Valopallo

Me oltiin pari viikkoa sitten valokuvauskurssilla kokeilemassa valomaalausta Koitelin koskilla Kiimingissä Oulun lähellä. Mulle valomaalaukset oli entuudestaan aika outo käsite, googlesta löytyy hakusanalla "valomaalaus" todella upeita ja hauskoja kuvia, mutta koska en ollut aiheeseen perehtynyt niin oon aiemmin luullut tuollaisia kuvia saatavan aikaan lähinnä kuvankäsittelyllä - siksi yllätyinkin kuullessani ettei kyse ole kuvankäsittelystä, vaan valokuvaustekniikasta jolla kuvaa maalataan valolla, saadeen aikaan upeita kuvioita, valoja ja varjoja pitkällä valotusajalla ja erilaisilla valolähteillä. Näissä alla olevissa kuvissa maalasimme virtaavaa vettä kevyesti taskulampulla, ja minä pyörittelin narun päässä olevilla pienillä ledivaloilla valopalloa kalliolla. Kyllä, minä siis olen kuvassa, mutta tummista vaatteista, pitkästä valotusajasta ja liikkumisestani johtuen minua ei näy kuvassa- pelkästään aikaansaamani valo tallentui muistikortille. :)

Nämä minun valomaalaukseni ovat vasta ensimmäisen harjoittelun tulosta joten eivät ole visuaalisesti kovin näyttäviä, tämä tekniikka vaatii harjoittelua ja aikaa - mutta on kyllä todella hauskaa puuhaa. Ehdottomasti siis valokuvaustekniikka, jota täytyy alkaa harjoitella. :)

Onko valomaalaustekniikka teille tuttu?

Syysaamut

Syksyn tulemisen huomaa varsinkin aamuista, ne on kirpeitä ja kuulaita. Täällä on ollut tosi monena aamuna usvaa ja maa on ollut kuurassa, ja silti useimpina aamuina on paistanut myös aurinko. Tykkään näistä syyskuun päivistä ja aamuista, ne on kauniita ja samalla sekä lämpimiä että vähän kirpeitä. Häivähdys sekä mennyttä kesää että tulevaa talvea. Tuuli on kylmentynyt, mutta aurinko vielä lämmittää. Niin kaunista!

Syksyn illatkin alkaa olla jo aika pimeitä, niistä en niin tykkää, mutta ne on vaan pakollinen paha. On niissäkin kyllä se hyvä puoli, että tulee taas sytyteltyä iltaisin kynttilöitä. :) Ja saa hyvällä omallatunnolla käpertyä viltin alle sohvannurkkaan, kun ulkonakaan ei enää näkisi mitään tehdä.

Ihanaa viikkoa!

Keskikesän juhla

Juhannus meni tänäkin vuonna mökkeillen perheen kanssa; syötiin hyvin ja paljon, ratkottiin mökin mölkkymestaruus, otettiin tikkakisoja, lenkkeiltiin, nukuttiin pitkään, grillattiin, kylvettiin paljussa, saunottiin, ongittiin ja vietettiin aikaa yhdessä. Mukana menossa oli meidän kaksivuotias kummityttö, joten paljon leikittiin myös muumeilla ja hämmästeltiin muurahaisia yhdessä. Ja tämän kummitädin sydän suli ihan täysin kun lähdön hetkellä pieni tuumi että tulee kyllä vähän ikävä. Niin todellakin tulee. Mutta voi, oli kyllä niin kiva juhannus!

Vaikka juhannuksesta keskikesän juhlana puhutaankin, oli keskikesän tuntu kaukana... tänä vuonna kun kesäiset päivät on olleet laskettavissa yhden käden sormilla. Ei vielä voi olla keskikesä, kun kesä ei ole kunnolla edes alkanut! Nämä tämänkin postauksen kuvat ovat aurinkoisia, mutta tosiasiassa saatiin nauttia enemmän kaatosateesta kuin auringosta - sateiden välissä vaan oli aurinkoisia hetkiä. :)

Mites teidän juhannus meni? Olitteko mökillä vai vietittekö kaupunkijuhannusta?

Perutut hiihtokisat

Meidän loppiainen viime viikolla piti olla täynnä urheilujuhlan tuntua, makkarantuoksua, talkootöitä, punaisia poskia, lämmintä termarimehua ja reippaiden hiihtäjien kannustusta. Kovien pakkaslukemien johdosta ladunvarsilla oli kuitenkin hiljaista, kun hiihtojen Keski-Pohjanmaan maakuntaviestit jouduttiin siirtämään parilla viikolla eteenpäin. Käytiin kuitenkin hakemassa kilpapaikalta punaa omille poskillemme, kun käytiin miehen kanssa tutustumassa Kannuksen uusittuihin latuihin. Me liikuttiin kylläkin ihan kävellen hiihtämisen sijaan...

Toivottavasti kisat päästää hiihtämään suunnitellusti parin viikon päästä, vaikka säillehän ei voi mitään. Keski-Pohjanmaalla nää maakuntaviestit on muuten tosi iso juttu, ja ne kerää paljon niin hiihtäjiä kuin kannustajiakin paikalle. :) Lapsena parasta noissa kisoissa oli ulkona syödyt makkarat, sukulaisten tapaaminen ja Mika Myllylän nimmarin metsästäminen!