5. elokuuta 2014

Mukavuusmekko


Nyt kun mulla se on, harmittaa vaan ettei sitä ollut jo kuukausi sitten, tai kaksi kuukautta sitten. Nimittäin mukavuusmekkoa, jonka ompelin viime lauantaina. Kävin lauantaina päivällä Metsolassa, kun facebookin ompeluryhmässä kuulin että siellä on nyt mojovat kangas-alet meneillään, ja ostin pariakin kangasta. Jo kassalla harmitti etten ostanut enempää, mutta pääseehän sinne uudestaankin kunhan ostetuista kankaista on ensin jo ommeltu jotain. ;)

Kotiin päästyäni opettelin ensin langoittamaan koneeni kaksoisneulalle ja tekemään sillä kohtuullista tikkiä, ja sitten ompelin itselleni mekon superhelteitä varten. Olin lähdössä sunnuntaina istumaan useammaksi tunniksi junaan, ja maanantaina oli tiedossa helteinen hoitopäivä puolitoistavuotiaan kummityttöni kanssa, joten tarvitsin mukavaa ja joustavaa ylle. ;) Kaavan nappasin yhdestä perustopistani sekä yhdestä tunikastani yhdistämällä, ja lopputuloksesta tuli yllättävänkin kiva ja istuva! Alkuajatukseni nimittäin oli että tuskin kehtaan tällä mekolla reissuun lähteä, mutta onpahan sitten kotimekko ainakin. En halunnut mekosta vartaloa nuolevaa, koska en ole sinut keskivartaloni muhkujen kanssa, mutta en myöskään halunnut tehdä säkkimallia. Vastaus löytyi siis framilonista, jonka ompelin etukappaleelle rintojen alle, niin että mekon etumus istuu hyvin, ja vatsanseutu jää silti mukavan väljäksi. Tätäkään vinkkiä en tietäisi, jos en olisi lukenut blogeja ahkerasti, mieletön apu siis blogeista ainakin mulle!

Mekko on siis malliltaan hyvin perus, ylhäältä istuva ja alaspäin kevyesti levenevä (helmassa on myös framilon, jotta helma ihan kevyesti pussittaa, ja pysyy hyvin alhaalla tuulessakin). Tämän mallisia perusmekkoja en vain ikinä löydä kaupasta valmiina, sillä yläosani on kokoa pienempi kuin alaosa. Kaupan putkimekot nimittäin kiristävät auttamatta aina lantiosta ja takamuksesta, eivätkä todellakaan imartele kroppani muotoja. En siis tajua miksen ole alkanut ompelemaan tällaisia perusvaatteita itselleni jo aiemmin, kun kuitenkin ompelutaitoinen olen. Parempi kai silti myöhäinenkin herätys tämän asian suhteen; nyt nimittäin aion alkaa ompelemaan itselleni käyttövaatteita. :) Vaatii vielä harjoitusta, mutta intoa ja motivaatiota oppia mulla ainakin on.

Kangas on siis ohutta joustocollegea Metsolasta, ja mekko on varmaan maailman mukavin päällä. Tuun varmaan käyttämään tätä nyt loppukesällä paljon, ja talvella sitten paksujen sukkisten tai pillifarkkujen ja neuletakkien kaverina.

Kävin tosiaan yhden yön reissulla Etelä-Pohjanmaalla hoitamassa kummityttöäni. Oli tosi kiva reissu, sillä tuon ikäisen kanssa on niin huippua touhuta! Junamatkat vaan oli taattua VR:n laatua; molempiin suuntiin juna oli reilusti myöhässä. Kerrottakoon että yhdistelmänä eilinen yli kolmenkymmenen asteen helle + junasta ilmastointi rikki + myöhästelevä ja koko ajan aikataulusta lisää jäävä juna ei ollut kovin mieltäylentävä kombinaatio. Välissä vaihdettiin myös veturia ja tehtiin muitakin teknisistä ongelmista johtuvia pysähdyksiäkin tottakai. Hengissä silti selvittiin, vaikka kieltämättä vähän kiristi että matkaan jonka olisi autolla ajanut neljään tuntiin, meni nyt kaikkinensa kuusi ja puoli tuntia. Onneksi päivä oli ollut niin mukava, että sen voimalla jaksoi tuon tympeän kotimatkankin! ;) Ja onneksi oli uusi mukava mekko.


14 kommenttia:

  1. Tosi hieno mekko! Juuri sellainen kuin mukavuusmekon kuuluukin olla, ja kaupan päälle vielä hyvän näköinen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo kuosi on musta aivan ihana, just mun tyylinen. :)

      Poista
  2. Oikein on ihanan näköinen mekko ja tosi kiva tuo kuosi kyllä kankaassa! :)) Super hienoa, että olet innostunut ompelemaan, nyt kyllä syyhyttäisi itsekin opetella, tuo tuliterä ompelukonekin kun olisi tuolla kaapissa (ollut siellä jo 5vuotta käyttämättömänä). En vaan meinaa jaksaa aloittaa ja koska en ompelemisesta tuon taivaallista tiedä, meinaa kynnys olla aika suuri sen ylittämiseen... Kiva olis jotain tämmösiä mukavuusvaatteita itsellekin tehdä ja muksuille kanssa... Katsellaan :D Kun susta on tullut pro ompelija niin kutsun sut kylään ja voit opettaa muakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Mari! Mä joskus lapsena ja varhaisteininä ompelin äidin saumurilla ja ompelukoneella hameita, mekkoja ja yöpaitoja, mutta silloin en esimerkiksi tiennyt materiaaleista tai työtavoista juuri mitään, kunhan hurauttelin menemään. :) Sen jälkeen oon tehnyt ompelemalla lähinnä juhlavaatteita, korjausompelua, sisustusjuttuja ja ne vähät vaatteet mitä kouluaikana ommeltiin. Mutta nyt haluan elvyttää ompeluharrastusta ja oppia tekemään tällaisia arkivaatteita ihan kunnolla. :)

      Se aloittamisen kynnyshän kaikessa uudessa usein on iso. Oli mullakin korkea kynnys kokeilla tällaisen neuloksmatskun ompelua! Se tuntui niin hankalalta, kun piti hommata koneeseen kaksoisneula ja opetella koneen säätöjä ja uusia työtapoja... Oon ihastellut blogeissa jo pitkään että miten toiset osaa, ja nyt vaan jostain sain viimein sysäyksen alkaa opetella itsekin. :) Jos et oo itse saanut aloitettua siinä vaiheessa jos musta joskus tulee pro ompelija, niin tehdään sitten niin et tuun sit opettamaan. :D Mut älä ihan kahvipannu kuumana odottele, nimittäin siihen menee aikaa et opin niin hyvin et tohtisin muita tässä opettaa... :D

      Poista
    2. Voi sentään, mulla ne ompelut jää tosiaan niihin yläasteella pakollisina suoritettuihin vaatekappelisiin ja niistäkin on mieleen päällimmäiseksi jäänyt se, kun jouduin tuon tuosta pyytämään opettajaa auttamaan kun lanka sotkeentui ja jäljestä tuli aivan kamalaa.... :D Neulominen, se on sitten ollut se mun juttu! :)

      Okei, en odota pannu kuumana kuten itse sanoit, mutta teevesi on napin painallusta vaille valmiina ;)

      Nuo kaksoisneulat ja saumurit on mulle kuin vierasta kieltä.. Hienoa, että oot jaksanut ottaa kaikesta selvää kun itse ei meinaa innostus riittää moiseen. Jään tänne ihailemaan tuleviakin ompeluksiasi kuola valuen ! :D

      Poista
    3. No neulomisessa ootkin taituri! Joo mullekin ompelusanastossa on vielä paljon kaikkea outoa mitä en ymmärrä, mut termi kerrallaan yritän opetella tätä juttua... :D

      Poista
  3. Onpa soma mekko! Hienoa, että osaa itse tehdä semmoista, mitä kaupasta ei hevillä löydä. Lantio ja takamus kirraa mekoissa täälläkin... Siis ihan normi ompelukoneeseenko voi tuommosen kaksoisneulasysteemin viritellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo tavalliseen ompelukoneeseen. :) Kaksoisneulan kanssa saa samanlaista jälkeä kuin kaupan trikoovaatteissa, ja ommel kestää hyvin käyttöä.

      Poista
    2. No niin, opin jotain uutta - kiitos sinun! Saiskohan sitä joku vapaahetki aikaseksi, että ompelis jonkun vaatteen ihan vain huvin vuoksi, hmm... Mun ompelut on viime vuosina rajoittunut välttämättömiin miehen työvaatteiden paikkailuihin. :)

      Poista
    3. Kiva olla avuksi! :) Varasta jossain välissä itsellesi tunti aikaa ompelulle ja kokeile! Voi olla että innostut :)

      Poista
  4. Ihana mekko ja istuu kauniisti! Just tälläset on niitä parhaita: aina voi vetasta päälle kaapista ja tietää viihtyvänsä vaatteessa. :)

    En ollu ihan varma, mutta tämän postauksen myötä varmistu, että bongasin sut Metsolan kangasalessa! :D Ois pitäny tulla pyytää nimmari. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anniina! Hei no olit se sit sä jonka bongasin :D En ollu ihan niin varma et olisin uskaltanut suuni avata, mut ens kerralla sit jos vielä törmätään!

      Poista
    2. Ehdottomasti! Sitä aina sopivasti hämmentyy, kun näkee ihmisen ihan eri tilanteessa ja maailmassa kuin yleensä! :)

      Poista
    3. Joo sanos muuta. :D Eikä heti osaa yhdistää kun törmääkin poikkeavassa tilanteessa, että mistä toinen on tutun näköinen. :)

      Poista