17. kesäkuuta 2018

Kotimetsän kainalossa


Ompelin Verson Puodin juhannuksen ompelukerhon upeasta Kotimetsä- kankaasta itselleni äitiyspaidan. Tämä kangas on täyttä rakkautta, todella kauniit värit ja upea kuosi! Kuosi on Outi Virtasen käsialaa, ja tässä oli kyllä kangas jota odotin kangastehtaalta saapuvaksi malttamattomana, sillä kuosi oli niin upea jo tietokoneen ruudullakin. Pähkäilin pitkään että säästäisinkö kankaan syksyyn ja ompelisin siitä jotain vasta sitten kun vartalonmuotoni on lähempänä normaalitilaa, mutta en sitten malttanut odottaa vaan tein siitä itselleni raskaus-/imetyspaidan.

Kaavana testasin Jujunan äitiyskaavapaketin imetysluukullista mekkoa, jonka lyhensin topiksi. Meinasin ensin lisätä toppiin perhoshihat, mutta sitten totesin että tämä maha on riittävä statement- elementti asuun. ;) Ja koska tykkään käyttää neuletakkeja niin niiden alle toppi istuu paremmin ilman hihoja. Tämä kaava ei istu mulle parhaalla mahdollisella tavalla, vaan luukku jää liian alas - mikä aiheuttaa ryppyä yläosaan ja vyötärölle, mutta kyllä tämä käyttöön tulee. Jos vielä tätä kaavaa käytän, niin täytyy muistaa nostaa luukkua muutamalla sentillä istuvuuden parantamiseksi.





Ja kyllä - maha on jo melkoisen muhkea! Mulla kesti taas tosi pitkään että maha tuli ollenkaan esiin, ja sitten se tuntui pompsahtavan yhdessä yössä esille ihan kunnolla. :D Vielä puolivälissä raskauttakaan mahaa ei näkynyt juuri yhtään, mutta nyt 32. viikolla se kyllä näkyy ja tuntuu. :D Vajaa kaksi kuukautta h-hetkeen!


Saapa nähdä kuinka isoksi ehdin tuon mahan kasvattaa tällä kakkoskierroksella, kun ainakin itsestä tuntuu että viimeksi se olisi ihan loppuvaiheessa ollut samankokoinen kuin mitä se on nyt. :D

11. kesäkuuta 2018

Herkkuja paidoissa


Perusvaatteiden tehtailu pojalle jatkuu, vielä on kaapissa huutava pula niin housuista kuin pitkähihaisistakin, joten tällä kertaa ompelin kolme pitkähihaista trikoopaitaa. Muahan tämä vaatepula ei varsinaisesti haittaa, saanpahan hyvän syyn ommella. :D Ja tuleepahan vihdoin tehtyä vaatteita niistä kaikista ihanuuksista mitä oon kangaslaatikoihini jemmannut.



Kankaista Hiirijemma ja Tikkarit on Verson Puodilta, ja Jäätelöt on Käpysen Mehujäätaikaa - trikoota, jota oon hillonnut jo viime vuodesta. Nämä kaikki kolme on mielestäni tosi unisex- kuoseja, käyvät yhtä hyvin niin tytöille kuin pojillekin. Kaava on PaaPiin kaavakirjan Myyry-paita koossa 92.

Aika herkkuja! Varsinkin tikkarit ja jätskit herättivät pikkumiehessä riemua; päiväkodissa oli koko päivä tarjoiltu kavereille herkkuja paidasta. :D

6. kesäkuuta 2018

Kaiku - kirjoneulesukat vauvalle ♥ OHJE!


Huomasin neuloessani jälleen uusia Kaiku- kirjoneulesukkia, että en ole ikinä muistanut julkaista tätä ohjetta täällä blogin puolella. Tämä ohjehan julkaistiin alunperin Kotiblogit- lehdessä vuosi sitten. :)

Ohje löytyy nyt sivupalkista PDF-tiedostona, ja se aukeaa myös klikkaamalla tästä, josta se on helppo avata tai vaikkapa tulostaa talteen.



Ihania neulontahetkiä Kaiku -sukkien parissa! Jos neulotte tällä ohjeella sukkia, niin olisi ihanaa jos linkkaisitte kuvia valmiista sukistanne vaikka tänne kommenttiboksiin! On aina kivaa nähdä millaisia sukkia omilla sukkaohjeilla syntyykään. :)

4. kesäkuuta 2018

Pienen pojan iso sänky

Yhteistyössä Veken Kaluste

Meillä ei ole ollut pojalla vielä omaa huonetta ollenkaan, vaan poika on nukkunut meidän kanssa samassa makuuhuoneessa, ja lelut on säilytetty olohuoneessa. Monia tämä ratkaisu on tuntunut ihmetyttävän, mutta meille se on sopinut - ja ollut myös vähän olosuhteiden sanelemaakin kun kolmiossa asutaan, ja työhuoneellekin on ollut tarvetta. Nyt kun meidän perhe on elokuussa kasvamassa pienellä nyytillä, ollaan kuitenkin siinä tilanteessa että kotia järjestellään uudelleen. Uskomme, että Julius saisi nukuttua paremmin omassa huoneessaan, kun vauvan yöllinen elämä ei häntä herättelisi yhtenään. Tällä hetkellä meillä nimittäin nukutaan hyvin, joten mielellään jatkaisimme esikoisen hyviä yöunia myös kuopuksen syntymän jälkeen. Ihan lähellä poika tulee nukkumaan uudessa huoneessakin, sillä huoneet ovat vastakkain eikä matkaa pojan sängyltä meidän sänkyymme tule kovin montaa metriä - edelleen on ovi auki myös pojan kömpiä äidin kainaloon jos yöllä alkaa siltä tuntua. Mutta minun entisestä kainaloon käpertyjästä on muutenkin viime kuukausina kasvanut ihan omasta tahdostaan omassa sängyssään koko yön nukkuva poika, joten sinänsä aika uuteen isompaan sänkyyn ja uuteen huoneeseen siirtymiseen voisi olla nyt muutenkin kypsä.





Niinpä ajankohtaiseksi tuli uuden sängyn hankkiminen, ja sille tilan raivaaminen työhuoneeseen. Kokonaan omaa huonetta ei pojalle vielä pystytä järjestämään, mutta eipä hän toisaalta vielä sellaista kaipaakaan. Joudutaan nimittäin jättämään pojan huoneeseen edelleen tietokonepöytä, jotta huone toimii jatkossakin myös työhuoneena esimerkiksi etätyöpäivinä, mutta muuten huone on tarkoitus pyhittää Juliuksen levolle ja leikille.

Tutkittiin tosi paljon erilaisia sänkyvaihtoja, ja eniten meidän silmää miellytti ja meidän tarpeisiimme parhaiten vastasi Veken Emma- lastensänky*, joka on siro mutta tukeva jatkettava lastensänky. Sänky kasvaa lapsen mukana, sillä sitä voi jatkaa välillä 100-189 cm. Me ostettiin sänkyyn samalla myös sängynaluslaatikko*, koska säilytystilaa ei ole ikinä liikaa. Tilattiin myös sänkyyn sopiva Familonin Karhunen- lastenpatja* sekä Familonin HipHop- petauspatja* samalla, koska mulle on tärkeää että lapsellakin on käytössään hyvä patja ja muut vuodevaatteet. Vekellä on valikoimassaan myös tosi kivan näköisiä kerrossänkyjä ja parvisänkyjä, noita harkitaan varmasti tulevaisuudessa kun lastenhuoneeseen täytyykin saada toinenkin napero nukkumaan.





Tästä sängystä taaperonkin on helppo kivuta itse pois, mutta toisaalta laitoja on sen verran sopivasti että tippumaan ei sängystä nukkuessaan pääse. Tosi hyvä sänky siis ensimmäiseksi lastensängyksi pinnasängyn jälkeen. Meillähän Julius on nukkunut tähän asti pinnasängyssä, siitä on vain otettu laita pois ja laskettu pohja matalalle. Nyt on kuitenkin pian aika antaa pinnasänky pikkusisarukselle, ja siirtyä isompaan sänkyyn. Julius on ollut uudesta sängystään ihan tosi innoissaan, ja nukkunut siinä jo päikkäreitä - mutta yöunille hän on vielä kipittänyt aina meidän makkariin vanhaan sänkyynsä. Välillä hän on halunnut mennä nukkumaan uuteen sänkyyn uuteen huoneeseen, mutta ennen nukahtamista tullut katumapäälle ja halunnut vielä äidin ja isin huoneeseen.

Ei olla pakotettu tai kiirehditty uuteen sänkyyn ja huoneeseen nukkumaan siirtymistä, sillä uskon että siirtyminen uuteen huoneeseen sujuu helpommin ja mukavammin kun aloite tulee lapselta itseltään. Ja Julius on luonteeltaan sellainen, että kaipaa ehkä vähän asioiden kypsyttelyä päässään ennenkuin toteaa olevansa valmis - niin kävi myös talvella siirtymisessä perhepedistä kokonaan omaan sänkyyn josta oli otettu laita pois. Silloinkin omassa sängyssä käytiin ensin leikkimässä, lukemassa ja nukkumassa päikkäreitä parin viikon ajan, kunnes poika itse yhtenä päivänä totesi nukkuvansa yön omassa sängyssään. Ja niin hän nukkui, illasta aamuun asti - ja siitä lähtien joka yö, vaikka oli siihen asti nukkunut mieluiten minun kainalossani.

Ei meillä kiire ole saada poikaa omaan huoneeseensa, vaikka sikäli haluaisin sen tapahtuvan selkeästi ennen vauvan syntymää, ettei poika yhdistä siirtymistä vauvan tuloon ja siihen että hän "joutuu pois" vanhempien makuuhuoneesta vauvan vuoksi. Mutta onhan tässä elokuuhun vielä aikaa. :) Meidän makkarissa ei myöskään ole tilaa tälle isommalle lastensängylle, joten senkään vuoksi Julius ei voi jatkaa meidän makkarissa nukkumista.



Ompelin muuten sänkyyn päiväpeiton kaapissa odottaneesta Ikean puuvillasta, ja toisena puolena on fleeceviltti. Mustavalkoinen päiväpeitto miellyttää mun silmääni, sillä väriä tuovat sitten tyynyt, pehmolelut ja muut lelut. Huoneen sisustaminen on muutenkin vasta alkutekijöissään, uudet verhot olisi tarkoitus jossain vaiheessa hankkia, ja seinälle ainakin jotain hyllyä sekä tauluja. Myös huoneen yhden seinän maalaaminen tai tapetoiminen houkuttaisi, mutta se jääköön vielä hamaan tulevaisuuteen - nyt on vielä monta kiireellisempääkin projektia työn alla. :)


*Tuotteista saatu alennusta blogiyhteistyön myötä

1. kesäkuuta 2018

Kesäpaitoja pikkujäbälle


Mulla on ollut pitkään sekä puute ompeluajasta, että jonkinlainen ompelujumi päällä kun en ole saanut ommeltua oikein mitään. Silläkin välin oon kyllä sekä hamstrannut kankaita, että suunnitellut mitä ompelen... joten nyt vaan ryhdyin toimeen. ;) Ompelujumi on nyt selätetty, se onnistui hurauttamalla kolme simppeliä t-paitaa pikkumiehelle tarpeeseen.

Tämä malli on tosi hyvä, PaaPiin kaavakirjan Myyry-paita koossa 92 ja lyhyillä hihoilla. Mukavan kapeahko malli jossa kuitenkin riittää pitkäselkäisellekin lapselle pituutta.







Kaikki kolme kangasta on Verson Puodilta. Ostin nämä nimenomaan t-paitakankaiksi, sillä nämä kuosit ja värit on tosi raikkaita ja kesäisiä - ihan täydellisiä t-paitoihin!

Onneksi mulla on jemmassa vielä vaikka mitä kesävaatekankaita, sillä poika on hujahtanut talven aikana ihan huimasti pituutta. Nyt on siis oikeastikin tarvetta vähän kaikille uusille vaatteille; sekä paidoille että housuille. :) Ja nyt on mukava draivikin päällä, taidan ottaa taas pienen hetken ompeluaikaa illalla kunhan poika on nukahtanut... ;)

26. toukokuuta 2018

Käsityövuosi 2017


Muistin vihdoin että täällähän on luonnoksissa vielä postaamatta ja keskeneräisenä kooste vuoden 2017 käsitöistäni, hupsista... :D Toukokuulla jo mennään, mutta palataan nyt silti hetkeksi siihen mitä käsistäni syntyi vuonna 2017!


Villasukkia neuloin viime vuonna laskelmieni mukaan 20 paria, joista 9 paria oli aikuisten sukkia ja 11 paria lasten sukkia. Työläimmät ja myös omasta mielestäni hienoimmat olivat miehelleni neulomani Star Wars- sukat. Neuloin sukkia omien ja läheisten tarpeiden lisäksi myös pariin hyväntekeväisyyskeräykseen; vuonna 2017 satavuotta täyttävien keräykseen sekä juhlavuonna syntyneille vauvoille jaettavaksi.


Villasukkien lisäksi neuloin myös kaverin vauvalle merinovillaisen setin, sekä omalle pojalle pipon ja lapaset.


Vuonna 2017 myös ompeluharrastukseni sai pitkästä aikaa kunnolla tuulta purjeisiin, kun innostuin ompelemaan vaatteita niin itselleni kuin pojallenikin. Kauniit kankaat; pääasiassa kotimaisten suunnittelijoiden kuosit, hurmasivat ja ompelukoneeni alta valmistui paljon perusvaatetta tarpeeseen.




Osallistuin myös useampaan Verson Puodin ompelukerhoon, silloin alkuvuonna kun en ollut vielä siellä töissä. :D Varsinkin kesällä 2017 ompelin paljon; ompelu oli kotiäitinä mun arjen henkireikäni ja se asia missä sain toteuttaa luovuuttani ja nähdä kätteni jäljen konkreettisesti. Ompelukone lauloi ja saumuri hurrasi iltaisin pojan mentyä nukkumaan. Viime kuukausina tuo harrastus on jäänyt kiireisen arjen alle ja oon kaivannut sitä paljon; aionkin nyt alkaa ottamaan taas ompelulle aikaa sillä se on asia joka tuottaa minulle paljon iloa.








Kesällä 2017 tein itelleni suuren osan käyttövaatteistani, sillä sain muokattua monta kaavaa niin itselleni sopiviksi, että oli helpompaa ommella uusi istuva vaate kuin etsiä sellaista kaupasta.




Uskalsin myös ryhtyä johonkin, mihin en ollut aiemmin uskaltautunut - ompelemaan collegepaidan myös miehelleni. :D

Muita käsityöjuttuja tein vuonna 2017 vähemmän; ompelu ja neulominen olivat ne mun vuoden 2017 juttuni. Mutta jotain sentään; askartelin muutaman korun, virkkasin mukinalusia, tuunasin peltipurkkeja DC-fixillä ja käsittelin vanhan puuarkun puuvahalla uuteen uskoon. Blogissa julkaisin ohjeen virkatulle Muru- vauvanpeitolle, ja vauvan Kaiku -kirjoneulesukkien ohje julkaistiin Kotiblogit- lehdessä. Järjestin myös toistamiseen blogissani Adventtisukkien yhteisneulonnan, johon osallistuikin ilahduttava määrä neulojia.


Viime vuonna minusta ja käsityöharrastuksestani oli myös muutamassa lehdessä juttua; Kotiblogit- lehdestä löytyi itse koostamani useamman aukeaman juttu, ja Lännen Median lehdissä oli haastattelu minusta ja ompeluharrastuksestani.




Aika ahkera käsityövuosi oli 2017 minun kohdallani. Tänä vuonna ei kyllä millään päästä samaan... :D 

21. toukokuuta 2018

Kun on kaksivuotias...




 
...On vedellä läträäminen parasta puuhaa. Meidän kaksivuotias viihtyisi loputtomiin kaadellen vettä kippoihin ja ämpäreihin, läträten ja lotraten, kaataen vettä kastelukannuun ja hypellen vesilätäköissä. Vettä myös juodaan niin lätäköistä kuin ränneistäkin aina kun vanhemman silmä välttää. Vesileikit on parhaita, ja hiekkaleikit myös! Hiekkaa onkin sitten kaikkialla, ja imuria olis parasta säilyttää pysyvästi eteisessä, kun aina pihalta sisälle tullessa hiekkaa ropisee niin kengistä kuin housuistakin. Mutta onpahan muuten eri mukavaa kun lapsen kanssa pääsee niin helposti ulkoilemaan; ei tarvitse pukea välikerroksia ja haalareita sekä etsiä kurarukkasia - vaan riittää kun nappaa lippiksen ja kengät eteisestä ja painelee pihalle.

Julius on myös tosi innokas auttamaan, ja luulenpa että tänä kesänä ei äidin kukat ainakaan kuivuuteen kuole. ;) Voi olla, että niiden yli jyrätään polkutraktorilla tai että ne poimitaan ennen aikojaan - mutta eipä se haittaa. Piha on leikkimistä ja olemista varten. :)

Tänä kesänä mun pihahaaveetkin keskittyy tuon pikkumiehen ympärille; ollaan suunniteltu laittavamme pihalle pieni hiekkalaatikko (ettei pikkumiehen tarvitse enää kaivaa pikkulapiolla hiekkaa rännien alta kuormurin kyytiin), ja oon miettinyt pihan kasvejakin sen kannalta mitä olis kiva Juliuksen kanssa pihalta kerätä syötäväksi ja maisteltavaksi.

Tänä kesänä tuntuu, että kesä tuli niin äkkiä. Vastahan pari viikkoa sitten meidän pihalta suli viimeiset lumet, ja nyt jo reilun viikon ajan on saatu nauttia kunnon kesäkeleistä ja korkeistakin lämpöasteista. Tuli ehkä myös pieni paniikki siitä etten ehtinyt mukaan; pihatyöt on vielä pitkälti tekemättä, kasvit istuttamatta ja kesävaatteetkin vielä kaupassa tai kankaina kaapissa. Mulle ei tämän mahankasvatusprojektin myötä yllättäen kaikki viime kesäiset kesävaatteet mahdukaan ylle, ja Juliuskin oli vuodessa kasvanut yli niin t-paidoista kuin kesäkengistäkin. En tiedä miten on oikeasti mahdollista että niin kesä kuin talvikin pääsevät aina yllättämään, vaikka yleensä ne ihan loogisessa järjestyksessä tulevatkin. ;) Onko muita mattimyöhäisiä jotka havahtuivat ekana lämpimänä kesäpäivänä siihen, ettei lapselle mahdukaan kesäkengät ja ettei omassakaan kaapissa ole yksiäkään sopivia shortseja? :D




Ja siitäkin huolimatta, että heräsin tähän kesän tuloon vähän myöhään - niin onpahan vaan ihanaa että kesä tuli tänä vuonna näin aikaisin. Ihanaa kun on niin lämmintä ettei tarvitse takkia, ja kun aurinkoa riittää myöhälle iltaan. Mulla on energiaakin ihan eri tavalla kesäaikaan, ja tuntuu kuin päiviin tulisi lisää tunteja valoisuuden lisääntymisen myötä. Tästä tulee kyllä taatusti ihana kesä! :)


27. huhtikuuta 2018

Viikon parhaita


Viikon paras tapahtuma


Oli Lapsimessut! Olin viime viikon lopulla Helsingissä Lapsimessuilla - tapahtumassa johon pääsystä haaveilin jo viime vuonna, mutta silloin se jäi vain haaveeksi. Kiertämään en messuja juuri ehtinyt (paitsi kymmenen minuutin pikaspurtin perjantain viime minuuteilla ihan lähiosastoille), mutta muuten nautin messuhulinoista sekä torstaina osastoa kasaten, että perjantaina koko päivän messuilla työskennellen. :) Minut saattoi nähdä siis Verson Puodin osastolla, ja vitsit että olikin mukavat messupäivät! Tykkään hulinasta ja siitä että tekemistä riittää, ja sitähän messuilla riitti. :) Oli mukavia kohtaamisia, hauskoja hetkiä ja huippu työporukka! Jalat ja selkä toki väsyi pitkiin jalkojen päällä oltuihin päiviin, ja siinä osansa on taatusti tällä kasvavalla vauvamahalla - mutta hyvin jaksoin, ja nautin joka hetkestä. :) Ensi vuonna sitten vauva reppuun ja messuilemaan. ;)




Viikon paras kosmetiikkalöytö

Sain testattavakseni* Yliopiston Apteekin uuden Kasvokuorinnan, ja tykkäsin kovasti! Olen kuorinut kasvoni tällä nyt kolme kertaa, ja tykästynyt kovasti. Pidin erityisesti siitä, että kuorivat rakeet ovat tosi pieniä - paljon pienempiä kuin aiemmin käyttämissäni kuorintavoiteissa, joten kuorinnan voimakkuutta voi helposti säätää sillä kuinka voimakkaasti hieroo. Tämä hajusteeton kuorinta sopii kaikille ihotyypeille, ja sen kuorivana ainesosana on ympäristöystävällinen piidioksidi. Voide sisältää manteli- ja ruusunmarjaöljyä sekä glyseriinia, jotka kosteuttavat ja ravitsevat ihoa, ja sen sisältämät koivumahla sekä kurpitsansiemenäöljy uudistavat ja napakoittavat ihoa. Mun kokemukseni mukaan iho jää kuulaan ja raikkaan näköiseksi ja tuntuiseksi kuorinnan jälkeen, tykkään kyllä tosi paljon. Tämä voide on Ecocert Cosmos Organic - sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, ja kehitetty sekä valmistettu Suomessa. Tämä jää kyllä varmasti mulla käyttöön, sillä hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan - hintaa kun putelilla on alta kymmenen euroa. :) 





Viikon paras herkku

Juliuksen toista syntymäpäivää kahviteltiin parin vieraan kanssa taas viime viikolla. Tällä kertaa kiireisen viikon ja arki-illan vuoksi mentiin synttärikakun kanssa hyvin simppelillä linjalla - ohut kakkupohja, itsetehtyä mansikkahilloa, kermavaahtoa ja suklaata - mutta makealta ja herkulliselta sekin maistui. Itse synttärisankarin mielestä parasta on kuitenkin kynttilän puhaltaminen sekä kermavaahto. ;) 




Viikon paras puuha


Onko se tämä kevät vai raskaus, vai mistä lie johtuu - mutta minua on taas puraissut sisustuskärpänen. Tekisi mieli kovasti tehdä pieniä sisustuksellisia muutoksia kotona; vähän uusia tekstiilejä, hyllyjä seinille ja muuta pienempää. Työn alla on myös vähän isompi sisustusmuutos, kun pojalle on tarkoitus kasata uusi sänky piakkoin - ja siirtää samalla poika nukkumaan omaan huoneeseensa. Sitä "omaa huonetta" ei myöskään vielä ole, vaan täytyy vähän miettiä ja järjestellä että saadaan työhuoneen toiminnot siinä määrin järkeviksi, että poika pääsee sinne nukkumaan uuteen sänkyynsä. :)

Mitäs teidän viikkoon on kuulunut? :)


*Tuote saatu testattavaksi

23. huhtikuuta 2018

Pilvenreunalla ja Muita ihania


Arvostelukappale kirjasta saatu kustantajalta


Muita ihania - käsityökirja oli varmasti tämän vuoden eniten odottamani käsityökirja, ja sainkin sen kustantajalta postilaatikkooni heti kirjan ilmestyttyä. Muita ihania -blogista tutun Tiina Arposen kirja on hulvaton ja lempeä, kuten esittelyteksti lupaakin. Se on myös rento, värikäs, suloinen, kaunis, höpsö, pastellinen, iloinen, inspiroiva, leikkisä, vähän suurpiirteinen ja tosi tiinamainen! Juuri sellainen kuin osasin sen odottaa olevankin.

Kirjassa on ohjeita ompeluun, neulomiseen ja askarteluun; sopivassa suhteessa blogissa aiemminkin julkaistuja ohjeita sekä ihan uusia juttuja. Yksi kirjan parhaita puolia on visuaalisuus; tämä kirja on tosi kaunis ja hauskasti toteutettu. Jo pelkästä värien yhdistelystä ja kauniista kuvista inspiroituu. :)




Vielä en ole ehtinyt yhtään kirjan ohjetta toteuttaa, mutta sivuja olen kyllä selaillut useampaan otteeseen - ja monikin kirjan ohje tulee varmasti toteutettua jossain vaiheessa. Lasten Pilvenreunalla - neuletakki houkuttaisi ainakin tehdä pojalle syksyksi... jos vaan ehdin!

Tämä kirja on kyllä todellinen hyvänmielen kirja! :) Joko te olette tutustuneet kirjaan?

15. huhtikuuta 2018

Popparikakkua






Tein jokin aika sitten vieraille Popcorn-kakkua, jonka ohje on odottanut tallentamissani linkeissä jo hyvän tovin sopivaa hetkeä. Muuten kakkuni on tehty ohjeen mukaan, mutta suklaatuorejuuston puuttuessa käytin maustamatonta tuorejuustoa sekä tummaa suklaata, ja tein kakun puolikkaalla määrällä koska käytin pienempää vuokaa.

Tästä kakusta tuli kyllä herkullista! Suklaapoppareista tehty pohja oli hauska ja vähän erilainen - tykkäsin. :)

9. huhtikuuta 2018

Pieniä suuria uutisia





Olen kantanut sisälläni salaisuutta jo loppuvuodesta asti. Nyt se salaisuus on kasvanut jo niin suureksi, että sen voi jo nähdä ja tuntea - joten haluan kertoa onnelliset uutiset teillekin. Meidän perhe kasvaa elokuussa. ♥ 

Raskaus on edennyt yli puolenvälin, ja tällä hetkellä vointini on tosi hyvä. Alkuraskaudesta en valitettavasti voi sanoa samaa, vaan alkuvuosi meni ihan kaameasta pahoinvoinnista sekä kovasta väsymyksestä kärsien. Siksikin blogissa ja muissakin somekanavissani on ollut hiljaista. Mutta pienellä on kaikki hyvin, ja häntä odotetaan kovasti saapuvaksi meidän perheeseen. Potkut ovat jo tarmokkaita, taitaa olla tulokaskin yhtä touhukas tapaus kuin isoveljensä... :)

Sellaista tänne siis kuuluu. On tämä vaan ihmeellistä ja ihanaa! Olemme onnellisia ja kiitollisia. ♥