15. marraskuuta 2018

Isänpäivälahjoja



Musta on aina hassua kuulla niitä kommentteja että puolisot eivät muista toisiaan isänpäivänä tai äitienpäivänä koska "et sä mun äiti/isä oo". Mun mielestäni kun niin äitienpäivä kuin isänpäiväkin ovat oivia päiviä muistaa ja kiittää myös sitä omien lasten äitiä/isää. Minä ainakin haluan isänpäivänä muistaa sekä omaa isääni, mutta myös lasteni isää - miestä, jota ilman mulla ei olis näitä kahta pientä kultakimpaletta, ja joka jakaa arjen ja elämänsä mun ja lasten kanssa. Mieheni ei ole minun isäni, mutta koska hän on lapsilleni paras mahdollinen isä niin haluan kiittää ja muistaa häntä siitä myös isänpäivänä.

Tänä vuonna isänpäivälahjat menivät vahvasti itse tehdyllä linjalla. Mies ja pojat saivat tiimipaidat painatuksilla, joskin tällä kertaa en aikomuksistani huolimatta ehtinyt ompelemaan paitoja vaan ostin ne valmiina. Ctrl+C ja Ctrl+V -painatukset suunnittelin Illustratorilla, ja yksi meidän alueen facebookin ompeluryhmän jäsen leikkasi ne mulle silityskalvosta leikkurillaan. Mies tykkäsi tästä lahjasta tosi paljon, uppoaa tietotekniikan insinöörin nörttihuumoriin. ;)

Lisäksi painettiin yhdessä Juliuksen kanssa toinenkin paita, t-paita "Paras Isi"- tekstillä. Ostin kesällä Lidlistä suihkutettavia kangasvärejä, joita nyt kokeiltiin ekaa kertaa. Tein kontaktimuovista sydämenmuotoisen sabluunan paitaan, ja yhdessä pojan kanssa suihkuteltiin sabluunan sisälle kangasvärejä. Lopuksi kirjoitin sydämen sisälle vielä tekstin lilalla kimallekangasvärillä.

Ompelin vielä osaksi lahjaa miehelle merinovillaisen pipon ja tuubihuivin. Tämä merinovilla on mulesingvapaata merinoa Ommelliselta, ja tämä on aivan ihanan pehmeää eikä yhtään kutittavaa. Miestä yleensä kutittaa tosi herkästi kaikki villa, mutta tämä on niin pehmeää että uskalsin ommella hänelle tästä setin. Petrolinsininen sävykin on tosi kaunis.

Papatkin saivat paidat isänpäiväpaketeistaan. Painettiin kontaktimuovisabluunan avulla Juliuksen kanssa ensin paitoihin kultaiset sydämet, ja sitten molempien poikien jalanjäljet mustalla kangasvärillä. Muistin näiden paitojen kuvaamisen vasta paketointivaiheessa, kun toinen paketti oli jo paketoitu, joten kuvassa vain toinen paidoista. Molemmat papat saivat kuitenkin samanlaiset paidat. :)



Sellaisia isänpäivälahjoja me annettiin tänä vuonna. Aika vahvasti oli teemana näköjään pehmeät paketit, paidat ja kankaanpainanta. :D

9. marraskuuta 2018

Kastejuhlan yksityiskohtia


Vaikka Samuelin kastejuhlista on jo aikaa, niin halusin tehdä vielä yhden kuvapostauksen juhlista ja niiden yksityiskohdista. :)





Kastejuhlat vietettiin siis meillä kotona, kuten esikoisenkin kastejuhla pari vuotta sitten. Koristelin kodin simppelisti muutamilla teemaväriin sopivilla paperikoristeilla ja kynttilöillä, sekä tilasin kukkakaupasta kukat niin tarjoilupöytään kuin kastepöytäänkin. Annoin aika tarkat ohjeet asetelmien tekoon kukkakauppaan sillä tiesin millaiset haluan, ja tykkäsinkin asetelmista tosi paljon - varsinkin kastepöydän matala asetelma oli aivan ihana.

Oon tosi tunteellinen, ja perinteet on mulle tärkeitä. Niinpä kastemekko ja kasteliina olivat jälleen ne samat joissa miehenikin on aikanaan kastettu, ja Julius tietysti myös. Juliuksen kastejuhlassa meidän kummityttömme kuivasi Juliuksen hiukset kasteliinalla kasteen jälkeen, ja tällä kertaa Julius itse pääsi ylpeänä isoveljenä suorittamaan tuon tärkeän tehtävän kun pikkuveli kastettiin.

Kastemekon jälkeen vaihdettiin vauvakin rennompiin juhlavaatteisiin. Halusin, että vaatteet ovat juhlavat mutta ehdottomasti mukavat. Aluksi haaveilin, että olisin ommellut molemmille pojille itse vaatteet kastejuhlaan, mutta se suunnitelma kaatui ajanpuutteeseen. Niinpä Samuelin vaatteiksi valikoitui valkoinen trikoinen kauluspaitabody, sekä beiget trikoopöksyt. Mintunvärisen satiinisen rusetin tein itse satiininauhasta, ja ompelin sen kiinni bodyyn. Myös isoveljelle halusin matchaavat vaatteet; joten isoveli pukeutui beigeihin chino-housuihin ja valkoiseen kauluspaitaan, sekä samanlaiseen tekemääni rusettiin (mutta hieman isommassa koossa, joten Juliuksen rusettia varten ostin samanväristä satiininauhaa mutta leveämpänä). Välillä mietin että olisin ehkä sittenkin nopeammin ommellut pojille juhlavaatteet, kuin etsinyt niitä ympäriä kaupunkia ja nettikauppoja. :D Ei meinannut nimittäin mistään löytyä beigejä housuja tähän aikaan vuodesta, ainakaan sopivassa koossa.

Omat vaatteeni olivat jo monissa juhlissa käyttämäni musta pitsikoristeinen mekko, sekä valkoinen pitsijakku. Vyötärölle kietaisin väripilkuksi rusettinauhan tuosta mintunvärisestä satiininauhasta.




Sellaiset olivat Samuelin kastejuhlat. :)

7. marraskuuta 2018

Pöksyjä pikkumiehelle



Ompelin Samuelille muutamat pöksyt koossa 62. Kankaista sinisävyiset on Verson Puodilta, keltainen kirahvikangas käsityömessuostokseni Ommelliselta, ja valkopohjainen lettikangas on Vimman trikoota, jämiä itselleni aikoja sitten tekemästäni lettikuosisesta mekosta. Mulla ois tarkoituksena käyttää nyt mahdollisimman paljon jämäkankaita kaapista pois näihin vauvan vaatteisiin, niihin kun saa helposti menemään suht pienetkin palaset. :)

Kaava on Jujunan Niklas- housut. Tykkään tosi paljon tuosta kaavasta, mutta mitoitukseltaan se on kyllä tosi reilua - minusta nämä housut ainakin vastaavat kokoa isompaa. Nyt siis teen 62 koon housuja vaikka poika on jo 66 cm pitkä, ja nämäkin housut on vielä reiluja. :D

2. marraskuuta 2018

Ensiapua akuuttiin paitapulaan




Julius on kasvaa hujahtanut hirveästi pituutta, ja nyt alkoi olla jo se tilanne ettei vaatekaapista löytynyt montaa sopivaa paitaa, vaan kaikista alkoi napa vilkkua. Niinpä piirsin PaaPiin kaavakirjan Myyry-paidasta seuraava koon (98), ja hurautin ensi alkuun viisi uutta peruspaitaa. Nämä tuli niin akuuttiin tarpeeseen että jätin kaikki kikkailut sikseen, nämä on siis ihan perus - mutta toisaalta ihanat kuosit ei välttämättä muuta kaipaakaan. :)

Oon tehnyt Myyry-paitoja jo monessa pienemmässä koossa, mutta jostain syystä tämä koko 98 kaipaa eniten muokkausta istuakseen meidän Juliukselle. Pienempiinkin kokoihin oon hieman kaventanut hartiaa, tähän en sitä tehnyt - ja huomaan kyllä että hartioista paidat eivät istu. Ennen seuraavien ompelua täytyy siis vielä muokata hartiaa kapeammaksi tässäkin koossa. Pääntie myös tuntuu jostain syystä vähän isolta, mutta täytyy katsoa miten nämä käytössä asettuu. :)





Kankaista keltainen kirahvi on Ommelliselta käsityömessuilta ostamaani kakkoslaadun kangasta, ja toinen pojan päällä kuvaamani "Onkipoika" -kangas on puolestaan Ainolan arvonnasta kesällä voittamani pala. Loput kankaat Verson Puodilta. :)

25. lokakuuta 2018

Nimipikkuleivät


Edelliseen postaukseen jatkeeksi Samuelin kastejuhlien tarjoiluista halusin vielä julkaista paremmat kuvat tekemistäni nimikekseistä.

Pohjana kekseissä on Kinuskikissan tällä ohjeella leivotut pikkuleivät, joissa maistuu kivasti kaneli. Päälliset puolestaan on vaahtokarkinmakuista massaa, jonka värjäsin pastavärillä marmoroidun minttuiseksi. Kiinnitin vaahtokarkkimassan keksiin sokerikuorrutteella, ja painoin jokaiseen keksin pojan etunimen.


Nämä oli muuten Juliuksen lempparitarjottava pikkuveljen kastejuhlissa, ja isoveli osasikin käyttää tilanteen hyödykseen ja pyytää yhtä keksiä useammalta vieraalta. Ja tokihan jokainen täti ja mummu nyt yhden keksin antoi. ;D Ovela pieni herkkusuu!

14. lokakuuta 2018

Kastejuhlien tarjoilut


Meinasin ensin tehdä Samuelin syyskussa vietetyistä kastejuhlista yhden postauksen kaikkine kuvineen ja juttuineen. mutta ei mulla ole aikaa koostaa sellaista. :D Totesin, että helpompaa taitaa olla pilkkoa juhlat osiin ja julkaista niitä sitä mukaa kun ehdin kirjoittelemaan ja käsittelemään kuvia.

Aloitetaan kastejuhlien tarjoiluista. :)


Samuelin kastejuhlia vietettiin meillä kotona kuukausi sitten, syyskuun puolivälin lauantaina. Halusin tehdä tarjoilut itse, joten suunnittelin leivonnaiset niin että suurimman osan pystyin tekemään jo etukäteen pakasteeseen.

Äiti halusi auttaa leipomisessa, joten hän tekikin vaniljakierrepullat ja suolaiset oliivijuustokierteet, ja mies teki suolaiseksi lämpimän tacopiirakan. Loput leivonnaiset leivoin minä. Toki konvehdit ostettiin valmiina, ja myös coctailpiirakat olivat esipaistettuja valmiita piirakoita.

Tarjolla oli siis seuraavaa:
- Täytekakku, vaalean kakkupohjan välissä vadelmamousse sekä kinuskimousse
- Minttusuklaarahkakakku
- Jäälauttaleivokset
- Marengit
- Vaaleat nimipikkuleivät
- Vaniljakierrepullat 
- Konvehdit
- Tacopiirakka, joka tarjoiltiin lämpimänä
- Tomaattimuffinit
- Oliivijuustokierteet
- Coctailpiirakat & savuporotahna




Mulla oli pari ehdotonta juttua joihin halusin panostaa tarjoiluissa; täytekakku on aina se yksi tärkein, ja sen lisäksi halusin värkätä Samuelin kastejuhliin nimikoidut pikkuleivät. Myös suolaisiin haluttiin panostaa, sillä suurin osa vieraista tuli useamman sadan kilometrin päästä, joten oletettavaa oli että suolaiset, täyttävämmät tarjottavat maistuvat.








Täytekakku oli tosiaan vaalea 5 munan kakkupohja, ja välissä oli vadelmamousse sekä kinuskimousse paksuina kerroksina. Kakun päällystin elintarvikevärillä värjäämälläni kreemillä (jossa oli siis kermavaahtoa ja vaniljakreemijauhetta). Kakun koristelussa päätin että tällä kertaa vähemmän on enemmän, ja koristelin kakun pelkästään tekemälläni nimilaatalla sekä aidoilla kukilla. Nimilaatan kakun päälle laitoin vasta juuri ennen tarjoilua, sillä nimi pidettiin kaikilta läheisiltä salassa kasteeseen asti. :)

Jäälauttaleivosten ohjeen löysin täältä, ja vaaleiden pikkuleipien ohje on tämä, jossa taikinassa maistuu mukavasti kaneli. Minttusuklaarahkakakku oli tällä omalla ohjeellani muuten tehty, mutta pohjan tein tällä kertaa Oreoista. Tomaattimuffinsit puolestaan on tehty tällä ohjeella.







Sellaiset tarjoilut meillä. :) Väriteemakin varmaan tuli kuvista jo selväksi, mutta se oli minttua, valkoista ja ripaus kultaa. Noista kuvissa vilahtavista persikkaisista käsin maalatuista kahvikupeista täytyy vielä sanoa sen verran, että ne ovat mun aarteeni - rakkaan mummuni mulle lahjaksi maalaama kahviastiasto. Mummu maalasi kaikille lapsenlapsilleen rippilahjaksi tai ylioppilaslahjaksi oman astiaston, johon kukin sai valita värin itse. Ja meitä lapsenlapsia on 11! Oman astiastoni värin valitsin jo vuosia ennen rippipäivääni, olin varmaan jotain kymmenen silloin, ja muistan harkinneeni pitkään sinisen ja persikkaisen välillä. Onneksi päädyin persikkaiseen sillä se on paljon ajattomampi väri.

Tämä astiasto on mulle tosi tärkeä kuten oli mummukin, ja koen että tämän astiaston kautta mummu on tavallaan mukana kaikissa meidän perheen tärkeissä juhlissa - joten haluan käyttää sitä aina juhlissa. :) Valkoista teemaa ja mummun maalaama astiasto, ne ovat yhdistettynä meidän juhla-astiamme.

10. lokakuuta 2018

Opi suunnittelemaan itse neuleita #miundesign- kirjan avulla



Kirja saatu arvostelukappaleena Gummerus kustantamolta





Miia Laakson syksyn uutuuskirja #miundesign  - Ideoi, suunnittele, neulo ja virkkaa on vähän erilainen käsityökirja. Sen sijaan että kirja olisi pullollaan valmiita ohjeita, tämä kirja opastaa suunnittelemaan itse neuleensa.

Kirjan jokaisen luvun aiheena on yhden neule- tai virkkuutyön suunnittelu ja toteutus. Kirja antaa ohjeita suunnitella neuleen itse, mutta sen lisäksi jokaisen luvun lopussa on myös valmiita ohjeita. Kirja etenee helpoimmasta vaikeimpaan, aloittaen myssystä ja johtaen aina neulepuseroihin asti.

Tähän kirjaan on aloittelevankin käsityöntekijän helppo tarttua, sillä kirja opastaa selkein kuvasarjoin tekniikoita, käy läpi neuleohjeiden lyhenteitä ja sanastoa, sekä opastaa lukemaan neulekaavioita ja muokkaamaan neuleiden kokoa. Kirja ei silti ole pelkästään tekniikkaopus, vaan kokenutkin neuloja löytää siitä uutta inspiraatiota esimerkiksi erilaisista neulepinnoista.







Tykkään myös kirjan yleisilmeestä, joka on tosi selkeä ja kaunis. Ohjeet on jaoteltu todella selkeästi ja ne ovat yksityiskohtaisia. Yritin katsoa kirjaa sellaisen lukijan silmin jolle neule- ja virkkaustyöt eivät olisi yhtä tuttuja kuin minulle, ja uskoisin että tässä kirjassa asiat onnistutaan esittämään riittävän selkeästi myös oikeasti aloittelijoille. Uskallan siis suositella tarttumaan tähän kirjaan mikäli neulominen ja virkkaaminen kiinnostaisivat, mutta aloittaminen tuntuu jostain syystä hankalalta tai haastavalta. Tämän kirjan kanssa kynnys aloittaa on mukavan matala. :) Suosittelen myös tutustumaan tähän kirjaan, mikäli omien neuleiden suunnittelu kiinnostaa - tästä saa siihen hyviä vinkkejä.



Oletteko te käsityöntekijöinä enemmän valmiiden ohjeiden mukaan tekijöitä, vai itse suunnittelijoita? Minä olen ehdottomasti enemmän soveltaja ja suunnittelija; mutta toki välillä on myös mukava tehdä suoraan ohjeista - kun joku toinen on tehnyt valmiiksi suunnittelutyön ja laskenut kavennukset ja silmukkamäärät valmiiksi. :)