Kaislakori ja kosmetiikkasuosikkeja

Uudet kesälempparini:

Ihastuin kovasti tuohon mansikkapirtelön tuoksuiseen suihkugeeliin, ja se on ollut mulla käytössä jo pari viikkoa. Nyt saakin sitten tuoksua karkilta ja makealta koko tyttö, hiukseni kun pesen aina karkkisen tuoksuisilla Tigin epic volumeilla. Joidenkin mielestä nuo tuoksuu imelälle, mun mielestä pelkästään ihanalle.

Toinen uusi suosikki on the Body Shopin body mist, vartalotuoksu. Vartalotuoksut on kesällä kivoja, kun ne on hajuvesiä kevyempiä, eli niitä voi huoletta suihkaista lisää myöhemmin päivällä kun tuoksu on hälvennyt. Tämä mun, moringa eli kukkaistuoksuinen, on tosin yllättävänkin vahvan tuoksuinen heti suihkauksen jälkeen. Luulen, että hedelmäiset suihkeet olisi raikkaampia, ja haluaisinkin vielä toiseksi jonkun sellaisen kevyen, raikkaan body mistin.

Punottu korikin on ihana, ostin sen keväällä kirpparilta kahdella eurolla. Melkein harmittaa etten ostanut toistakin, niitä kun oli samassa pöydässä useita eri kokoisia...

Ps. Alkuviikko on ollut aikamoista huisketta, maanantaina alkoi loman jälkeen taas työt (eka pätkä lomaa takana, mutta kaksi viikkoa lomaa odottaa vielä loppukesästä!), ja eilen juhlittiin mieheni valmistujaisia. Maanantai-ilta töiden jälkeen menikin leipoessa ja siivotessa yön puolelle asti, ja eilen kahviteltiinkin insinööriä koko päivä aamupäivästä iltamyöhäiseen, ja tänään tehtiin töiden jälkeen vielä pikavisiitti Ouluun. Siinäpä melkoinen aloitus viikolle. :D Huominen töitä, ja sitten kaksi päivää juhannusvapaata! Palailen kuvien muodossa vielä noihin juhliin myöhemmin. :)

Asuntoautomatkailua

Vihdoin sain aikaiseksi käydä vähän läpi viime viikon asuntoautoreissumme kuvia, ja ajattelin lätkäistä niistä tänne yhden reissupostauksen, kun sitä jo kyseltiinkin.

Asuntoautomatkailu ei ehkä oo se trendikkäin tai mediaseksikkäin matkailumuoto, eikä varsinkaan nuorten aikuisten keskuudessa. :D Me kuitenkin tykätään reissata välillä asuntoautolla, kätevää kun autossa matkaa mukana niin keittiö, vessa kuin makuuhuonekin, ei tarvi kyttäillä kelloa tai taukopaikkoja, kun taukopaikka löytyy mistä vain tienposkesta tai parkkipaikalta.

Viitasaaren ABC:n pihalla oli hauskat tienviitat. Tuossa oli hyvä tehdä reissun jatkosuunnitelmaa. Rooma 3277 km, Jyväskylä 100 km vai Vaasa 235 km? Suunnaksi ei kuitenkaan otettu mitään noista, vaikka kieltämättä Rooman suuntaan olisi eniten tehnyt mieli.

Kuopion uusi Matkus- kauppakeskus oli yhtenä reissumme pysähdyspaikkana. Kyseessä ei ollut mikään pikapysähdys, koska kauppakeskuksella riitti kokoa, ja shoppailemaan piti päästä. Shoppailin vähän sisustusjuttuja ja urheiluvaatteita, sekä parit ihanat ja edulliset kengät Skopunktenista. Ikeassa tehtiin kaikkien aikojen nopein läpikävelymme, ja ostettiinkin vain jotain ihan pientä.

Kuopiossa piti tottakai maistaa myös kalakukkoa. Ja ainakin tuo lohikukko oli tosi hyvää!

Siis miten ihania on nämä valoisat kesäyöt? Käytiin monena iltana vielä iltakävelyllä kymmenen-yhdentoista aikaan, ja itseasiassa suurin osa tämänkin postauksen ulkokuvista on siihen kellonaikaan kuvattuja.

Skumppaa ja bezzerwizzeriä.

Skumppapullo on vain 2 dl pullo, mutta siitä riittäneet lasilliset maistui hyvältä illalla leirintäalueella, kun skoolattiin samalla kun pelailtiin bezzerwizzer- tietokilpailua monta tuntia putkeen. Koukuttavan hyvä peli!

Käytiin yhtenä päivänä reissun varrella myös Timon kummeja moikkaamassa heidän mökillään Pieksämäellä. Kerettiin käydä pienellä moottoriveneajelullakin ennen kuin ukkonen ja sadekuuro iski, niiden iskiessä oltiin jo onneksi mökin lämmössä.

Paluumatkalla ajettiin Tuurin kautta, pitihän Keskisen Vesaa käydä moikkaamassa ja Keskisen kyläkaupassa pyörähtämässä. Vesa tulikin kaupalla vastaan, niinkuin tulee aina kun Keskisellä käy. Vaikka harvoin Keskisellä käydäänkin (viime reissusta joku 5-6 vuotta), niin aina siellä Vesankin näkee. Taitaa pyöriä kaupallaan harva se päivä.

Reissu huipentui vielä kyläreissuun, kun käytiin moikkaamassa kummityttöä. Reissun parhaat kuvatkin on siitä pikkuneidistä, melkoisen veikeitä ilmeitä on jo 4 kk vanhalla Olivialla! :D

Oltiin reissussa siis neljä yötä, ja mentiin aika fiiliksellä, ei kauheasti suunniteltu etukäteen mitään. Ja sehän se parasta onkin asuntoautolla reissatessa, kun ei tarvikaan suunnitella. Kelejä oli moneen lähtöön, välillä paistoi aurinko, mutta enimmäkseen taisi sadella vettä, välillä aika koviakin kuuroja. Ja tulipa myös todettua että kova ukkonen kuulostaa aika järeältä asuntoautosta käsin koettuna.

Onneksi Timon porukoilla on asuntoauto, jota saadaan aina lainata, niin reissaaminen on helppoa ja aika edullistakin. Ja Suomesta löytyy kyllä paljon hienoja paikkoja, joihin tekisi mieli ajella asuntoautolla.

Reissun jälkeen viihdyttiin pari yötä kotosalla, ja nyt viikonloppuna käytiin vielä mökilläkin. Kalastettiin ja soudettiin kaatosateessa, mutta kesäsade oli niin lämmintä, että vaikka vaatteet oli litimärät, ei ollut yhtään kylmä. Ja sittenhän oli erityisen mukava mennä puusaunaan. :) Rentoa olemista, onneksi ehdittiin mökilläkin käymään.

Tänään oon vietellyt tältä erää viimeistä kesälomapäivääni, mutta onneksi loppuloma odottelee elokuun alussa, niin yhtään ei ahdista töihin paluukaan. Viimeistä lomapäivääni oon vietellyt muun muassa ikkunoita pesten. :D Yllättävästi on pesemistä kerrostalokolmionkin ikkunoissa, varsinkin kun parveke todellakin on täysin lasitettu, ja laseja riittää kahdeksan metrin matkalta lattiasta kattoon. :D Mutta ihan mukavaa hommaahan ikkunoiden pesu on, hermot vain menee niihin ainaisiin rantuihin joita aina vaan jää.

Nyt nukkumaan, sillä aamulla kutsuu työt!

Lehtijuttu - Keskipohjanmaa 15/06/2013

Eilisessa Keskipohjanmaa -lehdessä oli yhteisjuttu minusta ja ystävästäni Annasta, AICA designin ja Anna Nygård Designin tiimoilta.

Oma naama löytyi heti etusivulta, mikä yllätti ja järkytti heti aamulla. Itse juttu näkyy tuossa alla, ja kirjoitin lisäksi jutun vielä auki tuohon alle, kun kuvasta oli hankala saada tekstistä selvää.

Sanni Aho
KOKKOLA (KP)

Moderneja tuotteita perinteisin menetelmin
Käsityöharrastuksesta kipinä omien tuotteiden valmistukseen

Ekologiset arvot ja kierrättäminen ovat tulleet jäädäkseen ja edulliset tai jopa ilmaiset materiaalit ovat haluttua tavaraa. Kahvipaketeista punottu laukku on ehkä se tunnetuin kierrätystuote, mutta nykyajan käsityöläiset kehittävät tuotteita uusista materiaaleista.
   – Suurin ongelma kierrätystuotteiden tekemisessä on pääseminen käsiksi suureen määrään tasalaatuista materiaalia, tiivistää AND-tuotemerkin yrittäjä Anna Nygård.

Anna Nygård ja Annika Levänen käyttävät vapaa-aikaansa omien tuotteiden kehittelyyn. Tytöt tutustuivat opiskeluaikana ja valmistuivat muutama vuosi sitten Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta tekstiili- ja vaatetustekniikan insinööreiksi. Molemmat ovat päätyössä muualla, Anna vöitä ja asusteita toimittavassa yrityksessä ja Annika vaateliikkeessä, mutta illat ja viikonloput kuluvat oman tuotemerkin parissa. Sekä Annan AND:in että Annikan AICA Designin tuotteet näkivät ensikertaa päivänvalon Kokkolassa viime joulun alla pidetyssä Pop up-kauppa Himmelissä.

Virkaten suojapusseja elektroniikalle

Kannuksesta kotoisin oleva Annika Levänen on tehnyt käsitöitä pienestä pitäen ja itse tekeminen on rakas harrastus. Lempitekniikka riippuu oikeastaan vuodenajasta, sillä kesäisin maistuu virkkaaminen ja ompelu, talvisin neulominen. Lisäksi hän askartelee ja on pitänyt kansalaisopistossa kursseja korttien tekemisestä. Novitalle Annika on tehnyt freelancerina neulemalleja ja esimerkiksi suositut tennarivillasukat ovat hänen suunnittelemansa.

– Keksin viime syksynä kotelot älypuhelimille ja tablet-laitteille, kun aloin tosissani miettimään minkälaisille tuotteille olisi tarvetta ja kysyntää. Kokeilin muutamia eri tekniikoita ja päädyin sitten virkkaamaan pussukat tuotteille. Sattumalta pari viikkoa sen jälkeen kun olin saanut ensimmäiset tuotteet valmiiksi ja sivut Facebookiin auki, otettiin minuun yhteyttä ja pyydettiin mukaan Himmeliin, Annika kertoo tuotemerkkinsä syntytarinasta ja ensimmäisestä myyntikanavasta.

Sittemmin virkattujen kännykkäkoteloiden lisäksi AICA Design-merkin alta löytyy kangaskasseja, mukinalusia, heijastimia ja huopaisia kännykkäkoteloita. Suunnitelmissa Annikalla on lisätä valikoimaan enemmän sisustustuotteita. Joulun alla Himmelissä tuotteiden menekki yllätti ja silloin piti tehtailla täydennystä valikoimiin jatkuvasti.
– Nyt tuotteita menee tasaisella kysynnällä ympäri Suomen. Teen koteloita myös ihan tilaustyönä asiakkaan puhelimen mittojen mukaan ja väritoiveita kuunnellen.

Materiaaliksi kännykkäkoteloille Annika on valinnut nimenomaan puuvillalangan, joka on puoliksi kierrätyspuuvillasta valmistettua.
– Materiaalivalinta sulkee pois joitakin kivoja värejä, mutta puuvillalangasta virkattu pussi taas pysyy hyvin muodossaan ja laitteiden näytöt pysyvät siinä hyvänä.

Annikalle käsityöt ovat intohimo ja kun toteutuspuolelle riittää aikaa, niin markkinointipuoli jää väkisinkin vähän vähemmälle ajan puutteen vuoksi. Haaveena Annikalla on jonain päivänä olla yrittäjä, mutta mikään kiire hänellä ei ole heittäytyä työllistämään itse itseään. Harrastuspohjalla ideoiden kehittelyyn on aikaa ja intoa.

Erehdysten kautta koreiksi

Annan kohdalla kaikki alkoi pari vuotta sitten pilttipurkeista, kun hän äitiyslomalla ollessaan pesi ja valmisti lasipurkeista sylinterin muotoisen valaisimen. Valaisin kävi Habitaressa ja Annan harrastus kierrätysmateriaalien hyödyntäjänä sai alkusysäyksen.

– Silloin alussa sain kavereilta esimerkiksi vanhoja lamppuja materiaaleiksi ja nyt kun olen saanut vähän tunnettuutta muuallakin Suomessa, niin isommat firmat saattavat ottaa yhteyttä ja tarjota materiaalijämiä. Kaikkea en pysty hyödyntämään, mutta on mukava että kiinnostusta löytyy yritysmaailmastakin, kehuu Anna.

Kotona remontista tähteiksi jääneet sälekaihtimet pyörivät Annan projekteissa pitkään mukana ja hän koetti keksiä tapoja hyödyntää niitä. Korin punomisen hän aloitti monesti, mutta lopetti homman yhtä monta kertaa, kunnes lopulta keksi oikean tekniikan.
– Olisi ehkä ihan ensimmäisenä pitänyt käydä lukemassa kirjastossa pärekoriohjeita, niin ei olisi tarvinut pitkään yrittää itsekseni, Anna nauraa.

Nyt korin tekeminen onnistuu hetkessä ja Anna on käynnistellyt tuotantoa opettamalla eri toimintakeskuksissa sälekorien tekemistä. Anna ostaa valmiit korit keskuksilta ja lähettää ne eteenpäin jälleenmyyjilleen tai netin kautta ostajille. Myös materiaalin hankinnan eteen Anna on tehnyt pitkän taustatyön ja eri säleverhojen ominaisuudet ja värisävyt ovat tulleet tutuksi. Korimateriaaleiksi päätyy kaihtimien teossa pätkityt pätkät ja jälleenmyyjilleen Anna pystyy tarjoamaan valkoisia ja hopeisia koreja sekä puujäljitelmää. Mustaa sälekaihdinta on saatavilla todella vähän ja ne menevät aina kaikki heti.

 – Eri sälekaihdinfirmoilla on eri laadut ja joidenkin firmojen kaihtimet eivät sovi ollenkaan korien tekoon. Nyt olen kuitenkin saanut sovittua erään sälekaihdinyrityksen kanssa, että he toimittavat ylijäämämateriaalin minulle.

Osa-aikayrittäjänä Anna tekee nykyään nelipäiväistä työviikkoa ja perjantait on pyhitetty AND:in kehittelyyn. Haaveissa ja toteutettavana on oma verkkokauppa sekä uusia tuotteita tuotemerkin alle.
– Korien tuotannon käynnistäminen on ottanut oman aikansa, mutta nyt näyttää hyvälle.

Annan ja Annikan nettisivut: www.annanygard.com ja www.aicadesign.fi


Tee itse, hyvä siitä tulee

VHS-nauhasta virkattu kori

VHS- kasetteja on kotitalouksien vintit pullollaan ja nauhurit on jo aikaa sitten kiikutettu säilytykseen. Videokasettinauhaa voi kuitenkin valjastaa uusiin käyttötarkoituksiin ja siitä voi virkata matonkuteiden tapaan koreja. Materiaaliksi kuvan koriin riitti noin puolikas nauhallinen. Myös pakkausmuovi tai muovikassit sopivat virkkaamiseen, kunhan ensin leikkaa muovin kuteeksi.
- Erityisesti pakkausmuovikudetta on melko helppo virkata, vinkkaa Annika.

Korista lamppu

Valaisimia aivan aluksi tuunannut Anna vinkkaa liittämään muovikorin lampunjohtoon, joita saa kaupasta.
- Korin rei'istä valo siivilöityy hauskan näköisesti kattoon tai seinään muodostaen erilaisia kuvioita, Anna sanoo. Lamppuina kannattaa käyttää ekologisempia LED-valoja, niin ei ole vaaraa kuumenemisesta.



Lisää juttua löytyy myös KP24.fi:n nettisivuilta, tästä juttuun.

---

Meiltä pyydettiin juttuun siis omien tuotteidemme lisäksi diy- vinkit lehden lukijoille, itse vinkkasin tuon korien virkkaamisen VHS-nauhasta ja pakkausmuovista, lisää kuvia noista materiaaleista virkkaamistani koreista löytyy vanhoista blogijutuistani täältä ja täältä.

Kiitos jutusta Sanni, ja kiitos kuvista Pekka!

Kesä ja mansikat

Toissapäivänä kylässä piipahtaneelle serkulleni piti tottakai olla jotain tarjottavaa, ja olosuhteiden pakosta päädyin aika simppeliin kakkuun- pavlovaan valmismarenkipohjalla.

Olosuhteiden pakosta siksi, että sovittiin kyläilystä vasta edellisenä iltana, ja sitten mulla buukkautui päivä täyteen haastattelusta ja kuvauksista, joten aikaa suuremmille leipomisille ei jäänyt. Toisekseen serkullani on keliakia, joten ei mulla edes ollut hihassa mitään nopeaa ja helppoa gluteenitonta leivonnaista jonka osaisin äkkiseltään tehdä, paitsi pavlova.

Totesinkin, että näin kesäisin kannattaisi varmaan pitää aina kaapissa yhtä kaupan valmismarenkipohjaa, niin vieraille olisi aina tarjottavaa. Kyllä meiltä yleensä löytyy aina jääkaapista vispikermaa, ja hedelmiä ja marjojakin on aina, sekä pakkasessa että tuoreina.

Tätä kakkua varten ostin kesän ekat mansikat. Tai no, ostin ihan ekat mansikat jo kuukausi sitten kaupan hedelmähyllyltä, mutta eivät ne edes maistuneet mansikoilta kun olivat niin vetisiä ja mauttomia. Nämä lasken siis ensimmäisiksi oikeiksi tämän kesän mansikoikseni.

Perinteiseen pavlovaanhan tulee vain marenkipohja, kermavaahtoa ja marjoja/hedelmiä, mutta itse olen usein (kuten tein nytkin) sipaissut marenkipohjan päälle ennen kermavaahtoa vielä ohuen kerroksen nutellaa, eli suklaapähkinälevitettä.

Mansikoiden lisäksi ostin ekaa kertaa tälle kesälle myös kirsikoita. Rakastan kesässä sitä, että terveellisiä herkkuja kuten mansikoita, kirsikoita ja herneitä, on hyvin saatavilla. Voi kesä ja mansikat!

Ps. Tämän aamun Keskipohjanmaassa ollaan, ja oma naama löytyy näköjään ihan etusivulta. :D Skannailen jutun tännekin sitten myöhemmin, kunhan saan lehden paperiversion käsiini!

Hetki parvekkeella - ja ajatuksia bloggaamisesta

Kiirepäivän keskellä vietin hetken parvekkeella. Pari hyvää lehteä, välipalaa ja musiikkia matkaradiosta. Puoli tuntia totaalirentoutumista kiireisen päivän keskellä tekee kumman hyvää.

Eilen oli kiireinen päivä täynnä tapahtumia. Tehtiin haastattelua ja oltiin kuvauksissa paikallislehteen Keskipohjanmaahan, jossa juttu ilmestyy huomenna. Juttu tehtiin siis AICA designin tiimoilta, yhdessä Anna Nygård Designin kanssa. Koko homma kävi tosi nopeasti, kun toimittaja soitteli toissailtana, ja eilen jo istuttiin pöydän ääressä juttelemassa ja haastattelua tekemässä.

Olikin aika jännittävää kertoilla omasta tekemisestään, tää kun on eka kunnon lehtijuttu johon annan enemmän kuin pari kommenttia. Aina jännittää, että onko osannut ilmaista ajatuksensa oikein ja välittyykö sanomisista oikea kuva, mutta onneksi sekä toimittaja että kuvaaja oli niin mukavia, rentoja tyyppejä, että luottamus on kohdallaan. Uskon että juttu on mainio!

Illalla sain vielä vieraaksi rakkaan ystävän, joka on myös serkkuni. Nähdään sen verran harvoin, että aika lensi tosi nopeaa kuulumisia vaihtaessa. Ihana vierailu!

Päivä olisi ollut tosi mainio, jos takaraivossa ei olisi painanut suru ystävän puolesta. Blogissa tulee juteltua aina vain niistä elämän iloisista ja hauskoista puolista, koska haluankin yleensä pitää täältä pois surut ja synkät asiat. Tuntuu vain usein todella ristiriitaiselta pitää yllä hyvänmielen blogia, ja kirjoitella turhanpäiväisistä elämän pienistä jutuista, kun läheisillä ja omassakin elämässä on välillä tottakai läsnä myös surua, murheita ja ikäviä asioita. Vaikka blogini täyttyy leipomistani muffinseista, askarteluista, sisustusjutuista intoilusta tai ihanien kenkien hehkutuksesta, ei se tietenkään ole ikinä koko totuus. Välillä tulee mietittyä sitä, pidetäänkö minua pinnallisena jos kirjottelen iloisen tekstin jostain ihanasta jutusta, vaikka lähipiirissäni on surua tai murhetta. Että tuomitaanko minut kylmäksi tai ajattelemattomaksi iloisten blogipostausteni vuoksi, vaikka tosiasiassa ne ikävät asiat kyllä painavat, mutta en halua niitä vuodattaa tänne blogiini. Välillä jää jopa postaamatta siksi, että koen etten voi tällaista keveää asiaa kirjoittaa päivänä, joka on vaikkapa jollekin läheiselle todella raskas.

Että ymmärtävätkö ihmiset, tutut ja tuntemattomat, että blogini ei ole yhtä kuin koko elämäni ja kaikki ajatukseni? Blogini on paikka jossa pääasiassa käsittelen vain niitä elämän pinnallisempia puolia, kauniita asioita joilla haluan tuoda iloa itselleni ja muille. Blogi on mulle paikka jossa intoilen, ihastelen ja haluan jakaa iloa eteenpäin. Se, etten kirjoita jostain tapahtumasta tai asiasta elämässäni, ei tarkoita etteikö se asia olisi minulle tärkeä tai olisi koskettanut syvältäkin. Harvoinhan ne elämässä oikeasti merkityksellisimmät ja tärkeimmät asiat edes päätyy blogiin, koska ne ovat niitä henkilökohtaisimpia asioita joita ei halua jakaa avoimesti kaikkien kanssa, varsinkaan blogissa jota voi lukea kuka tahansa. En myöskään halua loukata kenenkään läheiseni yksityisyyttä, joten helpompaa on jättää kaikki heitä koskettava blogista pois.
Kirjoitin sitten blogiini askartelemastani kortista tai syömästäni herkkuaamiaisesta, se on vain pieni pala elämääni, ja oikeasti ajatukseni voivat olla ihan toisaalla. Niinhän se menee elämässäkin, arkielämän tilanteissa täytyy toimia tilanteen vaatimalla tavalla, sisimmistä ajatuksista huolimatta. Töissäkään ei voi murehtia omia murheitaan, vaan on hymyillen palveltava asiakkaat, ja omat murheet käsitellään sitten vapaa-ajalla. Vähän samaan tapaan suhtaudun blogiini, jätän täällä ikävät ajatukset taka-alalle ja käsittelen ne itsekseni tai läheisteni  kanssa.

Kuten eilen annoin iloisena haastattelua ja hymyilin lehtikuvaajalle, mutta sisimmät ajatukseni olivat ystävässä, jolla on suuri suru.

Muistakaa siis rakkaat lukijat, että vaikka kaikki mitä blogiini kirjoitan, on aitoa, niin se ei ole koko totuus. Vaikka aidosti rakastan kaikkea kaunista ja todellakin innostun pienistä jutuista, niin elämässäni on muutakin, ja oikeasti tärkeämpiäkin asioita. Halusin vähän avata ajatuksiani, sillä usein olen pyöritellyt näitä asioita mielessäni. Pidetään tämä blogi jatkossakin hyvänmielen paikkana, mutta muistetaan elämän muutkin puolet. :)

Itsetehty turkinpippurijäätelö

Kirjoittelin täällä, että tein macaronseista ylijääneistä keltuaisista jäätelöä. Huomasin kuvia koneella katsellessani, että se jäätelö on jäänyt kokonaan postaamatta. Korjaanpa asian nyt.

Tein silloin siis macaronseja, joihin käytin valkuaiset, ja mietiskelin mihin käyttäisin keltuaiset. Googlailun tuloksena päädyin kokeilemaan jäätelön valmistamista ilman jäätelökonetta. Jäätelönvalmistukseenkin löytyi hyvin erilaisia ohjeita, helpoista "sekoita ainekset ja anna jäätyä"- ohjeista aina monimutkaisempiin ohjeisiin, joissa ainekset ensin keitettiin. Helppo reitti olisi ollut samalla varmempi onnistuminen, mutta arvelin, että keittämällä saisin lopputuloksesta enemmän oikean jäätelön kaltaista rakenteeltaan. Toki myös reteästi ajattelin, että sen verran olen leiponut että tämäkin kyllä onnistuu.

Alkuperäinen ohje jota käytin oli lakkajäätelöön, enkä tiedä mikä meni mulla ohjeen modauksessa vikaan, mutta jokin meni, sillä lopputulos ei ollut toivotunlainen.

Tässä ohje niinkuin itse tein:

Jäätelö

6 dl kuohukermaa
4 kananmunan keltuaista
2,5 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
(näiden lisäksi alkuperäisohjeessa oli 200 g lakkoja ja 3 rkl lakkalikööriä, mutta jätin ne pois, ja nakkasin sen sijaan sekaan turkinpippurirouhetta.)

Kaada kerma paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen lähes kiehuvaksi. Lisää sokeri ja sekoita, kunnes sokeri on liennut. Nosta kattila pois liedeltä. Sekoita keltuaiset kevyesti ja lisää kerman joukkoon koko ajan sekoittaen. Nosta kattila takaisin liedelle ja kuumenna kiehumispisteeseen. Älä keitä. Mausta seos vanijasokerilla sekä turkinpippurirouheella. Kaada seos pakastuksen kestävään astiaan ja laita pakastimeen. Kun seos on reunoiltaan jäähtynyt, vatkaa seosta sähkövatkaimella. Toista 3 kertaa jäätymisen aikana ja anna jäätyä loppuun asti.

Itse vatkasin seosta useamminkin kuin kolme kertaa, ja silti meni monta päivää ennenkuin jäätelö alkoi näyttää vähän kiinteämmältä. Kun muutaman päivän kuluttua tein lusikallatökkimistestin, ja totesin jäätelön syömäkelpoiseksi, näytti jäätelö kupissa kuitenkin tältä:

Jäätelö oli todella löysää, ja vaikka se astiassa näytti jäätelöltä, se suli nopeasti ja kupissa se näytti sulaneelta jäätelöltä. Maku oli hyvä, mutta rakenne sulanut.

Tässä vaiheessa kumosin koko satsin takaisin kulhoon, vaahdotin purkillisen kermaa ja sekoitin kermavaahdon jäätelön joukkoon. Ajattelin, että se tekisi jäätelöstä kiinteämpää. Ja oikeaan osuin. Seuraavana päivänä jäätelö oli jo oikeamman näköistä.

Toki tälläkin kertaa jäätelö suli kulhossa paljon nopeampaa kuin kaupan jäätelö, mutta rakenne oli hyvä (vaikkakaan ei vieläkään niin kiinteä että olisi saanut hienoja palloja) ja maku kohdallaan. Ihan jäätelöltä näytti ja maistui!

Uskon, että mulla meni ohjeessa vikaan siinä vaiheessa kun skippasin lakat ja lakkaliköörin ja korvasin ne turkinpippurirouheella, joka ei tietenkään ole yhtään sama asia. :D Tai sitten kuumensin seosta liedellä liian kauan.

Tällä ohjeella kuitenkaan tuskin tulee enää tehtyä, oli tosi työlästä, vaikka maku olikin lopulta hyvä. Seuraavaksi taidan nöyrtyä ja kokeilla niitä ohjeita, jotka alkuun ohitin liian simppeleinä. Ja olen myös alkanut vähän haaveilla jäätelökoneesta, kun näin Prismassa sellaisen pienen ja söpön. Eikä ollut kalliskaan. Mutta järki haraa silti vähän vastaan, että tarvitaanko me oikeasti jäätelökonetta?

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin

Ollaan tällä hetkellä asuntoautoilemassa savonmualla, mies keittelee tuossa pannukahvia ja mä aattelin tulla moikkaamaan tänne blogin puolelle, että hengissä ollaan vaikka ei kuulu - ollaan vaan niin lomalla.

Ollaan ajettu ja kävelty paljon, shoppailtu kiitettävästi, syöty hyvin (muun muassa kalakukkoa tottakai!), nukuttu makiasti sekä nautittu auringosta, sateesta ja ukkosestakin. Kaikista kesäsäistä siis, mitä Suomen kesään kuuluukin.

Jatketaan lomailua, palaillaan!

Hortensia

Näin puutarhalla kukkia hakiessani niin upean Hortensian että en voinut jättää sitä kauppaan.

Eilen mulla oli oikein kunnon parvekkeensiivoamispäivä. Imuroin (on muuten ärsyttävää ettei keskuspölynimurin johto riitä parvekkeelle kuin ihan keskelle, molempiin reunoihin jää parin metrin kaistaleet johon ei ylety. Rikkaimurilla töpötellen meni siis loppu parvekkeen imurointi. :D), kävin ulkona tamppaamassa parvekkeen matot ja pehmusteet, istutin tuijia ja kukkia ruukkuihin, pyyhein pölyt kaikista parvekkeen kalusteista ja lopuksi järjestelin. Kukkia aion hakea vielä lisääkin, samoin yrttejä. En uskaltanut ostaa kaikkia vielä, sillä lähdetään piakkoin muutamaksi päiväksi kotoa pois, ja pelkään että kukat ja yrtit kuihtuu sillä välin jos tällaiset helteet jatkuu. En vain jaksanut enää odottaa, vaan halusin jo päästä vähän istutushommiin, joten ostin kuitenkin jo muutaman kukan.

Lopusta parvekkeesta laitan kuvia myöhemmin, nyt ihastellaan tuota hortensiaa.

Meillä on parvekkeella vanha kenkäteline kukkia varten, ja se on kyllä kätevä, ja mielestäni myös kivan näköinen. Alatasanteella säilyy laatikoissa tuikkuja, kasviravinteita ynnä muuta pientä, ja ylätasanne on hyvä kukille ja yrteille. Nyt ylätasanteella on vielä tyhjät ruukut, mutta eiköhän nekin pian saa täytettä.

Parveke on meille kyllä tosi tärkeä. Meidän parveke on iso ja lasitettu, ja vietetään siellä paljon aikaa keväästä pitkälle syksyyn. Sehän onkin kuin yksi huone lisää moneksi kuukaudeksi. Toki oma piha olisi vielä ihanampi, mutta kun siihen ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta, niin iloitaan siitä että meillä on edes parveke! :)

Täydellinen herätyskello

Nettisurffaillessani löysin täydellisen herätyskellon, jonka ostaisin heti, jos raaskisin laittaa satasen herätyskelloon. Satasella saa parit laadukkaat kengät, uudet verhot olohuoneeseen ja keittiöön, kymmenen elokuvalippua, kaikki kukat ja kasvit parvekkeelle kesäksi tai vaikkapa uuden objektiivin tai lisäsalaman järkkäriin. Eli ei ole tulossa sadan euron herätyskelloa tähän talouteen ihan heti, mutta haaveiluhan on ilmaista.

Tämä täydellinen herätyskello on Georg Jensenin teräksinen kello, jonka on suunnitellut Henning Koppel.

Kuva Finnish Design Shop

Yksinkertaisen tyylikäs kello, jossa on kivana yksityiskohtana sininen herätysviisari. Kelpaisi!
 

Ylioppilaan juhlintaa

Tuli pieni blogibreikki, mutta hyvästä syystä. Siskoni pääsi ylioppilaaksi, joten perjantai meni juhlia järjestäessä, lauantai juhlissa ja sunnuntai juhlien jälkiä siiivotessa. :)

Niin kaunis ja fiksu sisko juhlittavana, ja niin mukavat juhlat. Itse vietin juhlapäivän keittiössä, en kylläkään syömässä, vaan kahvittamassa vieraita. :)

Äiti oli hoitanut suurimman osan tarjottavista, mutta siskon kanssa tehtiin myös osa, ja osa leivottiin porukalla.

Macaronseja tehtailtiin siskon kanssa jo vappuna pakkaseen, ja sulatin ja täytin ne sitten juhlia edeltävänä päivänä. Macaronsin kuoret on värjätty keltaisella elintarvikevärillä hennon vaaleankeltaisiksi, joka oli myös siskoni mekon väri. Täyte on nutellaa, eli suklaapähkinälevitettä ihan sellaisenaan. Nutellan vuoksi ei uskallettu laittaa macaronseja esille kulhoon, kun näillä helteillä (juhlapäivänä +27!) pelättiin nutellan sulavan, vaikka macaronsit säilytettiinkin jääkaapissa. Muutenkin säilyvyysongelmaa ratkaistiin kylmäkalleilla, joita laitettiin lautasten alle, sekä sillä, että vaihdettin tarpeeksi usein tarjottavia kylmään, ja kylmästä taas pöytään uusia tilalle.

Täytekakut tehtiinkin melkoisena sarjatyönä. Kakkujen leipomisesta ja täyttämisestä vastasi äiti, koristeista siskoni, ja sokerimassakuorrutuksesta minä. Tein sokerimassakuorrutetta kakkujen päälle ensimmäistä kertaa, joten siihen nähden onnistui yllättävän hyvin, vaikka toki petrattavaa vielä on. Yllättävän työlästä oli kaulita massa tarpeeksi suureksi levyksi, kakut kun olivat todella suuria. Käsivarressa tuntuu vielä näin neljän päivän jälkeenkin, että kaulittu on ja voimalla. :D Itse en ole juurikaan kermakakkujen ystävä, joten tämä vaahtokarkin makuinen sokerikuorrute oli makuna paljon enemmän minun mieleeni. Varmasti tulee siis jatkossakin jatkettua tätä harjoittelua sokerimassakuorrutteen kanssa.

Sisko ja osa siskon saamista ylioppilasruusuista.

Otettiin siskon kanssa kiitoskorttikuvia reilu viikko sitten, jotta kuvista ehdittiin teettää kiitoskortteja juhlissa jaettavaksi. Ihana oli ottaa siskosta kuvia, ja kuten moni ohikulkijakin pysähtyi kommentoimaan, eihän noin kauniista tytöstä voinut saadakaan kuin hyviä kuvia. :)

Askartelin siskolle toki kortinkin.

Neliönmallinen avattava korttipohja, Big Shotilla muotoon stanssattu turkoosi helmiäiskartonki, valkoista pitsiteippiä (Clas Ohlson), tarratimantteja, turkoosi ja limenvihreä höyhen (uusiokäyttöä pääsiäisenä saaduista virpomisvitsoista), sekä promarkereilla väritetty Nea-Idean leimakuva.

Juhlat olivat isot, ja tupa oli täynnä koko päivän. Mukava puheensorina täytti talon, eikä onneksi hellekään suuresti haitannut. Tulipa yhdessä välissä illansuussa lyhyt mutta raju kuuro vettäkin, joka ehti kastella muutaman autosta sisälle juosseen vieraan. Hetken aikaa vellonut ankara tuuli taas tyhjensi omenapuun kukista, ja lennätteli kukat ympäriinsä pihalle. Tältä piha näytti sunnuntaina:

Kuin lumisateen jäljiltä, mutta lumi onkin omenankukkia. :D

Sellainen viikonloppu täällä, ja nyt viettelenkin tämän kesän ensimmäistä lomapäivääni. :) Tällä erää lomaa olisi pari viikkoa, ja loppu loma odottaa elokuulla.

Mukavaa viikkoa!