Kiirepäivän keskellä vietin hetken parvekkeella. Pari hyvää lehteä, välipalaa ja musiikkia matkaradiosta. Puoli tuntia totaalirentoutumista kiireisen päivän keskellä tekee kumman hyvää.
Eilen oli kiireinen päivä täynnä tapahtumia. Tehtiin haastattelua ja oltiin kuvauksissa paikallislehteen Keskipohjanmaahan, jossa juttu ilmestyy huomenna. Juttu tehtiin siis AICA designin tiimoilta, yhdessä Anna Nygård Designin kanssa. Koko homma kävi tosi nopeasti, kun toimittaja soitteli toissailtana, ja eilen jo istuttiin pöydän ääressä juttelemassa ja haastattelua tekemässä.
Olikin aika jännittävää kertoilla omasta tekemisestään, tää kun on eka kunnon lehtijuttu johon annan enemmän kuin pari kommenttia. Aina jännittää, että onko osannut ilmaista ajatuksensa oikein ja välittyykö sanomisista oikea kuva, mutta onneksi sekä toimittaja että kuvaaja oli niin mukavia, rentoja tyyppejä, että luottamus on kohdallaan. Uskon että juttu on mainio!
Illalla sain vielä vieraaksi rakkaan ystävän, joka on myös serkkuni. Nähdään sen verran harvoin, että aika lensi tosi nopeaa kuulumisia vaihtaessa. Ihana vierailu!
Päivä olisi ollut tosi mainio, jos takaraivossa ei olisi painanut suru ystävän puolesta. Blogissa tulee juteltua aina vain niistä elämän iloisista ja hauskoista puolista, koska haluankin yleensä pitää täältä pois surut ja synkät asiat. Tuntuu vain usein todella ristiriitaiselta pitää yllä hyvänmielen blogia, ja kirjoitella turhanpäiväisistä elämän pienistä jutuista, kun läheisillä ja omassakin elämässä on välillä tottakai läsnä myös surua, murheita ja ikäviä asioita. Vaikka blogini täyttyy leipomistani muffinseista, askarteluista, sisustusjutuista intoilusta tai ihanien kenkien hehkutuksesta, ei se tietenkään ole ikinä koko totuus. Välillä tulee mietittyä sitä, pidetäänkö minua pinnallisena jos kirjottelen iloisen tekstin jostain ihanasta jutusta, vaikka lähipiirissäni on surua tai murhetta. Että tuomitaanko minut kylmäksi tai ajattelemattomaksi iloisten blogipostausteni vuoksi, vaikka tosiasiassa ne ikävät asiat kyllä painavat, mutta en halua niitä vuodattaa tänne blogiini. Välillä jää jopa postaamatta siksi, että koen etten voi tällaista keveää asiaa kirjoittaa päivänä, joka on vaikkapa jollekin läheiselle todella raskas.
Että ymmärtävätkö ihmiset, tutut ja tuntemattomat, että blogini ei ole yhtä kuin koko elämäni ja kaikki ajatukseni? Blogini on paikka jossa pääasiassa käsittelen vain niitä elämän pinnallisempia puolia, kauniita asioita joilla haluan tuoda iloa itselleni ja muille. Blogi on mulle paikka jossa intoilen, ihastelen ja haluan jakaa iloa eteenpäin. Se, etten kirjoita jostain tapahtumasta tai asiasta elämässäni, ei tarkoita etteikö se asia olisi minulle tärkeä tai olisi koskettanut syvältäkin. Harvoinhan ne elämässä oikeasti merkityksellisimmät ja tärkeimmät asiat edes päätyy blogiin, koska ne ovat niitä henkilökohtaisimpia asioita joita ei halua jakaa avoimesti kaikkien kanssa, varsinkaan blogissa jota voi lukea kuka tahansa. En myöskään halua loukata kenenkään läheiseni yksityisyyttä, joten helpompaa on jättää kaikki heitä koskettava blogista pois.
Kirjoitin sitten blogiini askartelemastani kortista tai syömästäni herkkuaamiaisesta, se on vain pieni pala elämääni, ja oikeasti ajatukseni voivat olla ihan toisaalla. Niinhän se menee elämässäkin, arkielämän tilanteissa täytyy toimia tilanteen vaatimalla tavalla, sisimmistä ajatuksista huolimatta. Töissäkään ei voi murehtia omia murheitaan, vaan on hymyillen palveltava asiakkaat, ja omat murheet käsitellään sitten vapaa-ajalla. Vähän samaan tapaan suhtaudun blogiini, jätän täällä ikävät ajatukset taka-alalle ja käsittelen ne itsekseni tai läheisteni kanssa.
Kuten eilen annoin iloisena haastattelua ja hymyilin lehtikuvaajalle, mutta sisimmät ajatukseni olivat ystävässä, jolla on suuri suru.
Muistakaa siis rakkaat lukijat, että vaikka kaikki mitä blogiini kirjoitan, on aitoa, niin se ei ole koko totuus. Vaikka aidosti rakastan kaikkea kaunista ja todellakin innostun pienistä jutuista, niin elämässäni on muutakin, ja oikeasti tärkeämpiäkin asioita. Halusin vähän avata ajatuksiani, sillä usein olen pyöritellyt näitä asioita mielessäni. Pidetään tämä blogi jatkossakin hyvänmielen paikkana, mutta muistetaan elämän muutkin puolet. :)