enää toisen lapsen kohdalla. Nyt mennään esikoisen päivärytmin mukaan, ja pikkuveljen rytmin täytyy sopeutua siihen.

6. Vauvan nuuhkuttelulle ja tuijottelulle ei valitettavasti toisen lapsen kohdalla ole yhtä loputtomasti aikaa kuin esikoisen kohdalla. Enää ei voi maata tuntia nukkuvan vauvan vieressä vain katsellen ja kuunnellen vauvan tuhinaa, sillä esikoinenkin kaipaa äitiä ja huomiota.



7. Toisen lapsen kohdalla osaa jo luottaa omaan äitiyteensä ja omaan vaistoonsa sekä osaamiseensa ihan eri tavalla kuin esikoisen kohdalla. Esikoisen syntymän jälkeen tuli vähän shokkina miten paljon nykymaailmassa äitiydeltä vaaditaan, ja miten joka tuutista ohjetta, neuvoa ja arvosteluakin satelee. Nyt toisen lapsen kohdalla osaa jo suodattaa ohjeista ja arvosteluista vain ne tärkeät, ja muuten luottaa itseensä ja siihen, että vain me mieheni kanssa tiedetään mikä ohjeista toimii juuri tällä vauvalla ja juuri meidän perheessä.

8. Esikoisen kohdalla silitin kaikki vauvanvaatteet ekat viikot, varmaan ensimmäiset pari kuukautta. Nyt toisen lapsen kohdalla silitin kaikki vaatteet silloin kuin pesin ne ensimmäistä kertaa ja järjestin kaappiin, sen jälkeen olen silittänyt vain ristiäisvaatteet.



9. Esikoisen vauva-aikana koti oli siisti, sillä olin luonnollisestikin päivät kotona, ja koska vauva nukkui päivisin paljon niin minulla oli aikaa pitää koti järjestyksessä. Minulla oli aikaa myös kirjoittaa ahkerasti blogia, tehdä paljon käsitöitä, lukea lehtiä ja viettää omaa aikaa. Nyt toisen lapsen kohdallakin haluaisin kodin olevan siisti, mutta valitettavasti rimaa on joutunut laskemaan aika paljon alemmaksi. Myöskään aikaa blogille, käsitöille tai lukemiselle ei juuri ole. Tai luen kyllä, mutta en muotilehtiä tai uutuuskirjoja, vaan satuja ja lastenkirjoja esikoisen kanssa.

10. Huono omatunto seuraa koko ajan. Aikansa ja huomionsa joutuu jakamaan nyt kahden pienen kesken, joten koko ajan toinen jää "paitsioon", ja siitä on koko ajan huono omatunto vaikka tietääkin että näinhän se menee ja se kuuluu asiaan. On huono omatunto siitä että vauva makoilee niin paljon kehdossa päivisin kun touhuan esikoisen kanssa, ja on huono omatunto siitä että esikoisen pyydellessä leikkimään joudun niin usein vastaamaan että äiti laittaa nyt ruokaa/imettää nyt vauvaa/vaihtaa nyt vauvalle vaippaa tai jotain vastaavaa. Huono omatunto iskee myös niistä lyhyistä oman ajan hetkistä, kun luen vaikka uutisia puhelimelta, avaan läppärin lasten ollessa hereillä tai puhun puhelimeen. Huono omatunto tulee myös siitä, jos koti ei ole siisti, sekä siitä jos päivällä siivoan enkä ole lasteni kanssa. Kahden lapsen äitinä (ja tuoreena sellaisena) tuntuu siis siltä, ettei aika ja jaksaminen riitä kaikkeen siihen mihin haluaisi niiden riittävän, ja siitä seuraa huono omatunto, vaikka tietääkin tekevänsä parhaansa, ja vaikka tietääkin että se on ihan hyvin ja riittävästi. Jos huono omatunto vaivasi jo yhden lapsen kohdalla, niin kahden lapsen kanssa se vaivaa tuplasti.

11. Itse syön järkevämmin kahden lapsen äitinä kuin yhden vauvan äitinä söin. Esikoisella on ruoka-ajat ja hänelle tulee tehtyä ruuat, joten siinä samalla järkevöityy omakin syöminen. Esikoisen vauva-aikana saattoi olla päiviä jolloin en syönyt ollenkaan kunnon ruokaa, kun en ehtinyt tai viitsinyt laittaa ruokaa vain itselleni. Nyt asiat on toisin, ja se on toki hyvä. Myöskään herkkuja ei pysty päivisin syömään, sillä haluan pitää esikoisen herkuttelun minimissä - ja kaksivuotiaalta ei tosiaan pysty salaa syömään keksiä. Ei se tokikaan tarkoita etten itse herkuttelisi, mutta herkuttelu onnistuu vain päikkäriaikaan ja iltaisin esikoisen jo nukkuessa. En siis voi korvata lounasta pullalla, mikä on tosi hyvä. ;D

12. Multa löytyy välillä aamuisin molemmista kainaloista pieni murunen. Esikoinen nukkuu omassa huoneessaan, mutta hänellä on lupa tulla meidän sänkyyn ja kainaloon jos herää yöllä, tai kovin aikaisin aamulla. Vauvahan nukkuu kaikki yönsä mun kainalossani, ja toinen kainalo on vapaa esikoiselle. Välillä selkä ja koko kroppa on jumissa kun kainalossa vatsaa vasten on nukkunut vauva, ja selässä kiinni taapero - mutta on silti aivan tosi ihanaa herätä kuunnellen molempien tuhinaa ja tuntien kahdet lämpimät pienet varpaat iholla.




13. Ulos lähteminen kahden pienen kanssa on projekti. Aina on mysteeri, kauanko uloslähtöön saisi varata aikaa, sillä muuttujia on niin monta. Jos yhden lapsenkin kanssa ulos lähteminen on välillä hidasta ja työlästä kaikkine pukemisineen, niin nyt kahden pienen kanssa on voittajafiilis aina siinä vaiheessa kun kotiovi sulkeutuu takana ja ollaan selviydytty ulos asti. :D

14. Huolen määrä on tuplaantunut, mutta myös rakkauden määrä. Onhan näistä pienistä iso huoli, mikä varmasti äitinä seuraa koko elämän. Oon kuullut monen pelänneen ennen toisen lapsen syntymää että miten rakkautta riittää, ja että osaako toistakin lasta rakastaa yhtä paljon kuin esikoista. Mä en ollut rakastamisesta yhtään huolissani, sillä tiesin että rakkautta mulla kyllä riittää ja että toinen on taatusti yhtä ihana ja rakas kuin ensimmäinenkin. Ja niinhän se olikin heti ensi hetkistä lähtien. Minä pelkäsin etukäteen vain sitä, miten käteni riittävät, ja miten osaan ja pystyn olemaan tasapuolinen ja yhtä hyvä äiti molemmille. Tasapuolisuuden tärkeys korostuu varmasti lasten kasvaessa, sillä toki vauvan ja taaperon tarpeet ovat ihan erilaisia.







15. Toisen lapsen kanssa yksi parhaista jutuista on lasten sisarussuhteen seuraaminen. Kaksivuotias esikoinen on ottanut todella tärkeäksi roolikseen isoveljeyden, ja pitää hyvää huolta pikkuveljestään. Isoveljen äänet ja touhut ovat selvästi rauhoittavia ja turvallisia ääniä vauvalle (mitä ei ehkä desibelien puolesta heti uskoisi), ja isoveli käy leikkiensä lomasta silittämässä ja suukottamassa pikkuveljeä, näyttämässä hänelle autoja ja peittelemässä vauvaa paremmin. Isoveli haluaa, että pikkuvelikin tulee lattialle katsomaan kun me rakennetaan junarataa, ja haluaa lukea pikkuveljelle Palomies Sami- kirjaa. On ihanaa nähdä että pikkuveljestä on tullut isoveljelle niin tärkeä, ja toivon että nämä kaksi tulevat olemaan toistensa tuki ja turva elämässä koko elämän läpi.

16. Yhden lapsen äitinä äitiyslomalla oli helppo käydä päivisin lounailla ja shoppailemassa. Vauva vaunuihin ja bussilla keskustaan, ihan siihen aikaan kuin se itselle parhaiten sopi. Kyllä se onnistuu kahdenkin lapsen kanssa, mutta vaatii huomattavasti enemmän suunnittelua ja tarkemman aikataulutuksen. :D On esikoisen ruoka-ajat ja päikkäriaika, joista toki voi vähän joustaa tarvittaessa, mutta "ei-pakolliset"-menot sitä yrittää kuitenkin aina järjestää sinne esikoisen rytmin kannalta sopiviin väleihin jotta arki sujuisi jouhevammin.

17. Kun tukiverkostot ovat kaukana, vaativat menot aina joko etukäteissuunnittelua, tai sitten pientä pähkähulluutta. Tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että lapselle täytyy sopia ja järjestää hyvissä ajoin hoitaja, tai sitten ottaa lapsi/lapset vain rohkeasti mukaan ihan joka paikkaan. Esikoinen jäi pois päiväkodista minun jäädessäni äitiyslomalle, joten hänkin kulkee mukanani kaikkialle. Esikoisen vauva-aikana kävin hänen kanssaan niin kampaajalla, hammaslääkärissä kuin elokuvissa vauva-kinossakin - ja hän nukkui yleensä tyytyväisenä joko turvakaukalossa tai vaunuissa mukana. Nyt kahden lapsenkin kanssa olen käynyt jo niin hammaslääkärissä, kampaajalla kuin neuvolassakin niin että molemmat lapset ovat mukana, mutta toki se on ollut haastavampaa. :D Täytyy vain etukäteen syöttää vauva ja vaihtaa vauvalle vaippa, ottaa esikoiselle pientä evästä ja leluja mukaan, ja sitten toivoa että molemmat pysyvät rattaissa tyytyväisinä sen aikaa kun makaan hammaslääkärin tuolissa. :D Yksi kaveri kommentoi nauraen kertoessani parin viikon takaisesta hammaslääkärireissustani, että en kai oikeasti ottanut kahta lasta mukaan hammaslääkärin huoneeseen - no otin tietysti! Mihin muuallekaan olisin lapset siksi aikaa laittanut? :D



18. Esikoisen synnyttyä minulla ei ollut äitikavereita kuin pari puhelimen päässä, mutta ei ketään joka olisi asunut lähettyvillä. Esikoisen ollessa muutaman kuukauden ikäinen, aloinkin käydä aktiivisesti kerhoissa ja hankkia päiviini juttuseuraa muista vanhemmista. Nyt toisen lapsen synnyttyä äitikavereita onkin useampia, ja se on tosi mukavaa. On mukavaa kun on kavereita samassa elämäntilanteessa, jotka tietävät millaista on kun nukutaan huonosti ja esikoisella on uhma ja vauvalla tiheän imun kausi. On kivaa kun voidaan sopia puistotreffejä, kahvitella päivisin ja käydä vaikka yhdessä kerhoissa. Tosi huippua on, että parin kaverin kanssa meillä jopa on samanikäiset esikoiset ja vielä vauvatkin, joten seuraa ja vertaistukea riittää koko äitiysloman. :)

19. Toiselle lapselle oli käytännössä kaikki tarvikkeet ja vaatteet valmiina esikoisen jäljiltä. Toki uusiakin hankintojakin on tehty, mutta periaatteessa olisi pärjännyt niilläkin mitä esikoiselta oli jäänyt. Mukavuussyistä hankittiin kuitenkin uudet rattaat; sellaiset Britaxin yhdistelmät jotka käy yhteen meidän turvakaukalon kanssa, ja joihin sai lisävarusteena myös sisaristuimen esikoiselle. Ja nyt muutaman viikon kokemuksella ne olivat kyllä huippuhankinta, helpottaa arkea tosi paljon! Myös uusia vaatteita oon sekä ostanut että ommellut, ja tälle uudelle tulokkaalle hankin käytettynä nettikirppikseltä myös turvakaukaloon kaukalopussin, se nimittäin oli tarvike jonka olisin halunnut esikoisellekin mutta en silloin raaskinut ostaa. Ja pärjättiin toki ilmankin, mutta onhan se vaan tosi kätevä ja elämäähelpottava tarvike kyllä ollut!

20. Pyykkimäärä ei ole tuplaantunut, vaan se on varmaan triplaantunut toisen lapsen myötä. :D Siltä ainakin tuntuu. Ja siitäkin huolimatta ettei meidän vauva juurikaan puklaile, eikä selkäkakkojakaan olla monia (vielä) saatu todistaa, niin jostain sitä pyykkiä tulee koko ajan niin että pyykkikori pursuu ja konetta saa pyörittää päivittäin, ja joka toinen koneellinen on pelkkiä harsoja. Tähän asti ollaan pärjätty ilman kuivausrumpua, mutta kyllä se on nyt noussut hankintalistalle. ;)



Siinä nyt ainakin kaksikymmentä asiaa mitkä ovat toisin toisen lapsen kanssa, ja näitä kirjoitellessa huomaan että kohtia voisi lisätä vielä vaikka kuinka monta... :D Ja varmasti viikkojen ja kuukausien kuluessa niitä voisi lisätä vieläkin arjen koko ajan muuttuessa. Kyllä se arki vaan on erilaista kahden, kuin yhden lapsen kanssa. Mutta on tämä vaan kaksinverroin ihanampaakin, sillä näitä ihania murusia on nyt kaksi! :) Taatusti raskaampaa ja taatusti kiireisempää, mutta ihanaa ja onnellista. Minä kyllä väsymyksestä ja kaikesta huolimatta nautin vauva-ajasta tosi paljon.

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat muuten vauvan ekalta kuukaudelta, ja ihan pian täyteen tulee jo kaksi kuukautta... :)


18. syyskuuta 2018

Pienen suuri päivä


Taisi tulla pidettyä juuri bloggaushistoriani pisin blogitauko, mutta syy sille oli mitä parhain - kaksi pientä poikaa ovat vieneet mun kaiken huomioni viime viikkoina. :D Mulla olis muutamia käsitöitä odottamassa bloggausta, monet leivonnaiset kuvattuna sekä roppakaupalla kuulumisia kerrottavana. Aloitetaan nyt kuitenkin lyhyillä kuulumisilla, sillä meidän juniorimme sai viime lauantaina nimen. Hänestä tuli Samuel. :)


Mulla on kastejuhlien kuvat vielä käymättä läpi, mutta tässä muutama puhelimella otettu kuva jotka on jo instagramissakin vilahtaneet. Teen vielä oman postauksensa kastejuhlista kunhan kuvat on käyty läpi. Ei oo kyllä ihan helppo nakki järjestää ristiäiset itse kotona, kun on vähän perfektionistin vikaa ja kotona todella touhukas taapero vauvan lisäksi. :D Joten kaikki liikenevä aika edellisinä viikkoina meni ristiäisvalmisteluihin. Ja mun kohdalla ristiäisvalmisteluihin sisältyy siis ikkunoiden pesu, väliovien ja seinien pesu, parin sisäseinän ja terassiaitojen maalaus, verhojen uusiminen koko kotiin, syyskukkien istutus ja niin edelleen - siis sen lisäksi että kotiin tehdään perussiivot ja leivotaan tarjolle seitsemän sorttia. :D Vähempikin taatusti riittäisi, mutta mulle juhla tulee siitä että kaikki on mietitty huolella ja koti on laitettu juhlakuntoon, ja onpahan nyt sitten ikkunat pesty ja suursiivot tehty tälle syksyä. Ihanat juhlat oli, ja tärkeintä tietysti että lähes kaikki kutsutut pääsivät meidän kanssa juhlimaan vauvamme ensimmäisiä isoja juhlia, hänen kastepäiväänsä. Itse kastejuhla meni tosi nopeasti, ja aina tällaisten juhlien jälkeen jää harmittamaan se ettei ehtinyt tarpeeksi jutella kaikkien vieraiden kanssa - mutta arvostan tosi korkealle sitä että vieraat tulivat pitkänkin matkan päästä. Vauvalla on ihana suku, monta rakastavaa syliä aina hänelle avoinna - toivon että niin Samuelista kuin Juliuksestakin kasvaa läheisiä sukulaistensa kanssa välissä olevista kilometreistä huolimatta.

Nimi pidettiin visusti salassa kasteeseen asti, ja se tulikin yllätyksenä kaikille. Kukaan vieraista ei ollut osannut arvata tätä nimeä etukäteen, mutta meidän mielestämme Juliuksen pikkuveli näytti ihan Samuelilta. Samuel Eino Tapio on pienen miehen koko nimi, ja kuten esikoisellakin niin Samuelinkin toinen ja kolmas nimi tulevat suvuista.


Yritän palailla bloginkin pariin vähän ahkerammin nyt, kun ristiäisetkin on takanapäin. Paljon olisi asiaa ja postattavaa, mutta aikaa vähän vähemmän... :D Eiköhän sitä aikaakin kuitenkin järjesty, edes pieni hetki silloin tällöin, sillä onhan omista harrastuksistakin tärkeää pitää edes jossain määrin kiinni myös ruuhkavuosien keskellä. Palataan siis! :)


15. elokuuta 2018

Vauvantuoksua


Kaksi viikkoa sitten elämämme mullistui jälleen, kun saimme syliimme toisen poikamme. Hän syntyi elokuun ensimmäisenä, iltapäivällä vähän viiden jälkeen. 4085 g ja 53 cm puhdasta rakkautta. Tuuhea takatukka on vaaleampi kuin isoveljellään, mutta hymykuopat on ihan samanlaiset.



Tuntuu uskomattomalta että tänään tuosta hetkestä on jo kaksi viikkoa, kun saimme hänet ensimmäistä kertaa syliimme. "Meidän rakas vauva", sanoo kaksivuotias isoveli, ja tahtoo koko ajan tietää missä vauva on. Mustasukkaisuutta ei ole ollut vielä havaittavissa, vaan tuore isoveli on ottanut pestinsä vastaan ylpeänä ja onnellisena - pikkuveli saa pusuja vähän väliä leikkien lomassa, ja vauva on selvästi veljelleen jo rakas ja tärkeä.

Kaksi viikkoa on hurahtanut nopeasti, ja minä tietysti hormoneissani haikeana katselen kun vastasyntynyt muuttuu ja kasvaa - kun nämä ainutlaatuiset hetket vilahtaa nopeasti ohi. Katselen onnellisena ja haikeana myös tuota isoveljeä, sillä ihan vastahan hän oli tällainen samanlainen vastasyntynyt sylissäni - ja tätä kirjoittaessani kuuntelen kun hän pyöräilee takapihaa ympäri ja höpöttää taukoamatta - hänestä onkin yhtäkkiä kasvanut iso poika josta on tullut isoveli. Olen niin onnellinen näistä pojistani, ja uskon ja toivon että heistä tulee toisilleen tärkeät koko loppuelämäkseen.

Näihin kahteen viikkoon on mahtunut niin onnenkyyneliä kuin huolenkin kyyneliä. Me päästiin kotiutumaan nopeasti, alle kahden vuorokauden ikäisenä, mutta kotona sitten nousikin bilirubiiniarvot joiden takia jouduttiin ramppaamaan sairaalalla kontrolleissa koko seuraava viikko. Tilanne vaati myös yhden päivystyskäynnin yön pikkutunneilla, mutta kaikki on hyvin nyt. Ollaan saatu myös muutamat läheiset vierailulle, ja vietetty aikaa kotona oman perheen kesken. Hyvin erilaisia ovat nämä ensi päivät ja ensi viikot olleet nyt toisen lapsen kanssa kuin silloin esikoisen kanssa, mutta on tämä vauvakupla vaan aina niin ihanaa. Pieni käsi joka tarttuu sormesta kiinni, pienet tutkiskelevat silmät ja se vauvan tuoksu, napa napaa vasten nukkuminen ja pienten varpaiden silittely - ihania hetkiä. Ja samalla vielä niin pieni mutta jo niin iso isoveli, joka aamuisin herättyään kömpii hetkeksi toiseen kainaloon koska haluaa tulla heti herättyään vauvan viereen. ♥ 

Meille kuuluu siis hyvää. :) Uudenlainen arki on alkanut, ja se on ihanaa.