Oon kirjoitellut aiemminkin käsitöiden arvostuksesta ja lahjaksi antamisesta, siitä miten itse ainakin nykyisin annan käsitöitä lahjaksi vain heille, joiden tiedän niitä arvostavan. Mutta entäs sitten se käsitöiden myynti? Se onkin vähän kinkkisempi juttu, ja selkeää linjavetoa on vaikeampi tehdä. Mulle tulee aika ajoin kyselyjä siitä, tekisinkö tilauksesta käsitöitä, ja aina asia vaatii vähän pohdintaa. Teen tilaustöitä silloin tällöin, koska musta on kiva olla avuksi ja kiva ilahduttaa, jos tilaajalta pyytämäni hinta ja hänelle ehdottamani aikataulu on ok. Varsinaista tienestiä ei noista pääse kertymään, vaan enemmänkin saan siitä itsellenikin hyvää mieltä, sillä pelkän rahan takia mitään tilaustöitä ei kannattaisi ottaa vastaan. Toisinaan kieltäydyn tilaustöistä kohteliaasti, kun aikataulullisesti en ehdi tekemään, tai muut asiat eivät tilaajan kanssa kohtaa. Useamman kerran on kuitenkin käynyt niinkin, että kertoessani hinnan, ei sähköpostiin enää vastatakaan, tai kaveri ei enää otakaan asiaa puheeksi. Silloin huomaan, että minun on kuviteltu tekevät valmiin käsityön pelkkien materiaalien hinnalla. Ystäville ja sukulaisille teen mielelläni pyydettyjä juttuja ilmaiseksi, mutta en minä niin suuri hyväntekijä ole että ihan kaikille alkaisin sukkia kutomaan puhtaasta neulomisen ilosta. ;)
Nurin-kurin -blogin Marika pohti äskettäin postauksessaan käsitöiden hinnoittelua, ja koska samoja asioita on tullut pohdittua paljon, hartaasti ja pitkän aikaa, ajattelin viimein postata aiheesta minäkin.
Työstähän kuuluu yleisesti saada kohtuullinen korvaus. Sellainen, johon sekä ostaja että myyjä ovat tyytyväisiä, eikö vain? Kaikki varmaan myötäilevät, niinhän se on. Jos värjäytät hiuksesi kampaajalla, ymmärrät, että hinta muodostuu väriaineesta (materiaalikulut) sekä kampaajan tuntipalkasta. Istut kampaajan tuolissa 2,5 tuntia ja maksat mukisematta 180 €, fine. Sitten haluat tilata kirjoneulesukat taitavalta neulojalta, ja neuloja laskee hinnan samaan tapaan kuin kampaaja= materiaali+kuluneiden työtuntien tuntipalkaksi vaikkapa kymmenen euroa. Neuloja ilmoittaa sukkien hinnan; 180 €. "Huhhuh", tuumaat todennäköisesti ja syytät neulojaa rahanahneeksi, ja jätät sukat tilaamatta. Niin... no, eihän kukaan oikeasti pyydä edes hienoimmista silkkilangoista pikkuisilla puikoilla neulotuista sukista tuollaista hintaa, ei sellaista kukaan maksaisi. Oikeammin neuloja pyytäisi sukistaan ehkä vaikkapa 30-40 €, josta lankoihin on mennyt ainakin se kolmannes, ja tuntipalkaksi jää siis jotain euron paikkeilla. Saatat kauhistella tätäkin hintaa, vaikka työstä ei tällä hinnalla jääkään tekijälle kummoista tuntipalkkaa. Käsitöitä tekemällä ja myymällä ei pääse palkoille, se on selvää, mutta silti, mikä olisi kohtuullinen hinta käsitöistä? Käsitöitä ei ilmeisesti oteta sillä tavalla tosiaan, että niistä kuuluisi maksaa oikeaa hintaa, kuten vaikkapa kampaajalle tai auton korjaajalle maksetaan. Käsitöitä kun tehdään yleensä vapaa-ajalla, tekemisen ilosta. Ja koska tekeminen on mieluista, ei siitä tarvitse maksaa... eikun hetkinen???
Itse olen törmännyt niin paljon kateuteen ja hintojen kauhisteluun käsitöiden myymisen kohdalla, että on vähän mennyt maku koko myymiseen. Kerran olin myyjäisissä myymässä, jossa ihasteluja kyllä riitti, mutta kaupaksi ei mennyt kuin jotain pientä, vaikka mun mielestä hinnat oli kohdallaan. Tuumasin, että taitaa myyjäiskokemus myyjänä olla mun kohdalta siinä. Myyn edelleen mielelläni käsitöitäni silloin, kun minulla on aikaa ja intoa tehdä tilaustöitä, siitä ei ole kysymys, mutta myyjäisiin en ainakaan tällä hetkellä hingu yhtään käsitöitäni myymään.
Eniten kirpaisi kuitenkin kyllä se myymiskerta, kun opiskelujen ohella töissä ollessani yhden entisen työpaikkani naiset ihastelivat toistumiseen käsitöitäni ja varsinkin sukkiani, ja pyysivät että tekisin niitä heille myyntiin. Aikani pyyntöjä kuunneltuani, vein lopulta työpaikan taukotilaan kutomiani naisten, miesten ja lasten sukkia joulun alla myyntiin. Hinnat olivat omasta mielestäni kohtuullisia, vai mitä sanotte; vauvan sukille laitoin hintaa 8 euroa, vähän isompien lasten sukille kymmentä ja viittätoista euroa, ja naisten sukille 25-30 euroa riippuen varren mitasta ja mallineuleesta... Joko arvaatte miten kävi? Yhtäkään paria en kolmen viikon aikana myynyt, vaikka kaikki edelleen ihastelivat kuulemma taidokkaita sukkiani. Voin kertoa, että mua hävetti todella paljon kerätä korini pois ja viedä joka ainut sukkapari takaisin kotiini. Toivoin todella hartaasti etten ikinä olisi yhtäkään sukkaparia sinne vienyt. Hinnat varmaan sitten kirpaisi, luulivat kai että olisin myynyt sukkiani muutamalla eurolla... Jäi aika ikävä fiilis, ja oikeastaan mua hävettää vieläkin niin, että hyvä kun kehtasin nyt tämän täällä kertoa kun aikaa on jo kulunut monta vuotta. Kyse ei ole siitä, että kaikkien olisi pitänyt kannatuksen vuoksi ostaa mun sukkiani, ei todellakaan, mutta vähän kummastutti että kukaan pitkään niitä myyntiin pyytäneistäkään ei ostanut yhtäkään paria, ei edes pieniä vauvan sukkia. Varsinkin, kun itse olin tosi vastahakoinen viemään edes käsitöitäni yleiseen myyntiin tuttujen keskelle, juuri siksi, etten halua kenenkään ostavan siksi että pitäisi ostaa. No se pelko oli turha, niin ei käynyt. :D
Se vaan on aika selväksi jo todettu monissa yhteyksissä, että käsitöistä ei olla valmiita maksamaan. Hienoa pitäisi saada, ja mielellään nopeasti ja tottakai halvalla! Itse ei osata tai viitsitä tehdä, mutta taitajallekaan ei haluta maksaa. Ei tämä nyt tietenkään kaikkia koske, kärjistän nyt aika paljon, muistakaa se. :)
Eniten kuitenkin loukkaa aina se hintojen ääneen kauhistelu. Kenenkään ei ole pakko ostaa, mutta onko myöskään pakko kauhistella suureen ääneen että "Kaksikymppiä! Herranjestas, pyydätkö tosiaan niin paljon villasukista!". Kyllä pyydän, mutta en olisi niitä kyllä sulle halunnutkaan myydä jos et osaa arvostaa mun vaivannäköäni. Käsityöt kun ei ikinä synny itsestään, ne vaatii panostusta ja tuntikaupalla aikaa, siksi nille toivoisi ansaitsemaansa arvostusta. Sen vuoksi karsastan itse myös omien käsitöidensä myymistä polkuhinnalla, sehän tarkoittaa sitä ettet arvosta käsitöitäsi edes itse! Miksi siis joku muu osaisi arvostaa upeita, aikaa vaatineita kirjoneulelapasiasi, jos myyt ne kympillä? Kympillähän saa vain ketjuliikkeiden halpatuotantotavaraa, ei käsintehtyä laadukasta vaatetta. Älkää rakkaat naiset polkeko itse käsitöiden arvostusta alihinnoittelulla, sillä käsitöiden arvostus ei ainakaan nouse.
AICA designin tuotemerkin alle tekemäni tuotteet on sitten jo toinen tarina, ja niitä teenkin tilauksesta, koska ne olen hinnoitellut selkeästi. AICA designin taustaltakin on ollut tarkoitus jo pidempään kirjoitella postausta, jospa saisin viimein aikaseksi... sillä sanottavaa kyllä riittäisi. :) Haluaisin vähän avata tuota koko tuotemerkkini tarinaa, siihenkin liittyy monenlaisia asioita, myös samanlaisia ajatuksia kuin muiden käsitöideni myymiseen. Olen kohdannut harrastuspohjalta tekemieni tuotteideni kanssa niin paljon kateutta, ikäviä kommentteja ja hintojen kauhistelua, että se on välillä vähän lannistanut, mutta samalla olen huomannut hintojen olevan ihan kohdallaan, sillä kyllä niitä vain menee kaupaksi. :)
Ylipäätään siis mieluiten teen käsitöitä ihan puhtaasta tekemisen ilosta, ilman pakkoa tai painetta. Mieluiten teen käsitöitä lahjaksi läheisilleni, jotka niistä ilahtuvat ja niitä arvostavat. Toki kun käsitöitä syntyy paljon, on niitä kiva myydä eteenpäinkin, kunhan löytyy sopiva hinta. Olen siis ratkaissut asian niin, etten itse aktiivisesti myy käsitöitäni, mutta tilauksia otan silloin tällöin vastaan, ja se on toiminut ihan hyvin. Pysyy itselläkin parempi mieli hommassa, kun ei käy myyjäisissä ottamassa takkinsa. ;) Myyjäisissä naapuripöydissä kympillä kirjoneulelapasia myyville mummoille kun on hankala pärjätä....
Kuvituksena blogissani jo aiemminkin esiteltyjä käsitöitäni.
Kommenttiboksi on nyt avoin keskustelulle. Oletteko itse valmiita maksamaan käsitöistä, tai myyttekö käsitöitänne?
Moi Annika! Kirjoititpa paljon asiaa! Aamen. Ei mulla muuta.
VastaaPoistaJust noinhan se menee. Mä teen nykyään oikeastaan vain lahjaksi. Eli just sitä mitä haluan, ja just sille kelle haluan. ;-) Silloin ei haittaa, vaikka menee aikaa ja vaivaa. Muut jutut teen itselleni.
Olin pari kolme vuotta sitten yksissä joulumyyjäisissä ja tein sinne sellaisia mun näköisiä tuotteita, joissa olin pystynyt laskemaan aika hyvin hinnat niin, että sain verot, materiaalit ja itselle nettotuntipalkan tehdystä työstä. Myyntipäivän palkkaa en hinnoitellut mukaan... ;-) Mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty, löytää tuotteet, jokat valmistuvat tarpeeksi nopeasti, mutta joisa on laatu kohdillaan... ;-) Perheen "häiritessä"bisneksiä on tuo myyjäispuuhastelu jäänyt, mutta varmasti palaan siihenkin puuhaan vielä.
Tekemisen iloa meille kaikille tekijöille!!!
Kiva kun jätit kommenttia Laura! :) Lahjaksi annetuissa tosiaan sillä ei ole mitään väliä kuinka paljon on mennyt aikaa tai rahaa materiaaleihin, jos tiedän että lopputulos on saajalle mieluinen ja pääsee käyttöön. :) Silloin kun tekee sydämestään, ei lasketa hintaa. Muille kuin läheisille tekemisestä sitten taas haluaisi vähän vaivanpalkkaa, että tekemisen kokee mielekkääksi.
PoistaJa noin mullakin menee sitten noiden AICA designin tuotteiden kanssa, oon laskenut hinnat sellaisiksi joilla mun kannattaa tehdä, että jää edes vähän käteen kaikkien kulujen jälkeen. Ja että hinnat on sopivat niin, että kulunut aika ja itselle jäävä raha on sillä tavalla balanssissa että tekeminen on mielekästä, vaikkakaan ei hyvää bisnestä sekään. :D Haluan pitää hinnat sellaisina, että tilauksia tulee, mutta en niin matalina että tilauksia tulisi yhtä soittoa... en nimittäin haekaan noilla tuotteillani sellaista menekkiä että mun kaikki vapaa-aika menisi puhelinkoteloiden virkkaamiseen. ;) Tasapainottelua tasapainottelua...
Ja tosiaan, kyllä käsityölläkin on mahdollista saada kunnon palkkaakin, mutta silloin pitäisi olla tosi hyvät tuotteet jotka valmistuu nopeasti, mutta jotka kuitenkin ovat arvokkaan näköisiä tms, jotta niistä voi pyytää kunnon hinnan. Harvempi siis varmaan tuohon pystyy, tai edes pyrkii. :)
Tekemisen iloa sullekin, sehän se tärkeintä kuitenkin on! :)
Mä oon laskenut, että jos pyydän tekemistäni korteista 3-4€, niin materiaaleista riippuen siitä jää itelle käteen sellanen 0,50-1€. Viimeksi kävi kivasti, että kun yksi tuttu tilasi useamman kortin, niin laskin niille sitten pikkasen alaspäinpyöristetyn yhteissumman ja tämä kaveri halusi sitten kuitenkin maksaa niistä pikkasen enemmän. Tahtoi, että mulle jäisi jotain tehdystä työstä itellenikin. Mutta samainen kaveri tekeekin käsitöitä itsekkin :D
VastaaPoistaJoo mä oon laskenut ihan samaa. :D Pyydän kans tekemistäni korteista 2-4 euroa, riippuen kortin koosta ja käytettyjen koristeiden määrästä. Ja tosiaan, eipä siitä paljon itselle jää, mutta se ei oo mulla tarkoituskaan. Kortteja vaan inspiraation puuskissa syntyy yli omien tarpeiden, joten niitä mielellään myykin jos joku pyytää. :) Alkuun myin kortteja 1,5 €:n hinnalla, mutta sitten hoksasin että se summa menee äkkiä jo kortin materiaaleihin, ja että kaupassa ne perus painetut ruusukortitkin maksaa 1,5 €.
Poistamä ainakin neulon/teen muita juttuja just vaan kavereille tai perheenjäsenille, mutta yleensä ne on just sellasia neuleita, jotka tekis mieli neuloa, mutta oma lapaslaatikko on jo riittävän täysi, niin sit voi kuluttaa aikaa luennolla neuloen jotain kivaa jollekulle muulle, ja saa sit vielä kaverinkin hyvälle tuulelle :D tällä työllä, jonka teen alunperin vaan omaksi ilokseni, oon tienannut jo muutaman suklaalevyn :)
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä! Just noin sen kuuluukin mennä, että ilolla kun tekee, ja sillä vielä ilahduttaa toistakin, niin sehän on ihan paras palkinto käsityötekijälle. :)
PoistaMä oon tehnyt noita pipoja myyntiin ja kun hinta on se jotain 13e ja siitä maksaa materiaalit ja postit ja verot niin jotain jää vähän vaivanpalkaksikin. Mutta ompelu onkin paljon nopeampaa. Sukista oon pyytänyt vauvasukista just jotain samaa kuin sinäkin ja palmikkosukista muistaakseni 30e jos ei oo ollut kovin pitkä varsi. Neuleita nyt ei oikeasti kannata tehdä muuta kuin semmoisille ihmisille, joiden tietää kovin ilahtuvan jos viitsi heille maksusta tehdä. Ei niistä rahallisesti muuten ikinä saa juuri mitään.
VastaaPoistaVirkattuja pipoja olen myynyt vajaalla parillakympillä, kun niident tekoon ei mene kovin montaa tuntia ja lankaa menee se kerä. Tahtoo vaan joskus itsellä tulla innostus johonkin tiettyyn juttuun eli vaikka siihen virkattuun pipoon ja jää jumi päälle ja tekee useamman niin sitten laitan niitä myyntiin. Mut esim fb:ssä on semmoinen pipon tekijä kuin Nuoska ja virkatut tupsupipot oli jotain 9e mikä oli musta tosi vähän. Itse sain vastaavista 18e. Tekijä on opiskelijapoika, mutta silti musta aika alakanttiin hinnoiteltu ja voi olla vaikea tulevaisuudessa nostaa hintoja :/
Itse olen ostanut suomalaista käsityötä ja ostanut esimerkiksi kaksiosaisen kukkaropussukan (niitä marimekon tyylisiä) ja maksanut siitä mukisematta 18e, mikä kuulostaa aika paljolta, mutta silti kun tietää mikä värkkäys niissä on niin mieluusti maksaa tuon :)
Ompelemalla varmasti paremmin jääkin jotain käteenkin. :) Kun tekeminen on nopeampaa, mutta hinnat ei silti kohoa liian korkeiksi vaikka laskisi hinnan vähän paremmin kohdalleen. Ihmiset ei vaan usein ymmärrä että se raha ei tosiaan jää puhtaana käteen, vaan siitä vähenee vielä kaikki kulut (materiaalit, verot, postikulut), että käteen jäävä summa onkin jo huomattavasti pienempi.
PoistaTuo on myös niin tuttua että jostain innostuu ja sitä alkaa sitten syntyä yli omien ja läheisten tarpeiden... :D Silloin on hyvä jos löytyy kanava jossa niitä myydä eteenpäin.
Tuo 9 e tupsupiposta on kyllä todella vähän! Harmi kun toiset alihinnoittelee noin alas, se syö sekä heidän omaansa, että muiden käsitöiden arvostusta. Ja hintojen nostaminen myöhemmin on kyllä hankalaa... :/ Varsinkin kun aina löytyy joka muu joka kyllä myy sitten polkuhintaan.
Itsekin kyllä suosin suomalaista käsityötä ja siitä mieluusti maksan. Toki harvemmin tulee ostettua sellaista, mitä itsekin osaan tehdä. Mutta muuten, ostan kyllä ja maksan mukisematta hienoista, taidokkaasti käsityöllä tehdyistä kotimaisista käsitöistä. :) Muutaman kerran oon ostotilanteessa myös kertonut myyjälle, että mun mielestä hinnat on alakantissa, että käsityösi on niin upeita että näistä kannattaisi pyytää vähän enemmän ja varmasti kävisi kaupaksi niinkin.
Moi Annika! Hyvä postaus ja toivottavasti valaisee niitä ihmisiä, jotka ei ite käsityötä tee. Itse teen käsitöitä monessa muodossa ja tilaankin niitä monesta blogista ja kyllä minä olen niistä valmis maksamaan. Joskus miettii, että hui aika paljon pyydät, mutta kyn käännät kysymykseksi; tekisitkö itse tuolla rahalla ja lähes aina vastaus mielessä on en missään nimessä ja näin ovat jo rahat matkalla tekijälle. :)
VastaaPoistaItse koruntekijänä saan tuntea useasti tuon, että ihminen hinnan kuullessaan toteaa, että ai sulla on noin kova taksa. Hei haloo! Teen kyllä muutaman kympin vaivanpalkalla sulle painavan, pitkän ja paksun hopea käädyn jos tilaat itse hopeat! Asiakas toteaa, että nyt kuulistaa paremmalta, paljos ne suunnilleen maksaa? Minä siihen että noin 100e ja siihen loppuu välittömästi kaupanteko! Luuleeko ihmiset tosiaan, että haluan lahjottaa niille läjän hopeaa?? Niin ja joku vielä toteaa, että kaupastaki saa halvemmalla. Ei kai, niitä ei tehdäkään koneella sarjatyönä ja paljon kevyempinä. Oo olipas tunteita kuohauttavaa!:D kiitos Annika! Ansku
Moikka Ansku! Ai sinä teet itse hopeakoruja, vau! Korujen tekeminen on mulle vielä vierasta aluetta, mutta haluaisin kyllä joskus siihenkin perehtyä ja sitä oppia. :) Niissähän tosiaan materiaaleille tulee paljon hintaa, ja työstäminenkin ottaa aikansa. Mutta itse ainakin olisin valmis maksamaan käsin tehdyistä, uniikeista koruista! Nehän on ikipäiväisiä. :)
PoistaHyviä ajatuksia sulla! Ja tosiaan, tuo kyllä kiehauttaa sappea kun ihmiset vertaa käsitöiden hintoja kaupan hintoihin siinä mielessä että kaupasta saa halvemmalla. No varmasti saakin, mutta ne onkin tehty usein kaukomailla sarjatyönä ja huonommista materiaaleista. Mun mielestä merkitystä kuuluisi olla silläkin, että maksaessasi kotimaiselle käsityötekijälle, maksat uniikista, suomalaisesta, käsintehdystä. Ekologista ja kotimaista! Itse ainakin maksan sellaisesta mieluusti. :) Suosinkin nykyään paljon kotimaisia pieniä design- merkkejä ja tilaan pienistä kotimaisista verkkokaupoista, saa paljon uniikimpaa ja persoonallisempaakin.
Kiva kun kommentoit, kiva kuulla muidenkin kokemuksia. :)
Hyvä postaus, täyttä asiaa. Tutulta kuulostaa tuo hintojen kauhistelu, yksi syy siihen miksi mie opiskeluaikana myyjäisiin tein aina jotain pienempiä tuotteita, joihin työaikaa ja materiaaleja meni suhteessa ja hinnankin sai pysymään ystävällisempänä. Jo koulutuksen takia arvostan aina käsintehtyä tuotetta enemmän kuin tehdastekoista. Teen silloin tällöin tilaustöitä, mutta pääasiassa se suunnittelupuoli on miun juttu :)
VastaaPoistaKiitos Emma. :) Joo eipä myyjäisiin kannata kovin työläiden käsitöiden kanssa mennä, ennemmin just tuollaiset pienemmät tuotteet on niihin järkevämpiä, että saakin jotain myydyksi ja jää jotain käteenkin.
PoistaKäsintehdyissä tuotteissa on kyllä aina enemmän sielua ja tarinaa kuin tehdastekoisissa.
Nyökyttelin läpi tekstin! Asiaa ja hyvin kirjoitettu auki. Itsekin olen pohtinut samoja asioita. Etenkin se, että hintatiedustelujen jälkeen ei enää vastata mitään on tuttua toimintaa kustomoitujen kenkieni kohdalla. En käsitä voiko se nyt olla niin vaikeaa olla kohtelias ja rehellinen vastatakseen, että vaikka jää harkitsemaan asiaa tai ihan suoraan, että hinta on hänelle liikaa. Ymmärtäisin sen paremmin, jos joku ei halua satsata paljon kenkiin, mutta en sitä ettei vastata mitään. Se on todella epäkohteliasta ja loukkaavaa.
VastaaPoistaTuo vastaamatta jättäminen on munkin mielestä todella töykeää, mutta sitä vaan silti tapahtuu. Ymmärrän täysin jos hinta on jollekin este, tai jostain muusta syystä haluaakin jättää kuitenkin tilaamatta, mutta en ymmärrä sitä ettei sitä viitsitä edes kertoa. Asian kun voisi muotoilla kohteliaasti ja kiittää silti tarjouksesta, jolloin kaikki olisi ok. Vastaamatta jättämisistä jää aina ikävä fiilis. :/
PoistaKauhean monella käsitöitä huvikseen / työkseen tekevällä ihmisellä on varmasti paljon kertomuksia samasta aiheesta.. :( Erehdyin hetki sitten monen vuoden tauon jälkeen tekemään vieraalle ihmiselle pitkävartiset villasukat 15 eurolla (polkuhinta, mutta ajattelin että tämän kerran). Kun sukat oli valmiit muutaman päivän päästä, niin tilaaja ilmoitti löytäneensä sukat jo halvemmalla. Muistin jälleen kerran miksi en tee mitään tilauksesta.. Juuri ja juuri pystyn myymään inspiraation aikana tehtyjä valmiita töitä, mutta niistäkin viitsin ilmoitella vain harvakseltaan.
VastaaPoistaHinnoittelun vaikeutta on myös monen vaikea ymmärtää. Vaikka en ajatellut rikastua käsitöilläni, niin kommentti "myy materiaalien hinnalla" tuntuu loukkaavalta. Saahan sitä seiskaveikkaa parhaimmillaan kolme kerää kympillä, mutta ei villasukkaparista voi pyytää kolmea euroa? Vai voiko? Veroista ei silloin tarvitsisi ainakaan huolehtia.. ;)
Juuri mietin, että jos jaksaisi ensi talvena viedä myyjäisiin sukkia ja pipoja, kun tuotantoa on taas ollut enemmän kuin itsellä tarvetta. Kiitos tämän muistinvirkistyksen, en taida vaivautua. ;)
T
No huh, olipas tökerö tuo sukkien tilaaja! :O
PoistaJa tosiaan, tuolloin ei varmasti tarvitsisi huolehtia veroista, kun käteen ei jäisi mitään mistä veroja maksaa. ;D Mutta ehkei se muuten olisi kovin mielekästä.
Tuo materiaalien hinnalla myymisen ehdottaminenkin on mun mielestä loukkaavaa, siinähän ei arvosteta yhtään toisen taitoa ja työpanosta. Ei kai kukaan pyydä auton korjaakaan korjaamaan pelkkien varaosien hinnalla, niin ettei veloittaisi työstä mitään? Ei edes silloin, vaikka autoa korjauttaisi jollain taitavalla harrastajalla.
Käsitöillä harvoin rikastutaan, mutta silti se tuntuu olevan joillekin kateellisille se pelko. ;) Ei haluta maksaa kunnon hintaa, koska toinenhan rikastuu pian pelkkiä sukkia kutomalla! Ja oon huomannut, että suomalaisten keskuudessa kateudella ei oo rajoja, valitettavasti niitä kateellisia löytyy paljon. Mun mielestä käsitöistä vain kuuluisi saada kohtuullinen vaivanpalkka, josta jäisi hyvä mieli tekijälle, joka on nähnyt paljon aikaa ja vaivaa.
Mutta voi ei, ei ollut tarkoitus lannistaa! :D Hyvällä tuurillahan myyntikanavaksi löytyy juuri oikea paikka, jossa on ne asiakkaat, jotka osaavat arvostaa käsitöitä ja ovat niistä valmiita myös maksamaan. Mulla vaan on henkilökohtaisesti käynyt huonompi tuuri... ;)
Lahjaksi itsekin käsitöitä teen, rahoiksi ei käsitöillä voi lyödä. Jos miettii vaikkapa sitä huopaeläinmobilea (http://melkeinkuinuusi.blogspot.fi/2014/02/huopahemmon-elamaa.html), jonka tein syksyllä, niin eihän kukaan hullu siitä maksaisi sitä, mitä se kaikkine töineen on todellisuudessa kustantanut.
VastaaPoistaTekemisen ilo ja antamisen ilo. Eipä siihen sitten muuta tarvita, kun tietää vastaanottajan arvostavan lahjaa :)
Joo ei tuollaisille isommille töille voi laskea hintaa, eikä niitä kannata myyntiin tehdäkään. Vaan nimenomaan sydämestä sellaisille läheisille, joiden tietää isoa työtä ja lopputulosta arvostavan! :) Ja niistähän se paras palkinto itsellekin tulee, jos toinen on yllättynyt ja onnellinen lahjasta, ja näkee että se on mieluinen.
PoistaHuh tuli kyllä täyttä asiaa!
VastaaPoistaItse olen samaa miettinyt mutta nyt sain luettua ajatukseni ihan blogissakin, hyvä että muutkin huomanneet..
Kiva kuulla etten ole ajatusteni kanssa yksin! Kiitos kun jätit kommenttia :)
PoistaKäsitöiden puolella ongelma on juurikin tuo, että tuotteiden pitäisi olla nopeita valmistaa, jotta niitä kannattaisi yrittäjämäisesti edes harkita lähtevänsä myymään. Itsekään en tee käsitöitä kuin lähinnä omaksi ilokseni. Tilaustöitä olen joskus ottanut jonkin verran, mutta ainoastaan fiksuiksi tietämiltäni tyypeiltä, jotka ymmärtävät hinnanmuodostuksen. Jos käsityöyrittäjäksi ryhtyisi, täytyisi varmaan töitä tehdä myös paljon sen suhteen, että löytäisi oikean kohderyhmänsä ja saisi markkinoitua näille tehokkaasti tuotteitaan. Uskon, että meilläkin on paljon ihmisiä, jotka ostaisivat tuotteita reiluillakin hinnoilla, jos ne on brändätty oikein ja tuotu esille tuotteiden ekologisuus ja eettisyys moneen muuhun verrattuna.
VastaaPoistaMeille joskus joku soitti erikseen ilmoittaakseen, että kurssi-ilmoituksessa on varmaan painovirhe, koska hinta on niin järkyttävän korkea. Kun kerroimme, ettei painovirhettä ole, alkoi hervoton haukkuminen. "Miten kukaan kehtaa pyytää 40 euroa tuollaisesta kurssista?" Teki mieli kysyä, että jos lasket siitä ensin materiaalit ja kilometrit veks, raavit alvit pois, sitten otat summasta noin puolet pois työntekijän pakollisiin maksuihin ja vähennät loppuosasta vielä henkilökohtaisen veroprosenttini verran, voit katsoa paljonko minä niitän ahneuksissani rahaa sillä sinun kurssimaksullasi. Hitsit että kukaan muu ei ole tajunnut voivansa rikastua juuri tällä keinolla, kun rahaahan suorastaan työnnetään syliin koko ajan :P
Myös meidän puolellamme on osittain samaa ongelmaa kuin käsitöissä. Kun moni osaa tehdä itsekin, miksi sen tekemisestä pitäisi maksaa muille? Silloin myös ärsyttää vähän se, että osa tekee esimerkiksi opetustöitä harrastusmuotoisena touhuna omaksi ilokseen laskuttaen vain jonkin muodollisen summan. Kyllähän se nakertaa arvostusta ja ihmisten käsitystä siitä, mitä tällaisesta pitäisi maksaa, että tekijä saisi elämiseen riittävän palkan työstään.
Se sentään yleensä onneksi vähän suhteuttaa, kun kysyt hintoja kauhistelevalta, että okei, tekisitkö sinä sinun päiväduuniasi ilmaiseksi ihan hyvää hyvyyttäsi viikosta toiseen? Ai et? Miksi oletat, että minun pitäisi tehdä?
-Annukka
Kiitos pitkästä kommentista, hyvä ajatuksia sinulla! Allekirjoitan kyllä kaiken mitä sanoit :)
PoistaIhan älytöntä tuo kurssin hinnan arvosteleminen! Luulevatko ihmiset että se kurssin hinta jää vetäjälle puhtaana käteen?? Totuushan on siitä todella kaukana, juuri kuten selvititkin. Ja ikinähän ei ole sellaista hintaa, joka kaikille kelpaisi, sehän on fakta. Itsekin olen vetänyt kansalaisopistossa askartelukursseja, joissa materiaalimaksua perin koko kurssilta 10 euroa. Mitään tarvikkeita ei ollut kansalaisopiston puolesta, vaan kaikki olin minun omaani; minun korttipohjani, leimasimeni ja koristeeni... Osa kurssilaisista ihmetteli halpaa materiaalimaksua, kun maksulla sai tehdä rajattomasti niin paljon kun ehti, mutta osan mielestä se oli älytön summa vielä kurssimaksun lisäksi! Mielipiteitä on kai yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Osan kohdalla tuo kymppi ei varmastikaan riittänyt heidän käyttämiinsä materiaaleihin, mutta sitten taas kaikki eivät varmaankaan käyttäneet materiaaleja ihan sillä summalla. Eikähän kaikkia voi mitenkään miellyttää... Niin, eikä kukaan pakottanut ketään tulemaan kursseille, ihan itse sinne oli jokainen ilmottautunut. ;)
Olipa hyvä kirjoitus! Eksyin tänne sattumalta tuon Indiedays goes diy -jutun kautta. Oon tätä samaa aihetta päätynyt aina välillä itsekin pohtimaan, vaikken omia käsitöitäni olekaan pahemmin myynyt. Niitä on ihana antaa lahjaksi, tuntuu hyvältä pistää kunnolla oma panoksensa johonkin sellaiseen, josta tietää läheisensä ilahtuvan. Mutta jos joku kyselisi jonkin ompelu- tai neulontatyöni hintaa, en varmaankaan osaisi vastata. Mutitisin varmaan jotain "no mä nyt vaan tein tämmösen, en mä oikein tiedä mitä tää olis..." Ja loppujen lopuksi hinnoittelisin ihan liian alakanttiin, koska en kehtaisi siltä istumalta pyytää töistäni kunnon hintaa.
VastaaPoistaOon itse tällä hetkellä sen verran vähävarainen, että kirppareita kun oon kiertänyt ja yrittänyt tehdä edullisia löytöjä, siellä myytävänä olleet uudenuutukaiset sukat ja lapaset ovat tuntuneet kovasti ylihinnoitelluilta. Näin jälkeenpäin ajatellen tuskin edes olivat, kuin miettii sitä työnmäärää, mutta siltä se omasta näkökulmastani tuntui, kun on niin vaikea laittaa semituntuvaa rahasummaa johonkin, josta jää fiilis että "voisi saada halvemmallakin", tai mitä vielä yleisemmin "voisinhan mä tehdä itsekin". Mutta tuo on kuitenkin vähän eri kuin se, ettei ymmärretä työn tekoon kulunutta aikaa ja vaivaa, ja sen takia pidetään hintoja liian korkeina.
Oon joskus pohtinut käsitöiden myymistä, taisi olla viime keväänä. Mietin että jos perustaisi oman tuotemerkin tai jotain, mutta en sitten koskaan jaksanut perehtyä asiaan sen syvemmin, ja muut asiat ajoivat tärkeämpinä tuon ylitse. Mutta jotenkin tuntuu, että tuotemerkin alta voisi olla helpompi saada työnsä kaupaksi esimerkiksi netin kautta kuin jollain kirpparilla. En tiedä onko näin, mutta olisihan se siistiä. Olisi todella mukava lukea sinun tuotemerkkisi tarinaa, sen idean kypsymisestä, merkin syntymisestä, kehittymisestä ja menestymisestä sun muusta. :)
Moi Helmi! Kiva kun eksyit tänne, ja jätit kommenttia :)
PoistaKirpparit onkin mun mielestä täysin väärä kanava myydä uusia käsitöitään, koska kirppareiden ideana on myydä käytettyä tavaraa edullisesti eteenpäin. Kirppariympäristössä kahden euron vaatteiden keskellä viisitoista euroa sukista tuntuukin varmasti suurelta summalta, mutta se johtuu siitä että myytävä tavara ja myyntipaikka ei silloin kohtaa. Oikeampi kanava on esimerkiksi myyjäiset, mutta silloin taas kilpailu on kovaa kun kymmenessä pöydässä saatetaan myydä niitä sukkia... Ja aina on joku, joka myy ihan polkuhintaan, ja johon asiakkaat sitten hintoja vertaavat.
Ja ihan totta, tuotemerkin alla kyllä varmasti on moni asia paremmin, mutta sitten taas joutuu ottamaan huomioon vielä enemmän asioita kuin muuten vain käsitöiden myymisessä. Tuotemerkissä on se etu, että ihmiset ehkä arvostavat korkeammalle tuotetta joka on jotain merkkiä, ja silloin ymmärretään hinnan muodostus paremmin kun ymmärretään ehkä helpommin miten hinta sisältää monia kuluja... Kirjoittelen kyllä jossain vaiheessa aiheesta lisää, kunhan ehdin istua alas kunnolla ja kirjoittaa ajatukseni auki. :)