03/15

Maaliskuussa riitti kyläilijöitä, tapahtumia ja meininkiä! Esittelin tällä blogin puolella ensimmäisen ompelemani tilkkupeiton, ja leivoin suolaisia piirakoita sekä mustikkapiirakkaa. Käsitöille ei juurikaan jäänyt muilta touhuilta aikaa, mutta ehdin sentään ompelemaan vähän! Täytin myös vuosia, kävin katsomassa jääkiekkoa, vietin päivän Iso-Syötteellä, pompin sängyllä kummitytön kanssa ja pidin sylissä kaksikuukautista vauvaa, sain kylään monia ystäviä ja kyläilin itsekin. Hieno kuukausi! Ja mahtavaa oli myös lisääntyvä valon määrä, kun aamulla seitsemältä töihin pyöräillessä paistoi aurinko silmiin ja iltalenkilläkin tarvitsi aurinkolaseja.

Pitkäperjantai

Tänään ollaan oltu vaan kotona, ja nautittu kiireettömyydestä sekä siitä ettei tarvinnut lähteä yhtään mihinkään. Oon muun muassa kutonut sukkaa, tuntuu että pitkästä aikaa, kun pariin viikkoon en oo ehtinyt luoda silmukoita. Päivällä syötiin välipalaksi bretzelit, ja kyytipojaksi keitin ystävältä lahjaksi saatua teetä, joka maistuu kermatoffeelle - on muuten todella hyvää! Herkuteltiin myös laittamalla ruuaksi kunnon pihvit maustevoineen ja salaatteineen. Yritin myös värjätä keitettyjä kananmunia lisäämällä keitinveteen punajuurten etikkalientä, mutta en tiedä mitä tapahtui kun lopputuloksena oli hailakan kellertävät kuoret, eikä vaaleanpunaiset. Ei siis mennyt ihan putkeen se kokeilu.

Huomenna lähdetään pääsiäisen viettoon mökille, tiedossa ainakin perheen kanssa ajan viettämistä, hyvää ruokaa ja pelailua.

Hyvää pääsiäistä!

Book for Paper Lovers

Onko Flow - Book for Paper Lovers teille jo tuttu? Mulle ei ollut, ennenkuin bongasin tämän lehtihyllystä. Ihana, paksu kirja täynnä kaikenlaista ihanaa askartelijalle. Aika suolainen oli hinta, mutta paksu on opuskin! Kirja sisältää siis yli 300 sivua askartelumateriaalia; tarroja, papereita, postikortteja, pakettikortteja, kirjekuoria, paperinukkeja, värityssivuja... ihan kaikkea!

Niin upeita sivuja! Tässä riittäisi askarreltavaa pitkäksi aikaa, jos vaan raaskisi ottaa sakset käteen ja leikata... Toistaiseksi oon vaan selaillut kirjaa uudestaan ja uudestaan, ja huokaillut ihastuksesta. Uskon, että tämän kirjan avulla heräilee mun vähän kadoksissa ollut askarteluintokin taas. :)

Todella inspiroiva kirja! Ja oikeasti - materiaalia on valtavan paljon.

Tämä kirja ilmestyy kerran vuodessa, aina keväisin. Tämä uusin painos on saatavilla maalis-huhtikuun, joten mikäli mielitte omaa kappaletta hyppysiinne niin kannattaa kipaista lehtihyllyille viimeistään lähiviikkoina! :)

Kevätkiireitä

Moi, mitä kuuluu? Vieläkö muistatte? :)

Elämä on tällä hetkellä niin kiireistä, etten oo ehtinyt blogiin vaikka olis asiaakin, ja postaamattomia käsityöjuttujakin on pinossa odottamassa.

Viime viikolla minä muun muassa piipahdin synttärikahveilla pienen lahjan kera, leivoin taas kerran suolaista piirakkaa, varauduin pääsiäiseen ostamalla sekä narsisseja kotiin että karkkeja virpojille (joita ei sit harmi kyllä tullutkaan yhtään!), järjestin kuvauksia ja vietin yhden pitkän mutta tosi hauskan kuvauspäivän Iso-Syötteen lumisissa maisemissa, melkein skippasin yhden yön kun ei vaan uni tullut silmään kuvauksia stressatessa, ompelin, kävin ostamassa keltaisen kassillisen tavaraa hulluilta päiviltä, ja tein aika monta tuntia ylitöitä. Lisäksi oon kevätsiivouspuuskassa käynyt kaappeja läpi ja manannut kaappeihin säilötyn turhan tavaran määrää... täytyis saada varattua kirpparipöytäkin taas.

Tuleva viikko ainakin toistaiseksi näyttää kalenterissa vähän muutamaa edellistä viikkoa tyhjemmältä, joten blogillekin ehkä liikenee jokunen hetki. Maaliskuun viimeisiä päiviä viedään, ja se tuntuu ihan uskomattomalta - ajatella että kohta on jo huhtikuu! Kesä on enää ihan nurkan takana... :)

Tilkkupeitto Pikku-Otolle

Ystävä sai toisen lapsensa alkuvuodesta, ja minä halusin muistaa pikkuista tilkkupeitolla. En ollut aiemmin tehnyt mitään tilkkutöitä, joten aloitin aika simppelisti isoilla neliötilkuilla, jotka myös miellyttää mun silmääni tosi paljon. Halusin peitosta raikkaan ja sisustukseen sopivan, mutta halusin silti mukaan väriä ja lapsen silmää miellyttäviä värejä ja kuvioita. Ja aika ihana siitä tulikin, vaikka itse sanonkin.

Kankaat on Annoa ja PaaPiita, molemmat mun lemppareitani. Tiesin myös vauvan äitiä miellyttävän tämäntyyppiset graafiset kuvioinnit, koska toki halusin peiton paitsi lämmittävän pikkuista Ottoa, myös miellyttävän vanhempien silmää. Valmiin peiton koko on 70 cm x 100 cm. Tilkkuja peitossa on 35 kappaletta, ja sommittelin ne täysin vapaasti sikinsokin. En halunnut mitään säännöllisyyttä tilkkujen asetteluun, vaan musta lopputulos on hauska vähän vallattomana.

Tilkkupuoli on 100 % puuvillaa, ja toisella puolella on pehmoinen ja lämmin fleece. Väliin en laittanut vanua, koska halusin peitosta vähän ohuemman. Sain kyllä aiheesta heti kommenttia yhdeltä kokeneelta ja vähän vanhemmalta tilkkuilijalta, että OIKEAT tilkkutyöt ovat aina kolmekerroksisia... Mutta samapa tuo minulle, en muutenkaan ymmärrä liian tiukkoja sääntöjä tällaisissa luovissa jutuissa. Vai mitä mieltä te ootte, kuuluuko tilkkupeittoihin aina vanukerros väliin? Musta tälleen pelkän puuvillan ja fleecen kanssa tuli tosi kiva lopputulos, lämmin mutta silti ohut.

Pähkäilin pitkään, että tikatako peitto vai ei, ja päädyin lopulta tikkamaan. Osa tämän postauksen kuvista on otettu ennen tikkausta, vaiheessa jossa olin ommellut vain kierroksen ympäri sentin päästä reunasta, ja mietin että jättäisinkö tikkaamisen siihen. Lopulta päädyin tikkamaan peittoon tikkaukset kulmittain siksakille, mikä oli mun mielestäni kivannäköinen ratkaisu myös fleecen puolelta katsottuna.

Tätä oli niin ihana tehdä, hurahdin kyllä tilkkuiluun tämän myötä sen verran, että lähipiirin vauvat tulevat varmaan jatkossakin saamaan tilkkupeittoja, ja voisihan tilkkupeiton toki surauttaa itsellekin vähän isommassa koossa olohuoneeseen! :) Tilkkuja oli tosi terapeuttista leikata, ja hauska sommitella yhteen. Tää on koukuttavaa puuhaa!

Lahjansaajakin onneksi tykkäsi tästä, tai ainakin uni maistui hyvin tämän peiton alla heti vaunuissa kaupungilla. Ja taisi äitinsäkin tykätä!

Kyläilyviikonloppu

Onpa ollut kiireinen, mutta todella mukava viikko! Aurinkoa ja keväisiä kelejä on riittänyt, samoin ihania vieraita ja hauskoja hetkiä. Tänä viikonloppuna meillä on ollut jälleen yökyläläisiä, ja lisäksi käytiin itse kyläilemässä vähän pidemmän ajomatkan päässä, Pohjois-Pohjanmaalle etelästä muuttaneiden ystävien luona. Naurua, iloa, hyvää ruokaa, pelailua ja kuulumisten vaihtamista rauhassa pitkän kaavan kautta.

Eilinen päivä oli pitkä, mutta todella hauska. Kotimatkalla illan pimeässä sinnittelin pitkään hereillä pelkääjänpaikalla, mutta lopulta viimeisen parinkymmenen kilometrin matkalla silmät painui jo väkisin kiinni. Muistelen eilistä vieläkin hymy huulilla, ja mietin, että täytyisi useammin sekä kyläillä itse, että kutsua ystäviä kylään.

Laitettiin myös kaksivuotiaalle kummitytölleni ensimmäistä kertaa kynsilakkaa. Tyttö on niin neiti, ja on ihaillut kynsilakkaa mun kynsissäni jo pitkään. Nyt sitten vanhempiensa luvalla lakattiin yksi kynsi, ja tyttö sai itse valita värin ja kynnen. Etusormen kynsi maalattiin siis punaiseksi, ja odotettu juttu vähän jännittikin tyttöä. Lopputulosta kuitenkin ihailtiin aika pitkään!

Oli ihana viikonloppu ja koko viikko, kun touhua ja vieraita piisasi. Tänään on kuitenkin tehnyt hyvää vain ottaa rennosti kahdestaan kotona, ilman tarvetta lähteä mihinkään tai tehdä mitään erityistä. Mulla ois ajatuksena alkaa käydä läpi mun lanka- ja kangasvarastoja, niitä nimittäin riittää... Enkä varmaan oo ainoa käsitöiden tekijä, jolla tarvikkeita on kertynyt varastoon vähän enemmän kuin olisi tarpeen? ;)

Mackenzie

Tammikuussa ostamani Korsin laukku alkaa juurtua mun olkapäälleni, ja hoksasin että laukusta ottamani kuvat on vieläkin julkaisematta. Tätä laukkua haaveilin kauan, ja se on osoittautunut jo nyt käytössä kaikkien eurojen arvoiseksi. Tämä laukku tulee taatusti keikkumaan mun olallani kunnes se kuluu puhki.

 

Tämän laukun ostaminen ei todellakaan ollut mikään hetken mielijohde, ja siitä kirjoittelinkin jo tammikuussa täällä. Tutkin ja pohdin pitkään vaihtoehtoja, kunnes päädyin juuri tähän laukkuun. En halunnut niitä kaikista suosituimpia malleja, ja kriteereitäni laukulle olivat muun muassa sopiva koko, pehmeä nahka, olkahihna ja riittävä määrä taskuja. Sekä tottakai silmiäni hivelevä ulkonäkö. Halusin laukun myös olevan tyyliltään ajaton, mutta siinä piti kuitenkin olla "sitä jotain" pientä extraa. Tässä laukussa kolahti kaikki.

Kyseessä on siis Michael Michael Korsin Mackenzie LG Tote, joka on juuri sopivan kokoinen arkikäyttöön. Se on aikamoinen tilaihme, olematta kuitenkaan jättikokoinen. Olkahihna on mulla arkilaukussa ihan ehdoton, kun pyöräilen paljon. Ja kassialma tarvitsee paljon taskuja, jotta laukusta löytää kaiken tarvitsemansa helposti. ;) Ja taskuja tässä siis todella riittää! On monenlaista vetskaritaskua ja erilaisia lokeroita, kaikelle pikkutavaralle löytyy siis helposti oma paikkansa.

Se on ihana. ♥