12. helmikuuta 2013

Tiistaipohdintoja


Viime viikonloppuun mahtui suvun uuden tulokkaan ensitapaamisen lisäksi muutakin jännittävää, sillä lauantaina olin taas vetämässä kortti- kurssia, ja oli kyllä mukavaa! Tällä kertaa opetin muun muassa leimailua ja leimakuvien värittämistä, embossausta, sekä kaikenlaisten koristeiden käyttöä ja sommittelua. On kyllä vähän hassua miten kovasti aina jännitän ja stressaan noita kursseja. Väännän monta iltaa yömyöhään asti mallikortteja ja kasaan tavaroita, ja ajaessani kurssia vetämään iskee aina kauhea jännityksestä johtuva päänsärky. Aina ne kurssit on kuitenkin mennyt hyvin, porukka on ollut mukavaa ja innostunutta, mutta silti joka kerta mua jännittää. :)

Aina kurssia edeltävinä iltoina iskee kauhea paniikki et onko mulla nyt oikeanlaisia mallikortteja ja oonko nyt edes tarpeeksi hyvä askartelija vetääkseni siitä kurssia ja opettaakseni muita. Mutta sitten oon ajatellut sen niin päin, että eikai sinne kurssille tulekaan sellaiset ihmiset jotka kokevat osaavansa jo itse kaiken, vaan sellaiset jotka kokevat tarvitsevansa tai haluavansa apuja tai uusia ideoita. Ja koska muutama tuttu nimi on ollut jo kaikilla vetämilläni kursseilla, niin kai minä jotain olen osannut heille antaa ja opettaa. Jos en muuta niin ainakin uutta intoa tekemiseen, ja sekin on tärkeää!



Tuo jännityspäänsärky on kyllä hassu juttu, se iskee mulle aina kun jännitän tai stressaan jotain tilannetta tosi paljon. Joko se iskee jo jännitysvaiheessa, tai viimeistään heti tilanteen jälkeen. Tuo päänsärky on iskenyt mulle usein esiintymistilanteiden jälkeen, työhaastatteluiden jälkeen tai tärkeiden tenttien jälkeen opiskeluaikana. Ja se on ihan erilaista päänsärkyä kuin sellainen tavallinen päänsärky, eikä se aina helpota edes buranalla. Harmittavinta onkin silloin, kun päänsärky iskee jo ennen sitä jännitettyä tilannetta, ja sitten siihen tilanteeseen joutuu menemään sekä jännittyneenä, että päänsärkyisenä. :D




Kuvituksena lahjaksi saatu orkidea. En tiedä mitä lajia tämä yksilö on, mutta kaunis se on jokatapauksessa. Nyt jännitänkin että kuinka pitkään saan sen pidettyä hengissä.. :D Toivottavasti tätä asiaa ei kuitenkaan tarvitse jännittää päänsärkyyn asti... ;)

Mun piti vaan kertoilla vähän tuosta kurssista, mutta tästä tulikin näköjään jännityspostaus. :D Jännittääkö kukaan muu uusia tilanteita stressaamalla näin paljon? :D

10 kommenttia:

  1. Jännityspäänsärky on erittäin tuttu tunne täälläkin. Samoin tänään iskenyt Ikea-päänsärky, joka iskee aina kun on saanut vedettyä läpi sen urheilusuoritusta vastaavan ikea maratoonin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se kyllä on aikamoinen suoritus kun on Ikean läpi kiertänyt, ei ihmekään jos senkin jälkeen vähän päätä särkee! Mut ikävä juttu silti :/

      Poista
  2. Jännittää:) toisinaan se raivostuttaa mut sit ku huomaa et selviää niin hyvältä tuntuu.. Itselläni on juuri tuota samaa päänsärkyä, olisko se sit jotain migreeni juttua?!? No joo joka tapauksessa minusta kurssia pitäessä ei tarvi olla mestari , vaikka sinä kyllä olet oikea monitaitaja:) mukavaa loppu viikkoa<3 niin ja onnea myös tätille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo no sillä ajatuksella oon tohtinut kursseja alkaa vetämäänkin, että mestari ei tarvi olla vaan riittää et osaa ohjata muita ja innostaa tekemiseen. :)
      En tiedä kyllä yhtään tarkemmin mitä tämä päänsärky on, mutta selvästi liittyy aina jännittäviin/stressaaviin tilanteisiin.
      Kiitos, ja mukavaa loppuviikkoa myös sulle!

      Poista
  3. Mäoon kans jännittäjä, mutta jännitän valitettavasti vatsalla ja se vasta ikävää on! Siis maha menee ihan löysäksi ja sitä vääntää ja siihen koskee :( sit kun alan jännittää sitä mahaa että käykö taas niin vaikka tilanne ei niin paljon jännittäiskään niin soppa on valmis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen! Mäkin oikein kovasti jotain jännittäessä saan mahankin aina kipeäksi ja kiertämään. :/ Ja tosiaan, se on kyllä vielä ikävämpää kuin päänsärky.

      Poista
  4. Vaikka itsekin olen opettanut jo monenmoisilla kursseilla monenmoisille ihmisille, kyllä se luokan/salin eteen asteleminen aina jännittää. Se on toisaalta yksi opetustilanteen hienous: koskaan ei tiedä, millainen työpäivä on tiedossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, kahta samanlaista päivää tai kurssia ei ole! Ja niinhän sitä sanotaan, että kun vähän jännittää niin suoriutuukin paremmin. :) Eikä mulla jännitys onneksi sillä tavalla haittaa, että kuulemma sitä ei ulospäin näy, paitsi posket punottaa ja puhun ehkä hieman tavallista enemmän.. :D

      Poista
  5. On ihan luonnollista jännittää opetushetkiä, mutta ei opettajan tarvitse kaikkea tietää :) Joskus siellä opetettavien joukossa on kyllä ihmisiä jotka luulee niin, mutta kannattaa antaa sellaisten ihmisten ilkeiden kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ymmärrän toki jännityksesi, minuakin opetustilanteet ovat jännittäneet tosi paljon. Kokemus kuitenkin auttaa tuohon vaivaan, ainakin minulla se on auttanut. Ikävää tuo päänsäryllä reagoiminen, itse jännitän enemmän vatsalla. Tosin kovasta stressistä voin saada aivan hirveän migreenin, johon ei lääkkeetkään auta. Aivan ihana orkidea muuten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitsekaan, ja tiedän sen kyllä. :) sitä on vain itseään kohtaan joskus niin kriittinen, ja varsinkin siinä edellisen illan jännityksessä... ;D Mun kurssilaiset on onneksi ollut vaan ihania, eikä ilkeitä kommentteja ole tullut! Palaute on ollut pelkästään äärimmäisen positiivista, joten siitä tämä jännitys ei johdu. :) Ja uskon, että kokemus kyllä auttaa!

      Poista