3. huhtikuuta 2014

Rouva?


"Oletko koululainen, neiti vai rouva?" Kysyi yläkerran vanhempi herrasmies multa tänään hississä, kun olin töistä palaamassa. En tiedä tekikö pyöräilykypärä ja punaiset posket musta nuoremman näköisen, vai onko iän arvaaminen vain muuten vain niin vaikeaa. Rouvaksi sitten esittäydyin, vaikka se nimitys ei omaan suuhun yhtään istukaan. :D Tuntui vähän hassulta sanoa olevansa rouva, yleensä kun kartan sitä sanaa, ja kerron sen sijaan mieluummin että olen naimisissa.

Mun silmissä rouvia kun on lähinnä vähän vanhemmat, tyylikkäät naiset, tai viiskytluvun kotirouvat, jotka huolehtivat kodista ja perheestä, tuoksuvat hienostuneilta parfyymeiltä ja pukeutuvat joka päivä mekkoihin. Tai sellaisen kuvailisin, jos mua pyydettäisiin kertomaan ekat mielikuvani sanasta rouva. Rouvat on mun mielikuvissani hienostuneita. Mutta joo-o, rouvahan oon tosiaan itsekin kun kerran naimisissa olen. Parkatakki päällä ja converset jalassa olo vaan ei oo kaikista rouvamaisin, tai kovin hienostunut.



Ehkä nämä on vähän hassuja ajatuksia. En tiedä tuliko mulle joku ikäkriisi tuosta rouva- sanasta nyt. :D Mut me nykyajan rouvatpa saadaankin olla moderneja, meidän ei tarvitse olla hienostuneita tai mennä mihinkään rouva - muottiin, vaan elämä voi rouvanakin olla millaista tahansa, yhteisenä tekijänä oikeastaan vain naimisissa oleminen. Ei ole montaakaan vuosikymmentä siitä, kun rouvuus tarkoitti nimenomaan perheen perustamista ja perheestä huolehtimista. Naimisiinmeno tarkoitti sitä, että muutettiin yhteen ja hankittiin lapsia, mies toi leivän pöytään ja vaimo hoiti kodin ja perheen. Ja nimenomaan siinä järjestyksessä, ensin seurustelu, sitten häät, yhteenmuutto ja lapset.

Nykyään järjestys ei enää ole yhtä selvä ja selkeä, kun yhteiskunta hyväksyy muunkinlaiset toimintamallit. Nykyään onkin varmasti tavallisempaa mennä naimisiin päälle kolmekymppisenä kuin kaksikymppisenä, ja kaksikymmentäviisivuotiaita pidetään nuorina äiteinä. Nykyään hyväksytään se, että naisetkin haluavat tehdä uraa, lapsia voi tehdä ilman yhteistä sukunimeäkin, ja että kaikki naiset eivät edes halua äideiksi. Nykypäivän rouva onkin kiva olla, kun omasta elämästä ja sen käänteistä voi päättää itse! Ei ole pakko mahtua tiettyyn muottiin, vaan elämää voi elää itseään varten. Voi mennä naimisiin tai olla menemättä, tehdä lapset nuorena tai vasta vähän vanhempana, asua avoliitossa, keskittyä uraan tai ryhtyä suurperheen äidiksi -valinta on oma.


Nyt tämä rouva aikoo hautautua sohvan nurkkaan uusimpien lehtien seuraan. Mukavaa iltaa!



2 kommenttia:

  1. Tuota rouvaa pahempi, oli kun pari vuotta sitten viereisen alakoulun opettajan totesi minusta, että "niin sinä olitkin tämä naapurin rouva". Siis NAAPURIN ROUVA. Kuulostaa NIIIIIN vanhalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oman mieheni rouva oon ihan mielelläni, mut en mikään naapurin rouva. :D Enkä siis tuon naapurin papan sanoista loukkaantunut, mua vaan nauratti, ja myöhemmin aloin sit pohtia tätä rouva-sanaa. :D

      Poista