Nämä sukat meinasi jäädä postaamatta kokonaan, kun mua ärsyttää etten muistanut ottaa näistä ollenkaan kunnon kuvia. Ainoa kuva mikä mulla on, on kännykällä pikaisesti nappaistu kuva juuri ennen lahjan antamista. Sukat on kuitenkin ihan söpöt, joten huonosta kuvasta huolimatta halusin ne tänne postata.
Työkaverini vauvalle, pienelle prinsessalle, tikuttelin muutama viikko sitten lahjaksi pienet oranssit tennarisukat. Tein sukat jo ennen vauvan syntymää, joten tyttölupailuista huolimatta valitsin väriksi oranssin - jos sattuisikin käymään niin että vauva olisikin poika. Pirteä, kirkas oranssi kun käy yhtä hyvin tytölle kuin pojallekin. :) Ja joo, kaikki värithän käy kaikille, mutta en ehkä ihan ensimmäisenä kuitenkaan antaisi vauvalahjaksi pojalle pinkkejä villasukkia - mikäli en tietäisi että ne olisivat vanhemmille mieluiset. Siinä tapauksessa tottakai voisin antaa!
Pitäisikin ottaa puikoille taas pikkusukkia, ne on mukavia välitöitä kun syntyvät niin nopeasti, ja niihin saa kätevästi käytettyä kaapeissa lymyilevät lankakerien loput kun lankaa kuluu tällaisiin pieniin sukkiin niin vähän. Vähän väliä vauvalahjoja kuitenkin tarvitsee, kun lähipiiri lisääntyy, joten voisi kerrankin ennakoida. :)
Mulla on ollut viime kuukausina kyllä vähän käsityöjumia, keskeneräisiä töitä olis odottamassa, mutta jotenkin en oo osannut tarttua puikkoihin tai ompelukoneeseen nyt muutamaan viikkoon... Muutto vei aikaa ja sen jälkeen pihahommat, mutta tän käsityötauon aikana joku ihmeellinen näkymätön estekin on kasvanut mun ja neulepuikkojen väliin. Viikonloppuna toivottavasti saan sen näkymättömän esteen ylitettyä ja pääsen taas käsitöiden makuun - intoa ja ideoita nimittäin olisi mutta joku vaan hannaa vastaan enkä saa aloitettua. Se on se joku rimakauhu, joka tulee kun harrastuksesta on tullut pidettyä vähän taukoa. Joskus tauko tekee kyllä hyvää, ehkä harrastus taas maistuu entistäkin paremmin kun taas pääsen sen makuun tän jumin jälkeen. :) Onko tällainen jumi muille käsityöntekijöille tuttu juttu, vai kuulostaako ihan oudolta?
Kyllä täälläkin jumittaa. Harvemmin tosin neuleiden saralla, useamminkin ompelua tinkimättä jäämään puolivalmiiksi, ei vaan tule ryhdyttyä ompelemaan vaikka se onkin hurjan kivaa puuhaa. Tsemppiä jumisi kanssa, kyllä se siitä!
VastaaPoistaKiitos! Eilen ostin ainakin lisää lankaa, joten eiköhän tää taas tästä lähde. :D Ihan niinkuin se ois lankojen puutteesta ollut kiinni! ;D
PoistaMullakin useammin jumittaa ompelun kanssa kuin neulomisen, mutta toisaalta kesäisin on ennenkin tullut pidettyä pidempäänkin taukoa neulomisen kanssa kun on vaan niin paljon muutakin puuhaa, että sohvalla ei ehdi istua.
Käsityöjumi on ainakin minulle ihan normaalia :) Olenkin huomannut että joskus jumien jälkeen olenkin entistä inspiroituneempi!
VastaaPoistaJa kyllä, myös täällä jumitus kohdistuu kaikista eniten ompeluun. En tiedä mikä siinä niin vaikeeta on. Eihän se vaatis muuta kuin että nostaa sen ompelukoneen esile ja vaan lähtis tekemään! :)
Tuo on kyllä totta että sitten kun taas vauhtiin pääsee niin menoa ei estä mikään! ;) Monesti tosiaan se inspiraatio kasvaa kun pitää välissä vähän taukoa.
PoistaMulla se ompelukone nykyään vieläpä majailee tuossa omalla pöydällään, silti siihen harmillisesti ehtii välillä kertyä pölyä päälle kun en saa vain aikaiseksi ryhtyä ompelupuuhiin.
Mulle tulee nykyään bloggausjumeja. Joskus olisi vaikka kuinka paljon kaikkea kirjoitettavaa, mutta sitten ei vain millään saa aikaiseksi. Kyllä se jumi siitä! :)
VastaaPoistaNo tuokin on tuttua! Välillä olis kuvia valmiina vaikka kuinka ja postausideioitakin, mutta ei vain saa aikaiseksi, tai sit järkevää tekstiä ei synnykään kun yrittää, joten jää kokonaan postaamatta... Mutta kyllä nää kaikki jumit aina selätetään. :)
Poista