18. toukokuuta 2017

Ommellisen mekkoja

Kun huhtikuun Suuri Käsityö-lehti tipahti postiluukusta, olin tosi iloisesti yllättynyt lehden kokemasta uudistuksesta. Musta oli jo pitkän aikaa tuntunut että tää lehti on hetkeksi nyt nähty, ja olin jo katkaissut lehtitilauksenikin päättymään tilausjakson loppuun alkusyksyyn. No, uudessa lehdessä oli monta niin upeaa mallia jotka on pakko tehdä itsellekin, että täytyy varmaan sittenkin jatkaa lehtitilausta... :D

Ekana lehdestä silmiin pistivät bombertakki sekä lehden designer- kaava joka oli ommellisen trikoomekko. Tuon trikoomekon kaavan piirsinkin heti seuraavana päivänä, ja hurautin itselleni mekon. Ja sitten vielä toisen. :D Vähän joudun aina säätämään muokkausten kanssa, kun mun kropan yläosa ja alaosa on eri kokoja keskenään, mutta pikkumuokkauksilla tää kaava istuu kyllä kivasti. Lyhensin myös helmaa reilun kymmenen senttiä, jolloin mekon saa tehtyä metristä kangasta - ja helman pituuskin on omaan makuuni parempi. Molemmat mekot on väljiä vyötäröltä, sillä en tunne oloani mukavaksi tiukoissa vaatteissa. Vaatteen istuvuus toki vähän kärsii väljyyden vuoksi, mutta sellaisia tykkään käyttää. Mustaan mekkoon lisäsin vielä helmaan kuminauhakujan, jotta helma jää kivasti pussille - toimii näinkin. :)

Nää kuvatkin on otettu jo pari viikkoa sitten, mutta en ollut niihin tyytyväinen ja ne jäi koneelle pyörimään. Mekot sen sijaan on olleet päällä ja käytössä jo moneen kertaan, niistä tuli siis mieluisia.
Nyt sitten päätin vaan laittaa nämä kuvat tänne, ei nää oo mitään muotikuvia mutta kyllä näistä näkee millaiset mekot ompelin. Oon joissain asioissa vähän perfektionisti ja mua ärsyttää kuvissa kaikki kodin sotkut taustalla ja se, etten itsekään oo näissä kuvissa kovinkaan edukseni eikä kuvat oo laadullisestikaan parasta mahdollista tarkkuutta. Mä en ole huippumalli, mun mies ei oo huippukuvaaja eikä meillä oo kotona mitään hienoa kuvaustaustaa - joten näillä mennään. :D





Molemmat mekot on trikoota. Vihreän mekon kangas on Ommellisen anemone, jonka tilasin Kankaiden yöstä talvella, ja mustaharmaa mekko on Ikasyrin Suttupitsii - kangasta, jota oon hillonnut jo kaksi tai kolme vuotta kaapissani. Tuo kangas on musta niin ihanaa, etten oo raaskinut tehdä siitä mitään koska oon pelännyt että pilaan sen. :D Tänä vuonna tein päätöksen, että kaikki ihanimmat kankaat täytyy ommella nyt kaapeista pois - sillä miksi hillota niitä kaapissa josta kukaan ei niitä näe. Vaatteeksi vaan silläkin riskillä että onnistun möhlimään jotain ja kangas meneekin hukkaan esimerkiksi huonosti istuvaan vaatteeseen.

Mustakuvioisen mekon kanttasin mustalla resorilla, ja mintunväriseen tein kanttauksen tuolla samalla trikoolla josta mekko on. Vähän vierastin tuota mustaa kanttausta alkuun, mutta käytössä se on alkanutkin tuntumaan ihan kivalta, silmä on varmaan tottunut.





Tää on kyllä kiva mekkomalli, simppeli ja helppo perusmekko. Menee viileämmillä säillä sukkahousujen ja neuleen kanssa ja kesähelteillä sitten ihan yksistäänkin.

Mun oma suosikkini näistä kahdesta on ehdottomasti tuo mustakuvioinen, se vaan värinsäkin puolesta tuntuu enemmän omalta. Kummasta te tykkäätte enemmän? :)

4 kommenttia:

  1. Musta ois enemmän omaankin makuun, mutta jotenkin toi turkoosi on kyllä sulle tosi hyvänvärinen ja jotenkin ihanan keväinen :) Tuo hyvän tuulen mekko on kyllä osuva otsikko ainakin näistä sun kuvista välittyy hyväntuulisuus Ja kuvat on kyllä suoraan niinkuin jostain kuvastosta ;)

    t. Onnin äiti

    VastaaPoista
  2. Musta musta on kivempi! 😉 Tykkään ku tuo tuollai pussittaa tuo helma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mäkin tykkään pussihelmasta :)

      Poista