1. elokuuta 2014

Nallikari


Keskiviikkona kävin viemässä miehen töihin iltavuoroon, ja ajoin itse pariksi tunniksi Nallikarin rantaan. En ollut vielä käynyt ollenkaan Oulussa rannalla tänä kesänä, joten pitihän tuo aukko paikata.

Nallikari on kyllä upea paikka, niin pitkät rannat ja hienoa hiekkaa. Ja vaikka aurinkoisena ja helteisenä iltapäivänä parkkipaikat oli täynnä ja väkeä paljon, oli isolla rannalla silti mukavan väljää; kenenkään kylkeen ei tarvinnut omaa pyyhettään levittää.













Kaunista. Yksin en rannalla jaksanut makoilla kuin ehkä tunnin verran kirjan kanssa, ja toisen tunnin käveleskelin ympäriinsä maisemia ihaillen. Tuonne täytyy päästä kyllä uudestaankin, toivottavasti jo loppuviikolla jos vaan säät suosivat. :) 


31. heinäkuuta 2014

Paperihäät


Meillä oli viime maanantaina paperihääpäivä, eli toinen hääpäivä. Lähteistä riippuen toista hääpäivää nimitetään kyllä näköjään myös pumpulihäiksi, mutta me vietettiin nyt paperihäitä. :D Hääpäivä on tärkeä, vaikkakin musta tuntuu hassulta laskea sinänsä hääpäiviä, kun tärkeämpänä pidän yhdessäolovuosia, kuin varsinaisia naimisissaolovuosia. Yhdessä kun ollaan oltu jo yli yhdeksän vuotta, josta naimisissa vasta kaksi. :)

Vietettiin hääpäivää herkuttelemalla maanantaina kotona konvehdeilla ja kilistelemällä lasillisilla skumppaa, mutta tiistaina yhteisen vapaapäivän kunniaksi jatkettiin hääpäivän viettoa vielä viettämällä päivä Oulussa. Kahviteltiin ihanassa Cafe Roosterissa mutakakulla, syötiin pihvit Grill it!:ssä, ja lopuksi käytiin vielä jäätelöillä torilla. Tätä kaikkea syömistä ei tokikaan suoritettu yhteen putkeen, vaan välillä kierreltiin kaupungilla, ja ihan vaan istuttiin puistonpenkillä auringossa.

Mies muisti mua aika mojovalla kukkakimpulla. ;) Vähän varoittelin miestä, ettei kannattaisi opettaa liian hyvälle, sillä vaikka mulle riittäisi neilikkakimputkin, saatan tottua liian upeisiin kimppuihin ja odottaa vastaavaa sit kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästäkin. Kimppu on muuten aivan yhtä upeana edelleen, neljässä päivässä yksikään kukka ei ole nuupahtanut, vaan niitä on itseasiassa auennut vain lisää.

Ja koska vietettiin paperihääpäivää, halusin itse muistaa miestä kirjalahjalla. Mielessä mulla oli jo osuva kirja, joten kävin hvyissä ajoin ennen hääpäivää hakemassa kirjakaupasta Peltsin Kala-apajat -opuksen. Mies on ollut innokas kalastaja jo vuosia, mutta varsinkin tänä vuonna harrastus on tuntunut vievän uudella tavalla mukanaan, siksi tiesin tämän olevan mieluinen lahja.

Ja kun mies kuuli multa, että toista hääpäivää nimitetään paperihääpäiväksi, oli se hääpäivän yhteisellä kauppareissulla käynyt nappaamassa ostoskoriinsa salaa vielä mullekin kirjan lahjaksi. Takuuvarmaa viihdettä, Tuomas Kyröä, jonka Kunkku- kirjan oli kuulemma meinannut ostaa mulle jo joululahjaksi.



Kaksi vuotta naimisissa on vasta vähän, mutta jostainhan se on aloitettava. Päästäkseen viettämään joskus kultahääpäivää, on ensin vietettävä näitä pienempiäkin... :)


30. heinäkuuta 2014

Relaxing time


Palataan vielä vähän mökkifiiliksiin:













Viimeisen kuvan ilme on vähän hassu, sellainen riemukas lomalainen. :D Mutta tuo kuvan paita on mun uusi lemppari, Gina Tricotin alennusmyynneistä muutamalla eurolla ostettu t-paita, jonka etumuksessa on hauska verkko-osuus. Kun alle laittaa värikkään topin, näyttää verkko aika hauskalta!

Vitsit mua harmittaa kun eilen olin Eurokankaan oven takana viisi minuuttia sulkemisajan jälkeen. En ottanut huomioon kesän lyhyempiä aukioloaikoja, kun lähdin kankaidenhakumatkalle... No, täytyy yrittää uudemman kerran joku muu päivä.


29. heinäkuuta 2014

Metsän makeita


Marjat heinässä; metsämansikat ja mustikat, yllärinä mieheltä. Mökin pihasta poimittuja kaikki, niin makeita ja niin hyviä.






Mökillä oli ihanaa. Nyt ollaan jo takaisin kaupungissa, mutta pari päivää mökillä luonnon keskellä teki tosi hyvää. Nautittiin auringosta ja kesäpäivistä ihan eri tavalla kuin täällä kaupungissa. En varmaan silti viihtyisi mökillä viikkoja putkeen, mutta muutaman päivän pyrähdyksinä mökillä oleminen on ihan paras tapa rentoutua.



Käsityömuistoja #3


Mulla oli pienenä sellaiset lasten pöytämalliset kangaspuut, joilla kudoin innokkaasti mattoja ja kaulahuiveja barbeille, olin varmaan kuusivuotias kun sain ne joululahjaksi. Olin niin innostunut kutomisesta, ja halusin päästä kutomaan myös ihan oikeita liinoja, että kakkosluokan jälkeiseksi kesäksi vanhempani kasasivat mulle mummuni kangaspuut piharakennukseen. Ja minähän innostuin; sinä kesänä syntyi aika monta iloisenväristä poppanaliinaa. ;)

Sain äidin ja mummon kuteita, mutta lisäksi käytiin äidin kanssa ostamassa mulle uusiakin Ellin puodista, ja sain valita värit ihan itse. Valitsin siis kaikki yhdeksänvuotiaan värisilmää miellyttävät pastelliset ja kirkkaat kerät; lilaa, persikanväristä, vaaleanpunaista ja mintunvihreää. Aika ennakkoluulottomia väriyhdistelmiä alkoi siis syntyä. :D

En muista montako liinaa sinä kesänä oikein kudoin, mutta aika monta, sillä annoin liinat seuraavana jouluna joululahjaksi niin mummuille ja papoille kuin kummeillenikin, ja toki äidillekin jäi pari, sekä yksi oman huoneeni pöydälle. Ensin kudoin menemään ihan tavallista raitaa, mutta jossain vaiheessa äiti opasti myös tekemään tuollaisia ylemmässä liinassa näkyviä koristeraitoja.


Nämä kaksi kuvan liinaa ovat siis äidillä tallessa edelleen, ja yksi liinoista on ollut kaikki nämä vuodet kummisetäni eteispöydällä; ilmeisesti kummisetäni siis piti lahjasta. :D Onhan nuo liinat aika hellyyttäviä, ja reunatkin on jopa yllättävän suorat ekoiksi kutomikseni liinoiksi.

Väriyhdistelmät vähän naurattaa, mutta ne onkin ehtaa yhdeksänkymmentälukua. ;)


27. heinäkuuta 2014

Makkeeta


Itsetehty turkinpippurijäätelö, kesä ja aurinko. Mökin terassilla nautittuna = parasta.

Aika nopeaa sai jäätelön lusikoida terassilla suuhunsa, koska nämä itsetehdyt tuntuu sulavan paljon kaupan jäätelöitä nopeammin, ja toki aurinko ja +29 astetta tekevät myös tehtävänsä... ;) Ja tulipas makkeeta, pikkukipollisesta tuli jo makeanmaha täyteen. Ensi kerralla laitan kyllä ohjetta vähemmän sokeria. Hyvää silti!


25. heinäkuuta 2014

Kosteutusta iholle


Mun auringonpolttamat olkapääni ovat jo muuttuneet punaisista ruskeiksi, onneksi. Auringossa oleilu kuivattaa ihoa, joten vaikka ette palaisikaan - muistakaa rasvata ihoanne. :) Paras keino säilyttää saavutettu rusketuskin on ihon rasvaus, ja mun iho myös selkeästi tuntuukin auringossa olon jälkeen kuivalta, joten oon ottanut tavaksi rasvata ihoni aamuin illoin näin kesällä. Vähän kevyempää Dermosilin body lotionia käsivarsiin ja dekolteelle, ja paksumpaa vartalovoita säärille.

Mun vaalean vaaleaan hipiääni tarttuu rusketus tosi heikosti, joten haluan pitää kiinni siitä vähästä väristä jonka olen saanut tarttumaan. :D

Toivoisin, että ruskettuisin herkemmin, sillä sopiva rusketus saa ihon näyttämään paljon heleämmältä, raikkaammalta ja terveemmältä. Meikkiäkin tarvitsee paljon vähemmän, kun iho on saanut vähän väriä pintaansa. Mutta tällä mennään mitä on saatu, ja oon tyytyväinen siihen pieneenkin väriin mikä muhun tarttuu.






Pöllökoru on piecesiltä viime kesänä ostettu, ja se on edelleen yksi suosikkini varsinkin näin kesällä. Pienet helmirannekorut puolestaan on viime kesäisestä Pirkan reilun kaupan kampanjasta, jossa jokaisen reilun kaupan kukkapuskan mukana tuli yksi rannekoru. Rannekorut ovat afrikkalaisten heimonaisten tekemiä. Niin ihania, piristää kivasti asuja väreillään.

Täällä on taas lämmin päivä, aamulla kasilta mittarilukema hätyytteli jo hellerajaa... :) Taidan lähteä vähän ulkoilemaan, nauttimaan taas auringosta! Mukavaa päivää!


24. heinäkuuta 2014

Visiitti kotikonnuille


Montut eli soramontut, Hietajärvi ja kotipiha. Juurakkoinen polku uimarannalle, laakeat peltoaukeat, ja niin puhdas järvivesi. Niin rakkaita paikkoja, ja samalla niin kauniita. Rakas kotikylä, josta teininä oli kiire maailmalle, oli toki rakas silloinkin, mutta nykyisin niin eri tavalla kaunis ja idyllinen omissa silmissä. Kaukana kaupoista ja mutkaisten teiden takana, mutta silti elämää ja touhua täynnä. Lähdin tiistaiaamuna käymään kotiseudullani Keski-Pohjanmaalla, ja yhden yön ja kahden päivän visiittiin mahtui niin paljon, että tuntui kuin olisin ollut reissussa monta päivää. Ehdin nimittäin kahden päivän aikana muun muassa käydä Hietajärvellä kaksi kertaa ja yhden kerran soramontuilla, heittää talviturkin uskomattoman lämpimään järviveteen, tavata ison liudan sukulaisia, syödä monta jäätelöä, polttaa auringossa olkapääni, viettää aikaa siskon ja vanhempieni kanssa, käydä Kokkolassa moikkaamassa ystäviä; jossa kahvittelin sekä yhden ystävän kanssa kahvilassa, että kahden ystävän kodeissa, kävin moikkaamassa vanhoja työkavereita entisellä työpaikallani, piipahdin muutamaan kauppaan, söin Aasian grillin herkullisia kevätrullia joita vastaavia en ole täältä pohjoisemmasta löytänyt mistään, istuin Kokkolassa leikkarin rannalla ilta-auringossa, sekä matkustin junalla, autolla ja bussilla. Noihin kahteen päivään mahtui monta hauskaa ja onnellista hetkeä, oli tosi kiva minireissu.









Ihana kesä. <3