21. toukokuuta 2018
Kun on kaksivuotias...
...On vedellä läträäminen parasta puuhaa. Meidän kaksivuotias viihtyisi loputtomiin kaadellen vettä kippoihin ja ämpäreihin, läträten ja lotraten, kaataen vettä kastelukannuun ja hypellen vesilätäköissä. Vettä myös juodaan niin lätäköistä kuin ränneistäkin aina kun vanhemman silmä välttää. Vesileikit on parhaita, ja hiekkaleikit myös! Hiekkaa onkin sitten kaikkialla, ja imuria olis parasta säilyttää pysyvästi eteisessä, kun aina pihalta sisälle tullessa hiekkaa ropisee niin kengistä kuin housuistakin. Mutta onpahan muuten eri mukavaa kun lapsen kanssa pääsee niin helposti ulkoilemaan; ei tarvitse pukea välikerroksia ja haalareita sekä etsiä kurarukkasia - vaan riittää kun nappaa lippiksen ja kengät eteisestä ja painelee pihalle.
Julius on myös tosi innokas auttamaan, ja luulenpa että tänä kesänä ei äidin kukat ainakaan kuivuuteen kuole. ;) Voi olla, että niiden yli jyrätään polkutraktorilla tai että ne poimitaan ennen aikojaan - mutta eipä se haittaa. Piha on leikkimistä ja olemista varten. :)
Tänä kesänä mun pihahaaveetkin keskittyy tuon pikkumiehen ympärille; ollaan suunniteltu laittavamme pihalle pieni hiekkalaatikko (ettei pikkumiehen tarvitse enää kaivaa pikkulapiolla hiekkaa rännien alta kuormurin kyytiin), ja oon miettinyt pihan kasvejakin sen kannalta mitä olis kiva Juliuksen kanssa pihalta kerätä syötäväksi ja maisteltavaksi.
Tänä kesänä tuntuu, että kesä tuli niin äkkiä. Vastahan pari viikkoa sitten meidän pihalta suli viimeiset lumet, ja nyt jo reilun viikon ajan on saatu nauttia kunnon kesäkeleistä ja korkeistakin lämpöasteista. Tuli ehkä myös pieni paniikki siitä etten ehtinyt mukaan; pihatyöt on vielä pitkälti tekemättä, kasvit istuttamatta ja kesävaatteetkin vielä kaupassa tai kankaina kaapissa. Mulle ei tämän mahankasvatusprojektin myötä yllättäen kaikki viime kesäiset kesävaatteet mahdukaan ylle, ja Juliuskin oli vuodessa kasvanut yli niin t-paidoista kuin kesäkengistäkin. En tiedä miten on oikeasti mahdollista että niin kesä kuin talvikin pääsevät aina yllättämään, vaikka yleensä ne ihan loogisessa järjestyksessä tulevatkin. ;) Onko muita mattimyöhäisiä jotka havahtuivat ekana lämpimänä kesäpäivänä siihen, ettei lapselle mahdukaan kesäkengät ja ettei omassakaan kaapissa ole yksiäkään sopivia shortseja? :D
Ja siitäkin huolimatta, että heräsin tähän kesän tuloon vähän myöhään - niin onpahan vaan ihanaa että kesä tuli tänä vuonna näin aikaisin. Ihanaa kun on niin lämmintä ettei tarvitse takkia, ja kun aurinkoa riittää myöhälle iltaan. Mulla on energiaakin ihan eri tavalla kesäaikaan, ja tuntuu kuin päiviin tulisi lisää tunteja valoisuuden lisääntymisen myötä. Tästä tulee kyllä taatusti ihana kesä! :)
Lähettänyt
Annika
klo
20.32
Tunnisteet:
Ajatuksia ja pohdintoja,
Arki,
Kuulumisia,
Lifestyle,
Lifie,
Perhe-elämää,
Äitiys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi kuule, vielä kymmenen vuotiaan äitinä kevät ja lämpö yllättää ihan joka vuosi ja saa lähteä paniikki ostoksille kun niitä sopivia lenkkareita ei olekkaan ja sama vaatteiden kanssa. Jotenkin tänä vuonna huomasi että viime kesänä ei tarvinnut juuri shortseja ostella kun yleensä on edes jotku jotka jalkaan sopii vaan nyt ei ollut yksiäkään. Mutta toivottavasti lämmintä kesää on vielä paljon jäljellä niin kerkeää ommella ja ostella mukavia vaatteita.
VastaaPoistaAurinkoista kesää teille!
Lohdullista kuulla etten ole ainoa! :D Aurinkoista kesää teille myös!
PoistaIhana ja ahkera pikku apulainen. Kiva kun on kesäkelit.
VastaaPoistaNiin on :) <3
Poista