Mun pala kakkua

Leivoin viimeisten kesälomapäivieni kunniaksi mehevää suklaakakkua. Maistuisiko teille?

Ohje näihin Nutella-suklaapaloihin on MeNaisista parin viikon takaa. Tarkkaa lehden numeroa mulla ei valitettavasti ole kertoa, koska lehdestä on jäljellä vain repäisty sivun palanen jossa tää ohje on. Kun eteen tulee herkullisen näköinen suklaakakun resepti, on sitä kokeiltava.

Nutella-suklaapalat

Valmistusaika: 45 minuuttia

Tarvitset: 125 g margariinia tai voita, 1 dl sokeria, 3 kananmunaa, 2 dl vehnäjauhoja, 1/2 tl leivinjauhetta,
1 1/2 dl tummaa kaakaojauhetta, 1 dl maitoa, 1 1/2 dl Nutella -suklaapähkinälevitettä kuorruttamiseen, (mansikoita ja hasselpähkinärouhetta koristeluun)

Tee näin: Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Lisää kananmunat koko ajan seosta vaahdottaen. Yhdistä vehnäjauhot sekä leivin- ja kaakaojauhe keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan siivilän läpi vuorotellen maidon kanssa. Voitele suorakaiteen muotoinen (10 x 30 cm) leipävuoka ja kaada taikina siihen tasaisesti. Paista noin 35 minuuttia 175 asteessa. Annan jäähtyä ja kumoa sitten tarjoiluastialle. Notkista nutella ja kuorruta sillä kakun pinta. Leikkaa annospaloiksi ja koristele halutessasi hasselpähkinärouheella sekä mansikoilla.

Maistettiin tätä tottakai palaset heti kun kakku oli vähän jäähtynyt, ja olin itseasiassa vähän pettynyt. Ihan hyvää, mutta ei niin taivaallisen suklaista kuin odotin. No, piti odottaa vielä seuraavaan päivään, sillä jääkaapissa oltuaan tämä kakku paranee koko ajan, siitä tulee maukkaampaa ja mehevämpää. Jos tätä haluaisi tarjota vieraille, kannattaisi tämä siis tehdä päivää ennen jääkaappiin, jota se ehtii mehevöityä ennen tarjoilua. :) Seuraavana päivänä tämä nimittäin oli todella hyvää!

Kesäisin suklaakakun kaveriksi kuuluu ehdottomasti tuoreet mansikat, ja mä suren jo valmiiksi sitä että tuoreita mansikoita ei enää saa pitkään aikaan. Tänä kesänä en muutenkaan ehtinyt syödä itseäni mansikoilla ähkyyn, koska anoppilan mansikkapenkit on niin kaukana, eikä kaupan mansikoita ole raaskinut ostaa tarpeeksi usein. Eikä ne tottapuhuen ole olleet läheskään yhtä hyviä kuin mansikat suoraan penkistä, joten ei niitä ole tullut ostettuakaan ihan niin usein kuin olisi mansikoita tehnyt mieli. Oon useamman kerran tänä kesänä jo pettynyt ostamiini mansikoihin, ne onkin olleet puoliraakoja ja karvaita eikä makeita, tai ne on menneet ylikypsyytensä vuoksi pussissa linttaan jo matkalla kaupasta kotiin. Oonkin tehnyt taas yhden päätöksen sitä tulevaisuutta varten, kun meillä sitten joskus on oma piha; sinne istutetaan ensi töiksemme pari penkkiä mansikkaa.

Kesän tuoksut

Mun kesä 2014 on tuoksunut muun muassa appelsiinilta, mandariinilta, sitruunalta, aprikoosilta, pionilta, viinirypäleiltä ja persikankukilta. Niitä tuoksuvivahteita sisältävät kaksi tämän kesän lempparituoksuani: Burberryn Brit Sheer, sekä Biothermin Eau D'Energie vartalotuoksu.

Biothermin vartalotuoksu on nimensä mukaisesti energinen ja mun mielestäni aika sporttinenkin, oon tykännyt kevyestä tuoksusta jota voi päivän mittaan huoletta lisäillä. Burberryn Brit Sheer on mielestäni tyylikäs tuoksu, mutta samalla kuitenkin kukkainen ja raikas; ihastuin siihen ensinuuhkaisulla. Nämä kaksi on keskenään siis hyvin erilaisia tuoksuja, yhteisenä nimittäjänään kuitenkin raikkaus ja keveys.

Miltä teidän kesänne 2014 on tuoksunut?

ZigZag

Siskoni pääsi haaveilemaansa opiskelupaikkaan; yliopistoon lukemaan arkkitehtuuria. Halusin muistaa ison pääsykoeurakan tehnyttä siskoani pienellä yllärilahjalla siitä hyvästä, että yliopiston ovet aukenivat hänelle ja yksi haave toteutui. Oon niin ylpeä lahjakkaasta siskostani, joka selätti arkkitehtuurin monivaiheiset ja vaikeat pääsykokeet, ei oo ihan helppo homma päästä tuonne sisään. Itsekin muuten vielä lukiossa haaveilin arkkitehtuurin opinnoista ihan tosissani, kunnes abikeväänä sitten haaveet vaatesuunnittelun opinnoista menivät arkkitehtihaaveiden ohi. :)

Virkkasin tulevalle arkkitehdille siis putkipenaalin tusseja varten.

Tein muuten toukokuussa samanlaisen penaalin itsellenikin, mutta mustavihreänä. Lankana tässä siskonkin penaalissa on Novitan Miami, ja virkkuukoukkuna numero 3,5. Inspiraatio penaaliin on Molla Millsin Virkkuri- kirjasta, mutta itse sovellettuna tälle langalle.

Pikkusuolaiset

Mitä pientä suolaista herkkua te useimmiten ostatte kun tekee mieli jotain sellaista? Sipsejä ehkä, tai popcorneja?

Me ostetaan usein silloin Brex leipätikkuja. Nämä on tosi hyvä suolainen herkku, joka menee niin salaatissa kuin snackseina sellaisenaan, ja useimmiten me syödäänkin ne nimenomaan ihan sellaisinaan herkutteluna. Pussikin on sopivan pieni, ihan riittävän kokoinen suolaisen himoon. :) Oon maistanut vastaavia muiltakin merkeiltä, mutta ainakaan vielä en ole löytänyt Brexejä voittanutta.

Eihän nämä mitään terveyspommeja ole, mutta ei herkkujen mun mielestä tarvitse ollakaan, kunhan niitä syö vain silloin tällöin, ei joka päivä. ;)

Lounas parvekkeella

Tein tässä taas yhtenä päivänä sushia, ja herkuttelin sen aamupäivällä parvekkeella. Sushi on kyllä aina hyvää, ja maistuu erityisesti näillä helteillä, kun lämmintä ruokaa ei oikein tee mieli. Sain syödä lounaani vielä varjossa, sillä meidän parvekkeelle aurinko alkaa paistaa vasta iltapäivällä.

Mun tekisi mieli opetella tekemään insideout -makeja, koska ne on mun makuuni vieläkin parempia. Täytyy testata niitä ehkä seuraavalla kerralla... :)

Mukavuusmekko

Nyt kun mulla se on, harmittaa vaan ettei sitä ollut jo kuukausi sitten, tai kaksi kuukautta sitten. Nimittäin mukavuusmekkoa, jonka ompelin viime lauantaina. Kävin lauantaina päivällä Metsolassa, kun facebookin ompeluryhmässä kuulin että siellä on nyt mojovat kangas-alet meneillään, ja ostin pariakin kangasta. Jo kassalla harmitti etten ostanut enempää, mutta pääseehän sinne uudestaankin kunhan ostetuista kankaista on ensin jo ommeltu jotain. ;)

Kotiin päästyäni opettelin ensin langoittamaan koneeni kaksoisneulalle ja tekemään sillä kohtuullista tikkiä, ja sitten ompelin itselleni mekon superhelteitä varten. Olin lähdössä sunnuntaina istumaan useammaksi tunniksi junaan, ja maanantaina oli tiedossa helteinen hoitopäivä puolitoistavuotiaan kummityttöni kanssa, joten tarvitsin mukavaa ja joustavaa ylle. ;) Kaavan nappasin yhdestä perustopistani sekä yhdestä tunikastani yhdistämällä, ja lopputuloksesta tuli yllättävänkin kiva ja istuva! Alkuajatukseni nimittäin oli että tuskin kehtaan tällä mekolla reissuun lähteä, mutta onpahan sitten kotimekko ainakin. En halunnut mekosta vartaloa nuolevaa, koska en ole sinut keskivartaloni muhkujen kanssa, mutta en myöskään halunnut tehdä säkkimallia. Vastaus löytyi siis framilonista, jonka ompelin etukappaleelle rintojen alle, niin että mekon etumus istuu hyvin, ja vatsanseutu jää silti mukavan väljäksi. Tätäkään vinkkiä en tietäisi, jos en olisi lukenut blogeja ahkerasti, mieletön apu siis blogeista ainakin mulle!

Mekko on siis malliltaan hyvin perus, ylhäältä istuva ja alaspäin kevyesti levenevä (helmassa on myös framilon, jotta helma ihan kevyesti pussittaa, ja pysyy hyvin alhaalla tuulessakin). Tämän mallisia perusmekkoja en vain ikinä löydä kaupasta valmiina, sillä yläosani on kokoa pienempi kuin alaosa. Kaupan putkimekot nimittäin kiristävät auttamatta aina lantiosta ja takamuksesta, eivätkä todellakaan imartele kroppani muotoja. En siis tajua miksen ole alkanut ompelemaan tällaisia perusvaatteita itselleni jo aiemmin, kun kuitenkin ompelutaitoinen olen. Parempi kai silti myöhäinenkin herätys tämän asian suhteen; nyt nimittäin aion alkaa ompelemaan itselleni käyttövaatteita. :) Vaatii vielä harjoitusta, mutta intoa ja motivaatiota oppia mulla ainakin on.

Kangas on siis ohutta joustocollegea Metsolasta, ja mekko on varmaan maailman mukavin päällä. Tuun varmaan käyttämään tätä nyt loppukesällä paljon, ja talvella sitten paksujen sukkisten tai pillifarkkujen ja neuletakkien kaverina.

Kävin tosiaan yhden yön reissulla Etelä-Pohjanmaalla hoitamassa kummityttöäni. Oli tosi kiva reissu, sillä tuon ikäisen kanssa on niin huippua touhuta! Junamatkat vaan oli taattua VR:n laatua; molempiin suuntiin juna oli reilusti myöhässä. Kerrottakoon että yhdistelmänä eilinen yli kolmenkymmenen asteen helle + junasta ilmastointi rikki + myöhästelevä ja koko ajan aikataulusta lisää jäävä juna ei ollut kovin mieltäylentävä kombinaatio. Välissä vaihdettiin myös veturia ja tehtiin muitakin teknisistä ongelmista johtuvia pysähdyksiäkin tottakai. Hengissä silti selvittiin, vaikka kieltämättä vähän kiristi että matkaan jonka olisi autolla ajanut neljään tuntiin, meni nyt kaikkinensa kuusi ja puoli tuntia. Onneksi päivä oli ollut niin mukava, että sen voimalla jaksoi tuon tympeän kotimatkankin! ;) Ja onneksi oli uusi mukava mekko.

Käsityömuistoja #4

Papiljottipussi äidille.

Tämän oon tehnyt joskus vähän alle kymmenvuotiaana äidilleni synttärilahjaksi, ja kyllä, se on papiljottipussi. Tämä ei ollut mikään koulun käsityö, vaan tein tämän kotona, mutta inspiroiduin koulussa tehdyistä käsityöpusseista, ajatellen että äiti voisi säilyttää ja kuljettaa tällaisessa papiljottejaan.

Kankaan löysin äidin kangasvarastoista, joita mulla oli lupa vapaasti käyttää ompeluksissani. Tietysti pieneen harakkaan vetosi kankaan kimallus, koska musta tämä diskopallokuosinen kangas oli silloin tosi ihana. :D Nyöriksi valitsin neonvihreää, ja äidin nimikirjaimet kirjailin keltaisella ja luonnonvalkoisella.

Aika hellyttävä pussukka, ja se on säilönyt papiljotteja jo aika pitkään. :)

Kuviovirkatut pussukat

Kuviovirkkasin pari pikkupussukkaa, joista tuli mielestäni aika söpöjä.


Pussukat on virkattu numeron 3,5 koukulla Novitan Miamista. Korallisen pussukan koko on n. 17 x 13 cm, ja harmaaraidallisen koko on noin 15 x 11 cm. Vuorta en laittanut ollenkaan, koska virkattu pussukka on aika jämäkkä, ja toinenkin puoli on siistinnäköinen. Vetoketjut ompelin kiinni käsin, koska koin sen helpommaksi ja siistimmäksi, ja kenties varmimmaksi keinoksi, ettei ainakaan mene purkuhommiksi.

Harmaaraidallinen meni lahjaksi, mutta korallisen jätän varmaan omaan käyttööni. Näitä voisi kyllä virkata lisääkin, oli aika nopeita ja mukavia tehdä. :)

Grillinyytit

Tehtiin viikko sitten mökillä ollessamme paljon ruokaa grillissä, ja yksi viikonlopun suuri suosikki oli grillinyytit. Kasvikset olisi hyvin voinut sekoittaa valmiiksi sekoituksiksi ja grillata keskenään samassakin nyytissä, mutta me kuitenkin tehtiin kaikille kasviksille omat nyyttinsä. Näin oli helpompi tarkistella oikeat kypsyydet, sillä esimerkiksi paprika pehmeni ennen muita kasviksia.

Koska mökillä meillä ei ollut saatavillamme suurta maustekaappia (ei siis oikeastaan mitään mausteita) puhumattakaan tuoreista yrteistä, mentiin tällä kertaa aika simppelillä kaavalla. Paprikat ja kesäkurpitsat paloiteltiin pieniin paloihin, lorautettiin valmista maustettua grilliöljyä päälle ja nakattiin nyytit grilliin. Punasipulit suikaloitiin, päälle oliiviöljyä sekä suolaa ja sokeria (voi kunpa olis ollut hunajaa, se olis sopinut varmasti hyvin!), ja nyytti grilliin.

Uudet perunatkin onnistui grillissä hyvin, kun ne paloitteli tarpeeksi pieniksi (muuten kestäisi kypsyä tosi kauan), ja nakkasi päälle kunnon nokareen voita ja suolaa.

Tykättiin molemmat kaikesta tosi paljon, vaikka kaikki olikin niin simppelisti maustettua. Ehkä ulkona ja grillattuna kaikki vaan maistuu niin mystisen hyvältä. ;) Kaikki muu on moneen kertaan ennenkin grillattua ja hyväksi todettua, mutta perunoita laitettiin nyt ekaa kertaa grillissä. Ja laitetaan takuulla uudestaankin, oli nimittäin niin helppoa kun kaikki tuli grillistä, ei tarvinnut välillä juosta sisälle tarkistamaan kiehumassa olevia perunoita.

Folionyyteissä grillaus on siksi niin kätevää että kypsät nyytit pystyy nostamaan grillistä pois odottelemaan lihojen kypsymistä, sillä folion sisällä kaikki pysyy pitkään kuumana.

Nallikari

Keskiviikkona kävin viemässä miehen töihin iltavuoroon, ja ajoin itse pariksi tunniksi Nallikarin rantaan. En ollut vielä käynyt ollenkaan Oulussa rannalla tänä kesänä, joten pitihän tuo aukko paikata.

Nallikari on kyllä upea paikka, niin pitkät rannat ja hienoa hiekkaa. Ja vaikka aurinkoisena ja helteisenä iltapäivänä parkkipaikat oli täynnä ja väkeä paljon, oli isolla rannalla silti mukavan väljää; kenenkään kylkeen ei tarvinnut omaa pyyhettään levittää.

Kaunista. Yksin en rannalla jaksanut makoilla kuin ehkä tunnin verran kirjan kanssa, ja toisen tunnin käveleskelin ympäriinsä maisemia ihaillen. Tuonne täytyy päästä kyllä uudestaankin, toivottavasti jo loppuviikolla jos vaan säät suosivat. :)