25. heinäkuuta 2014

Kosteutusta iholle


Mun auringonpolttamat olkapääni ovat jo muuttuneet punaisista ruskeiksi, onneksi. Auringossa oleilu kuivattaa ihoa, joten vaikka ette palaisikaan - muistakaa rasvata ihoanne. :) Paras keino säilyttää saavutettu rusketuskin on ihon rasvaus, ja mun iho myös selkeästi tuntuukin auringossa olon jälkeen kuivalta, joten oon ottanut tavaksi rasvata ihoni aamuin illoin näin kesällä. Vähän kevyempää Dermosilin body lotionia käsivarsiin ja dekolteelle, ja paksumpaa vartalovoita säärille.

Mun vaalean vaaleaan hipiääni tarttuu rusketus tosi heikosti, joten haluan pitää kiinni siitä vähästä väristä jonka olen saanut tarttumaan. :D

Toivoisin, että ruskettuisin herkemmin, sillä sopiva rusketus saa ihon näyttämään paljon heleämmältä, raikkaammalta ja terveemmältä. Meikkiäkin tarvitsee paljon vähemmän, kun iho on saanut vähän väriä pintaansa. Mutta tällä mennään mitä on saatu, ja oon tyytyväinen siihen pieneenkin väriin mikä muhun tarttuu.






Pöllökoru on piecesiltä viime kesänä ostettu, ja se on edelleen yksi suosikkini varsinkin näin kesällä. Pienet helmirannekorut puolestaan on viime kesäisestä Pirkan reilun kaupan kampanjasta, jossa jokaisen reilun kaupan kukkapuskan mukana tuli yksi rannekoru. Rannekorut ovat afrikkalaisten heimonaisten tekemiä. Niin ihania, piristää kivasti asuja väreillään.

Täällä on taas lämmin päivä, aamulla kasilta mittarilukema hätyytteli jo hellerajaa... :) Taidan lähteä vähän ulkoilemaan, nauttimaan taas auringosta! Mukavaa päivää!


24. heinäkuuta 2014

Visiitti kotikonnuille


Montut eli soramontut, Hietajärvi ja kotipiha. Juurakkoinen polku uimarannalle, laakeat peltoaukeat, ja niin puhdas järvivesi. Niin rakkaita paikkoja, ja samalla niin kauniita. Rakas kotikylä, josta teininä oli kiire maailmalle, oli toki rakas silloinkin, mutta nykyisin niin eri tavalla kaunis ja idyllinen omissa silmissä. Kaukana kaupoista ja mutkaisten teiden takana, mutta silti elämää ja touhua täynnä. Lähdin tiistaiaamuna käymään kotiseudullani Keski-Pohjanmaalla, ja yhden yön ja kahden päivän visiittiin mahtui niin paljon, että tuntui kuin olisin ollut reissussa monta päivää. Ehdin nimittäin kahden päivän aikana muun muassa käydä Hietajärvellä kaksi kertaa ja yhden kerran soramontuilla, heittää talviturkin uskomattoman lämpimään järviveteen, tavata ison liudan sukulaisia, syödä monta jäätelöä, polttaa auringossa olkapääni, viettää aikaa siskon ja vanhempieni kanssa, käydä Kokkolassa moikkaamassa ystäviä; jossa kahvittelin sekä yhden ystävän kanssa kahvilassa, että kahden ystävän kodeissa, kävin moikkaamassa vanhoja työkavereita entisellä työpaikallani, piipahdin muutamaan kauppaan, söin Aasian grillin herkullisia kevätrullia joita vastaavia en ole täältä pohjoisemmasta löytänyt mistään, istuin Kokkolassa leikkarin rannalla ilta-auringossa, sekä matkustin junalla, autolla ja bussilla. Noihin kahteen päivään mahtui monta hauskaa ja onnellista hetkeä, oli tosi kiva minireissu.









Ihana kesä. <3



21. heinäkuuta 2014

Käsityömuistoja #2


Ajattelin aloittaa juttusarjan, jossa esittelen vanhoja käsitöitäni. Ajastus lähti tästä viime marraskuussa julkaisemastani käsityömuistosta. Mietin, että näitähän olisi hauska dokumentoida itsellekin, sekä jakaa blogissa ehkä muidenkin iloksi.

Saapa nähdä mihin asti näitä riittää, sillä vanhoista käsitöistä tallessa on vain pieni osa. Osa on kulutettu puhki, osa ehkä kadonnut teille tietymättömille ja suuri osa annettu lahjaksi ympäri sukua ja ystäviä. Mutta jotain on tallessakin, ja vanhempien vintti taitaa olla tässäkin suhteessa paras aarreaitta.

Pääsette siis vähän kurkkaamaan mun käsillätekemiseni historiaan. :)


Arvaatteko kuvan perusteella, mistä materiaalista nalle on tehty?

Itseasiaa koko nallessa on vain kolmea materiaalia; havunneulasia, lankaa ja pippurit silminä (niin no, ne on varmaan kiinnitetty liimalla, eli sen verran myös liimaa). Tämän oon tehnyt ala-asteen viidennellä luokalla koulun käsitöissä, ja muistan, että tämä oli tosi työläs tehdä, mutta tykkäsin tämän tekemisestä silti ihan hulluna. Havunneulasista siis kieputettiin tiukasti langalla nallen osat, jotka lopuksi ompelin käsin toisiinsa kiinni. Tämän tekemisessä hauskaa oli myös se, että näitä tehdessä saatiin olla käsityötunnit ulkona! Ettei roskattu ihan niin paljon luokkahuonetta... ;)

Yllättävän hyvin tää nalle on säilynyt vuosikaudet, vaikka vuosien saatossa ja havujen kuivuessa se onkin vähän haurastunut. En vain oo raaskinut heittää tätä vielä menemään, siellä se istuu mun vanhassa kamarissani hyllyn päällä edelleen. :)

Onko kukaan muu tehnyt tällä tekniikalla joskus jotain? :)


20. heinäkuuta 2014

Sata pyörää


Nyt pidemmittä puheitta kuvia siitä eilisestä pikaprojektista - ompelemastani polkupyöräkuvioisesta topista. Kangas on Metsolasta, ja kaava omasta vanhasta topista. En halunnut topista vartaloa nuolevaa, vaan jätin sen mukavan väljäksi.


Samalla näette myös pari viikkoa sitten päivittyneen hiustenvärini; vaalennettiin hiuksiani reilusti lisää raidoittamalla. Päämääränä olis saada kokonaisuudessaan vaaleammanruskea tukka. Tällä hetkellä tummimmat osiot on aikalailla sitä omaa väriä, mutta haluan vieläkin vaaleampaa. Aika kellertäväkin tämä sävy vielä on; sille ei vaan voi mitään kun vaalentaa tummanruskeaa hiusta. Mutta aurinko ja hopeashampoo auttavat. Ja tykkään kyllä tästä välivaiheestakin! Vaaleampi väri tuntuu raikkaalta ja kesäiseltä, eikä luo ihan niin jyrkkää lumikki-efektiä maidonvaalean ihoni kanssa, kuin se ihan tummanruskea väri loi.







Vaatteiden ompeluun mulle iski nyt kyllä himo. Tekisi mieli hakea ihania trikoita ja neuloksia, ja tehdä toppeja, t-paitoja ja tunikoita... Tää on mulle uutta aluetta, oon nimittäin ommellut arkivaatteita itselleni viimeksi kymmenen vuotta sitten äidin saumurilla (ja silloin en välittänyt siitä millaisella neulalla tai ompeleella ompelin, tai olivatko työtavat edes sinnepäin, kunhan hurauttelin), joten nyt oon vähän huuli pyöreänä kaikkien netistä lukemieni ohjeiden kanssa. Tarvinko välttämättä kaksoisneulan? Mistä tiedän saako ompelukoneeseeni edes kaksoisneulaa? Miten huolitellaan pääntiet ja kädentiet resorilla/framilonilla? Haluaisin jonkun kokeneen vaateompelijan ompelukouluun. :D Jossa joku opastaisi mua kädestä pitäen tähän uuteen innostavaan maailmaan. Ettei mun tarvitsisi tehdä kaikkea yrityksen ja erehdyksen kautta.

Huomenna ainakin haen lisää kangasta, ja yritän selvittää noita trikoovaatteiden ompelun suuria mysteereitä.



19. heinäkuuta 2014

Pyöriä


Tänään iski inspis, sellainen pakottava tarve päästä ompelemaan - heti.

Piipahdin nimittäin ruokakauppareissulla Zeppelinin Metsolassa hiplailemassa kankaita, ja mukaan lähti ihanaa mustavalkoista polkupyöräkuvioista ohutta joustocollegea toppia varten. Heti kotiin päästyäni oli pakko päästä ompeluhommiin, höyrytin kangasta kutistumisen varalta, koska nyt ei ollut aikaa kankaan esipesuun. Jos olisin alkanut esipestä kangasta, olisin joutunut odottelemaan ompelua huomiseen, ja eihän se käynyt laatuun.

Kaavan otin omasta kaapista löytyneestä hyvin istuvasta topista, ja eikun ompelemaan. Ja siitä tuli tosi kiva! En ole ommellut trikoota tai neuloksia vuosiin, mutta koska sain joululahjaksi saumurin, on mua houkuttanut alkaa opettelemaan. Ja tänään aloitin täydellä höyryllä. :D Mähän oon vähän sellainen, että kun johonkin ryhdyn niin ryhdyn yleensä sata lasissa.

Aloitin kuitenkin simppelillä jutulla, topilla, etten heti möhlisi ja lannistuisi. Ja nyt oon ihan lapsellisen innostunut kun onnistuin. :D Oon ommellut paljon hienompiakin juttuja, mutta trikooseen en ole pitkään aikaa koskenut enkä tehnyt itselleni arkivaatteita, joten tää on mulle iso juttu. Toivon, että opin tätä hommaa lisää, ja voin alkaa tehdä itselleni käyttökelpoisia tunikoita, paitoja ja mekkoja.

Huomenna nakkaan topin pesuun, ja toivon ettei se kutistu tai ettei sivusaumat lähde kiertämään - etten joutuisi heti maksamaan oppirahoja siitä etten esipessyt kangasta.

Joka tapauksessa, mulle tässä tärkeintä oli itse prosessi, se että pääsin opettelemaan uutta - ja ompelemaan heti kun inspis iski päälle. Bonusta on, että lopputuloksesta tuli käyttökelpoinen. :D Kuvia saatte lähipäivinä! Piti vain päästä heti kertomaan, koska oon innoissani, mikä ehkä kävi jo selväksi.


18. heinäkuuta 2014

Today is a good day


Loma. Viimein se alkaa. Aika tiukat muutamat viikot on takana, mutta sitä ansaitummalta loma nyt tuntuu. Mietinkin juuri, että pitkästä aikaa mulla on ihan tavallinen heinäkuu. Siis tiedättekö, kun kahtena edellisenä heinäkuuna mun elämässäni on tapahtunut suuria myllerryksiä ja on ollut sata asiaa meneillään? Toissakesänä mentiin heinäkuun viimeisenä lauantaina naimisiin, joten luonnollisesti heinäkuu oli täynnä hääräilyjä häitä varten, ja viime vuonna muutettiin elokuun alussa tänne Kempeleeseen. Viime vuoden heinäkuu meni siis Kokkolaa hyvästellessä ja tavaroita laatikoihin pakatessa. Tänä vuonna mulla on ihan tavallinen heinäkuu, ei tapahdu mitään ihmeellistä, eikä elokuu tuo mitään suuria muutoksia tullessaan. Ja se on erittäin fine. Mukavaa viettää lomaa myös ihan lomana, vaikka lämmöllä muistelen noita edellisiäkin heinäkuita.




Ensi viikolla aion nauttia kesästä. Aion tehdä vaikka mitä muutakin, mutta tuo on kuitenkin se ykkösprioriteetti. Kelit taitaa ainakin suosia lomalaista tällä kertaa!


15. heinäkuuta 2014

Tarkeneeko?


Täällä totisesti tarkenee! Eilen paukkui kesän lämpöennätys rikki tässä meidän kohdalla Suomea, ja voi maar kun on lämmin. Fiilistelinkin parvekkeella silmät kiinni, että ihan kuin olis etelänmatkalla, samanlainen lämmin tuulikin. Oonkin viettänyt köyhän naisen etelänlomaa aina töiden jälkeen aurinkotuolissa omalla parvekkeella, riemuinnut pienestä havaittavasta rusketuksesta, ja lukenut pinoittain kirjoja. Neulepuikkoihin tai virkkuukoukkuun en ole koskenutkaan koko heinäkuussa, eihän näin nihkeissä sormissa edes silmukat liikkuisi. Mutta silmät sentään vielä liikkuu, joten kirjat siirtyy lukemattomien pinosta luettujen pinoon tasaiseen tahtiin. On tää suomen kesä vaan ihana!

Jäätelökin maistuu. ;) Täytyis vaan taas laittaa jäätelökonekin hommiin, tehdä vaihteeksi vaikka jogurttijäätelöä tai jotain ihanaa sorbettia...


14. heinäkuuta 2014

Mandariineja parvekkeella


Moneskohan parvekkeen muutos -postaus tämä jo multa on? No, muutos kuitenkin jatkuu... :D

Kuvien välillä muuttunut on siis vain uusi pehmuste aurinkotuoliin, sekä ompelemani uudet päälliset pikkutyynyihin sekä lattiatyynyihin. Ja silti ero on ainakin mun silmissä iso! Toki olin katsellut noita lähtötilanteen tekstiilejä jo kolmella eri parvekkeella yhteensä kuusi vuotta, joten olin jo totaalisen kyllästynytkin. Mutta kylläpä vaan piristyi parveke pienillä muutoksilla ihan eri näköiseksi, eikö vaan?

Vallilan kankaat on aina olleet mun mieleeni, tykkään vahvoista kuoseista ja väreistä. Ja varsinkin tämä Tanja Orsjoen Mandariini- kuosi on sykähdyttänyt mua aina. Aikanaan harmitti tosi paljonkin, kun haaveilin pitkään siitä edellisestä turkoosin sävyisestä mandariinistä (sellainen vähän minttuisempi turkoosi, jos muistatte), ja mulle kävi ne perinteiset eli se oli joka paikasta loppunut kun sitä viimein tosimielellä metsästin verhoiksi tai edes tyynyiksi. Paikkasin sitten kaihoani ruskeilla mandariini- tyynyillä, jotka on olleetkin meillä olohuoneessa jo pitkään. Tätä turkoosia Mandariinia ostin ensin pienemmän palasen sillä ajatuksella, että teen uudet tyynyt olohuoneeseen (ja varmaan vielä teenkin nekin, siltikin vaikka tätä samaa kuosia on nyt parvekkeellakin), kun Vallilan kankaat oli kolmenkymmenen prosentin alennuksessa. Mielessä kävi heti nämä uusia päällisiä odottavat lattiatyynytkin, mutta pelkäsin miehen tyrmäävän tämän kuosin niin isoina pintoina. Mutta kun varovaisesti esittelin kangasta miehelle et mitä olisit mieltä tästä kankaasta parvekkeella, näyttikin mies ajatukselle vihreää valoa. Saatoin myös korostaa, että tämä on nyt tosi hyvässä alennuksessakin. ;) Siispä hain tätä hippulat vinkuen vielä puolitoista metriä lisää.



Tyynyillä on kokoa 70 x 70 cm, ja tyynynpäällisissä on sivuilla pitkät vetoketjut, jotta päällisiä on helppo pestä välillä.

Ja kannatti odottaa, nimittäin tämä uusi turkoosi Mandariini on mun mielestä vielä ihanamman sävyinen kuin se vanha oli!




Kyllä nyt kelpaa viettää aikaa parvekkeellakin. :) Vielä olis tarkoitus päällystää yksi pikkutuoli, sekä ommella noita pikkutyynyjä pari lisää. Eiköhän sitten parveke ala olla taas siinä kuosissaan, jossa sitä katsellaankin sitten pitkään.



13. heinäkuuta 2014

Levoton ja painava sydän




Kaksi viimeisintä, tällä viikolla, lukemaani kirjaa olivat molemmat Riikka Pulkkista. Vuoden 2010 Finlandia- palkintoehdokkaanakin ollut Totta, sekä tänä vuonna ilmestynyt Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän.

Keskenään niin erilaiset kirjat, mutta molemmat minun makuuni. Vuosia sitten oon lukenut Pulkkiselta myös hänen esikoisromaaninsa Rajan, ja ehdottomasti aion hankkia käsiini myös Vieraan, joka on toistaiseksi ainoa Pulkkisen romaani jota en ole vielä lukenut.


Nyt käyn valitsemassa kirjahyllystä seuraavan kirjan mukaani, ja painun taas parvekkeelle! Nyt pitää nauttia kun aurinkoa on, näitä kelejä tullaan vielä kaipaamaan. Nauttikaahan tekin!


12. heinäkuuta 2014

Rumien pehmusteiden uusi elämä


Meillä on parvekkeella puinen säilytyspenkki, jossa säilytetään niin rumat kylmälaukut kuin tyhjät kukkapurkitkin. Penkillä ei kuitenkaan tule juuri istuttua, koska puinen penkki on niin kova. Kauppojen pehmusteet sen sijaan ei oikein ollut vaihtoehto, koska penkki on niin leveä, että ne olisivat auttamatta näyttäneet ihan minikokoisilta penkin syvyyden vuoksi.

Kun hankittiin alkukesällä uudet pehmusteet parvekekalusteiden tuoleihin, huomasinkin vanhojen pehmusteiden potentiaalin uudessa käyttötarkoituksessa.


Kun pehmusteille näytti vähän saksia ja ompelukonetta, sai puupenkki vanhoista pehmusteista ihan uuden elämän.

Alkutilanne oli siis tämä:



Pehmusteet oli vielä hyvät, mutta kangas oli auringossa pahoin haalistunut ja kellertynyt, eikä kuosikaan enää miellyttänyt silmää. Mittailtuani pehmustetta huomasin, että selkänojista saisi juuri sopivat pehmusteet penkin päälle. Siispä saksilla pehmuste halki taitoksen ompeleen vierestä, verhoilu uudella kankaalla päälle (jätin siis vanhan kankaan alle, koska ostamani uusi kangas on niin paksua ettei kukkakuosi näy läpi yhtään, tulipahan vain jämäkämpi), ja valmista oli! Aikaa kahden tällaisen tekemiseen meni ehkä puolisen tuntia.

Kangas on paksua puuvillaa, jonka löysin Oulun Löytöpalasta.



Samalla hurautin Ikean paksusta mustavalkoisesta puuvillasta uudet päälliset pikkutyynyihin, joiden päälliset oli myös jo aikansa eläneet. Vanhat beigeraidalliset sai uutta ryhtiä mustavalkoisesta, ja tällä kertaa olin myös vähän fiksumpi, ja tein tyynynpäälliset tavallisten tyynyliinojen tyyliin, jotta päälliset on helppo nakata välillä pesuun.


Huomenna jatkan ompelemalla päälliset isoihin lattiatyynyihin. :) Ihanaa kun pikkujutuilla saa niin uutta ilmettä aikaan!