14. kesäkuuta 2013

Hetki parvekkeella - ja ajatuksia bloggaamisesta



Kiirepäivän keskellä vietin hetken parvekkeella. Pari hyvää lehteä, välipalaa ja musiikkia matkaradiosta. Puoli tuntia totaalirentoutumista kiireisen päivän keskellä tekee kumman hyvää.



Eilen oli kiireinen päivä täynnä tapahtumia. Tehtiin haastattelua ja oltiin kuvauksissa paikallislehteen Keskipohjanmaahan, jossa juttu ilmestyy huomenna. Juttu tehtiin siis AICA designin tiimoilta, yhdessä Anna Nygård Designin kanssa. Koko homma kävi tosi nopeasti, kun toimittaja soitteli toissailtana, ja eilen jo istuttiin pöydän ääressä juttelemassa ja haastattelua tekemässä.

Olikin aika jännittävää kertoilla omasta tekemisestään, tää kun on eka kunnon lehtijuttu johon annan enemmän kuin pari kommenttia. Aina jännittää, että onko osannut ilmaista ajatuksensa oikein ja välittyykö sanomisista oikea kuva, mutta onneksi sekä toimittaja että kuvaaja oli niin mukavia, rentoja tyyppejä, että luottamus on kohdallaan. Uskon että juttu on mainio!

Illalla sain vielä vieraaksi rakkaan ystävän, joka on myös serkkuni. Nähdään sen verran harvoin, että aika lensi tosi nopeaa kuulumisia vaihtaessa. Ihana vierailu!

Päivä olisi ollut tosi mainio, jos takaraivossa ei olisi painanut suru ystävän puolesta. Blogissa tulee juteltua aina vain niistä elämän iloisista ja hauskoista puolista, koska haluankin yleensä pitää täältä pois surut ja synkät asiat. Tuntuu vain usein todella ristiriitaiselta pitää yllä hyvänmielen blogia, ja kirjoitella turhanpäiväisistä elämän pienistä jutuista, kun läheisillä ja omassakin elämässä on välillä tottakai läsnä myös surua, murheita ja ikäviä asioita. Vaikka blogini täyttyy leipomistani muffinseista, askarteluista, sisustusjutuista intoilusta tai ihanien kenkien hehkutuksesta, ei se tietenkään ole ikinä koko totuus. Välillä tulee mietittyä sitä, pidetäänkö minua pinnallisena jos kirjottelen iloisen tekstin jostain ihanasta jutusta, vaikka lähipiirissäni on surua tai murhetta. Että tuomitaanko minut kylmäksi tai ajattelemattomaksi iloisten blogipostausteni vuoksi, vaikka tosiasiassa ne ikävät asiat kyllä painavat, mutta en halua niitä vuodattaa tänne blogiini. Välillä jää jopa postaamatta siksi, että koen etten voi tällaista keveää asiaa kirjoittaa päivänä, joka on vaikkapa jollekin läheiselle todella raskas.

Että ymmärtävätkö ihmiset, tutut ja tuntemattomat, että blogini ei ole yhtä kuin koko elämäni ja kaikki ajatukseni? Blogini on paikka jossa pääasiassa käsittelen vain niitä elämän pinnallisempia puolia, kauniita asioita joilla haluan tuoda iloa itselleni ja muille. Blogi on mulle paikka jossa intoilen, ihastelen ja haluan jakaa iloa eteenpäin. Se, etten kirjoita jostain tapahtumasta tai asiasta elämässäni, ei tarkoita etteikö se asia olisi minulle tärkeä tai olisi koskettanut syvältäkin. Harvoinhan ne elämässä oikeasti merkityksellisimmät ja tärkeimmät asiat edes päätyy blogiin, koska ne ovat niitä henkilökohtaisimpia asioita joita ei halua jakaa avoimesti kaikkien kanssa, varsinkaan blogissa jota voi lukea kuka tahansa. En myöskään halua loukata kenenkään läheiseni yksityisyyttä, joten helpompaa on jättää kaikki heitä koskettava blogista pois.
Kirjoitin sitten blogiini askartelemastani kortista tai syömästäni herkkuaamiaisesta, se on vain pieni pala elämääni, ja oikeasti ajatukseni voivat olla ihan toisaalla. Niinhän se menee elämässäkin, arkielämän tilanteissa täytyy toimia tilanteen vaatimalla tavalla, sisimmistä ajatuksista huolimatta. Töissäkään ei voi murehtia omia murheitaan, vaan on hymyillen palveltava asiakkaat, ja omat murheet käsitellään sitten vapaa-ajalla. Vähän samaan tapaan suhtaudun blogiini, jätän täällä ikävät ajatukset taka-alalle ja käsittelen ne itsekseni tai läheisteni  kanssa.

Kuten eilen annoin iloisena haastattelua ja hymyilin lehtikuvaajalle, mutta sisimmät ajatukseni olivat ystävässä, jolla on suuri suru.

Muistakaa siis rakkaat lukijat, että vaikka kaikki mitä blogiini kirjoitan, on aitoa, niin se ei ole koko totuus. Vaikka aidosti rakastan kaikkea kaunista ja todellakin innostun pienistä jutuista, niin elämässäni on muutakin, ja oikeasti tärkeämpiäkin asioita. Halusin vähän avata ajatuksiani, sillä usein olen pyöritellyt näitä asioita mielessäni. Pidetään tämä blogi jatkossakin hyvänmielen paikkana, mutta muistetaan elämän muutkin puolet. :)


8 kommenttia:

  1. Uskon että jokainen itse blogia pitävä ja myös suurin osa niistä, jotka blogeja lukevat, ymmärtävät, että se on todellakin vain pieni osa elämää, joka niissä esitellään. Ja antaahan blogisi nimi jo jonkun verran viitettä sisällöstä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onneksi näin. :) Aina vain löytyy niitäkin, jotka eivät ymmärrä tai eivät esimerkiksi juuri seuraa laajemmin blogimaailmaa, joten halusin selventää ajatuksiani tämän asian tiimoilta.

      Poista
  2. Samaa mieltä. Mullekin blogi on se kivojen asioiden paikka. Samoin FB. Ei niihin mitään kovin henkilökohtaisia asioita päivitellä, eikä ainakaan kenenkään muun.

    Täytyypä katsoa jos saisin jostain K-P:n käsiini huomenna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin mullakin fb on myös paikka, johon en paljon edes päivittele. Ja päivitykset joita teen, on aika yleisluontoisia iloisia asioita. :) Facebook eroaa blogista vielä siinä, että fb-tilini lukijat tiedän, joka ikisen, koska profiilini näkevät vain kaverini, mutta blogini lukijoista tiedän vain murto-osan. Vaikka päivittelenkin blogiini paljon avoimemmin kuin facebookiin, niin tämähän on vielä avoimempi media josta kuka vain blogin löytävä voi kaiken kirjoittamani lukea.

      Poista
  3. En usko, että kukaan sua tuomitsisi sen takia, että keskityt blogissasi "pinnallisiin" asioihin. Ja jos tuomitsee, niin silloin se vika ei todellakaan ole sussa! Harvassa varmaan ovat ne, jotka koko elämänsä blogissaan jakaa. Ja bloggaamisenhan pitää olla kivaa, joten eikös se oo vaan hyvä jos sen parissa pystyy hetkeksi keskittymään iloisiin asioihin ja unohtamaan ne surulliset. :) Tietysti on niitäkin, jotka jakaa blogissaan arkaluontoisempiakin asioita, jos blogi käsittelee esim. kyseisen henkilön sairautta. Mutta siinäkin tapauksessa tarkoituksena on varmastikin (ainakin osittain) helpottaa omaa oloa kun saa purettua tunteitaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu. :) Itsekin haluan lukea hyvänmielen blogeja, toki on sallittua joskus kirjoittaa myös murheistaan tai ikävämmistäkin asioista, mutta itsekin haen muiden blogeista lähinnä hyvää mieltä ja ideoita. :)

      Poista
  4. No mutta kertoohan tuo blogisi nimikin sen, että täällä on tarkoitus jakaa niitä kivoja, kauniita asioita. :) Itse olen aina sanonut teatteriesityksistä, etten halua käydä katsomassa mitään totisia, ikäviä, surumielen tuovia näytelmiä, vaan komediaa, hauskanpitoa ja naurua - elämä kun on tarpeeksi haasteellista ja vakavaa muutenkin. Elämänmakuista viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin kertoo. :) Ihan totta tuokin, jokaisella on kuitenkin elämässä omat murheensa ja haasteensa, joten kiva pitää harrastukset viihteellisinä ja positiivisina! Ihanaa viikonloppua sinulle!

      Poista