2. heinäkuuta 2016

18 x jatka lausetta


Tätä lauseenjatkamishaastetta on näkynyt keväällä ja alkukesästä monessa blogissa, ja täytinpäs tämän nyt itsekin koska tykkään sekä lukea että täyttää tällaisia. :)

En ymmärrä… miten vauvan kanssa mihin tahansa lähteminen on niin hidasta. Vaikka aletaan tehdä lähtöä tuntia ennemmin niin saatetaan myöhästyä. :D Koska syötöt, vaipanvaihdot, laukun pakkaamiset... ja koska tämän kaiken saattaa joutua tekemään lukemattomia kertoja ennenkuin ollaan valmiita poistumaan kotiovesta. :D Toivon, että harjoitus tekee mestarin, ja meidän lähtemiset vähän nopeutuu ajan kanssa. 



Seuraavaksi ajattelin… kellahtaa sohvalle vauva ja mies kainalossa viettämään lauantai-iltaa. Karkkia ja jokunen tv-sarjan jakso tallenteelta, ihanan rentoa oleilua ainakin mielikuvissa - todellisuus taitaa kuitenkin olla itkevän vauvan hyssyttelyä ja keinuttelua, toissapäivänä annetut rokotteet nimittäin oireilee meillä kiukkuisuutena ja itkuisuutena, vauva on selvästi vähän kipeä. (Edit. Tämän kirjoitin tuossa kolmisen tuntia sitten... välissä on hyssytelty vauvaa, sylitelty ja käveleskelty ympäri kotia, yhtäkään tv-sarjan jaksoa en ole katsonut. Äsken vauva viimein nukahti, ja pääsin viimeistelemään tämän postauksen. :D Seuraavaksi aion siis siirtyä hetkeksi miehen viereen sohvalle, jospa vielä hetki jaksettaisiin katsoa jotain lempisarjamme jaksoa. )


Viime aikoina… olen elänyt vauvakuplassa. Nauttinut arjesta, iloinnut ja rakastanut, sekä yrittänyt painaa mieleeni kaiken, koska tiedän että tätä aikaa tulee hillitön ikävä. 




En osaa päättää… millaisen objektiivin hankkisin. Tarvitsisin hyvän yleisobjektiivin kittiobjektiivin tilalle, ja se olisi järkevintä hankkia aika pian sillä tässä parin viikon päästä sille olisi jo tarvetta häissä. En vaan pysty panostamaan kovin paljon rahallisesti, joten haluaisin halvalla hyvän. ;D Saa antaa vinkkejä, mulla on siis Canon Eos 600D runko, ja hyvä yleisobjektiivi varsinkin ihmiskuvaukseen ois haussa. Rakastan mun 50 mm kiinteää objektiivia ja sen valovoimaisuutta, mutta sisätiloissa tila ei tahdo aina riittää vaikka peruuttaisi takaseinään asti, joten esimerkiksi juhlissa sillä kuvaaminen on tosi haastavaa. 


Muistan ikuisesti… päivän jolloin minusta tuli äiti. Paras päivä, kun saatiin elämäämme tuollainen ihana pieni aurinko.


Päivän paras juttu… oli ystävän vierailu. Aina ihana nähdä ystäviä, joiden kanssa juttu jatkuu entiseen malliin vaikka ei nähtäisikään usein.




Noloa myöntää, mutta… en osaa viheltää. Taito, jota en ikinä oppinut vaikka koko lapsuuden yritin opetella. :D


Viikko sitten… vietettiin juhannusta. Oltiin tultu reissusta kotiin, ja oltiin vaan - löhöiltiin, saunottiin, herkuteltiin ja vietettiin aikaa kotosalla meidän pienen perheen kesken.


Kaikista pahinta on… että äitiyden mukana on tullut raastava huoli, ja tiedän että se ei tule helpottamaan. Valtavan rakkauden mukana tulee aina myös valtava huoli, ne kuuluu samaan pakettiin. Murehdituttaa koko tämä maailman meno, kun huolehdittavana on pieni ihminen jolle toivoisi pelkkää hyvää elämälleen.




Salainen taitoni on… innostua helposti. Mun mielestäni elämä on ihan mahtavaa, ja täynnä kaikkea ihmeellistä ja innostavaa.  Niin, ja y
letyn myös koskemaan kielellä nenääni - hieno taito sekin.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi… että kaikki läheiseni eläisivät terveinä ja onnellisina pitkän elämän.


Minulla on pakkomielle… Tarkistella että avaimet, lompakko ja kännykkä on tallessa laukussa. 




Söin tänään… kaksi palaa aamulla leivottuja mokkapaloja, ja aion jatkaa iltaa vielä karkkien parissa. Herkutteluksi on siis mennyt, mutta oon kyllä syönyt välissä oikeaakin ruokaa. ;)


Ärsyttävintä on… imetysdementia. Mulla on nykyään keltaisia muistilappuja joka puolella ja kännykkä piipittää muistutuksia vähän väliä, ne on mun apukeinoni siihen että muistan edes jotain näillä hormonien pehmittämillä aivoillani. Älkää siis loukkaantuko jos unohdan soittaa takaisin tai en muista nimipäiviänne, se on tämä imetysdementia - yritän kyllä parhaani, joskus niitä muistilappuja on vaan niin paljon että alimmainen niistä jää huomaamatta. ;D




Tekisi mieli… jäätelöä, jotain oikein suklaista ja ihanaa. Onneksi sellaista ei ole nyt pakastimessa, nää karkit riittäköön tälle iltaa makeahampaan kolotukseen. :D


Minusta on söpöä… kun vauva vastaa aina hymyyn vielä leveämmällä hymyllä, ja paljastaa hymykuoppansa. Lapsen hymy tuntuu sydämessä asti. 




Hävetti… kun toissapäivänä kova tuuli heitti meidän vauvan uv-teltan naapurin pihalle. Katselin ikkunasta että ai naapureillakin on tuollainen samanlainen teltta, sitten mietin että miksiköhän kun ei niillä ole lapsiakaan - kunnes tuli välähdys "ei kai vaan...", vilkaisu terassille ja "ai hitto, se on meidän"-oivallus, ja äkkiä perään ennenkuin tuuli heittää sen johonkin vielä kauemmalle pihalle. Eihän tuo vakavaa ollut, mutta hävetti hipsiä varpaisillaan kotimekossa hakemaan teltta toisten pihalta, varsinkin kun multa kesti hetken raksuttaa että se tosiaan on meidän teltta siellä naapurien pihan perällä. ;)


Olenko ainoa, jonka mielestä… kuiva hiekka paljaissa jaloissa tuntuu ällöttävältä? Märkä hiekka ei siis haittaa, kuivasta hiekasta en tykkää. :D


Kuvituksena muutamia kuvia meidän juhannuksesta. :)

Hei ja jos ootte tehneet tän haasteen omaan blogiinne, niin linkatkaa kommenttiboksiin - olis kiva käydä lukemassa! :)

2 kommenttia:

  1. Voiii miten söpö postaus, ihania kuvia ja nää lauseet oli hauskaa luettavaa! :) <3

    VastaaPoista