28. kesäkuuta 2016

Unipesä - tarpeellinen vai turhake?


Ompelin vauvallemme unipesän, kun olin viimeisilläni raskaana. Arvelin, että tämä tulisi olemaan tarpeellinen, ja niin se on todellakin ollut. :) Ajattelinkin, että voisin kirjoitella käyttökokemuksia nyt melkein kolmenkuukauden jälkeen, sillä kaikille nämä unipesät ei varmaankaan ole tuttuja.

Unipesä on ollut meillä päivittäin käytössä siitä päivästä asti, kun tulimme synnäriltä kotiin pienen käärömme kanssa. Alkuun unipesä oli sekä öisin pikkuisen omassa pinnasängyssä, että päivisin olohuoneessa kehdossa. Unipesä oli kätevä nostaa välillä sohvalle viereen, ja se oli meillä mukana myös mummuloissa, kun vauva nukkui siinä välissämme perhepedissä. Unipesä oli turvallinen pesämäinen nukkumapaikka, joka kasvoi vauvan mukana reunojen kiristystä höllentämällä.




Kaksikuukautiselle vauvalle unipesä ei enää mahtunut kehtoon, joten silloin se palveli lähinnä vauvan omassa sängyssä, pienentäen sängyn turvalliseksi paikaksi nukkua. Enää pariin viikkoon emme ole käyttäneet sitä vauvan sängyssäkään, vaan tällä hetkellä unipesä on käytössä enää joskus meidän sängyssämme. Kohta koko unipesän saa pakata varastoon, kun vauva on jo niin iso ettei sitä enää tarvitse eikä hän siihen mahdu tai siinä viihdy. Meidän vauva on tosiaan pian jo kolmekuinen, ihan hurjaa.

Unipesälle siis iso peukku täältä, meille se on ollut yksi tarpeellisimmista jutuista pikkuvauvan kanssa. Vauva selvästi rauhottui tutussa pesässä ja nukkui siinä hyvin. Kunnes tosiaan alkoi olla niin pitkä ja touhukas että tarvitsi enemmän tilaa ympärilleen potkiakseen ja heilutellakseen käsiään - siinä vaiheessa pesä ei enää ollut lemppari. Nykyään koen sen silti edelleen turvalliseksi paikaksi jättää vauva vaikkapa päikkäreille meidän sänkyymme, kun pyörimään opettelevaa pitää aisoissa laidat. :) Kiinni pesää ei tosiaan enää useampaan viikkoon ole pidetty, vaan nyt se toimii enää laitoina.

Sellainen vinkki jakoon, että kannattaa joko harkita tekevänsä unipesään erillisen patja-osan, tai sitten tehdä kuten me ja käyttää unipesän pohjalla vielä erillistä lakanaa vahinkojen varalta. Itse ompelin pesää varten lakanakankaasta muutaman pienen lakanan, joita pidettiin kaksikerroin pesän pohjalla - säästyipä itse pesä sitten pukluilta, kuolalta ja vaippavuodoilta. :)

Vähän haikea mieli, kun aika kuluu niin nopeasti, eikä tätä pesääkään kohta enää meillä tarvita. 

Onko unipesät teille tuttuja, ja jos on niin oletteko kokeneet ne yhtä tarpeellisiksi kuin minä koin? :) Vauvat ja perheet on erilaisia, ja oon huomannut että toisen tarpeellinen on toiselle turhake, siksi näistä jutuista on aina kiva vaihtaa mielipiteitä. :)

26. kesäkuuta 2016

Kirjoneulesukkia pieniin koipiin x 2


Mun pieni sukkamalli esitteli eilen hienosti äidin kutomia sukkia eri asennoissa kun halusin ottaa niistä kuvia. Näistä vois ottaa ens kerralla mallia kun miettii miten kuvaisi mielenkiintoisesti aikuistenkin sukat. ;)

Tyyppi on nyt kahdenkuukauden iässä oppinut kunnolla kääntymään selältään kyljelleen, ja sitä harrastetaankin nyt koko ajan. Yhden kerran poika pyörähti melkein jo mahalleenkin selältään, toinen käsi vaan jäi alle ja siihen meni sitten hermot. Mun mielestä poika sais kyllä vielä rauhassa köllötelläkin vaan selällään, ei olis kiirettä vielä kääntyilemään. :D Enää ei poikaa uskalla jättää sohvalle yksinään köllöttämään, pyöriminen on niin vinhaa että parempi pyöriä vaan lattialla viltin päällä.









Nämä kahdet sukat neuloin jo raskausaikana, ja ne on vieläkin reiluja. Hyvä niin, koska syksymmällä tällaisille pitkille sukille onkin varmasti enemmän tarvetta. :)

Lanka: Novita Nordic Wool, petrolinsininen sekä tummansininen 
(100 % villa, konepesun kestävä)
Puikot: 3,5
Langan menekki: 35 g/sukat
Ohje: omasta päästä

Ensin tein petrolinsiniset sukat tummemmilla kuvioilla, ja niiden valmistuttua teki mieli tehdä heti perään toiset mutta käänteisin värein. Toisiin sukkiin lisäsin kuvioneuletta vielä kärkiosiinkin, ja niistä tulikin mielestäni vielä kivemmat. :) Muutenkin värit toimivat ja kuviot erottuvat omaan silmään vielä paremmin noissa tummemmansinisissä sukissa. 






Kummat sukat teidän mielestä on kivemmat, vaaleammat vai tummemmat? :)

25. kesäkuuta 2016

Hyvää juhannusta!





En muista milloin ollaan viimeksi vietetty juhannusta jossain muualla kuin meidän mökillä. Tällä kertaa ollaan kuitenkin kotona, ja se tuntuu hyvältä ratkaisulta. Torstaina ajeltiin mun vanhemmilleni yöksi, ja eilinen kului sekä 50- vuotisjuhlissa että autossa -  tänään aiotaan siis vain olla kotona. :) Eilen illallakin jaksoin vaivoin sinnitellä hereille puolille öin, sitten oli pakko luovuttaa ja mennä nukkumaan. :D Alunperin meillä oli suunnitelmissa suunnata mökille juhannuksen viettoon tänäkin vuonna, mutta torstaina meistä alkoi tuntua siltä ettei taideta jaksaa... Osa edellisen reissun pyykeistä oli vielä pesemättä ja uusia reissukasseja pakatessa alkoi tuntua tosi hyvältä ajatukselta käydä vain yhden yön reissussa, ja tulla viettämään loput juhannusviikonlopusta ihan omaan kotiin ja omalle pihalle. Eilen saatiin nauttia lämpimästä ja aurinkoisesta säästäkin, toivottavasti aurinko näyttäytyy tänäänkin.

Tänään suunnitelmana on siis grillata, saunoa ja laittaa vähän pihaa - olla vaan ja rentoutua. :)

Ihanaa juhannuksen jatkoa teille kaikille!

22. kesäkuuta 2016

Viikonloppu lukuina

Meidän viime viikonloppu näytti lukuina tältä:

♥ 2 asuntoautossa vietettyä yötä (Hyvin sujui vauvan kanssa!)

♥ kokonaisuudessaan reissussa 3 yötä

♥ 1 rengasrikko, tietysti asuntoautossa ja kotimatkalla sunnuntai-iltana, kun kello oli jo melkein yhdeksän.

♥ 2 avuliasta ohikulkijaa rengasrikon sattuessa, olisi päästy vauvan kanssa heille kotiinkin odottelemaan jos renkaan vaihdossa olisi kestänyt kauan. Ei onneksi kestänyt! Koko tapahtuma vähän säikäytti, mutta onneksi se sattui suoralla tiellä, poutasäällä ja kaupungin keskustassa, oli siis hiljainen vauhti eikä muutenkaan mitään hätänä.



♥ 6 naisen voimin juhlitut yhdet polttarit. Onnistuin jopa olemaan mukana kuutisen tuntia, niin että kävin asuntoautolla pari kertaa välissä imettämässä - sujui siis tosi hyvin; vauva pysyi tyytyväisenä, mies ei tuskastunut eikä omakaan ikävä vauvaa kohtaan päässyt kasvamaan liian suureksi, ja silti pystyin osallistumaan polttareihin ihan kunnolla. Olin etukäteen ajatellut että vauvan ehdoilla tottakai mennään - olen mukana sen mitä pystyn. Olikin tosi kiva kun pystyin olemaan mukana niinkin paljon, näitä polttareita kun oli suunniteltu jo pitkältä keväästä, ja olin värkkäillyt niitä varten etukäteenkin monenlaista rekvisiittaa, kuten saatekirjeen ja diplomin. Ilman asuntoautoa en olis pystynytkään osallistumaan, mutta asuntoauto mahdollisti sen että mies ja vauva oli lähettyvillä, ja pystyin paikasta toiseen siirtymisten yhteydessä samalla myös ruokkimaan vauvan. :)



♥ 1 erittäin huonosti nukuttu yö, jolloin vauva nukahti yöunille vasta kahden jälkeen, ja omaksi unisaldokseni tuli pari tuntia, herätyskellon soidessa seitsemältä ja vauvan syödessä välissä vielä pari kertaa.

♥ 1 tosi hyvin nukuttu yö, kun vauva nukkui putkeen melkein 8 tuntia. Pitkä päivä ja edellisen yön lyhyemmät yöunet verotti pientäkin, ja seuraava yö sitten posotettiinkin unta palloon sikeästi.

♥ 2 annosta suklaakakkua, toinen ravintolassa polttareissa ja toinen kylässä. Molemmat vaniljajäätelön kera, ihan täydellistä!

 ♥ 2 hodaria, jotka hain meille iltamyöhällä huoltoasemalta, ja jotka maistui kyllä niin hyviltä.

♥ Muutama pitkä katse oudoilta ihmisiltä polttareissa, kun porhallettiin ravintolaan syömään juoksutrikoissa. Meidän urheiluvermeet ei näyttäneet tarpeeksi oudoilta että meitä olis heti keksinyt polttariporukaksi, vaan näytettiin varmaan lähinnä tosi junteilta kun mentiin ravintolaan juoksutrikoissa ja tuulipuvuissa. ;)

♥ 10 minuutin nokoset patjalla raksalla, jossa oltiin auttelemassa viikonloppuna. Nukahdin Juliuksen viereen syötön jälkeen, ja kylläpä kymmenen minuuttia unta tekikin hyvää kiireisen viikonlopun keskellä.

♥ 11 läheistä ihmistä, joita tavattiin viikonlopun aikana. Lisäksi tutustuin polttareissa uusiin mukaviin tyyppeihin!

 suunnilleen 800 ajettua kilometriä

 Tosi monta liikenneympyrää. Tuntui että Seinäjoki on yhtä liikenneympyrää! ;)

♥ 3 pientä kullanmurua. Meidän oma, sekä kaksi veljen lasta, joita pääsi pusuttelemaan.


Sellaisia lukuja tuli nyt äkkiseltään mieleen. Lisäksi viikonloppuun mahtui lukemattomia hymyjä, paljon naurua, jonkinverran stressiä ja väsymystä sekä aika paljon jännitystä!

17. kesäkuuta 2016

Maailman helpoimmat mustikkamuffinsit


Muffinsit joita ei vatkata ollenkaan, mutta ovat silti kuohkeita ja meheviä? Olin aika epäileväinen tarttuessani tähän reseptiin, mutta ajattelin että kokeillaanpa. Ja kannatti! Lopputulos oli tosiaan mehevä ja maukas, ja muffinsit valmistuivat nopeasti ja helposti. Näitä teen taatusti uudestaankin, joten pakko laittaa resepti tänne itselleni jemmaan, ja samalla vinkiksi muillekin. :)





Resepti löytyi siis täältä.

Maailman helpoimmat mustikkamuffinit
12 kpl

3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl juoksevaa margariinia tai sulatettua ja jäähdytettyä voita
1 dl kermaa
2 kananmunaa
2-3 dl jäisiä mustikoita

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Mittaa kaikki kuivat aineet kulhoon ja sekoita puuhaarukalla. Lisää loput aineet, sekoita hyvin. Lisää viimeisenä jäiset mustikat ja pyöräytä ne taikinan sekaan. Jaa taikina lusikalla 12 vuokaan, jätä hieman kohoamisvaraa. Paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Kokeile kypsyys puutikulla, kun muffinit alkavat näyttää hyviltä.


16. kesäkuuta 2016

Viikon parhaita


Viikon paras ostos





Nyt kelpaa kävellä vaunuja työnnellen, kun askel rullaa. ;)  Haaveilin näistä jo viime vuonna, ja nyt vihdoin ostin. Oon vähän vaativa, halusin tietynmalliset ja tietynnäköiset Niket, ja kuitenkin suht edullisesti - joten viime vuonna jäin nuolemaan näppejäni kun kaikki myytiin loppuun aleja odotellessani. Vanhan kokemukseni mukaan Nikeissa on kuitenkin hinta-laatusuhde yleensä kohdallaan, joten eiköhän näillä tepastella useampi vuosi. Ja toki kyttäsin silti näistä parhaan alen, ja näppäilin nettitilauksen menemään sen mukaan. ;)

Viikon parhaat herkut



Mustikkamuffinsit, joita leivoin sunnuntai-illan vieraille. Nams!

Viikon paras odotus


Mansikoiden kypsymisen odottaminen. Pari herkullista punaista makoisaa marjaa ollan jo päästy maistamaan, ja kartteja on vaikka kuinka. :) Mikään ei taida maistua paremmalta kuin tuoreet kotimaiset mansikat, ja toki suoraan maasta - tai tässä tapauksessa purkista syötynä.

Viikon silmänilo



Runkoruusu kukkii taas hurjasti, kukkia on enemmän kuin vihreää!


Viikon paras aktiviteetti

Hymyjen kalastelu pikkumieheltä. :D Ei niitä kyllä oikeesti tarvi juurikaan kalastella, kun hymyjä irtoaa ihan solkenaan. Yhtä hauskaa on katsoa pienen touhotusta; oon miettinyt et saisin aika hyvän jalkatreenin kun tekisin perässä kun pienet jalat vispaa... :D


Loppuviikollekin on niin kivoja suunnitelmia, että jatketaan viikkoa hymy huulilla! Mukavaa loppuviikkoa! :)

14. kesäkuuta 2016

McDreamy pikkumiehelle




Sain viikko sitten vihdoin kuvattua raskausaikana vauvaa varten neulomani pienen villapaidan. Mallina Julius 2 kk, aika kuluu kyllä siivillä. :) Paita on nimeltään "McDreamy" ja ohje löytyy Drops Designilta ilmaiseksi täältä. Tein pienimmän koon, ja paita on just sopiva nyt kaksikuiselle, ja neulehan joustaa niin että tää varmaan menee kesän ajan vielä. Tai saapa nähdä, riippuu siitä innostuuko poika kuinka nopsaa kasvamaan... :D

Tästä paidasta on nyt älytön määrä kuvia, mutta kun mallipoika oli niin söpö että äidin oli mahdoton valita kuvia. :D Meidän poitsu on aikamoinen linssilude muutenkin, katsoo herkeämättä kameraan kun alan kuvata, ja sehän sopii mulle. Voin kertoa että pojasta on tietokoneen kovalevyllä jo ihan muutama sata valokuvaa... :D




McDreamy -neulepaita
Ohje: Drops Design
Koko: Ohjeen pienin koko, ja on ainakin täydellisen sopiva 
meidän pitkälle mutta suht hoikalle 2 kk ikäiselle pojalle
Lanka: Garnstudion Drops Baby Merino luonnonvalkoisena
Puikot: Joutinneuleessa nro 2,5 ja muuten nro 3
Langanmenekki: n. 100 g
Lisäksi neljä puunappia

Kuvien neulottu peitto on muuten pojan mummun eli mun äitini meille lahjaksi neuloma, ja siinä on aivan ihana köllötellä. :)






Tuskailin tämän ohjeen kanssa pariinkin otteeseen, mielestäni ohjeessa oli joitakin sekavia ja huonosti ymmärrettäviä kohtia, jotka ei auenneet mulle vaikka paljon oon neulonutkin. Onneksi facebookin neulontaryhmästä sain nopeasti apuja kun omat aivot oli solmussa, ja niin vaan neulepaita valmistui ennen vauvan syntymää. Kyllä siihen virheitä jäi, mutta siitä tuli silti aivan ihana. Jotkuthan sanoo että käsitöissä pitää olla aina joku virhe jotta se voi vasta olla täydellinen. ;) Kooltaan tää on meidän pojalle just nappiin, hihoissa on vielä mukavasti mittaa ja joustavuuden ansiosta tää menee leveydessäkin varmasti vielä kesän ajan. Ekana varmaan jää helmanpituus lyhyeksi, kun meillä asustaa tosi pitkäselkäinen vauva. Nappilista avautuu kainaloon asti, ja mieskin kiitteli reilusta nappilistan pituudesta, kun sen ansiosta neule on tosi helppo pukea vauvalle päälle.

Oon aivan ihastunut tähän Dropsin Baby merinoon lankana, sitä on ihana neuloa ja se on tosi pehmeää. Nyt mietinkin, että mitähän seuraavaksi alkaisin vauvalle tuosta langasta neuloa... Voisi tehdä jo syksyä ajatellen vähän reilummassa koossa, kun kesällä varmaan nämä paksummat neuleet jää kuitenkin väkisinkin vähän vähemmälle käytölle.

Tästä tuli kyllä mun tämän vuoden tähän asti onnistunein neulomus, kaunis ja käytännöllinen, enkä tekovaiheessa uskonut että istuvuuskin menis noin nappiin. :) Joskus niinkin!

13. kesäkuuta 2016

5/16




Toukokuun alkupuoli sujui pitkälti ristiäisvalmisteluissa; siivosin, järjestelin, tein koristeita, leivoin, suunnittelin ja järkkäilin juhlia. :) Istutin myös ekat kesäkukat, paistoin munkkeja, tehtiin vappusimaa, testailin reseptejä, ompelin, neuloinkin vähän, olin vauvan kanssa elokuvissa vauvakinossa, vietin ensimmäistä äitienpäivääni äitinä, vierailtiin vauvan kanssa niin molemmissa vauvan mummuloissa pariin kertaan kuin isomummunkin luona, saatiin muutamat vieraat pikkuista katsomaan, tein vauvan kanssa vaunulenkkejä ja nautin alkavasta kesästä ja ensimmäisistä kunnolla lämpimistä päivistä. Toukokuussa saatiin myös vauvan ekat hymyt, ja niitä alkoikin heti sadella auliisti; vietettiinkin vauvan kanssa ihania rauhallisia aamuja vauvan aloittaessa päivät hurmaavilla hymyillä ja jokelteluilla heti herätessään. Ristiäisten jälkeisellä viikolla poitsu myös nukkui ensimmäistä kertaa täyden kahdeksantuntisen yön heräämättä, ja samoihin aikoihin ekojen hymyjen kanssa alkoi myös enenevissä määrin kuulua kovasti juttua ja uudenlaisia äännähtelyjä, samalla kun alkoi kova touhotus; käsien ja jalkojen vispaus. :)

Se synnytyslaitokselta huhtikuun alussa kotiin kannettu pieni ressukka vastasyntynyt oli siis toukokuussa jo muuttunut seuralliseksi pikkutyypiksi, joka vastaa hymyihin, pitää äidille päivällä seuraa jutellen ja touhottaen, ja vaatii päästä aamuöisin viereen nukkumaan. Pojan oma persoona alkaa näkyä, ja ollaan koko pikkutyypistä aivan hurmiossa.

Jokainen toukokuinen päivä oli ihana, mutta kaksi päivää toukokuusta jäi mieleen ylitse muiden; poikamme kastepäivä sekä mun ensimmäinen äitienpäiväni äitinä. :) <3

10. kesäkuuta 2016

Räsymatto muutti sohvalle





Ompelin ennen ristiäisiä olohuoneeseemme uudet sohvatyynyt Marimekon Räsymatto- kankaasta. Tää kangas on ollut mun suosikkejani jo pitkään, ja nyt meillä on siitä samasta siis vauvalle ompelemani viltti jossa toisella puolella on fleece, sekä nämä sohvatyynyt. Pihinä säästin kangasta sen verran, että tein tyynyjen toiset puolet mustasta puuvillasta, näin mulla jäi tätä vieläkin vähän jemmaan... :) Tyynyliinoissa on myös pitkät vetoketjut, jotta ne on helppo pestä tai vaihtaa tarvittaessa.




Keltainen on kyllä pirteä väri, pieninä ripauksinakin se raikastaa kivasti kodin ilmettä. :)

9. kesäkuuta 2016

Marianne- suklaajuustokakku





Tässä olis nyt lupailemaani reseptiä kehittelemääni Marianne- suklaajuustokakkuun. Tässä kakussa pohja on tehty digestiveistä, mutta seassa on tummaa suklaata rouhittuna, mikä tuo perinteiseen digestivepohjaan vähän uutta twistiä. :) Kakussa maistuvat suklaa ja piparminttu, mutta mielestäni kakku on kuitenkin raikas, eikä liian makea.







Marianne- suklaajuustokakku
24 cm irtopohjavuokaan

Pohja
- 180 g Digestive-keksejä
- 100 g voita tai margariinia
- 60 g tummaa suklaata karkeaksi rouhittuna

Täyte
- 6 liivatelehteä
- 3 pakettia (yhteensä 600 g) Valio Viola suklaa- tuorejuustoa
- 6 dl kermaa
- 1 dl maitoa
- 3/4 dl sokeria
- 1 rkl vaniljasokeria
- 1 dl Marianne- rouhetta

Koristeluun Marianne- rouhetta


Ohje

  • Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin.
  • Murenna keksit, ja lisää niiden joukkoon sulatettu margariini. Rouhi suklaa, ja sekoita se joukkoon. 
  • Painele seos tasaisesti vuoan pohjalle.
  • Aloita sitteen täytteen tekeminen. Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen.
  • Vaahdota kerma.
  • Sekoita tuorejuusto, 1/2 dl maitoa, sokeri sekä vaniljasokeri isossa kulhossa. 
  • Kuumenna 1/2 dl maitoa esimerkiksi kahvikupissa mikrossa, ja liota valutetut liivatteet kiehuvaan maitoon. Sekoita.
  • Lisää liivateseos ohuena nauhana tuorejuuston joukkoon samalla koko ajan sekoittaen.
  • Nostele sekaan kermavaahto.
  • Sekoita varovasti joukkoon vielä mariannerouhe.
  • Kaada täyte pohjan päälle vuokaan, ja tasoita pinta. Anna hyytyä jääkaapissa yön yli, tai vähintään 4 tuntia.
  • Irrota kakku vuoasta ja poista leivinpaperi pohjalta. Siirrä tarjoilulautaselle, ja koristele ennen tarjoilua mariannerouheella.