Vaaleanpunaista unelmaa

Yhteistyössä By Laura Darth / Postauksen korut saatu

Nämä korut ovat jotain niin upeaa, että näiden ollessa käytössä katse hakeutuu vähän väliä ihastelemaan. Mulle tulee näistä ylväs ja kaunis olo, nämä on juuri sellaiset "prinsessa-korut" joista olen pikkutyttönä haaveillut. Samaan aikaan tosi näyttävät ja kuitenkin simppelit.

By Laura Darthilta saamani sormus ja kaulakoru ovat Mystic Garden- sarjaa, ja kivenä näissä on hempeän vaaleanpunainen ruusukvartsi.

Kaulakorussa on pitkä (85 cm) ketju, ja tuo pituus on juuri täydellinen. Arkikoruissa suosin juuri tuollaista pidempää mallia, ja olenkin päättänyt että otan tämän kaulakorun ihan arkikäyttöön - sillä se on liian upea ollakseen suurimman osan vuodesta korulippaassa lepäämässä. Minusta nämä korut ovatkin muotoilultaan sellaisia, että nämä sopivat sekä arkeen että juhlaan - näyttäviä mutta samaan aikaan yksinkertaisia.

Sormusta Mystic Garden sarjassa on saatavilla kolmella erikokoisella kivellä, ja tämä minun sormukseni on keskikokoinen. Ihastuin tähän keskikokoiseen kiveen, sillä se on samaan aikaan sekä kookas että siro. Tämä on muuten uskomattoman kevyt koostaan huolimatta, olin yllättynyt siitä miten sormus ei tunnu yhtään painavalta sormessa.

Kultaseppä Laura Darthilla on kyky suunnitella koruja, jotka ovat samaan aikaan tyylikkäitä ja nykyaikaisia, mutta samalla tosi ajattomia. Uskon, että nämä ovat niitä koruja jotka kulkevat matkassa läpi elämän, ja siirtyvät jossain vaiheessa seuraavalle sukupolvelle taas käyttöön. Kaikki korut Laura valmistaa käsityönä työhuoneellaan Helsingissä, ja suurin osa koruista valmistetaan tilauksesta jolloin tuotteiden toimitusaika on noin kolme viikkoa. Ekologiselta kannalta tämä on tosi hieno juttu, sillä jokainen valmistettu tuote päätyy käyttöön.

Laura Darth on muuten yksi kymmenestä finalistista Vuoden Kaunein Sormus 2019- kilpailussa
upealla Pretty in Pink- sormuksellaan. Äänestysaikaa on lokakuun loppuun, eli vielä ehtii antamaan äänensä. Äänestämään pääset täällä.

Neulekekkereillä

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta 

Tätä kirjaa odotin ilmestyväksi kovasti, sillä Veera Jussilan Mehukekkerit- blogia on tullut seurattua vuosia. Tiesin, että tämän kirjan täytyy olla hyvä - ja se kyllä lunasti odotukset! Neulekekkerit - Saumattomat lasten neuleet sisältää nimensä mukaisesti ohjeita lasten neuleisiin (paitoihin, housuihin, mekkoihin, sukkiin, lapasiin, pipoihin ja muihin asusteisiin) jotka neulotaan saumattomasti pyörö- tai sukkapuikoilla.

Lyhyesti kuvailtuna tämä kirja on kaunis, selkeä ja ajaton!

Kirjassa on paljon hyviä perusohjeita, joten tämän kirjan avulla aloittelijakin saa varmasti neulomiskipinän syttymään. Tekniikoita opastetaan selkeillä kuvasarjoilla, ja kirjassa on myös omat kappaleensa niin ekologisesta neulomisesta kuin neuleiden huoltamisesta ja paikkaamisestakin.

Kokenutkin neuloja löytää kirjasta uusia ideoita, ja perusohjeiden avulla kokeneemman neulojan on helppo myös tehdä omia sovelluksiaan.

Veera on myös kuvannut kirjan itse, ja tykkään todella paljon kirjan kuvien tunnelmasta. Neuleet on kuvattu kauniisti, ja pidän myös siitä että mukana on paljon tunnelmakuvia ihan muistakin aiheista. Ne luovat kaunista tunnelmaa ja tarinaa neuleiden ympärille.

Mun lemppariohjeita kirjassa on kauniit pipot, ihanat neuletakit ja hauskat eripari-lapaset.

Luonnollinen jatkumo tälle kirjalle olisi aikuisten neulekirja samaan tyyliin, uskon että sille olisi tilausta. Tässä kirjassa nimittäin oli tosi monia ohjeita, joita voisin neuloa ihan itsellenikin! Toivottavasti saadaan siis jatkoa Neulekekkereille. :)

Joko te ootte tutustuneet Neulekekkereihin?

10 vuotta!

Tänään tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogini. Aika uskomatonta! Sehän on kolmasosa elämästäni.

Olin seurannut aktiivisesti pari vuotta toisten blogeja ja pähkäillyt, olisko minulla itselläni annettavaa blogimaailmaan, ja että kiinnostaisiko ketään ylipäätään lukea jos perustaisin blogin. Lopulta totesin tämän olevan hyvä kanava pitää kirjaa omista tehdyistä käsitöistä vaikka kukaan muu ei tätä seuraisikaan, joten aika nopealla pohdinnalla päätin lopulta yhtenä iltana pistää blogin pystyyn. Avasin siis bloggerin, keksin blogille nopeasti nimen ja otin digikameralla kuvan kynttilästä ja lankakerästä banneriksi - ja siitä se lähti. :D

Aluksihan blogini kulki nimellä "Peukalo paikallaan", mikä oli nopea päähänpisto ja tuli sanaleikkinä siitä ajatuksesta ettei minulla ole peukalo keskellä kämmentä. Aika pian blogin nimi alkoi kuitenkin tuntua typerältä, ja halusin myös laajentaa blogin aiheita käsitöistä muihinkin elämän alueisiin, joten muutaman kuukauden bloggailun jälkeen päädyin jo vaihtamaan nimeä tähän nykyiseen. Aika monta kertaa vuosien varrella on uusikin nimenvaihdos käynyt mielessä, mutta tällä mennään edelleen. Silloin 2010 tuntui Sweet things hyvältä ja sopivan yleiseltä nimeltä, mutta jo useamman vuoden tämäkin nimi on häirinnyt - onhan tämä tosi tylsä eikä kovinkaan persoonallinen tai mieleenpainuva. Kynnys nimen vaihtamiseen on kuitenkin kasvanut suuremmaksi vuosien vieriessä - vaikka toisaalta nimenvaihdos voisi olla vähän kuin uusi puhdas alku. Kunhan tulisi joku kuningasidea nimen suhteen niin saattaisin nimenvaihdoksen toteuttaa vieläkin. :)

Blogi on ollut ja on edelleen mulle harrastus, ei työ. Vaikka viime vuosina tästä on silloin tällöin pientä sivutuloa tai satunnaisia etuuksia saanutkin, niin tämä on kulkenut täysin fiilispohjalta aina, sen mukaan mikä on tuntunut hyvältä ja minkä verran minulla on ollut aikaa ja jaksamista panostaa blogiin.

Blogi on elänyt monenlaisia vaiheita; välillä on ollut hiljaisempaa ja välillä ideoita ja aikaa blogille annettavaksi on ollut niin paljon, että oon postannut lähes päivittäin.

Tämä kulunut vuosi blogissa on ollut hiljainen - hijaisempi kuin vielä koskaan näiden kymmenen vuoden aikana; toisaalta oma elämä ruuhkavuosien keskellä kahden pienen lapsen äitinä on vienyt kaiken aikani ja blogille jäävä siivu elämästä on ollut hyvin pieni, mutta toisaalta osansa on myös sillä että kynnys bloggaamiseen on ollut aiempaa korkeammalla. Siinä missä blogini alkuvuosina postauksen aiheeksi riitti ostamani uusi käsityölehti ja kuvitukseksi näpsäisin kuvan mihin vuorokauden aikaan tahansa välittämättä hämäryydestä tai pikselimössöisestä kuvasta - ovat omat ja koko blogimaailman standardit nykyisin korkeammalla. Insta on puolestaan paljon nopeampi ja helpompi kanava, ja siellä olenkin ollut aktiivinen vaikka blogi onkin päässyt vähän keräämään pölyä viime aikoina. Tarkoitus ei ole kuitenkaan missään nimessä kuopata blogia, vaan puhallella pölyjä pikkuhiljaa pois ja tehdä myös pientä pintaremonttia täällä - jotta tästäkin tulisi taas entistä ehompi. :)

Kävi mielessä, että olisi hauska tehdä joku kymmenvuotiskatsaus blogiini ja näihin vuosiin, katsotaan saisinko sellaisen kasaan. Yhtään julkaistua postausta en ole muistaakseni blogistani poistanut, vaikka nyt jälkikäteen selaillessa moni juttu hymyilyttääkin ja myös hävettääkin. En silti halua deletoida täältä mitään, sillä tämä kaikki on mun historiaani. Kauas on tultu siitä mistä lähdettiin, mutta ainakin huomaan että kehitystä on tapahtunut niin kuvaajana, käsitöiden tekijänä kuin kirjoittajanakin. :D Lähes 1400 postausta, varmasti kymmeniätuhansia otettuja valokuvia, ja tuhansia tietokoneella istuttuja tunteja, satoja valmistuneita käsitöitä ja monia hienoja blogin kautta tulleita kokemuksia - sitä on ollut kymmenvuotinen taipaleeni bloggaajana tähän asti. Seuraavalle blogivuosikymmenelle siis avoimin mielin, saa nähdä mitä se tuo tullessaan! Lopettamassa en ole bloggaamista missään nimessä, mutta jonkinlainen uudistumishalu minulla kyllä on. Tarvitsisin vähän uusia tuulia, jotta vanha into ja luovuus blogin suhteen löytyisivät taas jostain. Ehkä tämä on jonkinlainen kymmenvuotiskriisi? :D

Kymmenen vuotta on kyllä hurjan pitkä aika elämästä. Henkilökohtaisessa elämässäni näiden kuluneiden kymmenen blogivuoden aikana olen mennyt kihloihin ja naimisiin elämäni rakkauden kanssa, saanut kaksi ihanaa poikaa, asunut neljässä eri osoitteessa, valmistunut ammattikorkeakoulusta, kerännyt työkokemusta neljästä eri työpaikassa, matkustanut, elänyt ja kokenut vaikka mitä. Ihanaa kun blogi on kulkenut mukana ja kulkee edelleen. Näillä blogitekstien riveillä (ja varsinkin niiden välissä) on kymmenen vuotta elämästäni. Pitäisi joskus laskea monetko villasukat olen kutonut näitä vuosina, vastaus olisi varmaan aika hurja - sillä villasukkien neulominen on mulle käsityömuodoista rakkain.


Mielenkiintoista olisi kuulla, miksi ja milloin olet alkanut seurata blogiani? Ja onko mukana ketään, joka olisi ollut matkassa jo silloin vuosikymmen sitten? :) Saa myös esittää toiveita blogin jatkoa ajatellen! 

Muistot talteen

Yhteistyössä Oot niin ihana- vauvakirja

Sain kolme vuotta sitten esikoisen synnyttyä blogiyhteistyön tiimoilta tämän Oot niin ihana- vauvakirjan, josta kirjoittelinkin aiemmin mm. täällä. Silloin jo haaveilin, että tulisipa kirjaan myös lisäsivuja lapsen myöhemmille vuosille vauvavuoden jälkeen - ja itseasiassa ajattelin, että jos ei tule niin askartelen sellaisia itse. Sittemmin kirjaan on julkaistu kaksikin lisäosaa; 20-sivuinen lisäsivunippu, sekä niinikään 20-sivuinen jatko-osa joka sisältää muun muassa sivut ikävuosille 1-7, sekä omat sivunsa esimerkiksi eskarille ja koululle. Aiempaan tuttuun tyyliin sivut ovat tosi avoimia ja jättävät paljon tilaa mielikuvitukselle ja omille ideoille. Sivuilla ei ole valmiita kysymyksiä tai täytettäviä kohtia, vaan korkeintaan otsikko tai joku avainsana, muuten sivut on vapaasti täytettävissä haluamallaan tavalla.

Sivuilla on paljon tilaa kirjoittaa, mutta sivut voi myös täyttää vaikkapa kuvin. Mä oon tehnyt vähän molemmanlaisia sivuja; niitä sivuja joissa on pääasiassa teksti; muistot, hauskat jutut ja tapahtumat, ja sitten lähes pelkkiä kuvasivujakin tietyn aihealueen ympärille. Luulin etukäteen, että askartelijana sivut täyttyisivät monipuolisesti erilaisia askartelutarvikkeita käyttäen, mutta kahden pienen lapsen äitinä mulla ei olekaan ollut siihen aikaa. :D Nyt on mentykin siis vähän pelkistetymmällä linjalla hyödyntäen lähinnä erivärisiä kyniä, erilaisia kuvioteippejä ja tarroja - mutta oon ajatellut niin että ainahan voin jatkaa sivujen koristelua myöhemmin jos siltä tuntuu.

Mä oon ennemminkin kertonut, että oon vauvakirjan täyttäjänä aika innokas -molemmilta pojilta löytyy useampi vauvakirja. :D Jos hankkisin vain yhden vauvakirjan, niin se olisi ehdottomasti tämä - sillä tässä on rajattomasti mahdollisuuksia täydentää ja jatkaa kirjaa.

Tykkäättekö te täyttää vauvakirjaa? Mä tykkään. Saa nähdä tykkääkö pojat näitä itse vanhempina lukea, mutta minä varmasti ainakin tykkään lueskella ja muistella näitä kultaisia aikoja sittenkin kun pojat on lentäneet pesästä, joten kiva kun muistot on tallessa kansien välissä. :)

Ja hei, mulla on teille myös kivoja uutisia! Saatte koodilla ANNIKANIHANAT -15% alennusta koko ostoksesta Oot niin ihanan kaupasta, ja koodi on voimassa heinäkuun loppuun asti eli 31.7.2019 saakka. :)

Kannattaa pysytellä kuulolla, sillä lähipäivinä on tulossa vielä arvontakin tähän yhteistyöhön liittyen... :)

Yksi lempikaavoista

Mun ehdoton lempparikaava vauvan pöksyihin on Jujunan Niklas- housut Basic for babies- kaavapaketista. Jos oikein laskin omista instakuvistani niin oon ommellut tällä kaavalla vuoden sisään 25 housut. :D Tää vaan istuu hyvin, näyttää hyvältä ja on mukava sekä nopea ommeltava.

Nämä ylemmän kuvan housut tein juuri Samuelille, koossa 74. Samuel oli kylläkin jo reilu kuukausi sitten 10 kk neuvolassa jo 77 cm pitkä, mutta tämä kaava on sen verran reilua mitoitusta ja poika niin hoikkanen että tämä koko alkaa vasta nyt olla sopiva. Molemmat kankaat resoreineen on Verson Puodilta.

Samalla kaavalla tein myös keväällä parit pöksyt vauvalahjaksi pienelle tytölle, koossa 56. Olipa kiva ommella noin pieniä, ne kun syntyvät niin pienestä kangaspalastakin että sain hyödynnettyä tuon ihanan Verson Puodin Kotimetsä- trikoon jämäpalan näihin pöksyihin. Toisten housujen kultapallotrikoo on puolestaan Metsolan alepala jonka ostin talvella. Kuvasinkin housut jo silloin huhtikuussa, kuten kuvien koivunoksista huomannee. ;) Nyt kuitenkin sain vihdoin kuvat tänne blogiin asti. :D



Onko teillä jotain suosikkikaavoja joihin palaatte uudelleen ja uudelleen? Mulla on moniakin! Kaavojen piirtäminen ei oo mun suosikkiasiani tässä ompeluharrastuksessa, joten kun löydän hyvän kaavan niin mieluusti ompelen samalla kaavalla monia vaatteita. :)

Kaavoja joka tyypille

Kirjat saatu kustantajalta arvostelukappaleeksi sekä arvottavaksi

Opiskellessani kymmenen vuotta sitten Tekstiili- ja vaatetustekniikan insinööriksi, ostin opettajani kehotuksesta Joka tyypin kaavakirjan ensimmäisen osan (Rinna Saramäki, Jane Palmu, Katja Piippo). Se oli tosi hyvä peruskaavakirja, jonka avulla oli hyvä opetella kaavojen muokkaamista kuuden yksinkertaisen peruskaavan pohjalta, ja kyseistä kirjaa tulikin käytettyä monenlaisten vaatteiden tekoon. Siksipä innostuinkin kovasti, kun kuulin että kyseinen kaavakirja on saamassa päivitetyn seuraajan.

Tämä Joka tyypin parhaat kaavat- kirja tarjoaa nimensä mukaisesti kaavoja kaikille, sillä kirja tarjoaa kaavat sekä naisille että miehille, ja kokovalikoimakin on laaja XXS-XXXL. Peruskaavat löytyy niin ylä- kuin alaosiinkin, ja muokkausohjeita on laajasti - ja ne on kuvitettu ja ohjeistettu tosi selkeästi.

Kirjassa on hyvin myös perustietoa ompelusta ja kaavoituksesta, ompelusanastoa, tietoa materiaaleista ja ohjeet oikean koon valintaan. Tämä kirja antaa varmasti paljon sekä aloittelevalle ompelijlle, että kokeneemmallekin harrastajalle. Itse aion ekana tehdä joko rennot collegehousut tai t-paidan. T-paita kuulostaa varsin simppeliltä, mutta haaste onkin siinä, että kaavasta saisi muokattua vihdoin itselleni täydellisesti istuvan peruspaidan.

Kiinnostaisiko oma kappale Joka tyypin parhaat kaavat- kirjasta? Kurkkaahan siinä tapauksessa instan puolelle (@annikalevanen), sillä siellä arvon yhden kirjan arvontakuvaan kommentoivien kesken. :)

Viikon plussia ja miinuksia

Plussia:

+ Luonnon viherrys! Luumupuu alkoi juuri kukkia, ja omenapuussakin näkyy jo nuput. Koivut muuttui viime viikon aikana kunnolla vihreiksi täällä Oulussa, ja alkoi oikeasti näyttää ja tuntua kesäiseltä, ja tuoksua.

+ Ehdottomasti yksi suurimpia plussia pienten lasten kanssa näissä keleissä on uloslähtemisen helppous! Siinä missä talvella uloslähtemiseen sai kulumaan puoli tuntia pelkästään kahden lapsen ja itsensä pukemiseen - riittää kesällä parhaimmillaan että lakit päähän ja pihalle. Ah - ihanaa!

+ Täällä Oulussa oli viime viikonloppuna Scandinavian Design Market - tapahtuma, jossa kävin piipahtamassa ihan yksin. Vaikka olin poissa kotoa vain alle kaksi tuntia, teki se hyvää. Olen todella todella harvoin missään yksin, enkä ole Samuelista ollut vielä montaa tuntia erillään muutenkaan, mutta kyllä vaan vaikka kauppareissu yksin on välillä ihan luksusta. :D Ja tuolla tapahtumassa kiertely ja ihastelu ihan yksin omassa rauhassaan oli kyllä mukavaa, kerkesin jopa pysähtymään ja tutkimaan kojuja ihan rauhassa. Bongailin varsinkin kaikkia ihania korviksia, ne on yks mun heikko kohtani.

 + Loma! Olen itseasiassa tällä hetkellä kesälomalla. :) Äitiysloma ja vanhempainvapaa loppuivat reilu viikko sitten, ja nyt olen kesälomalla, kunnes parin viikon päästä aloitan työskentelemään maanantaisin. Mieskin ehtii pitämään yhden kesälomaviikon ennen mun töiden aloitusta, joten on tosi kiva olla rauhassa perheen kesken - ja ehtiä tekemään myös kotihommia sekä pihahommia.

+ Töihinpaluu. Odotan itseasiassa noita mun maanantaisia työpäiviä jo tosi paljon! Tykkään kovasti työstäni, ja kieltämättä kaipaan tähän arkeen jo vähän jotain omaa ja muutakin mietittävää kuin lapset, koti ja lasten asiat - vaikka rakastankin lasten kanssa kotona olemistakin, ja olen kiitollinen siitä että pystyn vielä hoitamaan lapseni itse kotona. En halua laittaa varsinkaan pienempää vielä päivähoitoon, joten tämä järjestely tuntuu nyt tosi hyvältä, että teen töitä päivän viikossa ja mies on puolestaan silloin hoitovapaalla hoitamassa poikia.

+ Juliuksen kerho loppui tänään. Oltiin viime perjantaina kerhon kevätretkellä metsässä, mikä oli tosi mukava tapa viettää kerhon päättäjäisiä varsinaisen kevätjuhlan sijaan. Harmi, ettei kesällä ole kerhoa - vaikka toisaalta kerhottomuus vapauttaa kyllä aikataulut ja pystytään ja ehditään näkemään paremmin kavereita, sopimaan puistotreffejä ynnä muuta. Tuo kerho on kyllä ollut meidän arjen pelastus; Julius lähti kerhoon aina mielellään ja oli innoissaan kun siellä oli aina vähän erilaista puuhaa ja kavereita. Mullekin kerho oli tärkeä, sillä kerhoajoilla pystyin hoitamaan asioita vähän helpommin kun mukana oli vain vauva, ja toisaalta myös viettää aikaa kaksistaan vauvan kanssa sekä vähän hengähtää muutenkin. Meillä kun on tukiverkot kaukana, niin koin kerhon tosi tärkeäksi omankin jaksamiseni kannalta. Toki välillä tuntui aika raskaaltakin rampata viemässä ja hakemassa, sillä me ei saatu kerhopaikkaa tästä läheltä, vaan kerhomatkat piti kulkea joko autolla tai bussilla. Mutta luulenpa, että seuraavina viikkoina saan harva se päivä vastailla kolmevuotiaan kysymyksiin että onko tänään kerhopäivä, hän nimittäin odotti aina kerhopäiviä kovasti, eikä varmasti vielä tajua mitä se kerhon kesäloma oikein tarkoittaakaan. Kolmevuotiaan elämässä 2,5 kuukautta on tosi pitkä aika.

+ Leivoin kerhon aikuisille kiitoksena suklaadonitseja, ja ostin kylkeen vielä paketin keksejä sekä kirjoitin kortin. Minusta on mukava muistaa ja kiittää kerhon aikuisia, joista on tullut lapselleni tärkeitä. Kuitenkaan puolen vuoden kerhon jälkeen en tunne kerhon aikuisia kovin hyvin, sillä kerho on lyhyt ja aikuisia useampi, jotka eri päivinä vuorottelevat - siispä koin helpommaksi muistaa yhteisillä kahvihuoneen herkuilla, kuin että olisin hankkinut tai tehnyt jokaiselle jotain omaa. Uskon siihen, että sydämestä tuleva kiitos lämmittää eniten ja riittäisi taatusti kiitokseksi - mutta minusta on mukava muistaa pienesti konkreettisestikin.

+ Jääkiekon MM- kulta. Eihän sitä voi olla mainitsematta tässä kohtaa kun miettii viikon plussia ja miinuksia. :D Hienoa Leijonat! Olipahan hieno matka voittoon, ja viimeinen peli niin kutkuttavan jännittävä, että kotisohvalta katsotun pelin jälkeenkin kävin niin kierroksilla ettei uni tullut silmään pitkään aikaan.

Miinuksia:

- Tämän viikon ehdottomasti suurin miinus on sairastelu. Juliukselle nousi yhtäkkiä lauantai- iltana korkea kuume. Onneksi kuumetta kesti vain vuorokauden, mutta juuri kun luulimme muun perheen säästyneen taudilta heräsi Samuel tänään iltapäiväpäikkäreiltään kuumeisena. Nyt toivotaan, että pikkuveljen tauti on yhtä nopeasti ohimenevää kuin isoveljen oli.

- Julius oli siis kuumeeton jo maanantain ja tiistain, mutta oltiin varalta kotona ja pysyteltiin sisätiloissa vielä nuo kaksi vuorokautta, että poika pääsisi kunnolla tervehtymään. Tänään oli tosiaan viimeinen kerhopäivä, ja onneksi tervehtyi niin että pääsi tänään vielä viimeistä kertaa moikkaamaa tärkeiksi tulleita kerhokavereita, joista moni ei enää syksyllä kerhossa jatkakaan. Voin kertoa, että oltuamme yli kolme vuorokautta sisällä olisimme tosiaan olleet raittiin ulkoilman tarpeessa koko porukka. :D Kolmevuotias ulkoilua rakastava poika oli aika turhautunut kun ei päässyt ulos, eikä oikein ymmärtänyt että miksi ei.

- Jouduttiin nyt näiden sairastelujen takia peruuttamaan kavereiden lasten synttäreille meneminen, mikä on tosi harmi. Olisi ollut kiva että lapset olisi päässeet leikkimään yhdessä, ja toki aina on kiva päästä herkkupöytien ääreen myös. :D

- Olen nukkunut koko viikon todella huonosti. Pojat on herätelleet vuorotellen, ja valvoneet vuoroissa. Siinä vaiheessa kun vauva vihdoin rauhoittuu nukkumaan yöllä puoli kahdelta, ja kolmevuotias valvottaa puolestaan puoli kolmesta neljään niin ei kovin leveästi naurata. Varsinkaan kun vauva herää sit taas viideltä syömään, herätäkseen aamulla seitsemältä pirteänä vaatimaan että sängystä on noustava heti. On ollut siis tosi huonoja öitä, ja kun huonosti nukkuneet lapset sitten päivällä väsyneinä kitisee huonosti nukkuneelle äidille niin on joskus ollut riemukkaampiakin päiviä. :D

- Näissä lasten sairasteluissa kurjinta on aina katsoa vierestä toisen kurjaa oloa. Ja sit on se äidin huoli, jonka vuoksi itsekään ei saa nukuttua kun täytyy rampata mittaamassa kuumetta ettei se pääse nousemaan liian korkealle. Mulla on vauvana ollut kuumekramppi ja mua on sen johdosta viety ambulanssilla sairaalaan, minkä takia pelkään kuumeen nousemista korkealle.

Sellaisia plussia ja miinuksia. :) Loppuviikollekin olis mukavia suunnitelmia tiedossa, mutta nyt tärkeintä on saada lapset terveeksi - katsotaan muita juttuja sitten sen jälkeen. Mitäs teidän viikkoon, onko enemmän plussia vai miinuksia?

Mukavaa viikkoa!