Plussia:
+ Viime yön ihan ok unet. Hyvistä yöunista oon nauttinut viimeksi elokuussa, mut kaks edellistä yötä on nyt nukuttu ihan ok. Haaveilen siitä, et saisin yhtenäistä unta yli kolme tuntia! Se on tapahtunut viimeksi elokuussa, mut toivottavasti pian taas alettaisiin nukkuun vähän paremmin. Tiedän, että yöunet saattais parantua myös muutoksilla pojan nukkumispaikassa, mut en oo kuitenkaan siihen valmis - on ihana nukkua vielä lähellä, vaikka nukkuisinkin sit vähän vähemmän.
+ Hyvä kahvi. Ah, keitin niin hyvää appelsiinisuklaakahvia, että tekis mieli laittaa kohta taas pannu porisemaan uutta kahvia. Ehkä kohta laitankin, kun mies tulee töistä. :)
+ Huomenna alkaa Niina Laitisen ystävänpäiväsukkien kal. Saa nähdä kuinka aikataulussa ehdin niitä neulomaan, mutta onhan se mukaan lähdettävä näihinkin mysteerisukkiin. :) Langatkin odottaa jo, vaikka samaan aikaan on useampi muukin projekti jotka täytyis saattaa loppuun... ja niin vähän aikaa neulomiselle.
+ Touhupoika joka pitää äidin kiireisenä. :D Ihana pieni mies keksii jo kaikenlaista hassua, joten meillä on ihania yhteisiä hassutteluhetkiä.
+ Kivat suunnitelmat; tiedossa on niin kerhoa, muskaria, kyläilijöitä, vauvatreffejä kuin vauvakinoakin!
+ Puhelu ystävän kanssa. Kerrankin kummallakin oli aikaa puhua pidemmästi kuin parin minuutin pikakuulumiset!
+ Oon aloitellut jo tänään viikonloppusiivoja, eipähän tarvi huomenna sitten kuin viimeistellä kun aloittaa jo tänään. :)
Miinuksia:
- Kauhea ilma. Myrskyää ja sataa, ja tiet on tosi liukkaat. Ei tosiaan huvittanut lähteä pojan kanssa tänään mihinkään ulos, vaikka oli tarkoitus käydä hoitamassa asioita.
- En tälläkään viikolla oo ehtinyt ompelemaan. Hirveä palo olis siihen hommaan, mutta ei oo vaan löytynyt aikaa. Ehkä ensi viikolla? Vai onkohan sekin turha toive?
- Päivät hurahtaa nykyään ohi ihan kiitämällä. Tuo ysikuinen touhupoika huolehtii siitä että päivät on niin täynnä ohjelmaa, että tuntuu että päivät vaan menee ja menee enkä ehdi mukaan. Haluaisin ehtiä niin paljon enemmän kaikkea!
- En oo myöskään ehtinyt lukemaan pitkään aikaan kunnolla. Täytyiskin laittaa lehtitilauksia vähän tauolle, kun lukemattomien (tai vaan selailtujen mutta kunnon perehtymistä odottavien) lehtien pino pursuaa jo niin, että siinä ois luettavaa loppuvuodeksi. Vauvalehdet ehdin lukemaan aina jossain välissä, mut naistenlehdet ja muotilehdet odottaa jotain parempaa hetkeä jota ei taida tulla, vois siis olla hyvä sauma katkaista hetkeksi Trendin ym. tilaukset.
- Nyt ollut aika raskas vaihe tuon ysikuisen kanssa. Virtaa riittää, ja oma tahto on erittäin luja. :D Valitettavasti se vaan on yleensä ihan eri kuin äidin tahto, joten aika monet asiat on melkoista taistelua. Onneksi poika on silti muutoin niin hyväntuulinen ja hauska tyyppi, että sen kanssa on tosi kivaa ja ihanaa - toivoisin vaan et sitä omaa tahtoa olis pikkusen vähemmän. Oon nimittäin kerhoissa ja kaveripiirissä nähnyt että paljon äidin tahtoon suostuvaisempiakin vauvoja on. :D Onhan se välillä aika raskasta kun kaikista perustoiminnoista joutuu taistelemaan, kun nyt kuitenkin on pakko syödä, vaihtaa vaippa ja pukea vaikka minimies ei haluaisikaan - siihen vaan sit kuluu enemmän aikaa kun koko ajan käydään tahtojen taistelua.
- Stressi. Kuvittelin, että vauvan kanssa kotona ollessa mun ei tarvitsisi stressata niin paljon. Mutta voi miten stressaankaan! Stressaan kaikesta tekemättömästä, stressaan kotitöistä ja vauvanhoidosta, stressaan tulevaisuudesta, stressaan siitä etten ehdi nähdä tarpeeksi ystäviä tai soittaa, stressaan siitä että olen luvannut tekeväni jotain mille ei heti löydykään aikaa... stressaan siis vähän kaikesta. :D Oon aina ollut kova stressaamaan, eikä se näköjään helpota elämäntilanteesta riippumatta.
Sellaisia plussia ja miinuksia tuli äkkiseltään mieleen. Millaisia plussia ja miinuksia teidän tähän päivään kuuluu? :)
Noita miinuksia on varmasti monet kokeneet, onneksi noita plus merkkejäkin on noin paljon.
VastaaPoistaMeillä kans tulee oikein melkein myrskyää, nyt illalla se on jo tyyntynyt.
Ihana toi väriyhdistelmä vedenvihreä&valkoinen.
Joo enemmän on silti plussia kuin miinuksia. :) Ja varmasti on nuo mun miinukset monille tuttuja! Täällä vieläkin kunnon myräkkä, toivottavasti yöksi vähän laantuisi.
PoistaJa kiitoksia, tykkään itsekin että on raikas väriyhdistelmä! :)
Ihana että löytyy noinkin monta plussaa ja näet niiden valoisat puolet. Jokainen äiti varmasti tuntee riittämättömyyden tunnetta ja tekemättömiä töitä löytyy aina. Itse oon nyt vihdoin viimein lapsen syntymän jälkeen antanut itselleni luvan että teen joka päivä ne asiat mitkä on ihan välttämättömiä enkä stressaa niistä tekemättömistä töistä eihän siihen mennytkään kuin melkein 2 vuotta 😄 Se aika mitä lapsi on pieni on niin lyhyt että siitä kannattaa nauttia <3 Mutta toki myös omille harrastuksille pitää jättää/saada aikaa entä jos merkkaisit kalenteriin itselle milloin esim. ompelet silloin sitä ei voisi siirtää itsellä tämä on toiminut. Äidin oma aika on myös perheen hyväksi :)Ja hyvä että pojalta löytyy tahtoa pärjää ainakin tulevaisuudessa vaikka toki se tällä hetkellä vaatii äidiltä pitkää pinnaa 😊
VastaaPoistaJoo ehdottomasti plussia on paljon enemmän kuin miinuksia. :) Mä nautinkin täysin siemauksin jokaisesta päivästä tuon poikani kanssa, varsinkin tämä vauvavuosi tuntuu hurahtavan niin nopeasti, että mielelläni tuplaisin tämän ajan että ehtisin nauttia tarpeeksi. :D Ehkä hassusti sanottu, mutta oon "surrut" koko ajan sitä että aika kuluu niin nopeasti enkä ehdi nauttia tarpeeksi tästä ainutlaatuisesta ajasta. Ja vaikka stressaankin vaikka siivoista, niin mulla aika pojan kanssa menee aina siivojen ynnä muiden edelle; jos poika kaipaa syliä niin sylissä ollaan vaikka koko päivä, ja tiskit ja pyykit saa odottaa. Siks mulla ehkä jääkin sit kotihommat ynnä muut aina sinne "omalle ajalle" kun poika nukkuu, kun pojan hereilläolon käytän mieluummin yhteiseen tekemiseen. Ja vaikka mennään ja harrastetaan paljon pojan kanssa, niin joka viikko pitää olla ainakin pari päivää jolloin ei mennä mihinkään vaan ollaan ihan kiireettömästi kotosalla ja heräillään rauhassa ym. Ehdin mä itsekin harrastaakin, onneksi mun harrastukset on suurimmaksi osaksi sellaisia että teen niitä kotona; neulon iltaisin kun poika nukkuu ja joskus muutaman silmukan päivälläkin. Sählyä käyn pelaamassa myös, sekin on hyvä henkireikä. :) Tuokin on kyllä totta että äidin oma aika on perheen hyväksi; tunti tai kaksi omia juttuja silloin tällöin tekee ihmeitä, ja taas jaksaa tehdä kotihommia ja pyörittää arkea.
PoistaJa oon samaa mieltä että oma tahto pojalla on hyvä juttu, omaa tahtoa saa ja pitää olla - kunhan kasvatetaan lapsi sitten muut huomioonottavaksi, mikä on yks tärkeimpiä juttuja mitä kasvatuksessa haluankin korostaa. :) Ja päiväthän vaihtelee, jos tämän jutun kirjoitettuani oli ollut useampi tosi haasteellinen päivä, niin nyt on oltu sit kaks päivää yhtä aurinkoa ja hassuttelua. :) Tuo pieni on rakkainta maailmassa, ja siksi en haluaisikaan "valittaa", mutta toisaalta musta on tervettä myös sanoa että välillä on raskaitakin päiviä ja vaiheita.
Kiitos viestistäsi, kiva kun kommentoit! <3
Kivoja plussia ja tutun kuuloisia miinuksia ❤ Ihanaa viikonloppua teille, toivottavasti unet paranisivat pian!
VastaaPoistaKiitos! Samoin teille! <3
PoistaHei, piristyn aina kun huomaan postauksesi!
VastaaPoistaMinulla on nyt 5-vuotias poika ja voin yhtyä Anonyymin toteamukseen, että "äidin oma aika on myös perheen hyväksi". Kohdallani huomasin, että kaipasin yksityisyyttäni ja omia juttujani. Itse tapaan ajatella stressitilanteessa, että mitä muistan tästä tilanteesta/asiasta kuukauden, vuoden tai 10 vuoden päästä. Jo auttaa valitsemaan tärkeimmät asiat. Äitiys on niin kokonaisvaltainen juttu, että se tuntuu joka tapauksessa vievän 24/7/365 :-). Tsemmiä, olen hengessä mukana!
Moi, kiva kuulla että postaukset piristää! :)
PoistaHyvä huomio tuo sinulta, ei kukaan muistele esimerkiksi kuinka siisti koti oli, vaan ne on ihan muut jutut jotka jää mieleen. Itsekin ajattelen niin että esim. siivoissa sellainen "perussiivo" riittää, kyllä meillä on tavarat sikinsokin usein ja pyykkikori pursuu, mutta viikkosiivot tehdään kunnolla ja tiskit hoidetaan, imuroidaan ja pidetään sellainen hyvä perussiivo että kotona on lapsenkin turvallista ja mukavaa olla. Pyrin siis sellaiseen perussiivoon joa ylläpidetään, mut en tosiaan edes yritä saada pidettyä kotia tiptop. Meillä eletään ja elämäkin saa näkyä, ja muut asiat on tärkeämpiä kuin supersiisti koti, ois vaan tietysti kiva jos se kotikin ois lisäksi edes sellainen perussiisti joka päivä. :D Koska sotkukin aiheuttaa mulle stressiä.
Ja tämä äitiys on suuri toteutunut unelma, joka päivä ihmettelen ja hämmästelen että miten onnekas oon kun mulla on tällainen perhe. :) Välillä tuntuukin että jos äitiys on ollut haave ja unelma niin ei saisi yhtään valittaa mistään mitä se tuo mukanaan, mutta ei kai se niinkään mene. Elämää tämä on ja elämään kuuluu monet asiat, myös se että joskus väsyttää ja on raskaampia päiviä tai raskaampia vaiheita, ja kai senkin saa ja voi sanoa ääneen. :) Oon kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa keskittyä hyviin juttuihin ja hyviin puoliin. "Se kasvaa mitä kasvatetaan", eli kannattaa keskittyä hyviin puoliin ja kasvattaa niitä. :)
Kiitos tsempeistä, ja samat tsempit sulle myös! :) <3
Hyvillä yöunilla ja hyvällä kahvilla pääsee jo pitkälle :) ja hyvät yöunet tosiaan taitaa pikkulapsiarjessa olla ihan jotain muuta kuin muulloin. Ja ei be yöunet välttämättä parane sillä nukkumapaikka muutoksella, vaan usein käy päinvastoin kun joutuu hyppäämään huoneiden välillä. Miulle toinen lapsi on tuonut armollisuutta itseäni kohtaan todella paljon. Nyt on paljon helpompi hahmottaa se kuinka lyhyt tämä pikkulapsiaika tosiaan on. Ja sinä aikana en oikeastaan odota edes saavani mitään varsinaista aikaan. Nyt vaan ollaan.
VastaaPoistaJoo niin pääsee! Hyvät yöunet tekee tosi paljon. :) Meillä vauva nukkui ekat kuukaudet tosi hyvin, ja silloin itsekin olin tosi paljon pirteämpi. Tuokin on totta mitä sanoit nukkumapaikan muutoksista - varmasti olisin sata kertaa väsyneempi jos joutuisin hyppämään huoneiden väliä, sillä silloin jokainen herääminen virkistäisi itseä varmasti enemmän ja uudelleennukahtamiseen kuluisi varmasti kauemmin.
PoistaTuo armollisuus itseä kohtaan on kyllä hieno oppi, mun täytyis sitä vielä opetella... Huomaan, että vaadin itseltäni aika usein liikoja. Oon kuullut monelta muultakin että se on opittu vasta toisen tai kolmannen lapsen kohdalla, ehkä pakon edestäkin kun muuten ei ole kaikkeen aikaa ja tulee väsytettyä itsensä.
Vaikka stressamisestakin huolimatta osaan kyllä myös laiskottelun jalon taidon. ;D Kyllä meilläkin vaan myös ollaan, pidetään sellaisia päiviä kun vaan laiskotellaan, ettei kaikki päivät ole asioiden suorittamista. Sekin on musta tärkeää. :) Vauvavuosi hurahtaa kyllä ohi nopeasti, taatusti siis koko pikkulapsi-aikakin. Mulle onkin koko ajan ollut tärkeintä olla lapsen kanssa; en varmasti harmittele myöhemmin sitä etten käynyt tarpeeksi juoksemassa tai imuroinut tarpeeksi usein - mutta taatusti harmittelisin jos en olisi leikkinyt, hassutellut ja ollut lapseni kanssa tarpeeksi. :) Asiat siis tärkeysjärjestykseen, ja välillä on kyllä hyvä ihan pysähtyä tarkistamaan että tärkeysjärjestys on arjen kiireissäkin pysynyt oikeana.
Tutulta kuulostaa.
VastaaPoistaMeillä esikoinen nukkui juuri yhtä huonosti kuin teilläkin. Olin ihan rikki ja puhki. Äippäloman jälkeen lähdin töihin ja isä jäi kotiin hoitovapaalle lapsen kanssa ja tyttö nukkui tokan yön jälkeen 12 h yöunia heräämättä kertaakaan. Ja nukkuu edelleen, 6v synttärit ihan just! :)
Meillä poika nukkui ekat kuukaudet tosi hyvin, mut nyt on sit ollut syksystä asti levottomampia öitä. Kuuluu tietysti kehitysvaiheisiin, mutta onhan tämä huonostinukuttujen öiden aika ollut paljon raskaampaa kuin se aika jolloin vauva nukkui hyvät yöunet. Olihan sitä itsekin paljon pirteämpi kun sai nukkua. :)
PoistaHassua että teillä ne yöunet parani sit noin yhtäkkiä, mutta hyvä niin! Ja onnea kuusivuotiaalle :) <3