Hymy huulilla maanantaihin

Viikonloppu oli ihan huikea. Ihan parasta kun meillä oli kylässä koko mun sisarusporukka, veli perheineen sekä sisko ja siskon poikaystävä. Tätä viikonloppua odotettiin kyllä hartaasti, ja voi kun olikin mukavaa. :) Meidän 9 kuukautta vanha kummityttö on sellainen ilopilleri, että suu on ollut hymyssä tänäänkin koko päivän, kun perjantaina ja eilen oli niin mukavaa. Tuo pikkuinen on niin mainiossa iässä, pelleilee ja naureskelee koko ajan, että kyllä vaan omat stressinaiheet unohtuu sen kanssa. :) Harmittaa vaan ihan hirveästi kun asutaan niin kaukana, niin mielelläni kun olisin hoitoapuna ja pääsisin pikkukäsien halittavaksi useamminkin.

Viikonloppua varten leivottiin suolaiseksi tarjottavaksi pasteijoita, täytteenä nakki, meetvursti sekä aurajuusto. Makeaa puolta leivoin tietysti taas muffinseja, tälläkin kertaa tietysti suklaisia, mutta nyt yllärinä sisältä löytyi palanen nougatsuklaata. Mies taisi rankata tämänkertaiset muffinini jopa parhaimmiksi leipomistani. Itse en ihan noin korkealle lähtisi niitä rankkaamaan, mutta hyviä kyllä oli omastakin mielestäni.

Tänään piipahdettiin Zeppelinissä muutamassa kaupassa, ja yllättäen ostin jopa farkut itselleni. Mun on koko syksyn pitänyt mennä farkkuostoksille, mutta se on niin vaikeaa ja ahdistavaa puuhaa, että oon siirtänyt ja siirtänyt sitä.

Farkkujen pitää istua hyvin, tuntua ja näyttää hyvältä päällä, olla tarpeeksi korkeat ettei istuessa vilku mitään ylimääräistä, muttei kuitenkaan ihan napaan asti. Niissä pitää olla kiva väri ja hyvä pesu, oikeanlevyiset lahkeet, siis kapeat muttei ihan nilkkoja nuolevan pillit, materiaalin täytyy olla laadukas, ja hinnankin täytyy olla mielellään alle kuusi kymppiä. Kriteerit varmaan kuulostaakin ihan naurettavan tarkoilta? :D Mutta niin se vaan on, että jos farkut ei tunnu loistavilta heti ostettaessa, ne jää käyttämättä. Varsinkaan tällä vartalotyypillä mallia päärynä, ei farkkujen löytäminen oikeasti ole helppoa, sillä usein kun farkut istuu lantiosta, ne on isot vyötäröltä. Siksi suosinkin nykyisin stretch-farkkuja, sillä niissä vyötärön väljyys ei haittaa samalla tavalla kuin täyspuuvillaisissa. Niin, farkkujen sovittelu ahdistaa yleensä siis jo ajatuksen tasolla, vaikka käytänkin farkkuja varmaan viitenä päivänä viikossa. Tällä hetkellä tilanne onkin siis se, että oon käyttänyt taas kahdet lempparini puhki asti, ja farkkuhyllyllä alkoi olla aika autiota.

Tänään mun piti käväistä Cubuksella vaan hakemassa pari perustoppia, sekä katsomassa yhtä huivia. Heti sisääntulossa oli kuitenkin houkutteleva farkkupöytä, jossa mainostettiin uusia "hyper -elastic" -farkkuja. Pesu näytti kivalta ja materiaali tuntui ihanan pehmoiselta, mutta vähän skeptisenä astelin kuitenkin sovituskoppiin. Ja sekin ihme piti sitten nähdä, että farkut istuivat hyvin heti kertasovittamalla. :P Kokoa piti myyjän avustuksella vaihtaa vielä yhtä pienempään, kun materiaali oli tosi stretchiä, mutta muuten housut tuntui heti omilta. Hauskaa sinänsä, että homma jota on vältellyt monta kuukautta, hoituu lopulta kymmenessä minuutissa. ;) Ja alennuksen jälkeen farkuille ei jäänyt hintaakaan kuin hippasen alta viisikymppiä. Näitä oli myynnissä useammassa eri pesussa, joten jos nämä vaan muutaman päivän koekäytön jälkeen tuntuu edelleen yhtä hyviltä, käyn varmasti hakemassa vielä joko tummansiniset tai harmaat samanmoiset.

Kuvassa myös ne perustopit, sekä musta tuubihuivi, jossa on kimaltavia tähtiä... Niin mun juttu että ei vaatinut paljoa harkintaa. :P

Oli siis kaikinpuolin ihana, hyvänmielen viikonloppu. Tällaisen viikonlopun jälkeen sitä menee maanantaihinkin hymy huulilla. :)

Mukavaa viikkoa!

Hajuvesien parhaimmisto

Tunnustan: oon hajuvesifriikki. Multa löytyy kylppärinkaapista toistakymmentä hajuvesipulloa, ja suihkin hajuvettä päivittäin. Suihkaisen hajuvettä myös ihan vain kotona ollessani, koska mulle tulee siitä kiva olo.

Ja samalla mun pahin ulkoiseen olemukseen liittyvä pelko on, että haisisin pahalta. Päivittäin suihkussa käyvänä ja deodoranttia käyttävänä tuo pelko tuskin olisi totta ilman hajuvettäkään, mutta silti hajuvesi ikäänkuin viimeistelee mun laittautumisen, enkä osaa lähteä mihinkään ilman sitä. Ja jos lähden ja tajuan sen myöhemmin, tulee välittömästi epävarma olo, sellainen "apua haisen varmaan pahalta"-olo. :D

Niin, multa löytyy siis paljon hajuvesiä, ja rakastan niitä. Yksi aika pitkälti kantava teema hajuvesissäni näyttäisi olevan pinkki tai vaaleanpunainen pullo. :D En osta tuoksuja pullon perusteella, mutta usein rakastamani kevyet, vähän makeat ja kukkaiset tuoksut on pakattu hempeisiin pulloihin.

Käytän usein vähän eri tuoksuja kesäisin ja talvisin, vähän syvemmät ja makeammat tuoksut sopii mielestäni talveen enkä osaa niitä käyttää kesäisin, kun taas kesiin kuuluu vähän kevyemmät ja raikkaammat tuoksut. Esimerkiksi yksi pitkäaikaisista suosikeistani, Nina Riccin Nina, tuntuu kesäisin ja vielä näin syksylläkin liian vahvalta, mutta talvisin käytän sitä usein.

Tämän hetken top 4 löytyy tästä:

Davidoff  Cool water - Sea rose, Versace - Bright Crystal, Escada - Marry me!, ja Lacoste - Joy of Pink.

Davidoffin ruusuisen tuoksun ostin Budapestin lentokentältä, Escadan tuoksu oli häätuoksuni, ja Versacen sekä Lacosten tuoksut olen saanut mieheltäni lahjaksi.





Versacen tuoksuni vetelee ihan viimeisiään, mutta tuota haluan kyllä lisää. Ihana, jotenkin tosi ylellinen tuoksu. Ja itseasiassa tämäkin on jo toinen pullollinen joka nyt loppuu.

Ja Marry me!:tähän mulla on avaamaton pakkaus vielä jemmassa, tuo oli kausituoksu joten oli pakko jemmata varastoon, ettei ihan vielä loppuisi. ;)

Itse suihkin hajuvettä vähän fiiliksen ja vaatteiden mukaan. Jonkun mielestä varmaan hölmöä valita hajuvesi asuun sopivaksi, mutta minä teen niin. :D Jos lähden töihin tukka ponnarilla ja hupparissa, suihkaisen iholleni kevyempää tuoksua, kuin päivänä jolloin minulla on jalassa korkkarit ja tukassa kiharat. :D

Tiedän, että monet käyttävät yhtä tiettyä hajuvettä tilanteessa kuin tilanteessa, mutta itse pidän siitä että hajuvesia on useita, ja niistä voi valita mieleisen aina päivään ja tilanteeseen sopivaksi. Yhdistän myös hajuveteni tilanteisiin joissa olen niitä käyttänyt. Marry me!:stä tulee aina onnellinen olo ja häät mieleen, J.Lo:ta käytin ylioppilasjuhlissani, jotain tiettyä tuoksua tietyllä lomamatkalla tai tietyssä työpaikassa ollessani, ja kaikki nämä muistot palautuvat mieleen tuoksusta.


Miten te käytätte hajuvesiä, ja mitkä ovat teidän suosikkejanne?

Käsityömuistoja

Saanko esitellä, tekemäni käsityö josta olen ehkä eniten ylpeä:

Neljävuotiaana maalaamani posliinilautanen, äidin väreillä ja innostamana, mutta ihan itse ja yksin piirretty ja väritetty. Signeerattukin itse, kuten kookkaista kirjaimista voinee päätelläkin.

Piirsin koko lapsuuteni paljon. Siis erittäin paljon. Piirsin tusseilla, puuväreillä, kuulakärkikynillä, lyijykynillä, liiduilla ja kaikella mitä käsiini sain, ja kaikkeen mitä käsiini sain. Piirustuspaperin loppuessa hain vanhempien faksista lisää paperia (sitä reikäreunaista pitkää paperia josta arkit piti repiä erilleen), piirsin kirjoihin ja piirsin tapettiin ryijyn taakse. Piirtäessäni elin omissa satumaailmoissani, keksin päässäni tarinoita joita samalla piirsin kuviksi.

Mulla on piirtämisestä paljon hyviä muistoja, se oli lapsuudessa yksi rakkaimmista harrastuksistani. Ja onneksi mun annettiin piirtää, mulle hankittiin uusia tusseja ja piirustuspaperia kilon pakkauksissa. Tapettiinkin sain piirtää kerran siskon kanssa ihan luvalla, kun oltiin tekemässä remonttia, ja muutama päivä ennen vanhojen tapettien pois repimistä saatiin piirtää sielumme kyllyydestä seinät täyteen. Ja kyllä me piirrettiinkin! Voi sitä riemua.

Onneksi äiti ja isä ovat säästäneet paljon noita lapsuuden piirroksiani, ja onneksi tämä posliinilautanen on pysynyt ehjänä. Niin ihania muistoja. :)

Parhaan isän juhlintaa

Isänpäivää käytiin juhlimassa sekä miehen vanhemmilla, että omassa lapsuudenkodissani. Molemmissa paikoissa oli taas niin herkulliset ruuat ja leivonnaiset tarjolla, että viikonloppuna taas termi "nälkä" pääsi unohtumaan, pöytää kun katettiin aina uudestaan ja uudestaan notkumaan vaikka mistä herkuista.

Isänpäiväkorttini noudatti tänä vuonna hyvin simppeliä linjaa, pari taustasta kohotettua sydäntä ja sydännauhaa, ei sen suurempia krumeluureja.




Ihan parasta koko viikonloppuna oli ruokien lisäksi rauhallinen yhdessäolo. Maatalousyrittäjillä ei vapaapäiviä juuri tunneta, mutta isänpäivänä vanhempani pitivät harvinaista vapaata, ja ehdittiin jopa pelaamaan lautapeliä koko porukalla. Valittiin peliksi legendaarinen Trivial Pursuit, ja nyt kyllä alkoi tuntua että tuohon vuoden 2002 painokseen taitaisi olla paikallaan hankkia uudet, päivitetyt kysymykset... Sen verran vanhoja elokuvia, urheilusaavutuksia ynnä muita kysymykset sisälsivät, että meillä nuoremmilla ei juuri ollut saumoja isän tietämyksen rinnalla. Vaikka hyvin isä kuitenkin yritti meitäkin auttaa antamalla usein huomaamattomia vinkkejä oikeasta vastauksesta... :D

Pelihetket perheen kanssa on kyllä ihan parhaita tapoja viettää yhteistä aikaa.

Ulkona tosiaan näytti aika märältä ja kurjalta, joten ulkoiluaktiviteetit jäivät aika minimiin tänä viikonloppuna. Joskus kyllä tuollaiset koiranilmat on ihan parhaita juuri siksi, että silloin saa hyvällä omallatunnolla nyhjätä koko päivän sisällä esimerkiksi juuri pelaillen, tv:tä katsellen ja jutellen.

Muut viikonlopun herkut jäivät kuvaamatta, mutta äidin kantaessa voileipäkakkua pöytään, oli pakko kaivaa kamera esiin. Äiti oli tehnyt voileipäkakun irtopohjavuokaan, ja se oli niin kaunis ja maittava, että oli pakko taltioida kuva muistoksi. Aika nerokas tapa, ja nopeampi valmistaa kuin perinteinen voileipäkakku!

Oli ihana viikonloppu. Mulla on kyllä maailman paras isä ja paras perhe.

Emmankakkua

Mies yllätti yhtenä iltana leipomalla emmankakkua, eli mokkapaloja. Se tuumasi että tekisi jotain makeaa mieli, ja että osaisikohan leipoa emmankakkua. Tuumasin että tottakai osaat kun seuraat vain ohjetta, ja niin kyllä osasikin, vaikkei ole ennemmin mitään tuollaista leiponutkaan. Tuli kyllä ihan priimaa!

Nam! Saa mies leipoa kyllä toisenkin kerran... ;)

Ps. Ihanaa Isänpäivää kaikille iseille!

Top 5 asiat tänään

1. Lukunurkka/käsityönurkka. Kirjastonurkka olisi vähän turhan suureellinen nimitys, mutta ollaan ihan lapsellisen innoissamme tuosta lukunurkasta. Oon pienestä asti lukenut paljon, ja varsinkin silloin nuorena luin ihan älyttömät määrät kirjoja, joten tämä on mulle rakas paikka. Paikka johon voi käpertyä hiljaisuuteen rauhoittumaan ja lukemaan, tai napata käsityön käteen ja avata telkkarin.

Vitriinikaappi kirjoille löytyi sieltä syksyiseltä Ikean reissulta, ja muut jutut onkin jo vanhoja tuttuja. Nojatuoli pelastettiin pari vuotta sitten roskistuomiolta ja annettiin sille uusi elämä uusilla jaloilla sekä päällisellä, lamppu on joku vuosi sitten Ikeasta ostettu, ja Gantin tyynynpäällinen lahjaksi saatu.

2. Työhuoneen Säle- valaisin. Anna Nygård Designin valaisin, joka on mulle superrakas. Se on häälahja Annalta ja Annan perheeltä, rakkaalta ystävältä joka oli myös mun kaasoni. Tyylikäs, moderni valaisin, joka antaa ihanan pehmeän valon, ja tottakai muistuttaa rakkaista ihmisistä ja meidän tärkeästä päivästä siinä samalla, kun sitä päivittäin katselee. Jos ette ole vielä AND:iin tutustuneet, niin tehkää se nyt, Anna on ihan huippulahjakas ja tekee makeita juttuja!



3. Teeleipä. Oon kuvannut tätäkin blogiin jo niin miljoona kertaa, mutta se on vaan niin hyvää, ja helppoa. Ohjeenkin oon kirjoitellut tänne aiemmin. Ihan parasta silloin kun jääkaapissa ei ole mitään. Nam.

4. Lähestyvä viikonloppu, ja lähestyvä sitä seuraava viikonloppu! :D Tätä viikonloppua odotan, kun mennään molempien vanhempien luona käymään, ja seuraavaa siksi että silloin saadaan itse ihania vieraita kylään!

5. Postipaketti, joka tänään saapui. Rasiat kätkevät sisäänsä Nousevan Myrskyn ihania kierrätyskumista valmistettuja koruja, jotka tilasin itselleni, ihan muuten vaan. Niin kauniita ja näyttäviä. Esittelen rasioiden sisällöt myöhemmin!


Mitkä oli teidän lemppariasiat tänään? :)

Panostaa, pihistää vai tehdä itse?

Haluaisin keräyspaperille jonkun nätin paikan, johon lehdet ja mainokset on helppo kerätä, ja josta ne on helppo nakata taas eteenpäin lehtienkeräykseen. Tällä hetkellä meillä kerätään keräyspaperit ihan vaan kassiin vaatehuoneeseen, josta ne viedään alas kun muistetaan, eli liian harvoin. Edellisessä asunnossa oli mahtavat lajitteluroskikset lavuaarin alla, jossa oli oma roskiksensa myös keräyspaperille. Se oli hyvä ja toimiva systeemi, mutta nyt sellaiselle ei ole keittiössä tilaa. Vaihtoehdot on siis joko a) jatkaa paperien keräystä erinäisiin muovikasseihin tai b) hankkia keräyspaperille joku nätti kassi, joka saa olla kotona esilläkin.

Sanomattakin varmaan selvää, että vaihtoehto b houkuttaisi enemmän. Kaunein vaihtoehto olisi Iittalan huopainen Meno- kassi, joista keskikokoisella on hintaa viisikymppiä. Askosta taas löytyisi vähän vastaava puolella Meno-kassin hinnasta, mutta malli ei ole ihan yhtä kiva.







 Kuvat: Finnish Design Shop & Asko


Siispä, panostaa vai pihistää? Vai entäpä villi kortti, tehdä itse? Sinänsä mallina tuollainen Meno-kassin kaltainen olisi helppo tehdä itsekin, hankaluus on lähinnä löytää tarpeeksi paksua huopaa, tarpeeksi isoina paloina. Toinen mikä mietityttää on ommeltavuus ompelukoneella, jos löytäisin oikeanlaista huopaa, jaksaisikohan ompelukoneeni ommella sitä?

Itse tekeminen kyllä houkuttaisi... rahallisesti säästöä siitä tuskin juuri tulisi, mutta ajatus houkuttaa. Täytyypä katsella jos jostain löytyisi sopivaa huopaa testiin... :)

Sadepäivä

Sadepäivää piristää ihanat, pirteän väriset kumpparit ja vettä pitävä mukava takki. Pyöräily töistä kotiin sateessa tuntui mukavalta, ei haitannut vaikka kastui kotimatkalla, kun kotona pääsi vaihtamaan kuivaa ylle ja kääriytymään vilttiin. Mies tarjoutui hakemaankin töistä, mutta ei mua haitannut kotimatkalla vähän kastua.

Töiden jälkeen oon ehtinyt muun muassa ompelemaan, leikkaamaan kankaat seuraavaa projektia varten sekä tekemään pesukonevärjäilyjä. Kaikesta tästä lisää tuonnenpana!

Nyt kirja kainaloon ja sänkyyn lukemaan. Ikean reissulta kuukausi sitten ostettiin myös lakanat, ei todellakaan oltaisi tarvittu uusia lakanoita, mutta nuo pitsikuvioiset on vaan niin ihanat että mun oli pakko saada. :D Tiedättekö kun joskus on vaan pakko saada jotain, vaikka järki sanois vastaan. Mulla oli sellanen hetki taas Ikeassa. Noita oli ainakin aiemmin ruskeina, ja ihailin niitä silloinkin, mutta nyt nämä pinkki-violetit oli niin sykähdyttävän ihanat et en enää voinut perustella itselleni ettei tarvita lakanoita. Ei meillä ollut yhtään pitsikuvioisia!

Että nyt pää tyynylle ja hetkeksi kirjan maailmaan. Hyvää yötä!

Mitä tänään syötäisiin?

Kuka arvaa mitä ruokaa tehtiin seuraavista aineksista eilen?

No, varmaan aika moni arvasikin jo, että avokadopastaa. :)

Musta on kiva kattaa pöytä hienosti, vaikka oltaisiinkin vain kahdestaan. Tulee juhlavampi fiilis.

Avokadopasta oli kyllä tosi hyvää, ja sen kanssa syötiin uunituoretta, lämmintä ciabattaa sekä Budapestista ostamaamme Unkarilaista valkoviiniä.

Viikonloppu sujui mukavasti kotosalla. On siivottu, suunniteltu sisustushankintoja, kokkailtu, herkuteltu, katsottu leffaa, saunottu, ja tänään käytiin myös muutama tunti pyörimässä sisustuskaupoilla. Jotain pientä löytyikin, mutta ei mitään ihmeellistä. Verhokangas tuossa odottaisi ompelua, mutta ajattelin jättää ompelun kuitenkin huomiseen, ja mennä nyt miehen viereen sohvalle jatkamaan loppuun leffa, jonka kesken eilen nukahdin sohvalle... ;)

Menikö teidän viikonloppu mukavasti?

Pallovalot

Blogeissa ja sisustuslehdissä on näkynyt näitä pallovalosarjoja jo ainakin viime syksystä lähtien, joten missään sisustusmuodin aallonharjalla tässä ei ratsasteta, vaan taidan tulla vähän jälkijunassa. Varsinkin Happy lightsin pallovalosarjat on mua sykähdyttäneet, ne kun on niin runsaat ja kauniit. On ne myös sen verran tyyriit, etten tullut ikinä ostaneeksi.

Tänä syksynä näin uudessa kodissamme potentiaalisen paikan pallovaloille, ja vähän miehellekin yritin ideaa myydä näyttämällä netistä kuvia. Mies ei innostunut yhtään, ei varsinkaan hinnasta, mutta ei myöskään koko ideasta. Happy lightsit on ihanat, mutta päätin pitää silmäni auki (eli kollata kaikki kaupat läpi), josko jostain lyötyisi edullisesti vastaavat.

Ja niinhän löytyi! Kärkkäisellä tuli vastaan 16 pallon ketju Konstsmidelta, hintaan 14,95 €. :) Mieskin heltyi kun silmät loistaen näitä kainalossani sen luokse kannoin, ja kyllä sekin niistä kovasti nyt tykkää kun ne on paikallaan. :)

Ripustin palloketjun kaksinkerroin roikkumaan olohuoneen verhotangon yli, ja mielestäni tuli tosi kiva. :)

Vähän haaveilen runsaammastakin ketjusta, niin että noita valaisimia olisi tuossa päällekäin kaksi ja siten palloja paljon enemmän, mutta luulen, että se olisi jo kuitenkin liikaa. Eiköhän nämäkin pallot meille riitä. :)

Pallot on tarkoitettu pelkästään sisäkäyttöön, ja pitävät sisällään ledivalon. Aika kivan tunnelmavalon tuo iltaisin antaa. :)

Siitä meillä käydään kotona vielä vääntöä, että onko kyseessä jouluvalot. ;) Mies näkee nuo jouluvaloina, mutta mulle ne on sisustusvalot...