Aarteet jääkuutiossa

Hassua, miten joskus jotain pientäkin hankintaa miettii ja harkitsee tosi pitkään. Mä oon haaveillut monta vuotta Iittalan vitriistä, joka maksaa siis vähän reilut kaksikymppiä. Siis kaksikymppiä, se summahan menee helposti yhteen uuteen paitaan tai muutamaan pieneen heräteostokseen. Niin, joskus sitä miettii jotain parinkympin ostosta pitkään, mutta toisaalta käytän myös helposti sen kaksikymppisen johonkin heräteostokseen, en siis ole sellainen että harkitsisin kaikki ostokseni tarkkaan. En todellakaan.

No, vitriiniä oon kuitenkin mietiskellyt pitkään. Kerran jo päätinkin, että tällä kauppareissulla sen ostan. Ja sitten haluamani väri oli loppu. :D Kohtalon ivaa, ostamatta jäi silläkin kertaa. Usein oon myös välillä unohtanut koko homman, siksikin sen ostamiseen on kulunut niin kauan aikaa.




Oon myös sellainen, että haluan aina palkita itseni kun siihen on isompaa aihetta. Oon ostanut joskus kirjan hyvin menneen ja isotöisen kurssin päätteeksi, Kalevalan sormuksen kun sain ison ja työlään projektityön päätökseen, uuden tuoksun uuden työpaikan kunniaksi, ja niin edelleen. Usein päätän jotain juttua haaveillessani, että ostan sen sitten, kun... koulun työläs kurssi on ohi hyvin arvosanoin/iso työprojekti tulee valmiiksi/jos saan sen haaveilemani työpaikan, päämäärät vaihtelee, mutta yhteistä on aina se, että ison puristuksen jälkeen onnistumisesta ansaitsee mielestäni palkinnon. :) Ja koska koulumaailmassa, työelämässä tai arjessakaan ei mitaleja ja palkintoja kukaan jakele, täytyy pitää itse huoli palkintojen jakamisesta itselleen! :D

Palkintojen ei tarvitse olla isoja tai mullistavia, mutta musta on ainakin kiva ostaa jotain ihanaa kun olen onnistunut jossain ja olen ylpeä itsestäni. Kun kuulin saavani vihdoin koulutustani vastaavaa oman alani työtä, olin niin helpottunut ja onnellinen, asiat loksahti viimein paikoilleen. Olin mukavasta työstäni huolimatta välillä ollut kovinkin tuskastunut siitä seikasta, ettei koulutusta vastaavaa työtä löytynyt. Äiti, ja muutama muukin läheinen jaksoi muistuttaa, että mulle on paikkani, ja että jossain vaiheessa asiat vaan loksahtaa kohdilleen ja se oma paikka ja oma työ löytyy. Nyt kun se koulutustani vastaava työpaikka löytyi, päätin heti, että siitä hyvästä ostan nyt sitten itselleni sen vitriinin. Jonkun mielestä varmaan tällainen itsensä palkitseminen on lapsellista ja naurettavaa, mutta itselleni siitä tulee hyvä mieli, ja saavutuksista jää myös mukavia muistoja esineiden muodossa.

Mun vitriinini on siis Iittalan vitriinin pienempi malli, ja väri on vedenvihreä. Tykkään kovasti kirkkaastakin, varsinkin siksi, että se näyttää ihan jääkuutiolta, mutta tämä vedenvihreä kuitenkin on se väri joka on vahvimmin haaveissani pyörinyt. Ihana olisi myös se malli, jossa pohja on puuta, mutta arvaattekin varmaan että se maksaa jo tuplaten näihin täysin lasisiin verrattuna...

Vitriini toimittaa mulla siis sormusten säilön virkaa. Mähän otan kaikki korut aina heti pois kotiin tullessani, ja sormukset myös, enkä pidä niitä sormessa öisinkään, joten kaipasin niille turvallista säilöä. Tähän asti ne on majailleet vähän vaarallisesti pöydän kulmalla, joten hyvä että niille on nyt vähän varmempi jemma. Ihanat, rakkaat sormukset on nyt arvoisessaan säilössä silloin kun eivät ole sormessa. :)

Ja vitriini muistuttaa mua myös siitä, että asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin. :)